**Maaliskuun murut 2014** tammikuussa <3

Kiva kuulla välillä paljon juttua myös ketjun hiljaisemmilta tyypeiltä! Eiköhän tässä itse kukainenkin aktioivoidu kirjoittelemaan, kun äitiysvapaat häämöttävät ekoilla jo aika lähellä, ja aika nopeasti tulee ekat vauvatkin tähän ketjuun!

Joo, täälläkin podetaan jo loppukolmanneksen unettomuutta.. Rasittavaa. Alkoi joskus viikko-pari sitten. En saa unta ennen kolmea, ja tiedän, että esikoisen kanssa ei joka päivä voi päikkäröidä ja herätyskin on aina seitsemältä, oli nukkunut tai ei. Esikoisesta oli ihan sama homma, valvoin joko aina aamuyölle tai sitten äitiysvapaalle jäätyäni rytmi muuttui siten, että nousin ylös kolmen-neljän aikaan kokkailemaan ja puuhailemaan. Tätä se on, elimistö valmistelee kai vähiin yöuniin. Otan sitten päikyt aina kun on mahdollista, koska ei loppuraskaudestakaan pärjää ihan kolmen tunnin yöunilla joka yö.

Täällä ei ole vielä ipana asettunut pää alaspäin. Tykkää kovasti olla poikittain, tunnen sen sarjana potkuja ja iskuja samaan aikaan molemmissa kyljissä. Hengailee paljon myös aika ylhäällä, siten että hengittäminen ja istuminen olisi mahdollisimman hankalaa. Mahan asennon muuttumisen huomaa helposti siitä, että joissain asennoissa ei napa näy ylhäältä katsoessa, yleensä kun näkyy. Yöllä kyljen kääntäminen on välillä vaikeaa, kun tuntuu, että pitää suunnilleen käsin ensin herättää muksu mahassa taipumaan mukana, että pää ei jää huonosti jonnekin suoliluun kulmaan, kun öisin varsinkin on poikittain mahassa Toivottavasti ymmärtäisi valita lopussa jonkun toisen asennon! Sen verran isokin on jo, että tunnen selvänä muljahduksena suuremmat asennon vaihdot.

Nautin esikoisen kanssa nyt kotona vapaana olemisesta. Kävimme tänään uimassa, minä kelluttelin valaana melkein painottomana lasten altaassa Harmittaa vaan, että pitemmille vaunutteluille ei ole mitään asiaa enää, että ei ole illalla tosi kipeä. Muuten on olo ollut hyvä, kunhan tietää omat rajansa eikä revittele liikaa.

Seuraava neuvola olisi ensi viikon loppupuolella vasta. Painoa on tullut aikalailla... Mutta siinähän tulee, onpahan sitten taas mistä imettää ja luovuttaa maitoa puolen sairaalan vauvoille

Nynaeve ja Nuppi 28+5

 

Itse mietin myös tuota maidon luovuttamista, varsinkin saunassa mulla aina tursus oikein joka suuntaan. Näin kauhu-unenkin yksi yö siitä etten sairaalassa ja heti kotiin päästyämme aloittanut imetystä niin maitoa ei tullut ollenkaan! Toiveena kun olisi taas 6kk täysimetys ja tällä kertaa myös mahdollinen luovutus Ikinähän ei mee niinkuin on suunniteltu mutta aina saa toivoa

 

Mäkin kävin neuvolassa eilen. Painoa on tullut melkein 9kg, vaikka mä alussa kuinka päätin, etten anna painon tässä raskaudessa nousta . Mutta olen sen ihan ansainnut; ruokavalio on kaukana radilaiselle suositellusta. Neuvolassa kaikki siis hyvin. Ainoa asia, joka jäi vähän vaivaamaan, on etten edelleenkään tunne liikkeitä kamalan hyvin. Itse en siitä ole tähän mennessä ole sen suuremmin välittänyt, mutta th jotenkin "huolestui" siitä ja sai sit tietty mutkin asiasta vähän ikäviin fiiliksiin. Ultrassa siis istukka oli etuseinässä ja vauva jossain tosi syvällä, mutta onhan se totta, että tässä vaiheessa pitäisi pystyä jo tekemään liikelaskentaa. Mä en tunne liikkeitä edes joka päivä, joten hiukan turhaahan niitä on yrittää saada tuntiin mahtumaan 10. Th laittoi konsultaatiopyynnön polille ja sanoi soittavansa, JOS jotain erityisseurantaa asian tiimoilta ehdotetaan. Toistaiseksi ei ole soittoa kuulunut, joten eiköhän asia ole kuitattu "normaaliksi". Vauvan tarjonta jäi myös vähän epäselväksi, kun päätä ei varmuudella löytynyt . Ultrassa on pää nähty, joten tuskin tässä sentään päätöntä lasta ollaan odottamassa. Liikkeet, sillon kun niiitä tunnen, tuntuu vasemmalla alhaalla ja oletan pepun olevan ylhäällä oikealla, mutta mene ja tiedä. Onneksi on radin tiimoilta se kokoarvio ä-polilla kuun lopussa, niin saa sitten varmuuden sekä koosta että tarjonnasta.

Unettomuutta en varsinaisesti ole vielä kokenut, mutta onhan nuo yöt aika rikkonaisia. Vessassa pitää rampata ihan alvariinsa ja esim. viime yönä oli kädet niin puuduksissa, että niitä yritin saada toimimaan 3.30-4.30. Tilaisuuden tullen uni maistuu päivällä .

Minkälaisia imetysliivejä teillä on/voitte suositella? Viimeksi innostuin noista Carriweleistä, jotka oli tosi hyvän tuntuset ennen maidonnousua, mutta eihän nää keilapallot enää niihin mahtunut, kun niitä oikeasti olisin tarvinnut. Ovat siis lähteneet jo kiertoon. Pikkuhiljaa varmaan pitäisi alkaa riipimään näitä perusjuttuja kasaan.

Onnenmurunen + Viljami 32+5

 

33+1
Imetysliivit: Kun tavalliset liivit alkoi muuttua raskaudessa pieniksi, ostin tilalle samanlaiset mustat topatut imetysliivit Prismasta. Oikein hyvät ollut. Eilen kävin ostamassa kevemmät (ohuemmat) valkoiset imetysliivit myös Prismasta, maksoi n. 18euroa, kun triumpin liivit on sellaiset olemattomat. Nuo liivit kaarituettomat, tietysti. Ajattelin kykeneväni nukkumaan noilla valkoisilla. Otin kolmet eri malliset liivit ja sovitin d ja e kuppeja eri ympärysmitoilla. Eli hirmu kasa liivejä. Otin kasvuvaralla, eli maidonnousu+liivinsuoja (kesto?). Lopputulos 85D Valkoiset jossa kukka keskellä. Triuppeja olen sovittanut aiemmin, ostan sellaiset jos noilla ei voi nukkua. Triumpit 30e, eli kalliit.
Nukkuminen: Viime aikoina olen nukkunut hyvin. Familonin korkea tikkityyny jalkojen välissä ja familonin keskikorkea pään alla. Ja untuvatyynyä joko halaten(tulee päälimmäistä kättä) tai sitten selän takana tukemassa kylkiasentoa. Jostain olen lukenut että tyyny mahan alla, mutta se tuntui hurjalta. Kylkeä kun vaihtaa, olo kuin hylkeellä. Herään 3 kertaa yössä ja juon samalla vettä.
Tuntemuksista: Minulla myös istukka etuseinämässä, hieman enemmän oikealla luulisin. Vauvan pää hyvin alhaalla, joskus tuntuu pientä paineen tunnetta kun kävelee, vauvan pää tuntuu alapäässä hiukan. Voin sormilla tuntea pään kovuuden.

Takapuoli selvästi navan eläpuolella, voin tuntea sormilla paikan. Uskon että jalat selkäpuolella, josta johtuen potkii selkärankaan päin, minkä vuoksi en tunne liikkeitä niin hyvin. Lääkäri oli tätä mieltä myös, ultrattiin tiistaina.

Vauva alkaa monesti jumppaamaan kun isänsä puhuu. Tohkeissaan selittää mitä liikuntaharrastuksessa kävi "kuka sai osuman tällä kertaa" yms. Miesten juttuja. Lisäksi musta tuntuu että tämä huomaa kun olen syönyt. Autolla ajamisesta puhumattakaan, huomaa sen täryytyksen näillä keleillä. Eli liikkeitä kannattaa kuulostella juuri niissä tilanteissa kun uskot vauvan niin tekevän. Vauvat kun nukkuvat loppuraskaudessa paljon. Ja sikiön asento, istukan sijainti ja jopa vuorokauden aika vaikutaa tuntemuksiin.

