"hippo"
Polkupyöräily on kivaa
Mä olen opettanut oman mieheni ulkoilemaan tuon isomman muksun kanssa ja saapa viedä ulos pientäkin, kun se vähän kasvaa. Piti kyllä ensi alkuun jokusen kerran pukea tenava valmiiksi ja lyödä pulkka kouraan, että ulos nyt.
Se sujuu jo nykyään, mutta laihdutuskaveriksi miehestä ei ole. Olen joskus pyytänyt. Mutta sillä on "muuta tekemistä" jos pyydän sitä vaikka kävelylle. Eikä se malta olla ruokavaliolla. Pientä miestä siitä ei saa tekemälläkään, on noin 182-senttinen ja päälle 125-kiloinen. Iso osa on lihasta, mutta ei tietenkään kaikki. Mulle hän kelpaa ulkonäöllisesti justiinsa tasan tuollaisena, mutta mulla on monta elämäntapamuutosta jäänyt kesken, kun hän ei ole alkanut mukaan. Nythän mä päätin, että voin huolehtia itseni hoikemmaksi ilman miestäkin, mutta silti yksi asia kaivelee. Toivoisin hänen pudottavan painoa terveyssyistä. Se tässä rassaa, että hän on nyt päälle kolmenkymmenen ja mä haluan pitää hänet ainakin 80-vuotiaaksi asti, enkä luopua viidenkymmenen hujakoilla. Sukurasitetta sydän- ja verisuonitauteihin löytyy, kuten multakin. :|
Mutta luennoiminen ei auta. Sen sijaan olen välillä pakkomaistattanut tekemiäni karppiruokia ja osasta hän on oikeasti tykännytkin. Siispä meillä on välillä koko perheelle tarjolla vain karppiruokaa. Töissä hän syö leipää, mutta jääpä edes osa hiilarikuormasta pois ja ennen kaikkea, ruokavalioon saa samalla ympättyä enemmän kasviksia. Yritän saada miehen koukuttumaan terveellisiin herkkuihin, niin ettei hän pane pahakseen tarjoomuksiani. Pikku hiljaa, kyllä siitä hyvä tulee.
Mä olen opettanut oman mieheni ulkoilemaan tuon isomman muksun kanssa ja saapa viedä ulos pientäkin, kun se vähän kasvaa. Piti kyllä ensi alkuun jokusen kerran pukea tenava valmiiksi ja lyödä pulkka kouraan, että ulos nyt.
Se sujuu jo nykyään, mutta laihdutuskaveriksi miehestä ei ole. Olen joskus pyytänyt. Mutta sillä on "muuta tekemistä" jos pyydän sitä vaikka kävelylle. Eikä se malta olla ruokavaliolla. Pientä miestä siitä ei saa tekemälläkään, on noin 182-senttinen ja päälle 125-kiloinen. Iso osa on lihasta, mutta ei tietenkään kaikki. Mulle hän kelpaa ulkonäöllisesti justiinsa tasan tuollaisena, mutta mulla on monta elämäntapamuutosta jäänyt kesken, kun hän ei ole alkanut mukaan. Nythän mä päätin, että voin huolehtia itseni hoikemmaksi ilman miestäkin, mutta silti yksi asia kaivelee. Toivoisin hänen pudottavan painoa terveyssyistä. Se tässä rassaa, että hän on nyt päälle kolmenkymmenen ja mä haluan pitää hänet ainakin 80-vuotiaaksi asti, enkä luopua viidenkymmenen hujakoilla. Sukurasitetta sydän- ja verisuonitauteihin löytyy, kuten multakin. :|
Mutta luennoiminen ei auta. Sen sijaan olen välillä pakkomaistattanut tekemiäni karppiruokia ja osasta hän on oikeasti tykännytkin. Siispä meillä on välillä koko perheelle tarjolla vain karppiruokaa. Töissä hän syö leipää, mutta jääpä edes osa hiilarikuormasta pois ja ennen kaikkea, ruokavalioon saa samalla ympättyä enemmän kasviksia. Yritän saada miehen koukuttumaan terveellisiin herkkuihin, niin ettei hän pane pahakseen tarjoomuksiani. Pikku hiljaa, kyllä siitä hyvä tulee.