Kotiuduin eilen illalla sairaalasta. Tällä kertaa kotiintuomisena aivan iki-ihana tyttövaavi, joka syntyi tiistaina 10.3. rv.37+2 klo.19.20. 47cm ja 3020g.
Painoarvio ultralla vaaville vielä tiistaina oli 2450g ja käsikopelolla n.2300g, pieni ylläri siis että vauva oli yli 3kg, kun kaikissa miljoonassa ultrassa jossa olen käynyt vauvan kasvu on ollut kasvukäyrän alalaidassa tai sen alla
mistäköhän sekin johtui... olisi varmaan ollut aikasta jättiläinen jos loppuun asti olisi mennyt.
Tiistaina menin kättärille kontrollikäynnille, jossa todettiin lapsivettä olevan vähän + kipujeni takia synnytys päätettiin käynnistää+ istukka vähän kalkkeutunut, mutta lopulta ei edes ollut yhtään kalkkeutunut vaan aivan ok.... Lääkäri sanoi että keskiviikkona, mutta kysäsin että miten olis tänään
lääkäri kattoi että synnärillä olisi tilaa, niin kalvojen puhkaisuun siis samana päivänä. Kalvot puhkaistiin kello 16, tunti odotettiin alkaisiko omat supistukset, mutta eipä alkanut niin tipalla sitten polttoja lisättiin. Tipan suuruutta sitten lisättiin, kunnes supparit oli aiiiivan sietämättömiä ja koko ajan. Alussa sanoin että yritän ilman kivunlievitystä, mutta siinä vaiheessa tuntui että :x |O kätilö tutki kohdunsuuntilanteen 7cm auki... lähti hakemaan jotain kipulääkettä, mutta pääsi ovelle asti, kun sanoin et nyt kyl ponnistan. Kätilö kurkkas ja sanoi että ponnista vaan 10cm auki... meni siis varmaan 10-20s.kun aukes 7cm-10cm
Hiukka oli vaikea jarrutella ponnistamista, kun kätilö välillä sanoi että ponnista vähän, nyt odota, ponnista taas pikkasen jne. pää syntyi ja se helpotti oloa todella paljon. Olin sellaisessa asennossa että näin vauvan tumman tukan ja pääsin silittelemään sitä
Ponnistin taas vähän ja syntyi lisäksi toinen olkapää... vauvalla oli napanuora kerran kaulan ympärillä, jonka ottivat pois. Kun pää ja toinen olkapää oli syntynyt vauva parkaisi jo ensimmäisen kerran
Hassua kun ei ollut vielä edes kokonaan syntynyt. Kaikki meni kuitenkin hyvin... ja onneksi aikasta nopsasti. Vauva narisi syntymän jälkeen, mutta kaikki arvot oli ok. Vieläkin vähän välillä narisee, mutta vähentynyt todella paljon. Ensin sanoivat että kotiin pääsee perjantaina, mutta synnyttäjiä taisi tulla ovista ja ikkunoista, niin pääsimme kotiin jo eilen. Nyt tämä iki-ihana arki alkoi sitten kolmen lapsukaisen kanssa... saa nähdä miten päivä menee... tänne ei varmaan ehdi pahemmin lueskelemaan.
Onnea kaikille muillekkin vaavin saaneille... jos heitä nyt on ilmaantunut lisää... nyt ei ehdi lukemaan... ja vielä kärvistelijöille.
aiti78kerava... ja odotus loppui 37+2 :heart: