Dominique :hug: Monenlaiset tunteet ja ajatukset ovat vanhemmuudessa normaaleja, näin myös pettymyksen tunteet lapseensa. Uskon ymmärtäväni sua. Vaikka itsekin suhtauduin esikoista odottaessa erittäin realistisesti vanhemmuuteen, yllätti se silti. Erityisesti kun poika oli vaativa ja haasteellinen koliikki-vauva. Soimasin itseäni milloin mistäkin ja koin epäonnistuneeni vanhempana, kun en ymmärtänyt juuri koskaan mikä lastani vaivaa ja miksi hän ei ole tyytyväinen. Vasta kun ymmärsin ja HYVÄKSYIN, että meidän poika on vaativa (sanan joka merkityksessä) opin olemaan hyvä vanhempi lapselleni
Tietysti rakastin poikaani valtavasti heti hänen synnyttään, ei siinä mitään enkä koe olleeni masentunut, shokissa kylläkin. Ja ajan myötä kaikki on vain helpottunut
Tämä kakkonen onkin sitten ns. helppo lapsi, joka syö ja nukkuu ja naureskelee. Ristiäispäivänä tosin sain taas muistutuksen millaista voi olla, jos lapsi ei nuku ja muutenkin vain itkee ja kitisee
Toivottavasti Ralla saa apua refluksiin ja sunkin olo helpottuu oman ajan myötä.
Meillä tosiaan oli viime lauantaina ristiäiset. Neiti nukkui koko päivänä semmosia vartin pätkiä ja muuten oikeastaan kitisi ja kätisi (oli kyllä hellepäivä ja tupa täynnä väkeä, että kaippa ne sitten vaikutti..) Lahjaksi
Oonamme sai vaatteita, kuvakehyksen, kastetodistuksen säilytysputken, tutteja, lusikoita, ovikoristeen, rahaa, kaulakorun ja vauvakirjan.
Vauvan vaatettamisesta on ollu keskustelua. Ite pidän edelleen samaa nyrkkisääntöä kuin ennenkin eli vaatetan vauvan samoin kuin itseni mut hitusen lämpimämmin. Hellepäivänä nukkui pelkässä vaipassa varjossa ja oli sopiva.
Mieki alotin salittelun viime viikolla ja ai että se on MAHTAVAA!! B) Siellä saa purettua känkkäränkät ja energiat latautuu uusiin sfääreihin
Tietysti myös kohentuva ulkonäkö on plussaa muttei se pääasia
Huomenna jälkitarkastus ja ensi viikolla 2kk-neuvola. Jaksamisia joka kotiin ja nauttikaahan kesästä
mobic ja Oona 7 vkoa(?) <-- ei osaa laskea, vieläkään