Dominique: ymmärrän sua,meillä samanlaista ja tunteet vyöryy laidasta laitaan sillä erolla et tää on esikko,ja tosissaan mietin välillä et tuleekohan ikinä seuraavaa!
Musta tuntuu usein et oon yksin vastuussa koko muksusta,miehen pinna ei tunnu kestävän yhtään ton huutoa...ja sit jos mulla menee hermo ni se jaksaa kyl muistuttaa mitä oon suustani päästäny
esim.yks ilta ku olin 3h kantanu poikaa ja se vaan huusi(nukahtaminen vaan venähti, ja oksetti) ni tiuskasin sitte jätettyäni pojan sänkyynsä et nakkaan sen kohta seinään
:ashamed: :x en tietenkään ikinä koskaan tekis hänelle mitään mut jotenki tuntuu et toi äijä ei muuten "herää" auttamaan mua yhtään,aina pitää käskeä sitä tekemään kaikki...ja heti jos muksu ruopee itkee ku sen on hänel ni se kiikutetaan mulle. en tiiä...tää kuulostaa pahalta ja siltä et meil ei oo kaikki ihan koton mut ei huolta,nyt on alkanu sujumaan vihdoin vähän paremmin,huomaa selvästi et maaginen 3 kk on muuten tänään täysi! kaiken tämän huudon aiheuttaa siis mun suihkutissit ja poika syödessään hotkii ilmaa
noh,kaipa tämä tästä,ja kyllä,oon ottanu kaiken maailman vinkeistä vaarin mut mikään ei auta muu kuin pojan kasvu ilmeisesti.
tää on nyt kyl tosi sekava sepustus taas,vähän vaikea pukea sanoiks kaikkia tunteita. Oon kuitenki onnellinen meidän pojasta ja jaksan nyt jo paremmin kyllä hoitaa häntä ku hän on alkanu nukkumaan öisin 3-4-5h putkeen kerran.mieskään ei oo oikeesti kovin paha,ottaa vaan pattiin ku sil ei tunnu olevan kovin paljoa pinnaa eikä varsinkaan mitään luontaista lapsenhoito viettiä...onneksi,olen ollu huomaavinani pientä muutosta tässäkin asiassa viime aikoina.
mitäs sitte,jos ei vaan taas valittais
3kk neukku mitat: 7570g ja 59,5 cm ,ei tosiaan mikään pieni möykky kannettavaksi!
päätä kannatellaan,mut ei ihan vielä jaksa käsistä nostaessa pitää mukana. lelut on alkanu kiinnostaa ja katseella seurailee kaikkea liikkuvaa. lattialle hänt ei kyl saa minuutikskaan,heti alkaa silmitön ja erittäin loukkaantunut huuto! :kieh: kaikenlainen rytmi on edelleen hakusessa,johtuu siitä että on koko pienen ikänsä heräilly pitkin uniensa röyhyn ja närästyksen ja oksennuksen takia
noh,toivottavasti ja eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa.
Pahimmalta kyllä tuntuu se et aina ku joku suunnitelma menee mönkään tai poika on pitkään rasittava,tuntuu siltä et se on mun syytä
ja sitten tulee miehen puolesta syyllinen olo,ku joku asia ei meekkään niinku piti tai oltiin ajateltu...en tiiä mistä tää johtuu...
Mutta,kaikesta huolimatta,vaikka kaikki olisi voinut mennä miljoonasti helpommin ja tekisi mieli olla katkera tutuille kenen vauvat aina vaan kilttejä ja nukkuvat 8 tuntia putkeen(kyllä,mulla on näitä kavereita!!) niin olen silti onnellinen ja rakastan pientä poikaamme! :heart: pakko ajatella et seuraava on sit helpompi ja ainaski tietää selvinneensä tästäkin joten ei enää pelkää pahempaa ku tietää mitä tää on !
huhhuh,ja anteeksi! :wave: