Tsemppiä kaikille joilla supistelee kovasti! Nyt aletaan olla jo niin hyvillä viikoilla, että kohta vaavin tuloa maailmaan ei enää estellä :heart:
Te joilla on useampi lapsi, miten teidän synnytysten keston on käynyt toisessa tai kolmannessa synnytyksessä, onko lyhentynyt ja kuin paljon? Ite oon kovasti synnytystä miettiny ja jännitänkin, että onkohan tää synnytys yhtään lyhyempi kuin ensimmäinen
mahtavia masuja teillä :heart:
nippatäti Voi vitsi miten ihania vaatteita oot tehny, oot taitava
makean himosta mulla se on krooninen, ei vain raskauden aikainen ongelma, joten se siitä
Syön aina herkkuja kun niitä on tarjolla, nytkin mussutan ranskanpastilleja
Nimistä Meillä etunimi pitää olla suht harvinainen, mutta kuitenkin sellainen ettei siitä tarvitse lapsen kärsiä, muuta kriteeriä mulla ei oo
Kivunlievityksestä suihku oli alussa todella hyvä keino lievittää kipua, samoin ilokaasu, joten niitä ainakin aluksi meinaan kokeilla. epiduraalista en oo ihan varma, ekassa en kerennyt sitä sitten saamaan ja nytkin mietin, että pärjäisinkö ilman. Noh, katson tilanteen ja kivun mukaan.
Hankinnoista Meillä ei oo vielä mitään hankittuna vauvalle
Jotenkin tuntuu muka niin aikaiselta, mutta ehkä tässä sitten parin viikon päästä voisi jotain ostella. Tosiaan kun yksi lapsi jo on, niin aika paljon meillä on jo kaikkea.
sone mulla tulee ajoittain huimasta ja pistän alhasen verenpaineen piikkiin. Inhottava tunne, mutta onneks menee suht nopsaa yleensä ohi.
sylkitesti meilläpäin ei moisesta oo kuultukkaan :O
HP hui, en oo huomannu
Niin se aika vain menee ja kohta me höpistäänkin jo tuolla vauvautuneiden puolella :heart:
Omppulimu Mulla synnytys kesti kokonaisuudessaan sen n. 13h ja ponnistuvaihe 1h4min. Tuo ponnistusvaihe oli sen vuoksi niinkin pitkä, koska supistukset tuli tosi harvakseltaan. Tuo tunti meni musta kuin siivillä, vaikka ihan yhtä hel*ettiähän se oli.
Tosiaan synnytys ja sen kesto on niin yksilöllinen, että mitään normiaikaa on varmaan vaikea sanoa. Monesti äidin ja tyttären synnytykset voi osua aikalailla samoihin aikatauluihin.
Synnytystä on tosiaan tullu nyt mietittyä melkeen joka päivä. Jotenkin sitä odottaa, mutta jotenkin sitä taas kauhulla odottaa eikä halua sen vielä alkavan. Kauheen ristiriitaiset tuntemukset
Yöt On flunssan takia ollu tosi surkeita, mutta nyt kaks viimestä yötä oon saanu nukkua putkeen ilman heräämisiä. Vessassa en käy, mikäli joku ei muuten vain valvota.
Selälläänkin pystyn nukkumaan ainakin jonkin aikaa, koska monesti löydän itseni selinmakuulta
Tuntuu ihan hullulta, että en oo pariin päivään muka kerenny täällä käydä kurkkimassa/lukemassa/kirjoittelemassa vaikka oon päivät kotosalla. Oon vaan kovasti yrittäny treffailla kavereita, koska töiden ohella ei meillä semmoseen oo ollu aikaa/jaksamista. Joka päivälle oon kehitelly jotakin tekemistä, vaikka kyllähän se aika kuluu kotosallakin.
Supparit jatkuu samanlaisina eli tulevat päivittäin, mutta ei kipeesti. Koiraa oon pystyny kerran päivässä lenkittämään sellasen puoliska tuntia - 45min. Toki lenkilläkin tulee supistuksia, mutta sellasia harmottomia.
Alisa & Hippu 34+2 (vielä reipas pari viikkoa vauvan täysiaikaisuuteen, jaiks!
:heart: )
Ps. Täällä on joillakin netti/selaimet temppuilleet ja pitkät tekstit hävinneet kuin tuhka tuuleen. Mää teen yleensä niin, että tasasin väliajoin kopsaan tän tekstin ja varsinkin ihan viimeseks, että jos jotain tapahtuu, nii se on tuossa koneella muistissa