Huomenna on sitten ensimmäinen ultra ja sen jälkeen olemme päättäneet
kertoa raskaudesta muille. Meillä oli häät loppukesästä ja olin jo siellä raskaana, taitaa tulla vanhemmille yllätyksenä että näin pian olisi tulossa jo lapsenlapsia, tai sitten ei... Joillekin läheisimmille kavereille olemme jo kertoneet.
Viime viikkoina on jo tullut useita
suoria kysymyksiä vieraammiltakin ihmisiltä. Kysymysten suoruuteen vaikuttaa varmaan minun maha koko, kun kysyjillä on ollut katse tiukasti kiinni minun vatsassa samaan aikaan kun ovat kysyneet. En oikein ymmärrä tätä minun mahaani, kun se on piukean pyöreä ja aika iso ollut jo jonkin aikaa vaikka vasta nyt pitäisi pientä pyöreyttä olla. Varmaan on turvotusta tai jotain ilmavaivoja. Joka tapauksessa olen ollut vieraammille asiasta kertomatta, ultran jälkeen vasta kun halutaan läheisimmillekin kertoa. Aika taitavaksi olen tullut suoran kysymyksen kääntämisessä toiseen puheenaiheeseen.
Yleiseksi vinkiksi haluaisin sanoa, että suoraan kysyminen ei tunnu kivalta. Vaikka nyt sitten olisikin ihan varma, niin antaa ihmisten itse päättää haluavatko kertoa.
Sydäntä lämmitti yhden tuttavapariskunnan miehen käytös, kun ilman mitään meteliä, päivittelyjä tai kyselyjä alkoi illan istujaisissa, ensimmäisen alkoholillisesta drinkistä kieltäytymisen jälkeen, tehdä minulle alkoholittomia. Oli mukavaan, kun ei tarvinnut koko seurueelle kailottaa, että minähän en tosiaan tänään juo vaikka ei ollakaan autolla. Siihenkin olen nimittäin törmännyt, että jos ei suostu juomaan niin heti suureen ääneen ruvetaan päivittelemään että mikäs nyt. Hassu tämä suomalainen kulttuuri.
Huvittavinta/ärsyttävintä raskauden utelua koin työpaikkahaastattelussa. Vaikka se taitaa laitontakin olla, niin kyllä vaan, nykyinen työnantajani laukoi työhaastattelun päätteeksi, tilanteessa jossa minä olin jo saanut työn että:
Et kai sinä vaan sitten ole raskaana ja katse minun vatsassa. Tämä tapahtui raskauden ensimmäisillä viikoilla, kun en vielä edes tiennyt olevani raskaana. Koitin siinä vääntää jotain vitsiä ja tilanne meni ohi, mutta tälläistä vatsan tuijotteluako sitä saa sitten kestää työhaastattelussa viisikymppiseksi???
Tervetuloa uudet!!! Onnea iloisia ja huojentavia uutisia saaneille ja voimia niille jotka vielä jännää tuloksia.
Talvimama 11+6
Kerron sitten heti miten ultra meni. Huomiseen. =)