Pitkästä aikaa heipat kaikille mammoille ja tuleville mammoille :wave:!
Lämpimät onnittelut uusimmille vauvautuneille :flower:.
Ajatelkaa jo puolivälissä kuuta ollaan menossa joten tahti senkun kiihtyy lopuillakin jotka ei vielä ole synnyttäneet!!
Harmin paikka jos sieltä
FB;n kautta ei edes saada meidän hienoon listaan syntyneitä vauvoja... Ihmettelen mikä siinä on "ongelmana"? Hekin näkevät meidän tilanteen niin vähintään reilua olisi saada sen verran yhteenvetoa maaliskuun vauvoista.
Vauvoistahan pitäisi olla nyt rinta rottingilla ja tuoda asia julki myös täällä
.
Aika näyttää uskaltaako joku julkistaa listan??
Olen jo aikaa sitten huomannut että tämä
maaliskuun mammojen palsta on todella hiljainen jopa passiivinen. Täällä ei vain ole sellaista vastavuoroista keskustelua vaan silloin tällöin joku huomaa herätä ja kirjoittaa tänne jotain. Saman olen myös huomannut että esim. helmi- ja tammikuun palstalaiset ovat superaktiivisia puolestaan ja siellä on harva se päivä uutta juttua.
Kait se on sitten niin kuten joku täällä totesi että FB;n taisi mennä ne aktiivisimmat ja muut jäivät sitten ainakin osa muista tänne silloin tällöin kirjoittelemaan.
Toki sen myönnän että nyt kun omakin vaavi syntyi 2.3. niin
eipä ole ollut voimia tai edes aikaa tänne kirjoittaa...
Syitäkin on monia meillä. Esim. se että olemme vauvan kanssa lopulta koteutuneet onnenpäivänä perjantai ja 13. päivä vasta. Arkeen totuttelu kotona on siis ollut meillä vasta 5 päivää.
Syynä se että vaikka hyvävointisena vaavi syntyi niin hänen hengitystään ja sen vinkumista piti tutkia urakalla ja löytyihän siihen syykin; toinen äänihuulista on laiskempi ja sisäänpäin hengittäminen hänellä varsinkin eka viikolla oli hankalampaa. Happiarvot olivat matalammalla kuin yleensä ja seurannassa piti olla jopa siten että olimme yöt toisistamme erossa yhteensä jopa 9 vuorokautta!
Henkistä stressiä on siis ollut koko perheellä kuten arvata saattaa :'(.
Vauvan laitoshoidosta seurasi sitten se että
imetys on mm. lähtenyt takkuisesti käyntiin. Maitoa kyllä tulee (olen aktiivisesti sähkö- ja mekaanisella pumpulla lypsänyt) mutta kun on pullolla paljon ruokittu niin vaavi on jo oppinut sille ja ei oikein yritä kunnolla rintaa imeä tai tekee kokonaan rintaraivarin tissillä... Tähän onneksi olen saanut jo vinkkejä ystävältä miten palattaisiin takaisin täysimetykseen ja imetystukineuvonnasta aion myös apuja pyytää tilanteeseen.
Muuten arki on alkanut viimein rullaamaan
. Eilen tiistaina oli sitten perjantain eka päivä että alkoi tuntua arki helpommalta ja stressi laitosajalta väistyä. Varmaan myöhemmin tulee vielä pintaan koetut epätoivon hetket jne.
Isäkin on saanut koko ajan olla tässä mukana ja saa erityisrahaa laitosajalta että voi olla pidempään kotona. Isyyslomakin alkoi vasta maanantaina ja on sen 3 viikkoa ja tarpeeseen tulee. Eli meillä alkoi viiveellä asiat jotka toisilla alkavat heti vauvan syntymästä.
Synnytyksestä; se tosiaan kesti vain 4 h ja 8 min.
Meni oikein ideaalisti eli sattui ihana suht saman ikäinen nuorempi kätilö sekä harjoittelija meille ja minun vastuukätilö kysyi jo tarkkailuhuoneessa mitä olen ajatellut puudutusten suhteen. Olin aivan ihmeissäni että voiko tämä olla tottakaan että sellaistakin kysytään!
No sanoin siinä vaiheessa etten ole ja että mennään tilanteen mukaan mitä milloinkin haluan. Henkinen helpotus tietty melkoinen. Onneksi sattui tosi hiljainen ilta synnytyksen käynnistykseen niin tiesi että varmasti apuja saan jos tarvin.
Synnytykseni vaiheet;
- Streptokokin vuoksi suoneen 20 min. antibioottia jonka jälkeen;
- Puolikas käynnistystabletti suuhun klo. 18:45
- 1. supistus siitä jo klo. 19:00! ja epäsäänn. välein ensin
- klo. 22:00 supistukset jo sellaisia että siirryin synnytyssaliin ja soitin puolison sairaalalle (tuli 20 min. kuluttua)
- klo. 23:05 sain PCP puudutuksen kohdunkaulaan (tässä vaiheessa olisin voinut ottaa unet
- klo. 00:01 sain spinaalipuuduksen selkään, lisäksi koko ajan myös ilokaasu mukana
- klo. 01:20 syntyi tyttövauvamme maailmaan n. 10 min. ponnistelulla
- vaavilla oli kietoutunut vasemman nilkan ympärille yhden kierroksen verran napanuoraa josta ei sinänsä mitään ongelmia tullut ("Niisku-neidin koru"!)
- klo. 1:38 istukka saatiin pois
Synnytyskokemus oli täysi kymppi omasta mielestäni :heart:. Syntymästä toisena päivänä seurannut vauvan hengityksen seuranta ja pitkähkö laitoshoito ei sen sijaan mitään kivaa ollut mutta pakkohan se oli antaa ammattilaisten tutkia mikä vaavilla on hengityksessä ongelmana.
Diagnoosi on saatu ja siitä ei onneksi seurannut leikkausta tai muutakaan operaatiota vaan hän on kasvaessaan korjannut happiarvoja itse jotka korjaantuivat jo vajaa viikko syntymästä (lauantaina 7.3. lähtien) ja voi olla jatkossakin kotona kuten muutkin vauvat. Hän tulee olemaan sen suhteen terve tyttö =).
Itse palauduin fyysisesti synnytyksestä erittäin nopeasti ja esim. ei tarvinnut tikkejä alakertaan. Pienehkö nirhauma tuli ilmeisesti emättimen seinämään mutta sitä ei itse huomannut yhtään kun muutenkin oli vuotoa. Henkinen palautuminen vauvasta erossa olosta ja huoli hänen voinnistaan onkin sitten toinen juttu.
mutta anyway happy end jokatapauksessa :heart:
t. Daria09 ja söpö ja rauhallinen tytteli 16 vrk "vanha" :heart: