Maalismussukat - syntyneet

Huomenta. Pakkaset jatkuu vielä täällä etelässäkin ja yöllä oli tullut lisää lunta jee!!!

tuosta tytöstä kun kerroin Juu,olen tosiaan yrittänyt välttää ajatusta siitä ja kauhuskenaarioiden luomisesta mutta mieli tuppaa tekemään tepposet. Juuri viime yönä Lenni heräsi itkemään ja oli todella levoton pari tuntia. Silloin juuri ajattelin että otampas viereen jos vaikka auttais mutta sitten muistin tapahtuneen ja päätin etten suurin surminkaan ota häntä viereen. Meillä tosin ei perhepedissä olla koskaan nukuttukaan ja Lenni ei mielestäni edes rauhoitu päästyään viereen vaan päinvastoin,virkistyy. Siinä sitten univelkaisena aloin jo tuskastua pojan huutoon kun en enää tiennyt mitä tehdä kunnes muistin että pitäis aina ajatella että ihminen on hauras ja jokainen päivä voi olla viimeinen. Nää oli tällasia yön synkkiä ajatuksia. Viimein poika nukahti ja mä taas en saanut enää unta kun ajattelin että mitä jos hän ei aamulla enää herääkkään:'( Ylireagoin tällaisiin tapauksiin aina ja se ei ole yhtään kivaa. Mieli vaan on niin herkillä.

pojan kehitys Tosiaan kuukauden päästä tulee 1-vuosi mittariin ja poika kävelee reippaasti jo tukia pitkin ja on muutamia kertoja jo seissyt vahingossa ilman tukea,hetken tietysti vaan Maitotuotteista olemme kokeilleet raejuustoa,maustamatonta jugurttia ja jouluna annoin tavalliseen maitoon tehtyä riisipuuroa. Oireita ei ole tullut.

Mekin käytiin eilen pulkkailemassa. Poju testasi pulkkaa jo reilu viikko sitten kun tuli ensilumet ja nukahtikin heti pulkan kyytiin eilen oltiin sitten mäenlaskussa ja ei kyllä oikein perustanut ideasta. Lunta tuiskusi naamaan ja se ei ollut kivaa Ulkovaatteet päällä Lenni ei liiku mihinkään suuntaan,on kuin Michelin ukko Kengät ajattelin hankkia nyt lähiaikoina.

Mekin vähän sisustettiin viikonloppuna. Maalailtiin vähän seiniä ja kylläpä onkin erinäköistä :O Olen myynyt meidän molemmat sohvat uusien sisustusunelmien tieltä jotka pitäis tällä viikolla noutaa pois ja metsästänyt netistä uutta sohvaa kuumeisesti. Kulma tai divaanisohva olisi toiveena.

Jaaha,nyt vähän siivoilemaan,poika menikin jo nukkumaan kun oli niin väsynyt yöllisten hulinoiden takia

-Naurukohtaus ja Lenni 11kk-

 

Hirveä tuo Naurukohtauksen kertoma juttu Tuli vaan mieleen, että voihan tuon ikäinen kuolla kätkytkuolemaankin.. Sekin varmasti olisi "parempi" kuin se että isä olisi vahingossa tukehduttanut lapsen. Sillä isällä on varmasti ihan hirveä olla.. en osaa edes kuvitella! Ja koko perheellä.

kamiliya, mä oon kans miettinyt mitä tapahtuis jos kaatuisin vauvan kans portaissa. Ois kauheaa.. Asutaan siis kerrostalon toisessa kerroksessa ja noita portaita saa päivittäin ravata.

Mun mummu on joskus sytyttänyt takkaan tulen vauva sylissä. Siis istuu siinä takan edessä ja sytyttelee vaikka vauva on sylissä, ja lisää puita yms. Sanoin että ehdottomasti loppuu nyt tuo homma. Sieltä takasta tosi usein lentelee jotain, ja mitä jos vauva jotenkin saa ittensä kammettua sylissä silleen että kaatuu sinne takkaan päin, tai mummun ote herpaantuu tjk. Tosi vaarallista. Nuo on just sellasia juttuja, että ennaltaehkäsemällä saa estettyä vahingon.

Mäkään en oo pelännyt nukkua vauva vieressä. Pikkuvauvana nukkui yöllä joskus mun rinnan päällä ja itsekin siinä nukuin. Ja tosi usein silleen että oon kietonut käteni vauvan ympärille.

 

Mies meni just poitsun kanssa aamupäikkäreille ja kun luin tuon naurukohtauksen jutun, niin oli pakko käydä tsekkaamassa, että kaikki on kunnossa. Ja olihan siellä. Mun söpöläiset nukkui vieretysten saman peiton alla - voi että, tuli niin onnellinen olo. :heart: Mutta kamalia asioita on, kun lapselle tapahtuu jotakin. Heti tuli mieleen pari kamalaa tarinaa, mitä oon kuullut, mutta päätin heti, etten niitä tänne kirjoita. Tulee vaan ahdistunut olo. Sitä niin toivoo ja rukoilee, ettei itselle tai läheisille (tai oikeastaan kenellekään) tapahtuisi tuollaista, mistä Naurukohtaus kirjoitti. Itsekin olen käynyt päässä kaiken maailman kauhuskenaarioita läpi, mitä vauvalle vois tapahtua. Sitten pitää vaan laittaa stoppi niille ajatuksille. Ei ne johda mihinkään. Eikä ylisuojelevainenkaan ole hyvä olla. Kai se kuuluu tähän äitiyteen, ikuinen huoli omasta lapsesta tai lapsista.

Muihin aiheisiin... Meillä alkaa vihdoin ja viimein tänään se unikoulu . Aika sekavin fiiliksin odotan iltaa ja yötä, mutta päätettiin miehen kanssa, että NYT on sen aika. Sääs nähdä miten menee. Tällä viikolla rauhoitetaan illat niin, ettei itse mennä myöhäsellä kylään, eikä meille myöskään tule iltavieraita, niin saadaan illat rauhallisiksi ja iltarutiinit samanlaisiksi. Monet on sanoneet, että äidin olisi hyvä lähteä jopa toisaalle yöksi silloin, kun mies pitää unikoulua lapselle, mutta kyllä mä näen todella tärkeäksi sen, että olen kotona henkisenä tukena ja voin vaikka hoitaa vauvan unille laittamisen. Mies on sitten enempi vastuussa yöheräilyistä, mutta jos häneltä menee hermot, niin sitten minä yritän käydä vauvaa rauhoittelemassa.

Ennen unikoulua käyn vielä vähän hemmottelemassa itseäni, eli kohta lähden parturiin. =) Uudella tukalla jaksaa sitten paremmin viedä unikoulun läpi.

 

:hug: kaikille sitä tarvitseville!

Täällä on nyt sitten aloitettu meidän maaliskuiselle infektioastman hoitaminen....tai onhan tuo alkanut jo vajaa pari kuukautta sitten, mutta nyt käytiin aamulla lastenlääkärin pakeilla kuulemassa virallinen tuomio. Kortisoonia pitää antaa jatkossa päivittäin ja ventolinea lisäks, keuhkokuvat otettiin ja kuukauden päästä uusiks, jos siis sinne asti päästään ilman suurempia sairasteluja, sit tietty aiemmin lääkäriin, jos oikein pahaksi menee. Olipa hermostuttavaa odottaa lääkärin soittoa keuhkokuvasta, miten sitä mieli myllertääkin aina niin, että varautuu kaikkeen todellisuutta pahempaan! Kuva oli kuitenkin ihan ok, jonkin verran limaisuutta, mut se oli odotettavissakin.

