Maalismussukat - syntyneet

naurukohtaus mukavaa lontoon matkaa :wave: nauti nyt, vaikka ymmärrän pointin... toivottavasti lennot menee hyvin, ja saat kivan mini-loman, hetken hengähdys arkisista rutiineista...

mindi joo katotaan millai ehditään, mulla ens viikko on niin tiukka, et menee joka tapauksessa sitä seuraavalle.
joko sä ilmoitit keskimmäisen sinne enkku-ryhmään?

ketterä taapero mulla esikoinen ollut kova kiipeämään aina, eikä pelännyt mitään korkeimpiakaan paikkoja. eskariin kun meni, opet totesi etteivät ole moista "apinaa" kuunaan nähneet
kovinkin pieni voi toki olla kova kiipeilemään, mutta vastaavia taitoja tuskin omaa, kuin esim pari vuotiaat..

sohvalta alas tulo, samoin sängystä ite oon noille aiemmille opettanut tosi pienestä saakka, että peppu edellä. millä muut opettaa? vai antaako mennä vaan ja niin eespäin ? näin pieni ei opeusta kyl vielä ymmärrä. ajan kanssa sekin.

aika hempeä keli tulikin... lumipyry hihhei onpahan kivaa muksuillakin ulkosalla

 

Moikka!

Kamiliya: Meillä sama homma! Syöttötuolissa seistään ja siitä kiivetään pöydälle :headwall: Esikko oli samanlainen ja otinkin jo alta vuoden ikäisenä sen turvakaaren pois. Turvallisempi niin kuin vaihtoehto, että syöksytään sieltä kaaren yli alas.
Tuo lastensängyssä nukkuminen on meillä toiminut tosi hyvin pienestä saakka. Esikko oppi sieltä tulemaan herättyään pois jo varmaan tässä 10-12kk välissä. Ihan en enää muista mutta helposti se oppi tuli kun aina oli tottunut siinä nukkumaan. Vauva opettelee vasta mutta nojatuolilta lähtiessä osaa jo hienosti peruuttaa pois. Välillä. Välillä tulee sitten muuten päin. Tämä on muutenkin nopeammassa tahdissa oppinut kiipeämisen mm. rappusten ylös kiipeämisen (ei yksin). Todennäköisesti siinä auttaa isoveljen esimerkki!

Tuosta kehityksestä kyllä täytyy sanoa, että niinhän ne menee... Toiset sanoo jo nyt sanoja ja toiset on taas motorisesti kehittyneempiä! Meillä ollaan keskitytty jälkimmäiseen ja ei tule laulelun annaannaannaannna lisäksi yhtään mitään muuta!!! Musikaalisuutta ei ole havaittavissa millään muotoa tämän vauvan kohdalla!!!! Toisaalta pääsisi taatusti helpommalla jos vauva olisi rauhallisempi ja keskittyisi johonkin muuhun kuin liikkumiseen, mutta yksi oppi kerrallaan. Esikko oppi puhumaan vasta reippaasti yli 2-vuotiaana mutta sujuvasti tuo jo nykyään sujuu eli eiköhän en kaikki sieltä tule omassa tahdissa

 

no jos siitä jotain hassua joku löytää et mahdollinen leikkaus edessä...

tyttöhän meillä, takaisinvirtausta vasempaan munuaisaltaaseen saakka. 1-5 asteikon tautiluokituksella on tasoa 3. ja kirurgisella kartoittaa urologi, että onko määrä leikata vaiko odotellaanko iän tuomaa paranemista.

 

niin, niin kauan kuin omasta terveydestä oisi kiinni, jaksan vitsailla. mutta vauvan tai lasten, niin siinä menee mun huumorintajun raja. Urologi ei hoida vain ja ainoastaan 50-60 vee eturauhasvaivaisten miesten vaivoja, vaan täälläpäin myös kerran kuussa myös vauvojen virtsateiden vikoja.

joka ei missään tapauksessa ole lainkaan huvittavaa.

vakava asia, jonka kanssa eletään joka elämän päivä. vuodeksi on antibiootit sekä maitohappobakteerit. otettava jotta pissatulehdus ei uusiudu.
tämän lääkityksen myötä syömisen suhteen lakkoilua, kiukkuisuuttakin välillä johtuen syömättömyydestä.
huolta.
hmmmm, ei vaan jaksa huumoria repiä juurikaan tästä aiheesta, vaikkakin positiivisuus on elämäni voimavara joka lähtöön. mutta ei TÄHÄN. leikkaus on aina lapselle riski. saati vauvalle. niissä hetkissä kukaan äiti ei vitsaile. edes minä.

