Maalismammoja?

Hei. Varovasti ilmoittaudun.. Saapa nähdä mitä tästä tulee.. Raskautta on toivottu niin niin paljo ja n. viikko sitten 2 viivaa ja pari päivää sitten varmistustesti. Uskaltais vaan sinne neuvolaan soittaa. Jospa sitä vaikka parin vkon päästä.

 

onnea gia ja tsemppiä kressida!
täällä huonovointisuus on muistuttanut vatsan asukkaasta sitkeästi aamusta iltaan. ja myös siitä voi huolestua - eikös puhuta aamupahoinvoinnista... ne, joilla ei ole oireita, ovat huolissaan siitä, ja itse taas on vaikea iloita raskaudesta kun se invalidisoi lähes täyedllisesti joinain päivinä, kun vaan pelkää pahan olon voittavan... olkaa onnellisia, jos voitte hyvin! eihän se suoraan indikoi siihen, onko vauvalla kaikki kunnossa! tsemppiä kuitenkin kaikenlaisten tuntemusten kanssa!
vielä melkein kaksi viikkoa ekaan neuvolaan... ja siihen ainoaan säälittävään ultraan, joka täällä tarjotaan.

 

uusille plussaajille onnea! meinasi unohtua.

 

Täällä myös havaittu tänään niukkaa rusehtavaa vuotoa ja kovia kipuja alavatsassa =/ Kauhusta olen kankea =( Ei oikeen työt kiinnosta... Ajattelinkin että olisi ollut jo liian hyvin asiat kun ekasta tärppäsi vaikka olin varautunut pitkään odotukseen... Eikai sitä viellä kokonaan voi luopua toivosta, mutta kivut kyllä aika pistäviä, joten en oikeen voi uskoa niiden olevan normaaleja raskauteen kuuluvia kipuja.

 

Ekaksi pidän peukkuja HElmikille ja Kressidalle, toivottavasti kaikki ois kuitenkin hyvin! Verenvuodot ovat kuitenkin alkuraskaudessa tooosi yleisiä. Ainakin kolmella tutulla on niitä ollut, ja kahdella on jo lapsi syntynytkin.

No, mä ilmoittaudun mukaan maaliskuisiin. Laskettu aika nettilaskurin mukaan 15.3. Toinen lapsi tulossa, ensimmäinen on nyt 1v1kk tyttö.

 

Kiitos myötäelämisestä ja peukun pidosta kaikille... on tää piinaa voi hyvänen aika

Muistuttaa niitä huolia jotka yhtäkkiä valtasivat minut kun eka lapsi oli syntynyt... ekana keväänä jäidenlähdön aikaan näin ihan kuin "selvänäköisesti" että joku päivä hän vielä menee jäille pomppimaan ja tietysti hukkuu. Kävellessäni kallioisen mäen yli minulle tuli varma vakuus, että lapseni kohtalo on pudota ja halkaista kallonsa.

En oikeasti ole ylihuolehtivainen äiti (pikemminkin päinvastoin), ja kai pystyisin elämään keskenmenon jälkeen, elämään mahtuu kaikenlaista, ja monet kokee paljon pahempaakin. Mutta välillä sitä joutuu tunteensa valtaan ja on ihan aaargh.

Niinkuin Helmikki sanoi, ei paljon pysty töihin keskittymään. Tuntuu niin pieneltä asialta joku työ...

 

Tein pari päivää sitten toisen testin ja plussaahan sekin näytti. Raskaana siis taidetaan olla. Mitään ihmeellisempiä oloja eikä tuntemuksia ole vielä ollut. Aamulla kylläkin hienoinen pahoinvointi nosti päätään. Söin hyvän aamupalan eikä olo päässyt valloilleen. Varovaisin mielin tässä ollaan. Odottelemme vielä neuvolan ja ultran varmistusta ennen kuin asiasta kenellekkään kerromme. Meillä on molemmissa aikaisemmissa raskauksissa kuulunut sydänäänet jo heti ensimmäisessä neuvolassa eli n. rv 8-9. Nyt en ole vielä neuvolaa varannut, ens viikolla pitää soittaa aika.

Kyllä tämä alku on aina niin jännittävää, kun ei oikein voi kenenkään kanssa edes puhua. Hyvä, kun saa tänne sentään kirjoittaa.

Kressida: ystävälläni oli myös raskauden aikana useampaan otteeseen vuotoja, joiden syytä tutkittiin eikä mitään syytä löydetty. Hän kuitenkin synnytti helmikuussa terveen pojan. Huoltahan vuoto toki aiheuttaa, mutta aina se ei tosiaan tarkoita pahinta mahdollista. Minulla on myös ollut voimakkaita huolenaiheita vauvojen ollessa pieniä, mutta toisen kanssa onneksi vähemmän.

La laskurin mukaan siis 22.3.08. Hyviä vointeja kaikille ja nyt ulos, kun kerrankin aurinko suvaitsee paistaa!

 

Täältä lähtee myös myötäeloa Helmikille ja Kressidalle. Toivottavasti kaikki on hyvin, vaikka vuodot säikäyttävätkin.
Kivaa, kun uutta porkukkaa on taas tullut maalismammoihin.
Jaksamista myös lamauttavasta pahoinvoinnista kärsiville, oliko se anno jolla oli ainakin melko kurja olo..
Viime raskaudessa pahoinvointi teki mut välillä ihan toimintakyvyttömäksi. Kuvotusta oli aamusta iltaan ja olin suoraan sanottuna ihan masentunutkin.
Nyt olen päässyt helpommalla. Kuvotus tulee jotenkin aaltoina, mutta on välillä jopa kokonaan pois. Iltasella monesti pahempaa. ja välillä syönnin päälle, kun maha on täynnä, tulee tosi etova olo.
Viime raskaudesta syntyi poika...enteiliskö tämä nyt tyttöä..?
Palelu on kyllä kurjaa. Villapaidat päällä tekee mieli kulkea, kun muut hilluu t-paidoissa. Suihkussa ei tarkene käydä jos ei lämmitä saunaa samalla. Inhoan tätä vilutusta, mutta tätä nyt kyllä kestää, kun laittaa tarpeeksi päälle.
En ole vielä soittanut neuvolaan, mulla on nyt 7+5. Pitäis varmaan jo saada aikaiseksi.
Mulla oli viimeraskaudessa eka neuvola 10+0 ja silloin kuului sydänäänet.
Jänskättää miten nyt, pelko tuulimunasta jäytää kuitenkin takaraivossa.

Jaksamisia kaikille meille masunkasvattajille!

 

Täällä jo hiukkasen parempi mieli... Mietin eilen että jos tämä kesken menee niin sitten on vaan niin tarkoitettu=/ Ja ainakin tiedän että voin tulla raskaaksi... Koitan nyt olla huolehtimatta, tässä käy niinkuin on tarkoitettukkin, siihen en itse voi mitenkään vaikuttaa. Enkä nyt edes tiedä voiko tuota vuodoksia sanoa... Siis pyyhkiessä tullut välillä rusehtavaa mukana, edes pikkuhousuihin asti ei ole kuitenkaan mitään ilmaantunut, ehkä siis vauhkoan turhaan.
Illalla väsytti aivan järjettömästi ja menin jo puoli kymmenen nukkumaan ja heräsin yöllä 3.30!! Siinä sitten reilun tunnin pyörin ennen kuin nukahdin taas =/ Aamulla sitten työkaverille tästä kerroin, hän vain tokaisi että liittyy varmaan tohon sun raskauteen (töissä ovat vitsailleet mun raskaudesta vaikkeivat siis ole siitä tietoisia) kuulemma täysin normaalia raskausaikana...Hmmm liekkö kuitenkaan nyt ihan viellä tässä vaiheessa=) Mies toi aamulla kukkia, piristääkseen minua =) Ihana mies=)

 

Äitini näkee toisten silmistä onko ne raskaana vai ei. Se oli nähnyt minunkin raskauden jo ennen kuin itse tiesin olevani. Ja sitten kun kerroin niin hän vain sanoi, että olisi voinut jo viikko sitten kun nähtiin niin kertoa saman asian minulle.
He kävivät tuossa kylässä viikolla ja kerroin huolesta, että onkohan menny kesken kun kaikki oireet väsymystä lukuunottamatta on hävinny. Äiti vaan katto silmiin ja sano, oot sä vielä raskaana jos on silmiin uskominen.

Ensimmäisessä raskaudessa tuli alussa rusehtavaa vuotoa muutaman päivän ajan, mutta niin vaan tyttö syntyi. Yritän kai tässä rauhoitella teitä joilla sitä vuotoa nyt on. Piinaavaahan se on kuin mikä.

 

Ultrassa on käyty ja sydän siellä pikkuisella sykki. Vähän eri mieltä oli lääkäri lasketusta ajasta kanssani mutta se tarkennetaan sitten np-ultrassa. Alustava la on 9.3. Kyllä helpotti, mutta eipä tässä vielä uskalla riemuita alkamaan.

 

Ihana uutinen - valtavat onnittelut Antzi!!

 

Mulla siis tää piina/odotus jatkuu.. Tämänkuun viimeinen päivä on siis se uusi ultra josta katsotaan onko sikiö kasvanut. On alkanut hirveesti mietityttää että jos pieni ei kasvakkaan ja sillä on jotain vialla. Oon lukenut että aina noi ultrien mittauksetkaan ei ole 100% varmoja eli sikiö saattaakin olla isompi tai olla huonossa asennossa. Miehellä menee hermot kun mä kokoajan mietin noita juttuja.. En vaan voi olla miettimättä.

Onnea uusille plussaajille!

 

Tsemppiä Kressida ja Helmikki, tuskin noin pieni vuoto mitään ikävää tarkoittaa, mutta mieltähän se tietysti raastaa... sille ei voi mitään.

Itsellä alavatsan jomotukset on vähentyneet, mutta satunnaisesti vielä niitäkin esiintyy. Muita "vaivoja" kyllä riitää: keskiviikkona iski flunssa ja tänä aamulla satutin yskiessäni selkäni. Toivottavasti se paranee pian itsestään, kohta pitäisi töihin lähteä.

Neuvola on nyt varattu heinäkuun vikalle päivälle, jolloin viikkoja on kasassa n. 6+6. Onnea muuten gialle ja antzille sydänäänistä! Olisipa ihanaa olla jo tuossa vaiheessa, saisi edes hetkeksi mielenrauhan

Hyvää odotusta kaikille!

 

Edelleen vuotaa, nyt neljättä vuorokautta ja joukossa on kyllä kirkastakin verta. Määrä ei kuitenkaan ole lähellekään normaalia kuukautisvuotoa. Eilen olin erittäin synkissä tunnelmissa, tänään olen enemmän tasapainossa maailman kanssa. Edelleen tiedän, että se vain on otettava vastaan mitä elämä antaa. Ei tämä raskaus itsessäänkään mikään pelkästään helppo asia ole, lapsen isä ei edes vielä tiedä (ei olla pari oikeastaan)...


Mikä muuten sekin surettaa, tällaisina hetkinä sitä kaipaisi lähitukea!

On tosi lohdullista kuulla toisten kokemuksia ja ymmärtää, että huolia olisi joka tapauksessa... Luin keskenmenokertomuksia perhesunnittelusivuilta ja nekin tuntiuvat jotenkin lohduttavilta!

 

Ootko kressida ajatellut että jos kävisit vaikka päivystyksessä niin saisit lähetteen polille ja saisit siellä sitten tarkistettua tilanteen? Jos olis keskenmeno niin sitähän ei voi estää mutta saisit ainakin tietää mistä vuoto johtuu. Minulla tuli keskenmenossa sitä verta ihan kunnolla.

Älkää ihmetelkö jos tulee outoja kirjotus virheitä. Kaatu kahvit näppikselle niin tää sekoilee esim. kun painaa v niin tulee gvb. Ja pilkku ei toimi ollenkaan.

 

oon ihan samaa mieltä gian kanssa siitä, että kannattaa mennä tarkistuskäynnille, jos huolettaa. ainakin saisit varmuuden! tsemppiä ja toivottavasti saisit lähitukeakin joltain!

 

Ultrassa on käyty ja sydän siellä pikkuisella sykki. Vähän eri mieltä oli lääkäri lasketusta ajasta kanssani mutta se tarkennetaan sitten np-ultrassa. Alustava la on 9.3. Kyllä helpotti, mutta eipä tässä vielä uskalla riemuita alkamaan.