Lasten isomummu kuoli tänään.....itketty on siis niin surusta kuin helpotuksestakin :'( vanhahan hän jo oli ja pitkään sairastellut, mutta menetys on silti yhtä suuri!!

Juniori ei oo ihan vielä 10kk, mutta oon muutamana päivänä antanu maitotuotteita ja hyvältä näyttää, vielä ainakin. Kaksi isompaa poikaa kun ovat olleet maidottomina vanhempi 3v 8kk ikäiseksi asti ja nuorempi 2v 4kk ikäiseksi asti, niin vähän on jännittänyt, kuinka pienimmän käy.....huomattavasti parempi alku ainakin, esikoinen kesti myös aikanaan hyvin!

Mun nuorinkin alkaa olla jo iso mies :heart: joskus nukkuu enää vain yhdet päikkärit päivässä, pääsääntöisesti kuitenkin kahdet. Jos menee kaksilla, niin nukkuu noin pari tuntia kerrallaan, yksillä noin kolmisen tuntia. Arki eli esikoisen eskari alkoi tänään taas joululoman jälkeen ja huomenna kakkosen kerho, niin täytyy vähän niidenkin aikataulujen mukaan katsoa aina nuorimman nukkumiset.

Mäkin pidin pientä unikoulua pienimmälle, viime viikolla aloin.....lähinnä siitä syystä, että vihdoin on ollut hieman terveempi ja syönyt päivällä kunnolla ja kun yöt alko mennä siihen, että jokaiseen havahdukseen tarvitsi maitoa, että nukahti uudestaan, niin hermothan siihen meni itsellä ja väsynyt oli poika itsekin. Nyt nukahtaa taas itsekseen sängyssä, annan maidon ennen unia sylissä, muttei nukahda siihen tai sitten vain kannan sänkyyn, jos on jo aiemmin juonut maidon esim suoraan ruuan päälle. Muutama yö on menny vain kahdella heräämisellä, juo silloin noin desin maitoa, joskus täytyy tutti laittaa suuhun, tyyliin kerran tai kaks yössä. On niin uudestisyntynyt olo, kun kaikki on terveinä ja viime yöt on menny vain 3-5 heräämisellä! =)

Vattihattu ja neljä viikaria :wave:

 

Päivähoidosta - meillä meni keskimmäinen juurikin sellaiseen kielipäivähoitoon minkä esikoinen aikoinaan kävi, ja mulla ei ole mitään muuta kuin hyvää sanottavaa!

Lapsi oppi kielen ihan huomaamattaan ja toiminta oli erittäin laadukasta.

Kyseessä ei ollut englanninkielinen päiväkoti, mutta sama ajatus.

Pari asiaa, joita aina asiaa miettiville sanon:

- mielestäni hommassa ei ole järkeä, jos kieleen "tutustutaan" tai sitä opitaan sinne päin. Jos siihen lähtee, kieli kannattaa ottaa saman tien kunnolla haltuun.

Sen vuoksi itse suosittelisin VAIN sellaista päivähoitopaikkaa, jossa mielellään ihan kaikki ohjaajat ovat kyseisen kielen natiivipuhujia.

- ota selvää, mitä hoito vaatii lapseltasi ja itseltäsi! Esim. "meidän" päiväkodilla on hankala sijainti, poikkeavat hoitoajat, pitkät lomat, "epäsuomalaiset systeemit" jne. Oletko valmis sitoutumaan vuosiksi?

- ota selvää, miten kielen ylläpito hoituu jatkossa. Onko järkeä käydä esim. englanninkielinen päiväkoti ja mennä sitten normaaliin kouluun, jossa muut aloittavat kielen opiskelun nollasta. Löytyykö "kielikoulua", pystytkö hoitamaan kuljetukset ymv.

- muista, ettei kielipäiväkoti/-koulu sovi kaikille lapsille!

Kun olet nämä kaikki asiat miettinyt, sisäistänyt, hyväksynyt ja olet valmis tekemään tarvittaessa itsekin uhrauksia, niin ehdottomasti GO FOR IT! Antaa lapsille paljon!

 

Naurukohtaus Jos päädytte kulmasohvaan niin suosittelen hankkimaan sellaisen missä "kätisyyttä" voi vaihtaa, kutsutaan kai peilikääntö tms. Meillä on iso sohva, josta en halua luopua tosin, mutta nyt kun tulee laajennuksen myötä kai pakostakin uutta järjestystä olohuoneeseen niin voihan :stick: kun ei sitä kulmaa saakaan toiseen reunaan! Aika hauska tosiaan tuo pulkkaan nukahtaminen! Meillä kävi sama kun jouluna oltiin hautausmaalla niin yhtäkkiä pikku-ukkeli makasi selällään oikein ergonomisesti sellaisessa selkänojallisessa pulkassa ja nukkui. Meteli pulkkaa vetäessä oli hirvee, koska hiekoitussoraa oli aika reilusti eikä niinkään lunta (Jos myöhemmin kuulet tästä tragediasta jotain miksi niin kävi niin kerro...) No niin ja sitten sellainenkin mukava asia, että pulkkamäessä poika viihtyy, mutta on kovin kummissaan kun ei toppavaatteet päällä liikkuminen olekaan ihan tuosta vaan. Makasi selällään yrittäessään istumasta kontalleen, silmät lautasen kokoisena mua katsoen "mitä nyt" ilmeellä :O Keinuminen puistossa on meillä aivan hitti.

Maitotuotteita olen antanut pieniä maistiaisia luonnon jogurttia, viililä ja rahkaa. Tosiaan ihan tee lusikallisen vain. Missä vaiheessa näitä voi alkaa ihan syömään? Tai siis kun en ole huomannut mitään oireita niin uskallanko suoraan tarjota vaikka enemmän?

Vattihattu :hug:

 

vattihatulle osanottoja :hug:

enkunkielinen päiväkoti voi olla kivakin idea, itellä ei kokemusta. meillä noiden koululaisten kanssa saatetaan nyt muutenkin jutella englanniksi. on hauskaa välillä niin karttuu taito höpötellä vieraalla kielellä, eikä lapsi arastelisi käyttää taitoaan isompana. näin toivon.
ite voin vieraankin kanssa jutella englanniksi, mutta ruotsi on nou nou sitä ei oo tarvinnut niinkään käyttää, niin on jäänyt pöytälaatikkoon.
ammattikoulussa tein kovasti töitä molempien kielien eteen, niistä sainkin kiitettävän päättötodistukseen. samaa taitoa ei kylläkään enää ole, mutta tykkään englannista kovasti
molemmat lapset tykkää myös, saivat välitodistukseen molemmat enkusta numeroksi 9. Äiti saa olla ylpeä :flower:
Englanti on tulevaisuudessa valttikortti, tänä päivänä melkein joka ammatissa sitä tarvitaan. ja tietokoneet on joka paikassa, tarvii osata jos meinaa konetta käyttää...

kulmasohva meille kanssa on tulossa, kunhan saadaan kans tuo laajennus valmiiks 6m X 4m kun tulee lisää tilaa, niin siihen ihan kivan löhömestan saa. hinnatkin näyttää moisella komistuksella olevan kivoja mutta se on sitten vuosien investointi, eikä kätisyyttä tarvii vaihtaa. siinä on ja pysyy. ei voi enää muuta kuin toivoa että pian ois valmista....