 

Tinttihän sanoi, että urologille vienti on yhtä hassua kuin se että hänen lapsensa menee kauneuskirurgille kallojutun vuoksi. Mä käsitin sanan hassu tässä silleen että se on outoa, tai kummallista. Tai silleen uus juttu. En mäkään tiennyt että urologi hoitaa noita juttuja. Tässä nyt tuskin on tarkoitettu vitsailla lapsen leikkauksen vuoksi, tai sen vuoksi että lapsi on sairas. Musta nyt kyllä on tehty vähän kärpäsestä härkänen!

 

Kamiliya Mulle oli tarkoitettu se "pois mielestä" juttu, on niin samaa mieltä sun kanssa. Onneksi mulla ne lähtee yhtä nopeasti ku tuleekin. Olen melkoisen huoleton äiti enkä sillä tavalla stressaa turhia, että en jokaista yskäisyä tulkitse lääkärikäynnin aiheeksi, josta tulikin hauska juttu mieleen. Meidän pojalla on lähes aina valokuvissa oranssi nenä tai siis ainakin aivan eri värinen kuin muu osa kasvoista... Yks ilta siirtelin kuvia koneelle ja sain tästä sellaisen em. epämiellyttävän ajatuksen päähäni (mies oli jo aivan hohhoijaa ) mitä JOS se tarkoittaa jotain. Pari päivää sitten yks mun ystävä näki poikani pitkästä aikaa ja sanoi ensimmäisenä, että sitä on näköjään porkkanaa syöty. Olin aivan :O Niin tietenkin, ihmisen ihon värihän muuttuu oranssimmaksi karoteenin vuoksi

joo... no niin ja sitten tähän pakko kommentoida kun kiivaammin jotkut keskustelleet asioista. Ite huomaan, etten välttämättä kommentoi, vaikka ajattelen, että oho noinko noilla on asia tms. Kuten nyt vaikka kun joku antaa vauvalle leikkeleitä niin mun eka ajatus oli; en ikinä antais vielä tässä vaiheessa. no niin joo... öö mikä mun pointti tässä nyt on

Meillä on nukkuminen ja tippuminen ollut kerran todella lähellä ja kyllä poika oli meidän välissä. Havahduin juuri sillä sekunnilla kun pikku-herra oli kontannut mun jalkojen yli ja hänen toinen jalkansa just menossa yli. Kyllä kauhistutti ja mietin kuinka en ollut aiemmin herännyt. Yleensä herään tai oikeammin havahdun pojan liikkeiseen helposti.

Sohvalta alas osaa tulla tosi hienosti peppu edellä, mutta ei osaa vielä nousta sohvalle. Myöskään ei siis ole koskaan itsekseen sohvalla. On aika eloisa tapaus, mutta kovin kiltti. Kiipeily onnistuu mallikkaasti niitä tikkaita pitkin samoin portaita menee, onneksi meillä ei ole kotona portaita. Elän elämäni parasta aikaa nyt ja nautin suunnattomasti kun saan olla kotona. On tosiaankin mun juttu!!! Pieni yllätys itselleni, että äitiys olikin näin kovaa mun juttu.

FA Nyt yhtäkkiä muistin, että siitä sohvan kätisyydestä piti sanoa, että ootko varma, ettet koskaan halua vaihtaa järjestystä sitten... ettei vaan käy niinku mulle :kieh: ja jotain muutakin piti sulle sanoa... ei oo nyt siis ollenkaan hallussa mulla tämä kun mietin kuutta eri asiaa tässä samalla.

Laitan tähän kuvan uusimmasta hauskuudesta. Pöydän alla voi tehdä kaikenlaista mm. kakata Sieltä voi kurkistaa ja huutaa hirveästi "ätäälle" joka laittaa ruokaa siinä vieressä. Ai kun se on kivaa! (huomatkaa nenän väri...)



Äitin pikku-apuri, astianpesukone on ihan mahtava laite (myös äitin mielestä :wave: )

 

FA sehän se oli, että meilläkin on lähiaikoina ruokaa mennyt reilummin. Aina on ollut tosi hyvä syömään ja määrätkin olleet mielestäni ihan kelpoja, mutta nyt määrät on kasvaneet selkeästi. Yks päivä meni kerralla iso purkillinen kasvis-lihasosetta ja päälle pieni purkki hedelmäsosetta, ei nyt ole ihan jokapäiväistä moinen. Kysyin oliko hyvää niin poika maiskautti suutaan ja nauroi. Luulen, että olisi syönyt enemmänkin vaan ei ollut mukana ruokaa! Tuo suun "maiskautus" onkin uusi juttu. Aina kun kuulee ruokaa, puuroa, syömään, hyvää niin tulee oikein kunnon namskis! Tämä on naurattanut kovasti tuntemattomiakin kun ovat puhuneet pojalle "oletpa reipas poika, oletko hyvä syömään" tms. niin poika maiskauttaa isosti ja hymyilee. Meillä on täällä makkarakauppa=lihakauppa niin siellä poika kassalla maiskautti naiselle joka jutteli pojalle ja samalla pakkasi omia ostoksiaan kassiin, näytti makkarapakettia ja sanoi hyvää makkaraa jne.

JennyA aivan ihanan suloinen tyttö sulla. Ja kuinka harras hän onkaan

 

Flower meidän kaikkien ajatukset on sun kanssa!

Kukaan ei halua lapselle - ei omalleen eikä toisen - mitään lääkityksiä, leikkauksia, terveysongelmia tai vastaavaa.

Pointti Tintillä oli ymmärtääkseni se, että useimmat yhdistävät urologin juurikin miehiin, siis aikuisiin miehiin, ei pieniin tyttövauvoihin.

Tuskin Tinttikään vie lastaan mielellään kallonporaajalle, joka sekin sanana kuulostaa huvittavalle vauvan yhteydessä.

Mutta ymmärrän kyllä sua, mäkin varmaan loukkaantuisin ja hukkaisin huumorin, vaikka se on varmasti paitsi minulla, monella muullakin täällä päivittäisenä voimavarana - vaikka kaikki eivät sitä koko ajan ääneen julistakaan.

Anyway, paljon voimia kohdata nämä asiat teille molemmille, ja jaksuja ja haleja kaikille niitä tarvitseville!

Hoh-hoi, pitäisi alkaa siivota - oli varsin kiireinen viikko, illat töiden jälkeen on melko lyhyitä ja lisäksi esikoinen harrastaa aktiivisesti (kuskausta).

Eilen kaaduin kymppiuutisten jälkeen sänkyyn, joten paikatkin ovat sen näköiset. Ja vähän parempikin siivous olisi paikallaan. Lisäksi ensimmäiseen "työviikonloppuun" mahtuvat esikoisella kahdet synttärikutsut ja yksi futismatsi.... UUUUJEEE, taas mennään!

 

Huomenta!

Odottelen että mönkijän akku latautuu ja pääsen hurauttelemaan sillä heinää tarhoihin joten kirjoittelen tänne odotellessa.

Fa tsemppiä pienen sairauden kanssa! Mun keskimmäiseltä leikattiin tämän ikäisenä tyrä ja olin siitä jo ihan paniikissa joten osaan huolesi kuvitella. :hug:

JennyA ja kaana ihania kuvia ja suloisia lapsia. Kaanan vauva on oikein veikeän näköinen. SÖPÖ! :heart:

Tippumista Assille ei ole vielä sattunut. Ei kiipeä kovin korkealle vielä. Pojat oppi ajoissa tulemaan pylly edellä alas, Assi ei vielä osaa.

Isojen tyttöjen sänky vaihdettiin alkuviikosta. Se on seinän ja meidän sängyn välissä ja päädyt on hyvän korkeat. Siellä on unet maistuneet niin hyvin että nukkuu heräämättä, paitsi viime yönä kipusi meidän väliin. Sänky on miehen vanha, sellainen ihanan retro jatkettava. Assi alkoi protestoimaan pinnasänkyä, ei suostunut sielä ainakaan nukahtamaan. Nukutinkin syliin pitkän aikaa.

Mulla mieli menee ylösalas. Välillä tuntuu olevan masennuksen oireita? Kai... En ole ikinä sellaisia kokenut mutta aamuisin mieli surullinen eikä huvittaisi nousta ollenkaan sängystä, itkettää vaan. Sitten on myös päiviä että puuhaan iloisena ja kavereiden kanssa naurankin.

Tulis nyt jo kevät ja valoa. Aiemmin oon ihan talvestakin tykännyt, nyt tuntuu että kiitos riittää tätä pimeyttä.

 

Kaana: Meillä on naurettu tuolla käsien asennolle moneen kertaan. Miten tuo osaakin laittaa kätensä noin nätisti ristiin, vaikka sitä ei ole vielä opetettu

Kysynkin nyt teiltä mielipidettä... Meidän paikallislehti järjestää kilpailun "Vuoden 2011 päivänsäde". Siis lukijat saa sitten äänestää suloisinta vauvaa, kun kuvat julkaistaan. Olisiko tuo hyvä kuva siihen kilpailuun???

 

Kaana: Meillä se on se vauva joka on koukussa Snellmanin ohuen ohuisiin kalkkunaleikkeisiin (hyi minua)

Samainen vauva seisoi äsken puuha-auton päällä

Tintin jutun minäkin ymmärsin... Urologihan liitetään usein ajatuksissa vanhojen meisten eturauhasvaivoihin vaikkakin hoitaa kaikkea ja kaikenikäisten virtsaelinsairauksia (munuainen, virtsaputki, -johdin, -rakko, eturauhanen, alueen syövät jne.). Itselle ainakin tulee ekana mieleen pappojen virtsankarkailuongelmat


JA: Laita menemään vaan =)

 

Täällä vauva sai eilen mm. pizzan päältä kinkkua. Ois saanut vaikka jyrsiä ite pizzaa mut siinä on juustoa jossa on maitoa. Mä en näe pahana sitä että tässä vaiheessa vauvalle jo antaa sitä samaa mitä itekin syö. Mikä maaginen raja siinä on kun lapsi on vuoden että sitten saa antaa "kaikkea"? Ja en nyt tarkota että päivittäin pitäs nyt jo vauvalla antaa voimakkaasti maustettuja juttuja jne. Mutta jos antaa leikkelettä sillon tällön niin mitä kauheaa siinä on?

En tiedä, ite en vaan jaksa seurata niin ressinä kaikkia neuvoja ja säännöksiä ja ohjeita ja uskon että kykenen ruokkiin ja kasvattaan ihan terveen lapsen vaikka hän joskus saiskin 10kk ikäisenä keksiä tai kinkkua tai ranskanperunan.

tiinelli, masennushan on sellanen salakavala vähän :/ Siis että iloisia päiviä mahtuu myös joukkoon. Mut kannattaa seurailla jos alkaa olemaan suurimman osan ajasta ankeaa.. ettei mee siihen että sitä huomaa olevansa koko ajan surullinen, itkuinen ja ahdistunut. Mulla meni siihen kun eka kerran sairastuin masennukseen. Nyt onneksi sain apua ajoissa.

Uus lääke tuntuu alkavan auttaan. Mullahan oli edellisestä lääkkeestä kammottavat vierotusoireet, ja kun tää uus lääke aloitettiin niin tuntu että ahdistus ja kaikki paheni alkuun mutta nyt alkaa näyttää valoisalta taas, ja ens viikolla korotetaan lääkeannostusta silti edelleen.

 

heipparallaa kaikille. tässä mein likan päivityskuvia
kovasti jo juoksee tuettuna ja ottaa muutamia askeleita ilmanki. ja syö ihan kaikkee ruokaa. siis samaa mitä itekki...



mulla on aika menny totaalisesti heppahommis ja tuon täystuhon perässä juostessa :saint:
oon ny ajanu sitä mun lämppäriä ja molemmat nauttii vauhdin hurmasta


ny taas mentävä,liian hiljaista!!!

 

Tiinelli :hug: Ei oo yhtään ihme jos sun mieli on vähän maassa. Sulla on onneksi paljon mukavia asioita lähellä ja varmasti mieliala kohenee pian.

JennyA laita tuo kuva. Se on tosi ihana.

Tombatar :wave: ei oo kauan kun täällä kyselinkin mm. sun kuulumisia! Kirjoittele lisää jos ehdit

LD juurikin näiden "mitä kauheaa siinä on?" kommenttien vuoksi jätän usein itse kommentoimatta, kuten tässä hyvä esimerkki, että nytkin olisin voinut vain itsekseen miettiä asiaa Kuten jo totesin, en ITSE antaisi mm. leikkeleitä, koska alle 1-vuotiaan elimistö ei "kestä" samalla tavalla suolaa (pienellä mm. verenpaine nousee helposti ja jää koholle) ja makkaroissa on yleensä nitriittiä, joka ei myöskään ole hyväksi. Aiheesta paasaamista voisi toki jatkaa loputtomiin, mutta jälleen voidaan todeta, että jokainen tyylillään. Ei se ole kauheaa, mulle on aivan sama mitä kukakin lapselleen syöttää.

Meillä tulee oleen "tiukka" linja suolan ja sokerin kanssa, koska emme itsekään liiaksi näitä käytä ja toivon lasteni syöväni myös terveellisesti ja hehän syövät juuri kuten heidät on ohjattu pienestä saakka syömään. Näin pienentyy sukurasitteiden kuormitus mm. ylipainon ja sepelvaltimotaudin yms. osalta. Ja yksinkertaisesti lapsi ei tarvitse suolaa ja sokeria ollakseen onnellisempi lisäksi vältyn Kisakin kaltaiselta vauvan addiktiolta tämä on vitsi jos joku ei ymmärtänyt.

Ihan vasta oltiin kyläpaikassa jossa toisen lapsen äiti tunki pillimehun poikani suuhun oman lapsensa mehun jämät ja sanoin, ettei hän juo mehua. Tämä äiti oli aivan ihmeissään. Hänelle oli leuhottamisen aihetta kun hänen poikansa oli syönyt mäkkärissä reilu 6kk:n iässä jo hampurilaistakin. En toivo, että tästä aiheesta tarvitsee nyt täällä tulla keskustelua, mutta itse mietin noissa tilanteissa, että miksi ihmeessä pitäisi antaa, samalla tavalla ku jotkut miettii, että mitä kauheaa siinä on aamen

 

tiinelli voi sua... voi olla ihan hormonaalista tuo mieli... koitapa jaksaa, ja jos et jaksa, niin anna itelles aikaa vaan. en tiedä miten tuosta toipuisi nopeiten, en oo kokenut.

kaana samoilla linjoilla sokerin ja suolan käytön kanssa.

musta huumori uppoaa tilanteista riippuen, sen kanssa täytyy osata vaan vitsailla hienovaraisesti. jos nyt jonkun mielestä aiheetta puutuin tähän asiaan niin aivan sama. tää asia on mulle arka, koskapa huoli on taustalla kova kaikesta huolimatta. mutta eteenpäin mennään ja mitään en asialle voi tehdä. eli yritän jälleen sulkea asian päästäni pois omaan tapaani, jotta huoli ei valtaa päiviä liiaksi.

vauvan ruoka teen edelleen soseita itse. laitan mausteita hiukan enemmän jo, mutta suolaa en alle vuoden ikäiselle vielä anna ollenkaan. tämäkin jakaa mielipiteitä, mutta sitä vartenhan täällä kokemiamme jaetaan. mikä keskustelupalsta se on jos täytyy vain myötäillä muitten mielipiteitä...

tai oikeastaan mä teen kastikkeet vaan pakkaseen valmiiks. lisukkeiks keitän perunaa tai täysjyväspagettia. kätevää sitten vaan ottaa se pilttipurkki, sulattaa, lämmittää ja suurustaa kastikkeeksi.

neiti onkin semmonen "sihtikurkku", kuten oisko tiinelli käyttäny jossain vaiheessa tätä sanaa?
joten perunakin saa olla haarukalla oikein perusteellisesti muussattua.

mukava lauantaipäivä nukuttiinkin aamulla pitkään, en muista milloin viimeksi oisin itekin herännyt vasta puol 9 nyt on yhdessä perheen kesken käyty ruokakaupassa, ensi viikon tarpeetkin ostettu! huh..
ja kunhan tässä kohta syödään niin lähden lasten kanssa ulkoilemaan, aurinko paistaa ihanaa
pulkat saa kaivaa varastosta, lunta on kivasti!

 

Kaana: Ainahan siinä on vaara, että kohta lapsi elää pelkillä leikkeleillä... Tulevaisuudessa haluaa sitten lauantaipussin sijaan paketin Snellmannia

Meillä lapsi syö tai on syönyt jo pari kolme kuukautta samaa ruokaa kuin mekin. Edelleen tosin lisäämme suolan omiin annoksiimme. Muuten kaikki mausteet on käytössä ja teemme yleensä tosi tulistakin ruokaa. Muuten en ole miettinyt suolan lisäksi mitä ruoka-aineita vauva syö. Palastelu riittää, onneksi.
Toisaalta teemme muutenkin omasta mielestä yleensä terveellistä ruokaa. Käytämme tiettyjä lihoja, tiettyjä öljyjä ja niin päin pois. Lisäksi tiedän taatusti mitä lapsi syö kun teen ruuat itse. Päiväkodissa vauva syö myös samaa ruokaa muiden kanssa. Siellä on oma keittiö jossa on panostettu luomu- ja lähiruokaan.
Toisaalta jos haemme tai teemme vaikka pizzaa saa vauvakin sitä maistaa! Subwayn patonkia on myös maisteltu ja samoin kiinalaista. Tämän toisen vauvan kanssa on oltu löysempiä näissä asioissa kuin ensimmäisen. Samoin jos haen Prismasta kotikeittiöruokaa saa vauvakin sitä... Kotikeittiö... Mikä ihana arjen pelastaja joinakin päivinä!!!

