Maalismussukat - syntyneet

Huomenta!

LD: no oli jo aikakin, toivottavasti syy löytyy ja vauvan olo kohentuu (ja sunkin siinä samassa).

Mies: tekee silloin tällön ruokaa, kotona ollessaan yleensä keittää kahvit (keittää paljon paljon parempaa kahvia kuin minä!). Paljon tekee muutakin, MUTTA mun täytyy aina pyytää, hänen on hankala aloittaa mitään ilman pyytämistä, ehkä tistikoneen tyhjennys/täyttö on semmonen minkä hoitaa ilman sanomattakin. Kuitenkin mies on onnekseni siisti ja vie roskat/tiskit/pyykit aina oikeisiin paikkoihin. Arkena hoidan taloutta yksin, yöllä en pyydä apua, koska mies lähtee töihin jo silloin ja haluan antaa hänen tietenkin nukkua, aikasen heräämisen vuoksi usein haluaa ottaa päikkärit ja mä oon yleensä tosi sillon tosi kiukkunen

Mulla ei onneksi tollaisia noin kovia kipuja ole ollut, kuullostaa kamalille! Vaikka kuukautiset on muuten ihan sanonko mistä :kieh:

Täällä onkin isoja poikia osalla äideistä Neuvola on meillä kuun alussa ja sitten saa tietää kuinka on kasvanut. Välillä on ollut olo, että vauva on jäänyt nälkäiseksi, oon joutunut aika paljon lisäämään korvikkeen määrää välillä. Mä olen hakenut vauvalle lämpösempiä vaatteita varastosta ja huomannut, että aika paljon on pukuja kertynyt jo kahdelle muksulle, tollaisia fleecejäkin on viisi kappaletta, yksi niistä kyllä näyttää siltä, että tuskin enää mahtuu vauvalle kun aika koittaa, niin eri aikaan syntynyt tää vauva. Meillä kovasti haluttais mennä eteenpäin, mutta ei päästä.. peppu nousee jo lattialtakin. Välillä leikitään "lentsikkaa" kädet ja jalat ilmassa ja keikutaan pulleen vatsan päällä

Jaahas, nyt käy kutsu, jaktketaan paremmalla aikaa.

Mindi83

 

Tää kipu on mulla ainakin polttavaa, sellasta niinkuin alaselkä ja maha olis liekeissä. Mut kerta tätä on hieman oviksen aikaankin niin vissiin ihan normaalia sitten. Mä olenkin aina miettinyt kun jotkut puhuu että menkat häiritsee jotenkin elämää, ja rättimainoksia joissa sanotaan että "voit unohtaa kuukautiset", oon ajatellut etten mä niitä muutenkaan ajattele. Mut tää kipu laittaa tosiaan ajattelemaan

Meilläkin paska yö kuten tavallista. Nyt vauva tyytyväisenä kiljahtelee lattialla, ite juon aamukahveja. Ylihuomenna on se lääkäriaika. Vauva ei normaalisti oksentele yöllä mut viime yönä teki sitäkin.

Täällä tulee kaatamalla vettä, voi paska. No, jospa sitä jotakin tekemistä keksis.

 

ulkoilu nyt oon saanut taas toteutumaan tuon säännöllinen arkirutiini lähtenyt vauvan kanssa rullaamaan taas sen viime viikon kipeänä olon jälkeen. tykkää sit vaunuissakin istuskella ja katella maisemia. ja mä kyllä menen lenkille vaikka sataakin no ei jos kaatamalla tulee. mutta pienet tihkut ei haittaa.
nyt kun kävin reippailemassa, on mieli jo heti virkeempi vaikka taatusti kaadun sänkyyn kunhan vauvan uniaika taas myös on. aloinkin leipomaan sämpylöitä, piristää kun saa jotain kivaa touhuta. vauva leikkii matolla, huutelee ja touhuaa kans tuota "lentokone"-asentoa
teepä ite perässä ni jo toisen toiston jälkeen lihakset soi

 

Mä on suorastaan kade niille joiden miehetkin touhuu kotona! Voi että ku ois ihanaa, ku laittais edes joskus vaikka tiskikoneen päälle, tai kun edes veis ne astiansa sinne koneeseen! Helvata..

Meillä viime ilta oli ihan mahoton.. Nukuttamisrumba alotettiin kasilta ja puolen yön paikkeil nukahti, mut tänään silti heräs ennen seiskaa.. Noh nyt nukkuukin sitten jo kolmatta tuntia päikkäreitä (ei oo näin pitkään nukkunu koko kesänä).
En tiiä mikä mahtaa vaivata? En usko et hampaita, ei ainakaan mitään näy.. Mut laitoin sit jo suponkin eilen ja annoin pakkasesta omaa maitoo lisäksi, ku en enää keksiny mikä on.. Kumpikaan ei auttanu. Rupes siis vähän väliä huutaan ihan täysillä, saatto nukahtaakin välil ja sit yhtäkkiä taas huusi Ja meidän neiti ei todella oo mikään täysil huutaja, Tosi harvoin huutaa täysil, usein vaan "valittaa ja marisee", ei oikeestaan voi ees itkemiseks sanoo.. Nyt pari iltaa ollu tällasta, ei nyt ihan näin pahaa, mut kuitenkin. Noh josko se sit taas tästä josain vaihees..

Meillä nyt alettu sillee pyöriin mahalla navan ympäri Selkeesti nyt kovempi yritys jopa ryömimiseen ja ylipäätään liikkumiseen, mikä siis varmaan myös vaikuttaa tohon levottomuuteen, mut en usko et on koko syy.

Noh nyt pakko mennä kurkkaan vaunuihin, meinaa jo tulla "paniikki". Niin ne vaan muuttuu, muutama kuukaus sitten nukkus helpostikin 3h ja nyt jos nukkuu yli 1.5h miettii jo et onkohan hengissäkään, tai varmaan itkuhälytin jääny ainakin pois päältä.

Sateista tiistaita!

 

Ohhoh, kun toiset vetelee huikeita 3 h.n päikkäreitä. Meillä nukutaan korkeintaan 1 tunti ja yleensä se puolisen tuntia. Mutta yöt vauva nukkuu heräämättä kertaakaan. Kuinka monet päiväunet muilla nukutaan? Olen miettinyt siirtymistä neljistä unista kolmiin, kun selvästi illalla pojalla nukahtaminen hankalaa.