Moi kaikille.Ja paljon onnea uusille plussaajille.En olekkaan tänne ehtinyt kuulumisia kirjoitella.

Meilläkin oli tänään ultra ja laskettu aika muuttui myöskin ja uusi olisi 9.3.Tosin sehän saattaa kyllä vielä seuraavassa ultrassa muuttua.Sydän pikkunen siellä sykki ja kaikki oli hyvin.

Lueskelin noita aikasempia kirjoituksia ja huomasin että täällä oli myöskin jollain ollut mola.Mulla se todettiin myöskin viime marraskuussa ja karenssi oli puoli vuotta,loppui siis toukokuussa ja nyt ollaan sitten raskaana.

Nyt sitten pitäisi varata neuvola,ei tätä kyllä vieläkään tahdo todeksi uskoa vaikka pikkusen siellä omin silmin näki.

kasvatellaan masujamme ja nautitaan raskaudesta.

 

Voimia kaikille, joita maailma potkii päähän vuotojen tms. muodossa! =)

Mulla kans vähän epätodellinen olo tän raskauden kans. Tää on jotenki niin jännää aikaa. Koko ajan tulee sellasia muistikuvia ekasta raskaudesta. Sellasia pieniä juttuja, joita ei oo tullut aatelleeksi sitten ekan raskauden.

Mulla nyt menossa rv 7 tai 8. En oo oikein varma, mut kyllä se neuvolan täti sit kertoo, ku 6.8 sinne mennään. Mulla on kans samaa, ku joku kirjoitti, että ekassa raskaudessa kuvotus oli ihan ymoärivuorokautista, kun nyt taas se tulee ja menee aalloissa. Samoin väsymys, joka nyt onneksi tulee vasta iltakahdeksan aikaan tosi voimakkaana.

Mua vaan pelottaa, että toivottavasti mulla ei tuu tässä raskaudessa yhtä paljon vaivoja ku ekassa. Silloin mulla alkoi selkäkivut reilusti ennen puoltaväliä (jotka siis jatkuivat raskauden loppuun ja sen jälkeenkin tosi kivuliaina), sit siinä rv:t 19-23 tuli turhan paljon supistuksia, sit raskauden puolesta välistä loppuun oli ongelmana vielä kaiken lisäksi häpyliitoksen löystyminen vähän turhan nopeassa aikataulussa. Häpyluu oli koko ajan kipeä, kävely ja istuminen liki mahdotonta ja auts kun vauveli päätti pyöritellä päätään... En halua siis todellakaan pelotella ketään, mutta näin mulla meni eka raskaus. Ja toivon todella ettei sama toistu! Selkää yritän pitää kaikin keinoin terveenä.

Mulla alkoi eilen ne "ihanat" kohdun kasvukivut. Sellasta ikävän tuntuista repäisevää viiltelyä alavatsassa. Ekassa raskaudessa kävin lääkärillä niistä, ku tietty pelästyin, mutta nyt tiedän, että se on ihan normaalia. Yhden kaverin sanoin; melkein kaikki on raskaudessa normaalia!

 

Kressida, minä olin ekan raskauden yksinäni. Onneksi minulla oli ystäviä joiden kanssa jaoin kokemani ja sitten äitini oli tukihenkilönäni ultrissa ja synnytyksessä, hän oli myös mukana tutustumassa synnytyssairaalaan.
Toki raskauden aikana oli hetkiä jolloin kumppanin läsnäolo olisi ollut mukavaa, mutta niistä mentiin eteenpäin. Mietin tosi paljon raskauden aikana menneitä mies suhteita ja kävin niitä läpi. Muutenkin raskauden aika oli sellaista itsensä tutkiskelua. Sellaista kasvamista kohti äitiyttä.
Suosittelen, että kyselet ystäviesi kiinnostusta ryhtyä tukihenkilöksesi. Itse olisin tuntenut oloni aika yksinäisseksi ilman äitini läsnäolo. Vaikka eihän siellä mitään kummallista tehnyt, oli kuitenkin tukena.
Jos ystävistäsi ei löydy ketään sopivaa tai et vain koe haluavasi ketään heistä pyytää niin onhan sitten doula toimintaa. Netistä löytyy varmasti enemmän tietoa.
Äitini oli myös suuri tuki kun tytöllä todettiin lähtötarkastuksessa sydämmessä reikä ja kilpirauhasen vajaatoimintaa (jälkimmäinen oli kuitenkin väärä hälytys). Ei tarvinnut olla yksin siinä tilanteessa.