surullisten asioiden miettiminen on oma elämä ollu niin stressaavaa, että kai mä jotenkin oon oppinut suojelemaan itteltäni liiallisen murehtimisen. kyynisyyttäkö kenties... no jaa.. olkoon vaan mun puolesta.
liika vahtiminen on mun mielestä pahasta, jos oot koko ajan kyttäämässä, menee jollain kyllä jossain vaiheessa hermot, tai sitten ite palat loppuun.
koitan olla erilainen kuin äitini ja anoppini, jotka aina kun jotain sattuu, vatvoo päiväkausia päivitellen ja surren kaikkia. huoh. eikä semmosta kerta kaikkiaan jaksa kuunnella!!!!
kun ei asioille mitään voi...
portaat on kyllä vaaran paikka, niissä itekin liikun erityisen varovasti, ja lapsille on ehdoton sääntö ettei rapuissa juosta/riehuta..

tässä on sitten toinen työviikko käynnissä ruokatunti ja saan koneella olla hetken lepuuttamassa päätä muilla aiheilla kuin työasioilla. odotan jo ihan tuskasena ekaa tilipäivää

ja siitä syystä omat vauva-haaveet oon siirtänyt tulevaisuuteen. jos tuossa syksymmällä kattelis mitä elämä tuo tullessaan. haluan nauttia nyt täysipainoisesti työnteosta, rahasta ja siitä ettei elämä olis pelkkää kädestä suuhun elämistä....

neiti on sit jo 10kk. joka laatikon aukoo, varsinainen teho-tonkiainen illat meneekin neitiä seuratessa, ja se onkin kova murisemaan vieläkin...
kivaa että koko ajan kasvaa, kehittyy. on jo niin iso, että vuorovaikutus on valtava. ihana

jaha, sitten loppupäivän puserrus edessä duunin osalta. ulkona ihanan valoisaa, lunta on ja lisää hiljakseen satelee...

 

Kamiliya: kiitos vinkeistä! Täytyypä selvitellä noita asioita!

Hauskaa tuo pulkkaan nukahtaminen, voin kuvitella ilmeet vastaantulijoiden kasvoilla

Meidän mutrusuu ei oikeen pulkasta tosiaan perustanut ja luulen, että hänelle teki vaikeaa olla minusta "niin" kaukana... on hän mahdoton! Vierastaa vieläkin ihan älyttömästi, jos lähden johonkin ja hän jää jonkun vähänkin tuntemattomamman seuraan... oikeastaan tälläisiä on kaikki muut kuin tää meidän "ydin"perhe tässä... huoh. Onkohan ihan normaalia, että on näin kiinni minussa... niin olen kai joskus maininnut että joskus huutaa, jos isänsä syöttää ja minä vieressä... eli siis minun täytyisi syöttää.. :/

Kauhuskenaarioita kotona: liesi ja siinä olevat kattilat, paistinpannut (varsinkin pitkän kahvan omaavat) nämä on sellaisia, joita joskus ajattelen ja yleensä tosiaan aika varovainen olen noiden kanssa, käännän kahvat justiinsa, niin ettei tulis yli kauheesti. Tämä vauva on kaikista lapsista nyt eniten ollut kiinnostunut hellasta. Myös tulisijat on mun listalla, niitä kun neljä ja ne on kanssa ihan mielenkiintoisia... Onneksi nyt pikkuhiljaa on EI sana mennyt perille ja joskus todellakin totellaan, vai en tiedä onko se vaan mielenkiinnon lopahtamista sopivaan aikaan

Vattihatulle pahoittelut menetyksestä ja voimia tuon astman hoitoon!

Mulla on ollut ihan "kuollut"päivä.. en oo mitään saanut aikaseksi... maleksinut vaan! Luulen, että aion jatkaa koko päivän samaa rataa...

Mindi83

 

Just miettisin floweri sua, ja aattelin että on se surkia kun tuntuu että jotain puuttuu kun et niin aktiivisesti kerkiä kirjoittelemaan KUN on mukamas parempaakin puuhaa Hauskaa työpäivän loppua sinne

 

mindi kiitos :wave: :heart:

palaan jälleen paremmalla aikaa, nyt puuron keittoon että ehdin kaiken ennen töiden alkua

lav juu ool

 

Kaksi yötä unikoulua takana ja ainakin toistaiseksi vaikuttaa tosi hyvältä meidän tilanne! =) Yöt on tietysti erilaisia ja takapakkia saattaa tulla, mutta viime yönä meidän pikkumies nukkui ensimmäistä kertaa elämässään 8 tuntia putkeen!!!!! =) =) "Koulutus" aloitettiin siis maanantai-iltana. Iltatoimien (kylpy, puuro, hampipesu, iltatisu) jälkeen laitettiin poika omaan sänkyyn valveilla. Noin tunnin verran hän siellä protestoi ja itkeskeli ja itseltäkin meinas päästä itku. Aina välillä käytiin paijaamassa, mutta se ei kauheasti auttanut. Sitten poika nukahti ja nukkui vajaan tunnin. Valitteli n. 10 min ja nukahti uudestaan. Mä nukuin yön olkkarissa ja mies pojan kanssa makkarissa. Mies myös huolehti pojan tassuttelusta yöllä. Ensimmäisenä yönä poika oli heränny n. 5 kertaa, mutta itkut oli onneks pysyny siedettävinä (sekä pojalle että miehelle).

Toinen yö menikin sitten todella mallikkaasti, vaikka poika vaikuttikin illalla hieman ahdistuneelta. Halus olla koko aika lähellä ja sylissä. Ja sylissä saikin olla. Noh, illalla tehtiin taas samat iltatoimet ja poika sänkyyn puol ysiltä. Valitteli sängyssä noin 10 min ja nukahti. Seuraavan kerran heräsi kolmen tunnin päästä ja kiukkusi 5 minuuttia. Ja sitten heräsikin seuraavan kerran aamulla, hieman ennen kahdeksaa!!! AIVAN MAHTAVA FIILIS!! Ja niille tiedoksi, jotka ei meidän tilannetta muista, niin aiemmin tissiteltiin öisin 4-7 kertaa. Useammin 7 (tai jopa enemmän) kuin 4 kertaa. Nyt päätettiin, ettei päivisinkään nukuteta poikaa enää syliin tai tissille. Hereillä ollessaan poika saa tissiä nyt useammin, kun ei yöllä tissuttele jatkuvasti. Mä nukun tän viikon sohvalla ja katsotaan sitten pysyykö tilanne samana, kun palaan takaisin makkariin nukkumaan.

 

tiinelli pahoittelen että en kerinnyt vastaamaan sulle aikaisemmin. Tosin ehkä hyvä koska mun tyhjennys kokemus ei ollu kovinkaan onnistunut.. Olisit varmaan pelännyt enemmän.. Sain 3 kertaa ton tabletin eikä tullu muuta kuin helvetilliset kivut ja maha sekaisin. Kokonaisen vuorokauden olin osastolla että lähtis tyhjenee, mutta sit mulla meni hetrmot ja sanoin hoitajalle että lähden yöks kotio ja tulen aamulla kaavintaan. Seuraavana aamuna kaavintaan, selvis että vasta silloin oli kohtu ruennut tyhjenee. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin pääsin muutaman tunnin kuluttua kotiin ja vuotoakin tuli vain 2 päivää..
Mutta hyvä että sulla sujui paremmin.

kauhuskenaario kotona meillä tyttö kauheessa flunsassa launataista asti ollu tosi räkäinen. La-su yönä nukkui 2h pätkissä. Meillä kun tyttö nukkui jo omassa huoneessa, jouduin kokoajan juoksemaan siellä kun itki kokoajan. Niinpä väsyin tuohon juoksemiseen ja otin tytön viereen nukkumaan siihen oltiinkin sitten nukahdettu. Mä muka pidin unipussista kiinni että tyttö ei pääse liikkumaan ni eikös tuo ollutkin päässy irti ja heräsin siihen ku tyttö rupes itkee niin neiti oli hivuttautunut ihan sängyn reunalle. Kyllä säikähdin. Sen jälkeenpä en sit nukkunutkaan.

maitotuotteita ajattelin rueta kokeilee kuhan tää flunssa saadaan voitettua.

Mulla tosiaan alkoi työt 6.1 siitä asti isä on hoitanu tyttöä kun hoitoon ei voitu maanantaina viedä kun oli kuumeinen ja räkäinen. Hyvin heillä on menny vaikka tyttö kipee. Mies mulle sanoikin että kyllä häntä jännitti että mitä tästä tulee kun toinen vielä on kipee.
Ihana oli ekan työpäivän jälkeen tulla kotiin, kun Venla kuuli mun äänen ovella niin toinen lähti riemusta kiljuen konttaamaan mun luo<3 Sen jälkeenpä ei päästänytkään mua koko loppu päivänä silmistään. Huuto tuli jos äiti karkas silmistä

Nytpä en kerkiä muuta kirjoittelemaan. Lukeminenkin on jäänyt kun ei enää kerkiä muka koneelle kun käy töissä. sitä kun haluaa olla lapsen kans kun pääsee töistä <3

Katjahei ja Venla 9päivää vaille 10kk

 

Onnittelut Marni80:lle ja muille unikoulun myötä helpotusta öihin saaneille! Ihan kuin oppikirjaesimerkkejä! Saas nähdä, kuinka meidän aikanaan käy. Jos siis täytyy siihen turvautua.

Kyllä kai hapanmaitotuotteita voi maltillisesti lisäillen antaa jo ihan surutta 10-kuiselle, jos ei oireita ilmene. Mekin ollaan lastenlääkärin ohjeesta alettu nostamaan Duphalacin annoskoko 1-vuotiaan tasolle, niin johan vatsa toimii. Toivottavasti vaiva helpottaa sitten 1v+, kun imetys jää pois. Toinen syö edelleen 7krt/vrk tissiä ja muuta kiinteää vielä aikas vähän. Esikoisellakin vatsa alkoi toimia paremmin, kun kuitujen määrä lisääntyi ja tissimaito väheni.

Olikos täällä kenenkään vauva varvistaja? Meillä asiasta huomautettiin joskus puolivuotiaana, 8kk neuvolassa sitä taas ei ilmennyt ja nyt tuntuu, että taas neiti varvistelee. Täytyy ottaa 1v neuvolassa puheeksi - vai pitäisiköhän jo aikaisemmin? Jotenkin en osaa asiasta huolestua. Neiti konttaa kovaa kyytiä, nousee polviseisontaan ja toista jalkapohjaa laittaa jo lattiaan, mutta usein varvistaen. Oikea ballerina!

Myönnettäköön, että mulla mielikuvitus tekee toisinaan temput ja kuvittelen kauheaakin kauheampia kauhuskenaarioita, mitä VOISI tapahtua. Tietoisesti vain täytyy pysäyttää moiset ajatuksenjuoksut ja ottaa järki käteen. Suojeluvietti saa aikaan huolta, mikä on luonnollista - niin kauan kuin se ei ala hallita/rajoittaa elämää. Iltapäivälehtien lööppejä välttelen nykyään, kun sieltä saa itselleen vain pahan mielen aikaiseksi. Niin kivaa kuin se olisikin, en pysty yksin pelastamaan kaikkia lapsia maailman pahuudelta. Omien kanssa tietysti tekee kaikkensa!:heart:

Meillä ollaan ehkä ihan itsekseen siirtymässä yksiin päikkäreihin. Ihanaa, ettei tarvinnut alkaa mitenkään ohjelmoimaan. Pieni pala taivasta siis, kun vertaa siihen, että kesällä nukuttiin vielä seitsemät! Jotakin helpotuksia siis on ihan konkreettisesti havaittavissa. Iltanukkumaan menon osalta isi on huippu. Laittaa vauvan sänkyyn, makaa hetken omassa sängyssä unilaulua hyräillen ja siihen nukahtaa - monesti molemmat. Meikäläinen kun yritti samaa eilen, niin likka oli ihan villinä. Niinpä tietysti. No, tästä on hyvä isännän jatkaa, jos sujuisi hyvin pehmeästi omalla painollaan.

Meillä likan räkis on väistymässä. Kävikin ilmi, että räkiksen taustalla oli tällä kertaa parvorokko. Esikoinen sairasti sen, kun olin raskaana. Muistan vieläkin ne kauhun viisi viikkoa, kun juoksi neuvolan kautta vasta-ainekokeissa (3krt pitkän itämisajan vuoksi), kun kävi ilmi, etten ole sitä aiemmin sairastanut. Kuin ihmeen kautta en saanut tartuntaa ja vauva oli turvassa. Me taidetaan kerätä taas heti koko sarja rokkoja. Jostain syystä ne löytää meidät aina, sama oli esikoisen kanssa. Paljon muuta ei ollakaan sairastettu! Kummallista, mutta hyvä sinänsä.

Likka nukkui viime yönä parhaan yönsä IKINÄ: yhtäjaksoisesti puolille öin, tissiä, 3,5h, tissiä, hetki hereillä ja vielä 2,5h. Jospa se masun toimintakin olisi helpottanut öitä. Tai sitten nämä ovat vain näitä maagisia vauvamaailman ihmeitä, että yhtäkkiä joku asia vain alkaa sujua. No, katsotaan nyt vielä, että jääkö tavaksi.

Sellaista tällä erää. Kohta koittaa 1v-päivä kaikilla meidän nassikoilla!:heart:

 

Marni hienoa että unikoulu on tuottanut tulosta!! Varmasti tosi helpottavaa..

Vauva nukkuu joskus vaan yhdet päikkärit mutta useimmiten kahdet. Ekat on mitaltaan n. puoli tuntia, ja toiset n. kaksi tuntia. Illalla menee nukkumaan klo 20 ja herää aamulla n. 8-9, joskus nukkuu kymmeneenkin. Ja kahdesti pääsääntöisesti syö yöllä, muutaman kerran ollut että kerran vaan.

Maitotuotteita en tietenkään maitoallergian takia anna. Neuvolassa ei kehotettu edes kokeilemaan. Tässä taannoin annoin sosetta jossa oli kermaa mutta ei noin pieni määrä ainakaan mitään tehnyt. Naudanlihaa oon antanut ja se ainakin on laittanut oksetelemaan. Mutta kaupan soijamaitoa ja soijajogurttia oon vähän antanut.

Vauvaa ei tarvi nukuttaa sen kummemmin, laitan vaan sänkyyn. Jotain siellä saattaa itekseen höpötellä ennen kuin uni tulee.

Maanantaina oltiin neuvolassa, painoa pojalla 10 170g ja pituutta 74,2cm. Tänään ikää 10kk :heart:

 

pienen vahtiminen on kyllä niin täyspainoista kotona, ettei muuta viiti samalla tehdäkään. ellei ole silmät selässäkin.... niin käy nopeasti jos jonnekin sormensa tunkee..
pistorasiat oon suojannut niillä tulpilla. vaikka ei niistä kuulema sähköiskua saa ellei tunge esim kynää tms sinne. mutta kun on tulppa, niin eipä tunge sitä kynääkään
mä oon muutaman kerran onkinu mukulan nielusta liian ison palan jotain... yhtenä päivänä oli ruisleivän palanen. tippunut kaiketi pöydältä. ei ollu kuin sekunnista kiinni etten ois lanssia soittanu paikalle. onneks sain sen kaivettua sen kurkusta pois.
jonka jälkeen sain vinkin, että tollasessa tilanteessa pää alespäin jaloista roikkumaan ja hakkaamaan selkään.
jos oman sormensa änkee suuhun, saattaa ite vaan työntää vierasta esinettä liian syvälle.
tukehtumiset on mulle se pelottavin tekijä. kaikkea muuta en säiky. en verta, isoja haavoja, tai pään kolautuksiakaan.
mutta kun tarpeeks järjellä vahtii, ei liikaa eikä liian vähän, niin toivoa sopii että lapsi pysyy hengissä

unikoulu onnitteluja tuloksille koulun aloittaneet :wave: mulla on ystävä kanssa nyt aivan pulassa, on opettanut nukahtamaan VAIN syliin ja VAIN tissille. nyt ei ole helppoa. mutta ite saa jokainen sen oman tapansa löytää. multa se sitten kysyy neuvoja, ja mä kerron vain miten oon ite tehnyt.
meillä yöllä kitistään vieläkin useita kertoja, en vaan mene enää. tai no, viime yönä havahduin et mies taisi käydä laittaas tutin?! ei muuten oo kertaakaan tähän mennessä... no, nyt kun itekin paiskin duunia, niin tosi kiva et yölliset juoksut ei oo vaan mun homma.
niin sitetn kuuden aikaan nousin antamaan tutin.
oon pitäny sängyssä vauvalla neljä tuttia kun aina sit jos on hukassa se mikä oli suussa, ni vauva löytäis ite jonkun noista
aika unista öninää se pitää yöllä... jos nukkuis omassa huoneessa, tuskin heräisin kertaakaan.
mutta kun meillä ei oo tilaa alakerrassa, enkä yläkertaankaan millään henno laittaa. eikä noi koululaiset nukkuis sitten kunnolla, jos vauva olis heidän kanssa. kauheesti vaihtoehtoja pohdittavina

EI-sana nyt on pakko ollut ottaa käyttöön. mutta vain dvd-hyllyyn liittyen likka tottelee kyllä, vallankin jo isi tai mummu komentaa. ja mitä, sit kun mä koitan jotain lakia pitää, ni nauraa se siitä auktoriteetista

ruokailut määrät on kasvaneet huimasti. mahtaiskohan olla joku kasvukausi??

me myself and i siis nyt töiden aloituksen jälkeen mulla on järkky nälkä pitkin päivää tietysti työ pitää lähes koko ajan liikkeessä, päälle lenkit koiran kanssa aamuin ja illoin. että kai sitä sitten kuluttaakin ... ja uni tulee illalla entisestäkin helpommalla

tikrulainen ja varvistus-asia mulla on toinen isommista ollu varvistaja. pidemmän päälle akillesjänne surkastuu ja pahimmassa tapauksessa leikkaushoito edessä. ton ikäinen ei vaan vielä tajua jos sanot että "kantapää lattiaan".. isommat tajuaa. mun käsityksen mukaan voi olla hyödyllistä koittaa pitää hiukan aikaa päivästä ensi-askel-kenkiä jalassa. niillä on PAKKO kävellä kunnolla, varvistaminen ei pahemmin onnistu.
mitä aikasemmassa vaiheessa tilanne saadaan korjattua, aina parempi.hyvä että ne nyt jo sen huomasi! En mäkään huolestuisi näin tän ikäsen kohdalla vielä.

arki rullaa, heissulivei vaan kaikille

 

Moikka!

Täällä taas pitkästä aikaa.

Maitotuotteita meilläkin on syöty jo aika kauan. Joulukuun lopussa aloitettiin juomaan tavallista maitoa ja hyvin maistuu Muutenkin vauva syö samaa kuin mekin eli huomattavasti helpompaa arki nykyään. Paljon syö itse sormin, mutta lusikkaa ei osaa vielä käyttää. Juo taikamukista ja nokkamukista.

Kävelemään lähdettiin oikein kunnolla ennen joulua ja ne ekat askeleet otettiin ilman tukea joulukuun alussa. Nyt jo otetaan nopeampiakin askeleita. Ulkona ei osaa vielä kävellä kengät jalassa.

Päivähoidossa ollaan siis jo ja tosiaan menin töihin jo joulukuussa. Tykkään eikä mua kyllä saisi millään enää kotiin kotiäidiksi... Se ei vaan ole se mun juttu

Vauva nukkuu usein vieressä, ja ensimmäiset kuukaudet vallan nukkui välissä. Sängystä on pudottu kyllä useampi kerta. Niin meidän kuin omastaankin (lastensänky johon siirtyi meidän välistä) mutta sitä sattuu. Kiipeää muutenkin jo nojatuolille jne. ja tulee siis milloin mistäkin alas miten päin sattuu.
Mä en osaa edes enää ajatella häntä vauvana kun ovat isoveljensä kanssa touhuamassa aina yhtä jos toista. Puhunkin mieluummin jo taaperosta. Toisaalta haikeaakin mutta sitten taas on huomattavasti helpompaa toimia "taaperon" kuin "vauvan" kanssa. Mm. vaipan vaihto on sujuvampaa seisaallaan ja samoin pukeminen. Osaa sujuvasti auttaa siinä eli ei pistä vastaan vaan ojentaa kättä hihaan ja jalkaa lahkeeseen jne. Aiemmin pukeminen oli yhtä h**vettiä :headwall:

Lapsilla alkaa jo olla muutenkin yhteisiä juttuja ja leikkejä vaikkakin pikkuveljeä myös kiusataan paljon. Pikkuveljen olisi myös aina tehtävä kuten isoveli käskee. No eihän se tee ja sitten suututaan. Joskus meillä isompi meneekin "piiloon" leikkimään ettei toinen pilaa leikkejä. Pakko olla mukana kaikessa mitä isoveli tekee! Hän on myös perso leikkeleille. Jos pöydässä on varsinkin kalkkunaleikettä sitä on pakko saada. Sitä huudetaan ja yritetään väkisin ottaa sekä voidaan mussuttaa siivu kaupalla. Sama koskee kyllä jostain syystä myös kanamunaa. Jos aamupalalla pöydässä on kanamunaa sitä on saatava

 

Iltapäivälehdet: joo itsekin vois alkaa kyllä boikotoimaan... Todella kivoja otsikoita taas! ... hurjaa menoa, kaikkialla näköjään... Onko oikeasti ihmisillä jotenkin niin huono olo, ja mistä se kaikki kumpuaa? Oispa kiva saada vastaus tähän, ehkä vois lievittää joidenkin oloa itsekin...

Vähän kateellinen olen teille, jotka töissä jo ahertaa... on se palkkapäivä kuitenkin aina palkkapäivä

LD: kuulostaa, että teillä menee siellä tosi kivasti pojan kanssa, tosi hienoa vaikean alun jälkeen!

Pukeminen, meillä edelleen ulkovaatteissa hankalaa... muuten on onneksi rauhoittunut ja vaipanvaihto, sukkahousut menee jo ihan kivasti päälle Keskimmäisellä on sellainen kausi nytten, ettei ihan mikä vaan vaate enää kelpaakaan... eipä ollut esikoinen ikinä noin tarkka tuossa iässä siitä mitä päälleen laittaa, oikee hienohelma tää keskimmäinen

Meillä myös vauva ja keskimmäinen ihan parhaat leikkitoverit, mutta tosiaan joskus vähän keskimmäisen puolelta sellaista muksimista, mutta paljon myös hellimistä ja hoivaamista!

Maitotuotteet: meinasin nyt hapanmaitotuotteilla aloitella, ehkä jo nyt parin viikon sisään. Tavallista maitoa sitten sen jälkeen pikkuhiljaa ruokaan lisäten, kunhan ensin näen nyt miten noihin jogurtteihin sun muihin reagoi. Tuskin mitään ongelmia tulee...

Siivouspäivä tänään! :wave:

Mindi83

 

kotiäitiys on NIIN mun juttu :heart: jos se ois paremmin palkattu niin töitä en tekis ollenkaan
mä rakastan olla himassa! käydä vaunuilemassa, laittaa ruokaa ja siivota. semmonen mä olen ... ja nautin suunnattomasti ajasta jonka saa olla pienten kanssa kotona. ja vähän isompienkin.
odotan jo jospa vielä yhden hoitovapaan saisin kotona viettää kokonaan :heart:

vaikka töissäkin on kiva olla, kaipaan sitä kiireettömyyttä ja läheisyyttä mikä vielä äitiyslomallakin oli.... tilipäivä kyllä lohduttaa kummasti!!!
aikansa kutakin...


lapsi reunimmaisena sängyssätätä oon ihmetellyt... kuinka nukuttaa pientä niin, että pääsee tippumaan lattialle :O tykkäisitkö ite tipahdella öisin lattialle... ei siinä oikeen kuulostas kivalle jos mullekin vaan todettais et sitä sattuu...
lasta voi OIKEESTI sattua kun tippuu. vaikka kuinka ite nukahdat siihen että pidät toisesta kiinni, voit todellakin ite nukkua niin sikeesti, ettet havahdukaan kun otteesi on irti.

tämmönen pika-päivitys vain taas, ruokiksella ehtii kivasti pistään aivot narikkaan

jos viel kupponen kaffetta ja takas sorvin ääreen.

mindi voisin joku päivä poiketa, mulla loppuu 14:15 työt joinain päivinä. silleen ehdittäis näkeenkin

 

lapsi reunimmaisena sängyssätätä oon ihmetellyt... kuinka nukuttaa pientä niin, että pääsee tippumaan lattialle :O tykkäisitkö ite tipahdella öisin lattialle... ei siinä oikeen kuulostas kivalle jos mullekin vaan todettais et sitä sattuu...
lasta voi OIKEESTI sattua kun tippuu. vaikka kuinka ite nukahdat siihen että pidät toisesta kiinni, voit todellakin ite nukkua niin sikeesti, ettet havahdukaan kun otteesi on irti.

FA: Koska viittaat selkeästi mun kirjoitukseen niin missä muuten siinä tekstissä lukee, että lapsi nukkuu reunassa tai, että sanon hänelle tipahtaessa sitä sattuu?
Mutta faktahan on, että sitä sattuu. Toiset lapset on eläväisempiä kuin toiset ja touhuavat enemmän eikä sille voi mitään. Sitä saisi koko ajan olla panikoimassa eläväisten lasten kanssa jotka tykkäävät kiipeillä ja hurjastella. Niin päivällä kuin yöllä!!! Omasta sängystä kun yöllä herätään ja lähdetään liikkeelle niin sitä saattaa ekana muksahtaa maahan kun ei osata vielä kunnolla alas tulla. Päivystääkö siellä pitäisi sitä heräämistä? Kai joku on tietty keksinyt jo kuplan mihin lapsen voi sujauttaa jos haluaa kaikilta vahingoilta välttyä Voihan sitä pinnasänkyäkin vapaasti halutessaan käyttää vaikka kouluikään jos lapsi siihen mahtuu mutta se vasta sattuu kun sieltä laidan yli tullaan... Siihen muuten riittää jo alta vuosi ikää ja eläväinen lapsi niin sieltäkin pääsee pää edellä alas! Testattu on ihan omakohtaisesti

 

Heissulivei

Tulin tuota Kisakin tekstiä kommentoimaan....

Mustakaan siinä ei kyllä mainita missään kohtaa, että vauva nukkuis sängyn reunalla. Ja näitä vahinkoja sattuu, ei niille mitään voi. Eikä näitä lapsia voi pumpulissa kasvattaa, jossain vaiheessa on opittava myös se, että joskus voi sattua.

Meillä tyttö nukkuu myös meidän sängyssä. Nyt kun on sairasteltu paljon, niin saadaan paremmat yöunet kaikille, kun saa olla meidän välissä. Ja sanokaa mitä sanotte, nukkuu myöskin päikkärit yleensä meidän sängyllä ja vieläpä ihan yksin

Pitäiskö mun vähän jotain kuulumisiakin välillä kirjotella... Meillä on täällä oikein aurinkoinen pikkuneiti, joka hurmaa kaikki jotka tapaa. Hymyilee ja naureskelee kovasti, kävelee tukea vasten + kärryn kanssa, kontaten menee todella lujaa paikasta toiseen. Isosiskon kanssa hassuttelevat ja leikkivät useimmiten sovussa. Isosiskon lelut kun on ne kaikkein kiinnostavimmat.

Korvatulehduskierre meillä on päällä ja päästäänkin nyt putkitusjonoon, jos ei tällä viimeisimmällä kuurilla lopu nuo tulehdukset.

Pikkuneiti siirtyi nyt tavalliseen maitoon, ollaan siihen varovaisesti totuteltu ja kun ei oireita ole tullut, niin on nyt parina päivänä saanut vaan pelkästään tavallista maitoa. Näyttäis ainakin sopivan, mutta seurataan nyt tilannetta. Syö meidän muiden kanssa samaa ruokaa, myös välillä suolattua ja onpa saanut herkkujakin maistella... Kaikkiruokainen on ja ruoka maistuu hyvin.

Viime viikolla käytiin 10kk neuvolassa, pituutta oli 71cm ja painoa 8620g. Edellisestä kerrasta oli tullut vain vajaa puoli senttiä ja painoa vain alle 100g. Mut ei kuulemma tarvi olla huolissaan, kun sairastelut varmaankin vaikuttaa ja onhan tuo nyt lähtenyt kunnolla liikkumaankin.


Että tällaista tällä kertaa...

Tässä vielä uusi kuva neitokaisesta:


-JennyA & pikkuprinsessa yli 10kk jo-

 

jep kukin tekee kuten tykkää. oon tässä kuullut parilta kaverilta kuinka vauva nukkuu reunimmaisena. ja kisakin kirjoitus antoi vaan ymmärtää että reunassa nukkuu hänenkin lapsi. millai nukkuva lapsi sitten kiipeäisi vanhempiensa ylitse, eikä vanhemmat heräisi. ja mätkähtää lattialle....
vaikea uskoa että alle vuoden ikäisellä ois motoriset valmiudet kavuta lasten sängystä pois. hienoa jos teillä osataan.
en todellakaan vahdi itekään koko ajan, maalaisjärki vaan sanoo että pinnasänky on turvallisin paikka ton touhukkaan nukkua.
kyllä mäkin olen nähnyt että pieni tulee pinnasängystä yli. mutta se ei ollukkaan oikean lainen, pohjaa ei saanut riittävän alas.

kolhuja sattuu se on selvä, mutta ite vaan ajattelen että nää on vielä aika pieniä, joita pitääkin hiukan suojella. esim sängystä putoamisilta. tietysti sänkyjäkin on eri korkuisia....

kyllähän rattaissakin on valjaat sen tähden kaiketi ettei pääse putoamaan.

mutta nää on jälleen näitä tapa/mielipide-eroja, joku tekee näin ja joku noin. mulla on kaksi myös ERITTÄIN vilkasta lasta, nekin on olleet pieniä. on kiivetty joka paikkaan ja menty ja touhuttu. Jos suojelee JOLTAIN asialta, ei tarkota että lapsi on teipattuna kotona, ettei se saa tehdä mitään , ettei sille sattuis mitään.

viikon vimppa työaamu ja hillitön tuuli ulkona... tuleeko taas joku myrsky?? kiva fillaroida tolla kelillä.... kaks polkasua eteenpäin niin menee kymmenen taaksepäin

ens viikko onkin raskas. sekä henkisesti että fyysisesti. vauvalla aika sairaalaan, lasten kirralle, urologin arviointiin mahdollisesta leikkaustarpeesta
mä teen töitä. mies menee vauvan kanssa
tää tässä parisuhteessa on niin loistavaa, tämäKIN, kun mulle ei jää kaikki hoidettavaks.
ja sitten on pitkät päivät joista kaks iltaa istun koulutuksessa... onneks palkka juoksee, niin jaksaa paremmin istua...
perheen yhteinen aika on jäänyt kyllä vähemmälle, tai sanotaanko miehen kanssa. kun mä joudun kuitenkin nousemaan jo 5:30-6, en todellakaan jaksa valvoa puolille öin... se taas saattaa nukkua töiden jälkeen hetken, joten uni ei tuu vielä kovin aikasin.
mutta tätä se arki on meillä ei onneks oo vuorotöitä, eikä kummallakaan viikonloppuisin, niin on ees kaks päivää peräkkäin tasoittamassa halipulaa välillä tuntuu ettei ehdikään kun moikata ohimennen...

niin oudolta kuin se tuntuukin, esikoinen täyttää pian 12... tunnempa itseni "vanhaksi".... huoh... mihin tää aika on mennyt...

mukavaa viikonloppua kaikille, mää taas kirjottelen kun ehdin

 

Huomenta kaikille!

Miten musta tuntuu, että täällä luetaan taas välillä kuin piru raamattua näitä tekstejä?

Esim. se mitä kirjoitin päähän tulevista kauhuskenaarioista - en todellakaan tarkoittanut, että jäisin niitä pohtimaan ja pelkäisi koko ajan kaikkea - jotkut tahot varmaan pitävät mua jopa huolettomana äitinä!

Tarkoitin vain kommentoida sille, jonka nikkiä en nyt muista, että ymmärrän täysin mitä hän tarkoitti kun joskus joku ajatus vaan pälkähtää päähän ja se on työnnettävä äkkiä mielestä pois.

Ja sitten toi sängystä putoaminen ja vilkkaat lapset muutenkin. KisaK ei munkaan mielestä sanonut, että lapsi nukkuisi reunalla, eikä myöskään että NUKKUVA lapsi putoaisi sieltä.

Kyllä toiset lapset vaan ovat motorisesti erittäin kehittyneitä jo alle vuoden ikäisenä - sitä on ehkä vaikea uskoa, jos itselle ei ole sellaista sattunut.

Minä ainakin ymmärsin niin, että kun lapsi on herännyt esim. yöllä on hän saattanut kiivetä vanhemman päälle ja siitä muksahtaa alas.

Ja minulle itselläni tuli esikoinen TODELLA pienenä itse pois pinnasängystä, jonka pohja oli alhaalla ja laita ylhäällä. Sitä voi sitten miettiä miten turvallinen se on. Esikoiselta piti myös ottaa syöttötuolin turvakaari pois, sillä hän kiipesi sen yli. Samoin hän pujotteli rattaiden valjaista pois - niin tiukalle niitä ei saanut, että hän olisi siellä pysynyt.

Tämä kuopus puolestaan esim. seisoo syöttötuolissa koko ajan, teet ihan mitä vaan. Nytkin syö leipää lattialla sitten.

Ja tuohon "sitä sattuu", niin tuskin sitäkään tarkoitettiin sellaisessa "no big deal" -mielessä, vaan ennemminkin niin, että näin kävi, mutta sitä on turha jäädä märehtimään, koska sitä ei voinut estää (?) eikä kuitenkaan tapahtunut mitään kauheaa.

Sitten vielä se, että varsinkin noita nukkumisia on mun mielestä niin turha kommentoida, ellei joku pyydä apua tai kysy neuvoja. Itse ainakin olen ollut joskus NIIN väsynyt, että nukun vauvan kanssa vaikka pää vessanpöntössä, jos sillä konstilla saan edes hetken nukkua yhtäjaksoista unta.

Ja eieieieiei, en halua lietsoa mitään riitaa - keskustelun taso vain meni jotenkin sellaiseksi "kaikki tietty tekevät niin kuin haluavat mutta minun tapani on parempi" -linjalle..

Mutta, siitä olen (kerrankin, hih) Flowerin kanssa samaa mieltä, että kotiäitiys olisi niin munkin juttu! Tykkään myös olla kotona, kokata, siivota, hakea lapsia koulusta jne. Ihanaa, elämän parasta aikaa!

Mutta töissä oleminen on alkanut sujua ihan jees, mulla on kivat työkaverit ja saan myös uusia haasteita nyt töissä.

Mistä puheen ollen... Täytyykin lähteä kampaamaan tukkaa! Mä vien ensin esikoisen kouluun ja pienemmän päikkyyn, sitten töihin... Ajelen ihan kunnon kierroksen autolla. Se paluumatka päiväkodilta töihin on muuten päivän MUN HETKI, istun yksin autossa, en soittele kenellekään, kuuntelen radiota, laulan, mietin juttuja... Jotkut ihmettelee miten jaksan, mutta mä tykkään siitä!

 

Huomenta!

Flower: juu se käy, jos vaan jaksat Ja minäkin voin sinne päin tulla, jos helpompi niin.

JennyA:n tyttö kyllä todella nauravaisennäköinen tapaus!

Vois itsekin laittaa kuvaa vielä, joskus kun saan jotain uusia kuvia koneelle...

Sängyssä nukkuminen: no meillähän on miehen lähtöön asti turvallista, mutta kun mies lähtee niin toinen puoli on avoinna. Nyt kun toinen rinta on toiminut vaan imetyksen osalta, niin pakko siis nukkua justiinsa niin päin, että vauva keskellä sänkyä... ja miehellä ja mulla tapana aina nukkua sillä omalla puolella, muuten ei tule yöstä mitään Katjahei:n tapaan olen herännyt siihen, että vauva on aikasta reunalla ja itse jotenkin siihen säpsähtänyt, eli jonkinverran kyllä unissaankin liikkuu. Muuten kyllä päiväsaikaan törmäilee ja onnistuu kyllä saamaan itsensä kaikenlaisiin haavereihin, varsinkin nyt kun kävelee... mutta vaikka vauva jo hyvin käveleekin, niin hän ei kyllä yhtään kiipeä, ei ole edes yritystä vielä ollut...