Minulla kovia kuukautiskipuja aiheuttaa iso kysta vasemmalla puolella munasarjoissa. Sitä raskaana olemisessa kaipaan eniten, ettei joka kuukausi tule itku hirveiden kipujen takia. Muuten en niinkään raskaana olemisesta välittänyt.

Mies meillä hoitaa taloutta siinä missä minäkin. Usein saa lapset jopa paremmin nukahtamaan, kun on itse aina niin tyyni ja rauhallinen.

 

päikkärit meillä nukkuu aamulla puolesta tunnista tuntiin, alkaen puol 9. seuraavat noin 12-15 eli kolme tuntia hurahtaa joskus, kaksi noin keskimäärin.. iltaunet puolesta tunnista tuntiin kans, alkaen puoli seitsemän. näistä yritän pitää kiinni, tarkoittaa sitä että ruokaa on oltava ennenkuin on liian väsynyt syödäkseen aamu-unien jälkeen ulkoillaan, pidempien päikkäreiden jälkeen leikitellään ja tehdään ruoka viideks. sit kun on syöty, lähdetään taas ulkoileen tai kauppaan tms. iltapala on klo 20, nukkumaan menee klo 21. näin suunnilleen menty, mitä nyt nuo helteet sotki ton ulkoilun osalta. mutta arjessa kiinni ollaan taas :wave: näin saan itelleni omaa aikaa mukavasti päivän mittaan ja nyt oon taas ottanut itekin päiväunia.

miehen osallistuminen arkeentekee kyllä pyytämättä. ainoa mitä ei nyt mun kotona ollessa ole tehny on pyykkien kuivumaan ripustaminen mutta jo mun ollessa synnärillä, pesi pyykkiä, siivosi ja hoiti isommat muksut moitteetta. sairaalaan mua katsomaan tullessa oli kaiken kukkuraksi leiponut mulle keksejä :heart: toi niitä sinne ja hoitajat oli kateudesta vihreinä
Mutta koska hänelle tämä on ensimmäinen, en odotakaan että kaiken se tajuais ja jotain on sit tullut valaistua nätisti, et näin ja näin toivoisin.
mun eksä oli täys idiootti joka ei edes vaippoja vaihtanut. tämä vaihtaa niin pissat kuin kakatkin joskus jää sukat nojatuolin eteen illalla, mutta pieniä asioitahan ne on parisuhteessa. en siis valita noin pienistä ollenkaan. nyt oon miettiny et jos ehdottais tota, et viikonloppuisin toisena aamuna se hoitaiskin vauvan ja mä nukkuisin. vaikea yhtälö sikäli, kun mä oikeesti tykkään nousta aikaisin... siirretäänpä tämä pohdintaan.... kun jotain mäkin oon alkanut kaipaamaan, jotain omaa aikaa enemmän. tuo koira tietysti on, mutta mikä siihenki tullu, etten millään saa itteeni iltalenkille enää seitsemän jälkeen...

 

Täällä vauva nukkuu yleensä tunnin kahdesti päivässä, ja ehkä vielä puolen tunnin pikku-unet. Nyt kyllä pari kertaa nukkunut kerran kaksi tuntia ja kerran tunnin. Öisin nukkuu noin 12 tuntia heräten mooooooonta kertaa.

nöf: Mullakin on kysta munasarjassa, tai ainakin oli vielä muutama kuukausi sitten, aiheuttaiskohan sekin sitten jotain..

Meillä ei ole mitään selkeää rytmiä edelleenkään. Vauva on hereillä noin kaksi tuntia heräämisensä jälkeen, nukkuu päikkärit ja sitten on tunteja hereillä, en ole katsonut kelloa. tai sitten ottaa ne puolen tunnin tirsat, tai sitten ei ota ja myöhemmin nukkuu sen tunnin tai kaksi. Nukkumaan menee illalla yhdeksän maissa ja aamuisin siis herää noin yhdeksän aikaan.

 

Meillä nukutaan yleensä neljät päikkärit. Pituudeltaan unet on noin puoli tuntia, joskus vähän enemmän, mutta todella harvoin tunnin mittaiset. Aamulla heräillään kasin aikoihin, minkä jälkeen poitsu on tunnin hereillä. Leikitellään ja siinä ohessa syön aamupalan. Tämän jälkeen ottaa aamupäikkärit ja minä teen aamupesut ym. Keskipäiväpäikkärien aikoihin ulkoillaan ja niiden jälkeen syödään soseet. Seuraavat päikkärit poju ottaa kahden-kolmen aikoihin ja vikat viiden aikoihin. Näin siis keskimäärin. Ei mene kellontarkasti päivittäin ja riippuu siitä, kyläilläänkö vai ollaanko kotosalla. Iltaunille sitten mennään kasin-ysin aikoihin.

Meillä mies osallistuu kotihommiin ihan riittävästi. Yleensä hän hoitaa imuroinnit ja vessan pesut ja minä oon enemmän vastuussa pyykkäämisestä ja tiskien laittamisesta. Kaupassa käydään molemmat ja samoiten ruokaa tehdään molemmat. Mies on myös vauvan kanssa ihan mukavasti. Nyt syksyllä työt pitää häntä toisinaan poissa kotoa, mutta siis silloin kun on kotona, niin on ihan kivasti avuksi. Toisinaan pitää kyllä pyytää, että voisitko vaihtaa vaipat jne., mutta yleensä tekee sen mitä pyytää.

Muita kuulumisia: Me oltiin tänään ekaa kertaa muskarissa ja siellä oli oikein mukavaa. Pidin siitä vetäjästä tosi paljon. Oli oikein symppis, ja heti ekalla kerralla ehdittiin tehdä jo vaikka mitä. Myös muut äidit vaikutti mukavilta (ollaan suurin piirtein saman ikäisiä). Ihanaa, että muskaripaikka on ihan tossa meidän vieressä, niin on helppo mennä. Eli, ainakin tämmöinen uusi vauvaharrastus meillä. =)

 

Heti tuli huono omatunto, kun menin miestä arvostelemaan.:ashamed: Kuulun siihen onnekkaaseen vähemmistöön(?), että mies tekee huomattavasti enemmän kotitöitä kuin minä. Eli hän hoitaa meidän pyykkihuollon (pesukone, kuivuri), minä viikkaan ja laitan kaappiin. Mies hoitaa lähes yksinomaan ruuanlaiton, koska hän pitää siitä - ja on siinä huomattavasti parempi. Siivouksesta mies hoitaa yleensä imuroinnit ja luuttuamiset, minä keittiön ja yleisen järjestyksenpidon. Mies tekee itse tietty kaikki remppahommat, korjaukset ja pihan kunnossapidon.