Nyt olen onnellinen uudessa suhteessa ja tytöllä on kunnon miehen malli.

 

Täällä vuoto loppunut ja muuttunut valkovuodoksi=) Eli sen puoleen helpottanut mutta jokatapauksessa kalvaa kova keskenmenon pelko=( Pitää yrittää vaan liikoja olla murehtimatta asioita=/

 

Äsken tuli vähän pientä vuotoa. Pelottaa todella paljon kun muutenkin on tässä ollut niin paljon vaikeuksia tän raskauden suhteen. Vuoto tuli tosin seksin jälkeen joten saattaa johtua siitäkin. Oon kyllä nyt aivan hermoraunio... Toivon vaan niin paljon että saisin pitää tän pienen. Alkaa vaan usko loppumaan. Hyvä Helmikki että vuoto on loppunut!

 

Kiitos tuesta edelleen. En halunnut mennä lääkäriin viime viikolla, koska tiedän, että pieni vuoto voi olla normaalia ja sitä voi olla pitkäänkin... ultralla ei olisi ollut mahdollista saada kuin huonoja uutisia... se, että alkio on vielä elossa, ei olisi ollut hyvä uutinen niin kauan kuin vuoto jatkuu.

Ikävä kyllä lauantaina, mökillä, vuoto muuttui runsaaksi ja sain myös kuukautiskipujen tapaisia kouristuksia kohtuun, niitä on nyt sitten ollut puolitoista vuorokautta ja olen vuotanut ihan kunnolla. Keskenmeno se on. Siirryn lueskelemaan keskenemenopalstoja, se lohduttaa kyllä.

Tuhannet naiset yksin Suomessa jakaa tämän kohtalon kanssani, joka vuosi noin monta... tämä on osa elämää todella, ihan luonnollista, mutta varmasti yksi kipeimmistä asioista mitä luonto meidän tiellemme näin kepeästi heittelee.

Voi itku. Kiitos myötätunnosta, se merkkaa!

 

Voi ei kressida! Olen todella, todella pahoillani. Oletko lääkärissä käynyt? Käy kuitenkin varmistamassa että kyseessä on varmasti km ennen kuin ihan kokonaan luovut toivosta. Kirjoittelin ennen tuolla kermeissä ja siellä oli muistaakseni viime vuonna tapaus jossa lääkärikin luuli keskenmenoksi, vuoto runsasta ym. mutta kuukautiset ei alkanut ja raskausoireet jatkuivat ja ... siellähän se pieni sinnitteli matkassa! En halua turhaa nostattaa toiveita mutta yritän valaa uskoa niin kauan kunnes ihan oikeasti peli on menetetty.

Itsellä km pelottaa edelleen ihan mielettömästi, vaikka ne kuinka luonnollisia olisivatkin. Viimeksi kun rv20 pienokaisen menetimme, pelkäsin etten koskaan uskaltaisi uutta raskautta. No, tässä ollaan, mutta jokainen päivä on yhtä pelkoa, jokainen vessareissun pyllynpyyhintä paperiin tuijottamista ja toivomista ettei tule verta. Toivotaan että jos kaikki menee hyvin niin jossain vaiheessa pelko helpottaa.

Tulipa masentavaa tekstiä. Toivotaan nyt kuitenkin että saisimme kaikki mahaa kasvattaa ihan rauhassa ilman ongelmia. gialle myös tsempitykset että kaikki on ok! Mutta ymmärrän että pelottaa.

 

Sitä piti kysyä että miten runsasta ja millaista teillä on valkovuoto?! Kun mulla tulee osaksi ihan vetistä ja mietinkin että lapsivesikö sieltä vuotaa. Viimeksi siis menetimme tyttömme kun vedet tuli, kohtuun tuli reikä. Voi olla että siksi nyt tarkkailen tarkemmin. Mutta kertokaahan onko kellään samanlaista?