Meillä vauva tykkää ylikaiken musiikista, hän on kovin "rytmitajuinen"... ainakin minun mielestä Meidän lempparina kuunnellaan Jukka-poikaa, siinä on niin hyvät rytmit että polvetkin hänellä notkuu Vaikka en nyt sano, että ei hän vähän rankemmastakin musiikista notkuisi

Uusi leikki tullut kuvioihin, että laitetaan äiti jahtaamaan. Hän meni pari kertaa keittiön kaapille, ensin availi sitä.. kunnes huomasi, että aina mä lähden häntä kieltämään ja sanon ei... sitten siitä tulikin leikki, että mentiinkin sen kaapin taakse vaan piiloon ja nauraen sieltä esiin jo vastaan minua, kun olin tulossa...

Kotiäitys: joo siis kyllä mäkin tykkään... ainut huono puoli on siis tää rahallinen asia... kuitenkin oon itse ollut miltein 4 vuotta kotona ja minimi rahaa saan tästä.. joten ei tässä mitään juhlita! + mua edelleenkin mietityttää "uran"vaihto ja todellakin haluaisin tehdä jotain josta TYKKÄÄN! Nojoo, vuoden varmaan olen vielä kotona.. juuri sopivasti ainakin tuonne maailmanloppuun

Täällä kun näitä "riitoja" taas ilmenee, niin mulla ei kyllä koskaan ole mitään muuta oloa kuin, että on kyse vaan mielipiteistä...

Hauskaa viikonloppua kaikille! :wave:

Mindi83

 

Nukkumiskysymykset näkyy herättäneen mielipide-eroja. Haluaisin uskoa myös, että on myös niitä välimuotoja pumpulissa kasvattamisen ja "hällä väliä" -asenteen välillä. Kaikki ei oo niin ehdotonta eikä yhden asian tekemisestä tietyllä tavalla voi vetää kauhean syvällistä johtopäätöstä äidin tavasta olla vanhempi. Lapset on niin erilaisia, että ei ulkopuolinen voi tulla sanomaan, mikä on oikein tai väärin, kun ei koko tilannetta pysty kuitenkaan aidosti ymmärtämään. Haluaisin uskoa, että täällä kaikki varmasti haluavat suojella omaansa turhilta kolhuilta ja muutenkin hoitavat pienokaistaan hyvin.

Kotiäitiys on NIIN mun juttu. On oikeastaan tullut aika yllätyksenä näiden viimeksi kuluneen kolmen vuoden aikana, jotka olen yhtäjaksoisesti kotona ollut. Olen nimittäin ollut ennen lapsia hyvin urakeskeinen ja kunnianhimoinen työn suhteen. Kouluttautuminen on kestänyt pitkään ja ammattitaidon kasvattaminen asiantuntijuuteen asti on ollut pitkällinen prosessi. Kuitenkin kaiken tämän olen valmis laittamaan syrjään siksi aikaa, kun lapset ovat pieniä. Mikään raha tai maallinen mammona ei korvaa tätä aikaa. Nyt kun se kerran meille on taloudellisesti hyvinkin mahdollista eikä kuitenkaan tarvitse elää kädestä suuhun -tyylillä. Joskus tulee aika, jolloin pääsen taas kehittymään ammatillisesti - ja yhdistämään työtä ja perhettä. Mutta siihen on vielä aikaa.

Likka painelee kans ihan joka paikkaan ja vahtia tarvitsee koko ajan. Huomattavasti eläväisempi on tämä tapaus kuin esikoinen -tai sitten vaan on kiireempi kun on kaksi. Ei voi muistaa enää. Kovasti jo on näillä kavereilla keskinäistä touhua. Esikoisella on tosin uhmakin aikas kovaa luokkaa, joten hermo meinaa hänellä välillä palaa, kun sisko tulee sotkemaan leikit. Kaikki lelut välillä omii itselleen ja saa erotuomaroida. Haliminenkin on aika kovakouraista, vaikka tarkoitus on hyvä.

flower again: tsemppiä vauvan terveysasioissa, toivotaan parasta!:hug:

Tauti alkaa olla ohi, pikkuisen nenä vielä vähän valuttaa. Jotenkin uskoisi, että ei kuitenkaan tartuta, kun flunssa on parvorokon oireena. Ehkä uskaltaudutaan tänään sisarusmuskariin. Hyvää viikonloppua kaikille!:wave:

 

lapsen nukkumiset Mulle se on yks lysti miten muut lastaan nukuttaa,meillä esim.perhepeti ei ole tullut kysymykseenkään,siinä ei ole nukkunut äiti eikä lapsi,mutta esim.esikoisen koliikkiaikoina nukuttiin välillä niin että tyttö oli rinnan päällä liinassa kun mikään muu ei auttanut. Ja minä istualtaan:headwall: Kyllä väsyneenä on valmis ottamaan kaikki keinot käyttöön että sais edes hiukan unta.

kotiäitiys ei ole mun juttu kyllä yhtään Tässä vuosien varrella olen ryhdistäytynyt aika hyvinkin tuon kotiäityden saralla,opetellut leipomaan ja muuta ja nykyään tykkäänkin siitä kovasti mutta kyllä se työnteko on kuitenkin se perimmäinen juttu mulle. Aika kauan olen kuitenkin sinnitellut kun esikoinenkin meni hoitoon vasta ollessaan 3v,keskimmäinen vähän alle 2veenä ja Lenni menee nyt vuoden ikäisenä. Mulla jotenkin nää kotiäitivuodet on tehny pääkopalle aika hallaa,on liikaa aikaa tuojotella seiniä ja miettiä asioita: / Mutta ensi kuussa ajatukset kirkastuu kun pääsee taas sorvin ääreen

Heräsin tänä aamuna viideltä miettimään huomista Lontoon matkaa:headwall: Jotenkin se on niin odotettu ja ihana matka että pää on ihan sekasin. Huomenna pitääkin sitten herätä jo ennen viittä kun puoli kuudelta on lähtö kentälle. Mies on aika ihmeissään kun me ei ikinö olla oltu näin kauan erossa paitsi silloin kun olen ollut laitoksella mutta tämä on ensimmäinen kerta kun mies on vastuussa kolmesta lapsesta enemmäin kuin yhden illan ajan. Hän pärjää loistavasti kun on onneksi ihan perillä arkisista asioista vaikka töissä käykin.Hän tuskaili tuossa että miten voi nukkua ilman minua:heart: Tämä matka tekee varmasti pelkästään hyvää suhteellemme vaikkei meillä nyt ongelmia ole enää ollutkaan. Ja voi että tää mamma on liekeissä tuosta matkasta!!!!!:heart: Mä en oikein vieläkään tajua että mä todella pääsen sinne:heart: Kaikki ne mahtavat kaupat,ravintolat ja torit,aaahhh:heart:

Nyt laitan lapset kasaan ja lähdemme kauppaan. PAlaan sitten ensi viikolla kun kotiudun tuolta Englannin maalta