Itse teen hyvin vähän kotitöitä miehen ollessa töissä. Annan lapsille sen 100% omasta ajasta - ainakin melkein. Totta kai sitä tulee järjesteltyä siinä sivussa kämppää, mutten tee ruokaa tai siivoa "virka-aikaan". Siksi ne kotihommat tehdään sitten miehen kanssa rykäyksellä yhdessä, kun mies on kotona. Lastenhoidossa mies tekee kyllä oman osuutensa, en ole edes ajatellut sitä sen enempää. Onhan ne kullanmurut hänenkin lapsiaan! Menee niin luonnostaan, etten ole edes pysähtynyt miettimään, että kuka tekee lasten kanssa mitäkin. Toki toisinaan täytyy asioista muistutella. Ehkä sitä turhaan kitisee noista öistä. Mies käy töissä ja joutuu työn puolesta olemaan auton ratissa paljon. Täytyy yrittää viikonloppuisin ottaa päikkäreitä ja toivoa, että viimeistään puolen vuoden päästä helpottaa...

Yöt on tosiaan meilläkin yhtä hyörinää ja pyörinää. Vaikka annoin yöksi Panadolinkin (toinen hammas puhkeamassa/juuri puhjennut), niin ei vaikutusta. Liekö vielä motorista harjoitteluakaan, kun pieni kääntyy pelkästään kummallekin kyljelle. Ei siis puhettakaan, että käännyttäisiin selältään masulle ja päinvastoin. Sellainen laiskanpulskea köllöttelijä meillä on.

Meillä alkaa perjantaina muskari. Päästiin kuitenkin ihan oikeaan sisarusryhmään, kun sieltä oli tullut peruutuksia. Kiva, että naapurista menee tuttujakin. Syyskuulle täytyy odotella sitten esikoisen jumppakerhoa. Ne onkin sitten meidän "ohjatut" toiminnot lapsille syksyä ajatellen. Juuri eilen puistossa kuuntelin yhtä äitiä, jolla oli lapsilleen täysi kalenteri ma-to, harrastuksia oli yhteensä viisi kappaletta. Mietin, että haluaako sitä luoda lapsilleen suorittamisen mallia heti pienestä - ei mielellään koskaan. No, jokainen tyylillään. Meillä keskitytään puistoiluun, naapurilasten kanssa leikkimiseen piha-/sisätreffeillä, nuo em. pari juttua viikossa ja sitten vapaata leikkiä ja vanhempien antamaa AIKAA.=)

 

Heips!

Rytmi: no meillä on jotenkuten se pysynyt omilla raiteillaan, mutta nyt esikoisen kouluun meno herättää nykyisin koko poppoon jo ennen seitsemää... joten heräämisaika on vaihtunut tuosta noin 8.00. Vauva ei kuitenaan ole ainakaan vielä vaatinut maitoa vasta kuin vähän yli 8, joten rytmi ei oikeastaan ole hirveästi muuttunut. Eli aamupäikyt about 10.00 jotka kestää noin pari tuntia, sen jälkeen ruokaa about 12.30 ja tässä välissä yleensä on hereillä aika innokkaasti ja jaksaa leikkiäkin vähäsen, jotkut ihan minitirsat voi vetäistä joskus, ruokaa taas noin 16.30, sen jälkeen ottaa parin tunnin unet yleensä ja heräilee ehkä joskus ennen seitsemää, iltasapuska on noin 20.30 ja sen jälkeen yleensä nukahtaa kymmeneen mennessä, yleensä aika hyvin nukkuu, joko vieressä tai omassa sängyssä.

Harrastukset: no musta tälläset pienet ei niin hirveesti kanssa tartte harrastuksia, meidän kohta kolmevuotiaalla on yksi harrastus ja se on muskari, minusta se riittää ihan hyvin, ehkä kun neljä täyttää alan katselemaan jotain urheiluharrastusta ihan vaan "huviksi". Koululaisella taas enempi, varsinkin musiikkipuolella. Olen kannustanut häntä kokeilemaan eri harrastuksia, jos on kiinnostusta löytynyt, ainut mihin en ole lasta päästänyt ainakaan vielä on baletti, koska en vaan nää häntä siinä hommassa, liikaa virtaa . Vauvalla ei ole vielä mitään erikoisempia "harrastuksia".

jeps, nyt muihin hommiin.

Mindi83

 

Kuokin nyt taas teidän pinoanne, kun tätä kuitenkin aktiivisesti luen oman pinon (helmikuu) ohella. Tuo nuorempi kun on syntynyt 28.2., on täällä loppujen lopuksi enemmän samanikäisiä. Toisessa pinossa taas ihmiset ovat tutumpia.

Rytmi on meillä aika säännöllinen. Tytöt heräävät molemmat seitsemän maissa, kumpi ensin herääkin, tuppaa herättämään toisenkin: isompi tömistellessään ympäri huushollia, pienempi kiljahtelullaan. Usein nuorempi syö aamumaidon puoli yhdeksän edellä ja nukkuu vartin unoset yhdeksän pintaan. Yhdentoista aikaan on maisteltu nyt tällä viikolla marjoja siskon välipalan aikana, about puoli 12 rintaa, kuivitus ja nukkumaan puolilta päivin. Nukkuu 1h45min-2h. Syö puoli kolmen-kolmen välillä, sitten viiden maissa torkahtaa vartiksi ja unen päälle maidot. Seitsemältä alkaa tyttöjen iltatoimet, kahdeksan maissa iltasadun lomassa nuorempi ottaa vielä rintaa ja käy unille kahdeksan-puoli yhdeksän aikaan. Yöllä rintaa otetaan pari kertaa. Kiinteitä siis vasta aloitellaan, marja-annos on noin neljä teelusikallista päivässä ja sekään ei aina mene. Maisteltu on kolme viikkoa, mutta tällä viikolla vasta päivittäin.