Sokeria ei minustakaan lapsi tarvitse ja esim. esikko kohta 3-v ei edelleenkään satunnaisia joulukonvehteja yms. lukuunottamatta syö herkkuja. Purkka on hänen karkki. Mutta jos jossakin joku jotain tarjoaa niin aivan sama. Vauva nyt saa odottaa vielä ensimmäisiä joulukarkkejaan sun muita kuten isoveljensäkin. Joulun aikaan sai useammankin joulupiparin ja joulutortun sakaran. Kohtuus kaikessa ja niin edespäin . Kohtuus siis lapsilla... Minä en tarvitse kohtuutta herkuttelussa vaan herkuttelen lasten nukkuessa juurikin niin paljon kuin mieli tekee :kieh:

 

ja mä taas kuulun siihen ryhmään, jolla illalla syöminen on täysi mahdottomuus... karkit ja muut herkut maistuu vaan päiväsaikaan. tai alkuillasta.
mitä myöhemmäksi kello kipittää, sen vähemmän mun tekee mieli pistää suuhuni yhtään mitään.
oikein paha olo kun ajatteleekaan syötävää... mun syömiset rajoittuu klo 20 mennessä.
vaikka kaapissa oiskin jotain, niin se on kumma, että niitä ei vaan väsyneenä tee mieli vaikka saisi kaksin käsin vedellä
mutta, päivällä asia on AIVAN toisin
karkkipäiväksi on tullu lauantai, ja siihen tähdätään, joskus repsahdan mutta yleensä en.

lapsilla on myös karkkipäivä, ja vaikka he ei meillä oisikaan, me pidetään tuosta tavasta kiinni silti.

jaaha, viikonlopun aikaan vauvan rytmi aivan päin seiniä nytkin konttaa pitkin kämppää kiljuen no, vaikka tykkäänkin pitää rutiineista kiinni, viikonloput on sitä varten että hengähdetään kaikki viikon aikatauluista ja rutiineista. eilenkin meni vasta 21:30 sänkyyn ...
kun itekin on työelämässä,oonkin havainnut uuden piirteen itsessäni´: en stressaa turhista
-kuten sängyn petaus viikonloppuna

rento äiti on koko perheen etu ja ilo

näihin leppoisiin tunnelmiin :heart:

 

Unikoulu jatkuu... On ollu hyviä öitä ja vähemmän hyviä öitä... Toinen ja kolmas yö meni niin hyvin, että neljäntenä yötä päätin palata takaisin makkariin nukkumaan pojan ja miehen viekkuun, mutta se oli VIRHE. Hetki sen jälkeen kun olin mennyt nukkumaan poika alkoi heräillä ja vaikka siirryinkin loppuyöksi olkkariin, niin poika jatkoi heräilyä ja itkeskelyä koko yön. Eilen hän olikin sitten ihan yliväsynyt ja kiukkuinen. Viime yö meni onneksi taas hyvin ja tänään nukahti yöunille alle 10 minuutissa. Nyt vaan mietin, että kuinkakohan pitkään mun täytyy nukkua sohvalla - blaah... Se, että poika nukkui kolmantena yönä 11 tuntia putkeen (JEEE, JEEE, JEEE!!) antoi uskoa siihen, että tää unikoulu on hyvä juttu. Toisaalta ahdistaa itseä hieman, että poika on iltaisin aiempaa itkuisempi ja ihan sylivauva. Jotenkin häntä näyttää ahdistavan nukkumaan meno, vaikka saattaakin sitten tosi nopeasti nukahtaa. Eli minua ahdistaa, kun aistin pojasta että häntä ahdistaa... No, tänäänkin pidettiin sitten poikaa tosi paljon sylissä illalla ja lueskelin hänelle kirjoja jne. Ja tuolla mun muru nyt sitten nukkuu ja ihan itse nukahti...

Liikkuminen etenee poitsulla hitaasti, mutta varmasti. Tänään otti muutaman konttaus"askeleen" ihan itse, kun havitteli mumminsa kännykkää. Näemmä täytyy olla jotain riittävän houkuttelevaa, että viitsii lähteä liikkeelle. Seisoskella hän tykkää myös ja hyvin pysyy jo pystyssä tukea vasten.

Muuten arki rullaa mukavasti... ei mitään ihmeempää sen osalta. Terveinä ollaan tällä hetkellä (koputtaa puuta)... Voi että mä nautin, kun on niin kauniin talvista ja sopivasti pakkasta! Tänään intouduin kävelemään vanhemmiltani kotiin ja 12 km kärryttelylenkki pikkupakkasessa teki todella hyvää!! Olin niin tyytyväinen itseeni, että sitten sai luvan kanssa tehdä iltasella herkkupizzaa. =)

 

Mä taas saatan olla siitä asti kun herään, esim. klo 18 asti syömättä mitään, ja sitten syön jotain. Mut yleensä menee ainakin sinne iltapäiväneljään ennen kuin syön. En oo koskaan osannut aamuisin ainakaan syödä mitään, hyi hitto. Raskausaikana oli pakko tai oisin oksentanut joka aamu. Joskus melkeen itkua vääntäen aamulla pakotin itteni syömään edes jogurtin. Mut oon muutenki vähä "ruokavammanen" ja tietyt elämäntilanteet vaikuttaa paljon mun syömisiin tai syömättä jättämisiin. Paino jojoilee ja heittelee aika paljon riippuen vähän kaikenlaisista asianhaaroista..