Työnjako on meillä hyvin perinteinen nyt taas kotiäitiajan. Minä hoidan kodin ja lapset, mies talon ja pihan. Kun molemmat on töissä, menee kotityötkin tasan.

 

työnjako no näin kun ite koko ajan kotona, en edes odota miehen tekevän enempää. tulee muuttumaan sit kun menen töihin. oon myös elänyt sellasen vaiheen, et vaikka itekin olin kokopäivätyössä, ei mies tehny MITÄÄN. siis aivan oikeasti. ja se oli kamalan rankkaa. onneks enää ei tartte ite tehdä kaikkee.

hampaiden tulo vihdoink alaikenessä selkeästi jotain koskahan ponkasee pinnalle

 

Mulla on ollut tänään ihan paska päivä. Multa lähtee niin paljon hiuksia että olen oikeasti kohta ihan kalju. En millään haluaisi leikata hiuksia lyhyeksi kun me mennään loppuvuodesta naimisiin, mutta jos tää kato jatkuu niin on kai pakko. Ei näistä muutamasta karvasta enää edes kunnon kampausta saa. Ja mitkään lisäkkeetkään ei oikein auta kun ohimoilta ja päälaelta kuultaa iho tumman tukan läpi. Mulla on tumma ja pitkähkö tukka ja tää on nyt aivan kamala kun tuo valkoinen päänahka paistaa tuolta. Vaikka tämä ei ole oikeasti iso asia, niin mulle tää on varsinkin tänään ollut ihan tosi iso asia. Ihan suoraan sanottuna vituttaa ja rankasti.

Toinen ärsyttävä asia on paino. Jota on liikaa. Ja joka on keskittynyt kaikki mahaan. Mua tuli viime viikolla yksi tuttu vastaan kaupassa, olin äitini kanssa ja vauva oli kauppakärryissä autoistuimessa. Tää tuttu tuntee myös mun äidin joka työnsi kauppakärryjä. Kun hän näki meidät hän huitaisi kädellään kohti mun mahaa ja sanoi "Vielä kokonaisena?". Luulin, että kuulin väärin ja kysyin "Mitä?" ja hän toisti tuon. En osannut sanoa mitään, osoitin vain vauvaa ja mutisin jotain. Autossa kävin itkemään. Tiedän, että pitäisi liikkua ja vaikka mitä. Yritän syödä terveellisesti mutta mahiksia mihinkään liikuntaan mulla ei nyt ole. Miehen harrastus vie kaikki illat ja sitten kun mies tulee kotiin ja vauva nukahtaa on kello niin paljon ette jaksa enää lähteä minnekään. Pari kertaa olen käynyt pyöräilemässä kun vauva on nukahtanut aiemmin. Kunhan miehen kausi päättyy niin sitten kyllä pystyn jotain tekemään. Mutta ällöttää tämä maha. Yök.

Ja sitten mulle tuli raskauden aikana rannekanavanahtauma. Se pitää leikata ja just tänään kävin lääkärissä siitä ja leikkaus on parin kuukauden sisällä. Käsi on koko ajan kipeä ja tietysti tulee joka päivä kipeämmäksi kun en pysty vauvan kanssa olemaan käyttämättä sitä.

Minipillerit lopetan. Niissä kun on mahdollisena sivuoireena hiustenlähtö niin pakko kokeilla jos tämä johtuisikin osin niistä pillereistä. Johtuispa!! Ja olen tosi huono muistamaan koko pillereitä.

Sitten minua huolestuttaa kun tuntuu, että vauva on niin pieni. 4 kuukautisneuvolassa oli siis 5940g ja 62,5cm. Tuntuu, että kaikkien muiden vauvat on ainakin 7-kiloisia. Ja ei pitäisi vertailla, tiedän, mutta silti huolestuttaa. Lapsi kun on täysimetyksellä niin en tiedä yhtään paljon se syö. Sitten kun se on hoidossa joskus niin kaikki päivittelee kuinka paljon se saattaa juoda pullosta pumpattua maitoa. En usko, että se saa rinnoista niin hyvin. Mutta sitten se kai huutaisi jos ei saisi? Äh.

Ja mieskin on tyhmä. Se on koko ajan peleissä tai treeneissä ja kun se on kotona, niin ei kyllä liikaa osallistu vauvanhoitoon. Jaksaa kantaa ehkä 10 minuuttia, sitten jo "kramppaa selkä" tai jotain muuta typerää. Ja jos lapsi yhtään inahtaa niin kiikuttaa sen mulle: "Sillä on varmaan nälkä". Argh. Sitten kehtaa sanoa, että jos olisi mahdollista, niin hän olisi paljon mieluummin lapsen kanssa kotona kuin töissä. Just. Ja jaksaa kantaa lasta 10 minuuttia. Tsemppiä vaan hällekin. Onneksi sillä on kesäloma pitämättä, pitää syyskuun ja voi sitten saa olla lapsensa kanssa vaikka kuinka, minä vaan syötän ja en muuta tee! Hitto!

Anteeksi tämä avautuminen. Paska päivä

 

escape voi sua onnetonta!! : /
jos yhtään lohtua tuo, mulla lähtee kans aivan jäääääärkyn paljon hiuksia... mulla on aamulla herätessä tyynyllä ja yöpaidassa vaikka ja kuinka....
hiuksia harjatessa lähtee valtavasti. mulla pitkät mustat hiukset, ja samaa mietin itekin et leikata en haluais. oon koittanut pitää letillä ja ponnareilla ... aloitin myös monivitamiini-kuurin, jos se hiukan tois vahvuutta johonkin. syön kyllä ihan kunnolla, ei pitäisi johtua siitäkään. imetä en joten ei siitäkään.
älä vaan ota mitään pidennyksiä tähän vaiheeseen sitten!! mä otin joskus ja se ei ole hyvä idea, nythän on tutkimuksissakin osoitettu kuinka hiusten teippipidennykset aiheuttaa hiusten lähtöä, samoin muuten ripsien pidennykset tekee ajan mittaan sen että joko allergisoituu liima-aineelle tai sitten lähtee ne omat ripset, pahimmassa tapauksessa käy molemmat. kuulin just ammattilaisen oman kokemuksen eikä ole kiva juttu ei..

paino mä sain mittani täyteen kans kun näytin ihan siltä et odotan. mur. nyt syön säännölllisemmin ja kokeilin jättää iltasyömiset ja karkit pois. vatsaa ei turvota enää niin paljon kumma kyllä. ja mene ihmeessä vaunulenkille !! samalla teet vatsalihasten jännitystä, ylämäet täysillä ja alamäet jännitä pakaroita näin mä teen ja joskus mulla on vielä koirakin siinä toisessa kädessä punttina ;D
ei tässä auta kun pinnistellä eteenpäin.... ei toi löysä reppu kuitenkaan enää katoa, mutta jotain on tehtävä etten vallan masennu...

rannekanavan ahtauma hei, kerropa millaiset oireet??? mulla on peukalon tyvestä koko ranne yhdestä kohtaa ollu synnytyksestä saakka suunnilleen tosi kipeä, pitäis mennä kans lääkäriin.... mut kerros hiukan millai se ilmenee?

vauvan paino toiset vauvat on vaan hintelämpiä, vanhempien koko vaikuttaa tosi paljon. kyllä uskon että huutaisi nälkäänsä jos nälkä ois voithan sä neuvolasta kysyä että onko aihetta huoleen

mä oon koittanut alkaa liikkua aamupäivisin, kun mies kuitenkin tulee töistä väsyneenä ni en viiti vauvaa hänelle lykätä, en sais mieltä rauhalliseksi kun miettisin pärjääkö ne...
kun aamupäivällä pinkasee ulos, on loppupäivän paljon paremmalla tuulella. ulkoilun tehoa ei voi liiaksi ylistää!!!

nyt laittamaan miehelle aamupalat ja eväät mukaan töihin, se herää pian :heart: meil on tänään neuvola, saas nähdä millai käy
mukavaa torstaita :wave:

 

escape hyvä että tuuletit tänne :hug:
Mä jos kuka tiedän ton tukan lähtemisen, mullahan lähti puolet raskausaikana ja jakaukset kasvoi, luulin tulevani kaljuksi. Viime talvi meni pipo päässä. Mutta... Mun tukka on kuin onkin alkanut vahvistumaan takaisin vaikka en olis koskaan uskonut. Itkin miehelle ainakin joka toinen päivä koko raskausajan. Mä toivon että sunkin hiukset siitä vahvistuu vielä. Nää on nää hormonit mitkä temppuilee.
Pian on pesiskausi ohi, vaikka ei varmaan naurata jos nousevat, ensi kesä on sitten kiireinen jos Superia alkaa pelaamaan.

Minä oon ollut megakiireinen, elän mun unelmaa enkä haluu valittaa mutta kaiken päivää juoksen eestaas... yritän vastailla yksäreihin kunhan joskus on aikaa ja energiaa. Nykyään luen tätä palstaa iltaisin nukkumaan mennessä mutta aivot sutkuttaa tyhjää enkä jaksa kirjoitella. Mun aamut alkaa 5.30 ja päättyy klo 21 ja koko ajan teen kaikenlaista. Vaikka mulla on paljon liikuntaa päivän aikana niin silti munkin maharöllykkä ei poistu . Kai se on tää ikä, ja useampi lapsi, minkä takia vatsa ei palaudu ollenkaan.
Pojat aloitti koulun viikko sitten, toinen meni eskariin ja toinen tokalle. Kuskasin ekan viikon niitä mutta nyt menevät taksilla kumpikin. Keskustaan on matkaa 7km sivu.

Assi on reipas ja touhukas mutta myös tavallaan vaativa vauva, temperamenttia löytyy enemmän kuin pojista vauvana yhteensä. Sitteriin ei voi jättää enää, vetää laidoista käsillä itsensä istumaan. Ryömiä yrittää raivolla ja kun ei pääse, marisee ja komentaa. Kauhea kiire olis sillä oppia kaikkea ja päästä eteenpäin.

Mies palasi myös töihin ja saattaa olla 12 tuntia useana päivänä viikossa, mä hoidan siis kodin, lapset ja hevoset joka päivä.

Tänään mun esikoinen täyttää 8v. :heart: Kello 8.38 musta tuli äiti kahdeksan vuotta sitten. Kyllä aika rientää.

Kirjotan paremmalla ajalla enemmän, taas pitää juosta...

Tsemppiä kaikille ja jaksamista arjessa :hug:

 

escape Täällä toinen kirpun äiti. Meillä 5kk neuvolassa tyttö oli 5870g ja 62,5cm (3520/50), esikoinen samanikäisenä oli 7170 ja 63(3520/50), ja molemmista on oltu tyytyväisiä kasvuun. Paino ja pää piirtävät nättiä käyrää, pituus sahaa, mutta pituuskäyrä on vielä toisarvoinen. Kiinteitä vasta aloitellaan eikä tyttö niistä edes kauheasti tykkää. Tissi olisi paljon kivampi. Ja ihan normaalikokoisia me vanhemmat ollaan, esikoinenkin on vauvavuoden jälkeen kirinnyt syntymäkäyrälleen ja kasvaa nollakäyrällä.

Ja olen myös toinen mahakas. Painoa on 11 kiloa enemmän kuin ennen raskautta. Inhoan mahaani, inhoan jenkkakahvojani, inhoan persettäni, mutta ne saavat vielä toiset 6kk olla. Vasta imetyksen loputtua annan itselleni luvan laihduttaa. Minä en siis tee mitään, mikä vaarantaisi imetyksen.

Hiusten lähtö oli esikoisesta pahimmillaan 3-6kuisena ja saman näyttää nyt tekevän. Keskimäärin niitä lähtee hurjasti sen kolme kuukautta, mutta sinä aikana niitä lähtee vuoden edestä. Raskausaikana hiusten uusiutuminen (eli irtoaminen) on nollissa ja raskauden jälkeinen hiustenlähtö vain normalisoi päänahan hiusmäärän. Sitä vaan on jo niin ehtinyt tottua niihin paksuihin hiuksiin, että tukka tuntuu ihan rotanhännälle.