 

ja mä saatan sit useesti herätä aamulla nälkään sit on ihanaa keitellä kahvia ja syödä rauhassa jotain siis en kylläkään heti herättyä saa ales, mutta puolisen tuntia-tunti, niin maistuu hyvin

stressi tekee helposti sen, ettei maistu ruoka. eron aikaan laihduin valtavasti, kun en pystynyt syömään. sitten kun helpotti, alkoi maistua
Toisaalta taas, kotiäitinä kun oli stressi, ois voinut koko ajan vaan syödä. no eihän sekään hyvä ole. eikä välttämättä suolaista tehnyt mieli, vaan makeaa.
iltasyöminen on joidenkin juttu, meillä kotona sitä ei koskaan tehty, no, ehkä just joku lauantai-ilta oli sellanen että silloin syötiin pitsaa myöhemmällä kuin viikolla.

mulla on siskokin sellanen että vasta 21-22 se alkaa miettiä, et mitä söis. Tosin syö kyllä päivälläkin. ja aamulla. hohhoijjakkaa, mä haukottelen siinä vaiheessa jo yöunille menoa

Lapsille yritän opettaa, että aamupalaa ei jätetä väliin. Herätän ne kouluun noin tunti ennen lähtöään, näin ehtii heräämään rauhassa, ja aamupala maistuu. koskapa kyllähän sitä polttoainetta elimistö tarttee että jaksaa.

mies ei syö aamulla, se vaan herää, käy vessassa ja lähtee töihin. mä en IKINÄ pystyis mutta mä teen sille puuron mukaan, jonka se syö sitten kun on päässyt työpaikalle.

ihmisiä on erilaisia niin luonteissaan kuin tavoissaankin.

Mutta: jos ei syö, tulee armoton kiukku päälle. eksä on tällainen, ja kuinka ollakkaan toinen lapsista on kuin peilikuva. sitten on kaikki huonosti, lauotaan suustaan mitä sattuu ja pahoitetaan toisen mieli.
sitten kun laittaa annoksen eteen että syöpäs välillä, menee vartti, ja poika on taas oma itsensä
Eli kai se verensokerin oleminen liian alhaalla aiheuttaa ton huonotuulisuuden? näin sitä on helpompi lukea, kun eli aikoinaan yhden tollaisen kanssa. ja onneks lapsen tekemiseen voin vielä vaikuttaa aikuista kun ei voi pakottaa syömään.

mutta noin tommonen murrosikäinen on haastava, kun mieli ailahtelee jo muutenkin.

kiva kun meilläkin on kaksi samassa elämänvaiheessa

niin viikonloppu taas vierähti, pakkasta -10, kaikki muut koisaa vielä. mä en jaksanut enää maata sängyssä, vaan varastin itelleni kahvittelun hiljaisuudessa

 

Marni - mä jatkaisin unikoulua, mutta muuttaisin takaisin makkariin! Mä olen AINA nukkunut samassa huoneessa ja itse asiassa hoitanut mahdolliset öiset tassuttelutkin itse. Hyvin on toiminut.

Tosin hyvä, jos miehesi hoitaa tassuttelut, jottei sun tarvitse nousta ylös!

Meillä kävi "hassusti" - vauva on nukkunut tosi hyvin, mutta nyt kun menin töihin alkoi hän herätä aamuisin tyyliin neljältä - sellaisena puolivirkeänä. Siis kesken unien selvästi, mutta kuitenkin hereillä. Ihan kuin olisi ajatellut, että jos meinaa mutsia nähdä, niin...

Oli siinä mielessä rankka viikko. Lipsahdin jopa siihen, että aloin ottaa aamuöisin viereen ja tissille, mikä ei kyllä pidentänyt unia kuin yhtenä aamuna. Olin vain itsekin niin väsynyt, että tuli mentyä siitä mistä aita oli matalin - ja siten otettua takapakkia vauvan nukkumisessa.

Viime yönä sitten kun hän taas jo ennen neljää heräsi jatkoin tassuttelua. Ehkä tunnin verran siinä meni (en katsonut kellosta, mutta aika tuntui pitkälle..) mutta lopulta vauva jatkoi nukkumista ja heräsimme seitsemältä. Toivottavasti ensi yönä hän ei heräisi, mutta jos herää, aion pysyä lujana ja pitää hänet sängyssään. Nukun sitten vaikka töissä...