 

Heh, täältähän löytyi "iloisia" viestejä. Ei vaan, hyvä että puhutaan ASIOIDEN OIKEILLA NIMILLÄ. Joskus kypsyttää tuolla mammojen kans keskustellessa sellainen yleinen "meillä ei ole mitään ongelmia", "kaikki on kunnossa" -mentaliteetti. Silloin voi olla varma, että kulissien takana tapahtuu varmasti. No, eipä sitä tietysti kaikille mene omista ongelmistaan kertomaan, mutten kyllä rupea teeskennellen kaunistelemaankaan arkiasioita. Täällä voi sentään puhua ihan just niin kuin asiat on. Kiva, ettei täällä muutenkaan arvoteta tai lähdetä hyökkäämään muiden ihmisten erilaisia valintoja vastaan.=) Keskustelupalstoja kun on niin moneksi...

Juuri eilen pahoitin vähän mieltäni, kun mulla on yksi mamma"ystävä", jolle on ilmeisen kova paikka se, että hänen samanikäinen (kuin esikoiseni) poikansa on ollut jo vuoden päiväkodissa ja meillä poika on kotihoidossa, kun olen ollut putkeen kahden lapsen kanssa kotona eli nyt yhteensä 2v7kk. Kumma juttu, ettei voi olla sinut oman ratkaisunsa kanssa. Ei tartte tulla hyökkimään, jos meillä tehdään asiat toisin. Ilmeisesti on arka paikka hänelle. Kovasti tuntui kiinnostavan, että "eikö teidän poika käy kerhossa?" (srk:n kerhoon pääsee vasta vuoden päästä), "kauanko aiot VIELÄ olla kotona?" (hei, mulla 5kk:n ikäinen vauva), "milloin aiot laittaa pienimmäisen hoitoon" (päästäis nyt ensin edes hoitovapaalle) ja "kuinka pitkään aiot KAIKEN KAIKKIAAN olla kotona" (vittu, ihan niin pitkään kuin mua huvittaa) PRK!

Sori, mäkin pääsin avautumisen makuun.

 

escape :hug: Se tässä palstassa on niin ihanaa, et tänne voi avautua, jos paska päivä!

Mä myös kärvistelen painon tai oikeastaan löysän mahan, reisien ja jenkkakahvojen kanssa :| Mä sit vihaan jenkkakahvoja itselläni.

Meillä täällä löytyy myös tällä hetkellä KOKO AJAN valittava vauva, ei siis itke, vaan valittaa.. Ihan sama mitä tekee, narisee koko ajan.. Aamulla 30 min. yleensä hyvä hetki, kun saattaa olla jopa ton koko ajan sitterissä yksin, muuten ei viihdy yksin ollenkaan.. Eikä kyl oikeen sylissäkään, eikä leikitettävänä, eikä MISÄÄN. Jos jaksaa juosta ympäri kämppää ni sit on hyvä.. Onkos muilla tällasta??

Äsken palauduin hammaslääkäristä ja viel kuukauden päästä pitäs mennä viisurin poistoon.. Mul on nyt ollu hoidot kesken kaks vuotta ja viimisen vuoden aikana oon jo neljä kertaa luullu, et nyt on viiminen kerta, mut aina tulee jotain lisää.. Tänäänkin piti olla viiminen, yhden hampaan kahden puolinen paikkaus ja väliaikasen paikan kuntoon laitto.. Noh ei tehty muuta ku paikat ja väliaikanen jäi nyt seuraavaan kertaan, jollon sit tosiaan myös poistetaan viisuri, jossa nyt sit huomattiin olevan reikä.. voi *huoh*.. Onneks noihin käynteihin nyt vähän jo tottunu, alkuun olin aina ketarat pystyssä käynnin jälkeen, ku rupes niin kovast pyörryttään. Nyt pari viime kertaa tullu itkukin käynnin jälkeen, ku menny (taas kerran) ajatuksella "enää tää kerta" ja sit taas tullu uus kerta.. :/

Nyt lenkille! Ihana ilma

 

Escapelle :hug: joskus kaikki vaan hatuttaa ja silloin voi ihan vapaasti tänne valittaa Mulla lähtee noita hiuksia kanssa kyllä paljon, ei kauheen kivaa... elän toivossa että ei nyt ihan kaikki lähtis ja alkais sitten tilanne jossain vaiheessa normalisoitumaan. Vauvan koosta en olisi huolissani, varsinkin jos vauva muuten tyytyväinen.

Tiinelli: Vautsi mikä kuva, tosi kehittyneeltä kyllä vaikuttaa tuo teidän tyttö! Istuu noin hienosti ja ikää tais olla aika lähellä samat mitä meidän tytöllä, ei meillä vaan ihan tuollalailla vielä osata. Onnea myös synttärisankarille! :flower:

Mulle on kyllä ihan sama miten joku muu lastenhoitonsa järjestää. Oon itse laittanut esikoisen isovanhemmille puolivuotiaana hoitoon, kun itse menin töihin, vuoden ikäisenä meni sitten tarhaan. Nyt oon ollut keskimmäisestä asti kotona, kolme vuotta jo, välillä on tunne että ei haluis työelämästä jäädä pois ihan kokonaan, siis niin että en enää osaa "kunnon" töissä olla (tai tää siis on pahin pelkotila, ettei ketään enää ota mua töihin tän "loman" jälkeen), mut oon jotenkin nyt nauttinut tästä ajasta... ja katunut välillä sitä, etten esikoisen aikaan osannut ottaa aikaa yhteiseen oloon enemmän kun hän oli ihan pieni Äitejä mun mielestä muutenkin syyllistetään valinnoistaan ihan liikaa, on se sitten niin tai noin päin, aina väärinpäin jonkun mielestä!


Mindi83

 

Kiitos! :kiss::flower:

Nyt ei enää kaikki ärsytä niin paljoa, paitsi mies ärsyttää. Sillä oli eilen polvi niin kipeä illalla ettei pystynyt muka kunnolla kävelemään eikä siis myöskään tytärtään kantamaan kun aijai kun sattuu... Ihmeparantuminen kuintenkin tapahtui yön aikana ja siis tottakai hän menee tänään treeneihin, siis tietty! Koska onhan se nyt eri asia juosta ja riehua pesiskentällä kaksi tuntia kuin kantaa hetki kuusikiloista lasta. Siis raivostuttaa!

Lenkkeilystä: Mulla on Manduca ja sen kanssa ulkoillaan jonkun verran, samoin vaunuilla tietty. Mutta kaipaan sitä omaa aikaa ja sellaista kunnon tekemistä. Ja en osaa syödä kai oikein, herkut olen kaikki jättänyt pois mutta kun täysimetän niin pelkään koko ajan etten syö tarpeeksi niin sitten varmaan syön kuitenkin liikaa. Mutta pitäisi liikkua vaan enemmän, se on kyllä totta.

Rannekanavanahtaumasta: Alkoi oireilemaan joulukuussa. Heräsin yöllä siihen, että oikea ranne oli tosi puutunut ja kipeä. Luulin aluksi, että olen jotenkin nukkunut sen ranteen päällä ja ranne ollut taivuksissa. Sitten jossain vaiheessa tajusin, että aina kun herään sen ranteen takia on se ranne kaukana minusta, en siis mitenkään voi maata sen päällä. Mutta välillä siis heräsin monta kertaa yössä hieromaan rannetta kun se oli niin puutunut ja kipeä.

Sitten jossain vaiheessa tämän vuoden puolella alkoi sormet aina välillä puutumaan. Monta kertaa päivässä sai kättä ravistella kun ne sormet puutui, ihan sama mitä teki. Tässä vaiheessa aloin googlettelemaan ja sieltä löytyneistä tiedoista päättelin, että mulla on rannekanavanahtauma ja turvotus on aiheuttanut sen. Se yleensä menee sitten raskauden loputtua ohi kun turvotus katoaa.

Raskauden loppuun asti sormet olivat puutuneita koko ajan ja ranne oli aika kipeä. Yöpuutuminen jäi pois. Sitten kun tyttö syntyi oli pari päivää käsi ihan ok, sitten kivut palasi. Puutuminen hävisi kokonaan kun turvotus katosi, tilalle tuli sellainen todella viiltävä kipu tietyissä asennoissa. Esim. rintaliivien hakasten avaaminen aikaansai aluksi tuota kipua. Samoin lapsen nostaminen. Kerran tyttö melkein putosi minulta kun kylvetin sitä kun se kipu iski kun käsi oli väärässä asennossa. Se kipu on sellainen, että käsi lähtee alta, se on niin kova.

Nyt olen jo tottunut kipuun ja noita tosi kovia jolloin käsi pettää alta tulee aika harvoin. Sen sijaan ranne on kipeä aikalailla koko ajan. Lapsen kantaminen huonontaa tilannetta koko ajan, mutta lääkärikin eilen sanoi, että eipä sille minkään voi. Yritän kantaa paljon vasemmalla, mutta nyt sekin on alkanut oireilemaan. Ranne myös naksuu välillä ja siihen on noussut sellainen patti, nestehyytymä tai joku sellainen. Se patti on myös kipeä.

Lääkäriin pääsin siten, että soitin terveyskeskukseen sh:lle, kerroin oireet, laittoi heti lääkäriin (koska mulla pieni vauva ja oli niin kiva hoitsu, että laittoi suoraan lääkärille koska sanoi, että pientä vauvaa pitää pystyä hoitamaan, tämä siis kiireellinen asia ) ja sain ajan heti seuraavalle viikolle. Lääkäri tutki ja väänteli kättä ja kyseli oireita, laittoi lähetteen keskussairaalaan kokeisiin. Sinne tuli kutsu ja siellä tökittiin kättä neuloilla ja sähköllä, ei ollu mukavaa Sitten lääkäri totesi, että oikeassa keskivaikea ja vasemmassa lievä, oikea leikkaukseen nyt, vasen sitten kun se alkaa oireilemaan. Ja nyt siis eilen oli uusi lääkäri joka tsekkasi missä mennään nyt, ja nyt sitten leikkaus parin kuukauden sisällä.

 

tikrulainen no se on kiva jos tykkäät palstasta. koko ajan täällä ei tämmöistä hyvää henkeä ole ollutkaan kuten nyt on .... sanotaanko näin että särmät on vissiin hioutuneet
Ite oon suorasanainen, ja tykkään avoimesta ajatusten vaihdosta. Mulla on itseasiassa avioliitto joka on riidaton, ei tapella eikä muutenkan puhuta toisillemme ajattelemattomasti, mitä sylki suuhun tuo, edes väsyneenä tai kiukkuisena. Ei ole pelkkää kulissia. Tiedän mitä sellainenkin elämä on.....
Kotiseinien sisällä tapellaan ja toinen haukkuu ihan lattian rakoon, mutta toisten nähden pidetään tämä visusti piilossa...

ranne-jutuista hmmm. kiitos kertomastasi, lie paikallaan näyttää lääkärille mun kättä. sekin naksahtaa välillä, ihan kuin pois paikaltaan koko peukalo, ja järkky kipu siihen peukalon tyveen, ranteeseen.... voi kiva...
mä oon pitäny ajoittain liimasiteessä ja laittanu kylmägeelii. se auttaa. mutta välillä menee käsi alta, eikä puhettakaan että uskaltaisin varata sille :O

äitiysloma päätettiin että olen kotona loman loppuun, enkä mene töihin ennen äipäloman loppua. eli marraskuun puolessa välissä tulee viimeinen tili kelalta. siinä vaiheessa tämän äidin tarttis alottaa duuni-elämä.
Neuvolassa täti surkuttelikin et voi kauheeta, millai sä näin pienen mihinkään hoitoon laitat, ja saatko mihinkää päiväkotiinkaan voi voi voi....
ennen lähtöä se sit vielä sanoi että on se sulla kauhee suru kun tän joudut näin pian hoitoon laittamaan.... kiitos. kiitos paljon. mähän en ite tätä vissiin tienny viel.
Kai sitä ny himassa oiski jos siihen yhteiskunta antais mahdollisuuden. mut ei. kaikki muut hinnat nousee koko ajan, mutta lapsilisät ja kodinhoidontuet ei. hyvä se on ministerien salkkuaan heilutella ....

neuvolakuulumiset paino oli pudonnut (viikko sitten sairaala-tutkimusten yhteydessä mittaamisen jälkeen) 15 g ja nyt se olikin kauhistelun paikka! ohhoh... voi voi...
sanoin et niin, ikenet kutiaa niin ettei se nyt vaan mielellään lämmintä syö. ja että viikko sitten oli kolmen päivän kova kuume, eikä se sillonkaan syöny kunnolla kiinteitä.
ei mun mielestä noin pieni painon pudotus ole mikään kauhistelun aihe :headwall:
Ihmetteli kun vauva tykkää seisoa sylissä jo niin tomerasti muutenkin kehitys ok.

Paino: 7365 g
Pituus: 64,5 cm
Pään ymp: 41 cm

että ei tää meidänkään neiti mikään jytikkä ole

rokotukset tuli ja nyt likka nukkuu sikiunessa mä sain päiväkahveet juotua rauhassa, ja nyt alan siivoamaan

 

Olipas pakko viel tulla tää kirjottaan, ku nyt kun täällä on tätä "valitusaihetta" Eli mä en oo tainnu paljoo muuta täs viime aikoina tehäkään tääl, ku valittaa millon mistäkin.. Vaikka tosielämässä en oikeesti ees oo mikään valittaja, tosin en myöskään elämäni kaunistelija, mut useemmiten oon siinä kuuntelijan roolissa, harvemmin "valitan" omasta elämästäni. Ja mullahan siis oikeesti on mulle maailman ihanin mies (vaikka se ei kotitöitä teekään, mut kuka noista täydellinen olis?) kaks mulle maailman ihaninta tyttöä, jota rakastan aivan valtavasti. Joka aamuun on ihana nousta kun ihanat tummat silmät ja suu hymyilee siinä vieressä. Mut silti välil ärsyttää ja ihana et tänne saanu sitä purkaa, kiva jos joku jaksanu lukeakin Yritän kuitenkin yleensä nähdä asioista myös sen positiivisen puolen, tosiaan, ainakin yritän

tiinellin esikolle onnea :flower: ja tosi hauskanen kuva Assista

Nyt jos menis hetkeks ihan lepään, ku väsyttää niin vietävästi. Nyt yöt sen verran levottomia, et huomaa itsekin väsyvänsä myös päivällä, ku muuten mul ei sellast ongelmaa nyt pahemmin ollu. Harvemmin tullu päikkäreitä nukuttuukaan. Ja ihanaa! puudutuksenkin vaikutus alkaa loppuun, josko sitä söis jotain myös. Joo, niin mä teen, syön eka ja sit nukun, ah

 

miehistä ite kaiken mahdollisen paitsi fyysisen väkivallan kokeneena, voin kyllä todeta, että niin kauan kun mies ei kohtele naistaan huonosti muuten, on se kultakimpale
TOKI, jos se tekee kotitöitä, sehän on vaan plussaa ...
Itse havahduin tässä yhtenä päivänä, kun olin kaupassa yksin, ollut kolme varttia pois kotoa. mies tiesi että mulla on kolme eri paikkaa missä mun tarvii käydä.
noh, voitteko kuvitella että se soitti mulle silloin et mun tarttee tulla kotiin et hän pääsee vessaan ...
VESSAAN jos mä koko päivän täällä vauvan kanssa ollessa odottaisin että pääsen yksin vessaan, ni rakko kyllä halkeis jo puoleen päivään mennessä
no isännällä olikin isompi hätä, mut mä kyl totesin kotiin päästyä et hei, kyllä vauvan voi ottaa sitterissä mukaan sinne. tai ois noi isommatkin lapset voinu sen aikaa kattoa.
No, tämä on hänelle ensimmäinen, jaksan olla kärsivällinen ja sievästi hymähdellä näille sen "tempauksille"... onhan se aika muutos ottaa yhtäkkiä tuijottava silmäpari kakkalle mukaan, ujo suoli saattaa tulla liiankin ujoksi hahahahahhaha
no, tänään toi pullon viiniä tähän iltaan, rentoudutaan nyt kun vauva sattui nukahtamaan aiemmin kuin normaalisti. ja huomenna mennään kaupoille kaksin, siis kolmin
On kiltti, rauhallinen ja tunteellinen mies, joka myös osaa ne hellät tunteensa näyttää.
Väsyneenä vain murahtelee nojatuolistaan, mutta silloin on toiselle annettava oma rauha. en mäkään jaksa kauheeta jutustelua ihan väsyneenä. tosin mulla saattaa se väsymys aiheuttaa sen, että puhun entistä enemmän

mä vertasin neuvolakortteja... molemmat aiemmat lapset on olleet viiden kuukauden ikäisinä tätä vauvaa kolme senttiä pidempiä ... ?????????
kyllä...
kun neuvolassa ja siel sairaalassa tutkimuksissa kiinnitettiin huomio nyt siihen... kun pituutta on ekat kaksi kuukautta tullut jopa normaalia enemmän ja nyt on taantumus iskeny... täytyykö tästä sitten huolestua seuraavaks mä kyllä huomasin että toinen lapsista on saman ikäisenä ollut sitten kilon painavampi, ja toinen ollu lähes saman painoinen. mutta jos pituusero on kolme senttiä, se kuulostaa jo mustakin aika isolta erolta.... voisitteko laittaa oman vauvanne tän viiden kuukauden neuvolan pituuden tänne uudestaan ?? voisin saada hiukan vertailupohjaa....

jaha, jatkan juttua aamusella, kohta loppuu futismatsi ja saadaan hetki olla miehen kanssa kaksin ilman näitä ruutuja

 

flower: Tuomaksen pituus oli 67cm. Syntyessään 48cm.

tiinelli: Suloinen tyttö ja istuukin jo niin hienosti!!

Mäkipä laitan yhden kuvan, joka on mun mielestä aivan ihana, siinä on mun mummu ja hänen ilonaiheensa



Me oltiin tänään lääkärillä ja nyt kokeillaan maidotonta ruokavaliota ja saatiin Nutrilon Soija-nimiseen korvikkeeseen resepti. Aloitin sen tänään, aluks takkusi sen syöminen mutta nyt illalla näytti jo menevän.

 

FA: meil oli eilen nla, ikää 5kk 1vko ja mitat neitosella oli 10kg 410g & 70.5cm )