 

unikoulu ehdottomasti jatkaisin minäkin jos alkuun jo päästy. kyllä itekin nukkuisin samassa huoneessa. tai niin, jos ite on oikein univelkainen ni kaiketi tarvii saada tollasen keskellä untakin.
tiedän tapauksen, jossa vauva nukutettiin vaunuihin myös iltaisin. ja koska päivisin kärryteltiin hiekkatiellä, niin makkariin kasattiin mattoja niin että tuli "töyssyjä" ai niin, ja vaimo pisti miehen vierashuoneeseen

hahaha

mihin sitten lapsensa opettaa, siitä voi ollakin hankala päästä eroon.

ite oon yrittäny jotain unilelua, riepua tms, mutta ei tämä neiti sellasia huoli kainaloon. mahalleen mynkyää, pylly pystyyn ja krooh pyyh.

meidän unikoulu on nyt kestäny, mitä, kolme viikkoa vai? ja töiden aloitus teki hallaa kans, jotenkin lapsi olikin levoton. no olihan se muutos hänenkin arkeen ni ei ihme.
mutta nyt taas menty niin että nukkunut monta yötä perätysten oikein hyvin.

eräänä yönä menin antamaan tutin suuhun. no en sitten löytänytkään yhtään vaikka haparoin pitkin sänkyä. mihin neljä tuttia voi niin vaan kadota??
hain sitten eteisestä nauhasta tutin, ja laitoin sen. kas kummaa, loput neljä olikin vauvan leuan ja käsien alla
vaan eipä niistä yhtäkään älynnyt suuhunsa laittaa
taita ollakin keräilijä-luonne kuten isänsä

aivan ihana ilma! kävin just koiran kanssa kaksin piiiiitkän lenkin, lumihangessa tarpominen sai pakarat maitohapoille nyt sitten hiukan ruuan laittoa, ja jos sitten anoppilaan poikkeamaan....

 

Meillä kyllä vauva syö säännöllisesti, minä en. Mutta luulen että tilanne muuttuu sitten kun meen töihin. Viimeistään silloin itellekin tulee jotain säännöllisyyttä.

Mä en osta juuri koskaan mehua tai limsaa, niin eipä niitä opi lapsikaan juomaan. Itse käytän aina janojuomana vettä. Musta se on parempaakin kuin mehu tms. Suolaa laitan ruokaan, silloin harvoin kun teen, tosi vähän. Oon jotenkin tottunut siihenkin, monesti esim. äidin laittamassa ruuassa on mun mielestä liikaa suolaa, vaikka sen mielestä olis vähän.

Mä oon nyt käynyt hiihtämässä ja tuntuu olevan tehokasta Mukavaa hommaa!

 

vesi vanhin voitehista
siis en minäkään juo oikeastaan ikinä limppaa.... ??? en ees muista millon viimeks. vettä menee se pari litraa päivässä ainakin. vissykone on käytössä, ja se on tosi kiva keksintö.
mikähän siinä sit on, että hiilihapollisesta vedestä menee paremmin jano
lapset saa kerran viikossa saunajuomansa valita, joko yksi puolen litran limsa, tai kaksi pillimehua. muutoin juovat maitoa/piimää/vettä.
koulumatkoilla repuissa on juomapullot, ja kiva huomata että ne onkin usein tyhjät ruuan lisäksi elimistö kaipaa myös riittävästi nestettä, ja jos ei ole riittävästi juotu, on sitten päänsärkyä.

jaha, meidän unikoululainen on päättänyt tänään ottaa pidemmän väsytystaistelun

huomenna mies lääkärireissulle vauvan kanssa.... mä yritän keskittyä työntekoon sillä välin...

onnekasta uutta alkavaa viikkoa kanssa-sisaret

 

ai juu ja hiihto

tykkäisin hullun tavalla, mutta eihän mulla ole varusteita ja ne mokomat maksaa .... itsestäni säästän aina, että on noilla lapsilla sitten mitä tartteevat. mutta kouluaikoina tykkäsin oikein kovasti, ja haaveena ois vielä jonain päivänä omat sivakat.
tosin, täällä päin suomea ei tuota hiihtokeliäkään aina joka talvi ole, enkä putkeenkaan lähde. ei se ole sama asia.
onnea siis LD että sulla on varusteet ja tarvittava sää joka talvi
tekee sitten hartioillekin kutaa nauti vauhdin hurmasta ja raittiista ilmasta