Painon noususta:Noin 9 kg tullut ja vatsanympärys kotona mitattuna tänään 102cm ja tunnen tämän minimahaksi. Viimeisen kuukauden aikana olen tosiaan tankannut ruokaa jopa yöllä/aamuvarhaisella. Mieskin ollut mun syömisestä huolissaan.

Loppuraskaudessa ei tarvitse enää olla niin hyväruokainen, lääkärin mukaan, ei voi kuulemma tähän vauvan kasvuun vaikuttaa syömällä isosti. Ja ihan sokeripitoista ruokaakin olen syönyt hyvillä mielin. Vauvan kasvu meillä "yksilöllistä, kasvaa omalla käyrällään, mikä on hyvä". Eli huoli pois

:flower:

 

Heippa vaan mamit ja masut! :wave:

Vihdoin ja viimein sain rekisteröityä itseni tänne, että pääsee kirjottaa teille!
Eli siis oon 26-vuotias ja laskettu aika on 17.03.
Alkuraskaudessa riitti huolta ja murhetta, joten vasta rakenneultran jälkeen sai huokaista helpotuksesta ja alkaa nauttimaan raskaudesta.
Olen siis melkeinpä plussaus ajoista asti lukenut teidän juttuja, mutta en aikaisemmin viitsinyt ketjuun liittyä kun en tiennyt mikä tulee olemaan tulevan vauvan kohtalo.
Nyt olen sairaslomalla ja en taida töihin enää pystyä menemään ennen äitiyslomaa joten nyt on aikaa kirjoitella!

Masussa köllöttelevä murunen on siis kolmas jo itselleni, mutta miehelleni vasta ensimmäinen.
Kroppakin kyllä jo kertoo ettei olla ekaa kertaa raskaana.
Kovasti on ollut selkä särkyä ja hengittäminen tuntunut tuskaiselta muutaman viimeisen päivän ajan.
Vauva on kääntynyt pää alaspäin ja maha on koko ajan ollut melko alhaalla verrattuna kahteen edelliseen raskauteen.
Laskeutunut ei kuitenkaan vielä ole mutta neuvolan täti antoi jo äitiyspolin numeron jos vaikka lapsivedet menee..
Vähän jäi neuvolan jälkeen mietityttään olikohan kaikki nyt varmasti ok vaikka täti sanoikin että kaikki hyvin.

Te joilla jo ennestään lapsia niin ootteko kattonu heittääkö sf-mitta paljonkin edelliseen/edellisiin raskauksiin verrattuna?
Mulla maha kuulemma pieni (ei omasta mielestä!) ja neuvolan täti sitä kovin ihmetteli.
Kotona kuitenkin vertasin sf-mittoja ja kyllä näillä viikoilla mitta on ollut sama kun kahdessa aikaisemmassakin.
7kg on tullut lisää painoa mitä itsekin ihmettelen, koska olin varma että joulun aikana syödyt suklaat olisi tehneet tehtävänsä.
Noh, aikaisemminkin olen rv 30 eteenpäin kerännyt painoa lisää vielä 10kg, että eiköhän sitä ole vajaat 20kg tullut lisää ennen kun synnyttämään pääsee.

Synnytys on alkanut kovin mietityttämään.
Meillä siis mies viikot pois ja itse olen lapsien kanssa kotona.
Mies ei muutenkaan koe pystyvänsä tulemaan synnytykseen kun ei kestä katsomista, varsinkaan jos verta näkee.
Alkuun en tykännyt ajatuksesta ettei mies mukaan tulisi, mutta tottakai kunnioitan hänen päätöstään tuli synnytykseen tai ei.
Jos mies ei synnytykseen mukaan tule niin sitten siskoni yrittää ehtiä paikalle kun se hetki koittaa.
Siskoni asuu 130km ajomatkan päässä meistä ja hän ilmoitti haluavansa tulla mukaan jos mies ei tule, joten mikäs sen parempaa kun saada oma sisko tukihenkilöksi!

Tulihan tarinoita! Nyt taidan lähteä kahvinkeittoon..

Katsotaan saanko merkattua tietoni punaisella.

SaSa87 / 26 / 3. lapsi / PHKS


SaSa87 & nöpö 30+3

 

SaSu87 Tervetuloa, kiva että tulit

Masun koosta Mulla molemmissa kohtu itsessään kasvanut täysin keskikäyrällä mutta masun koko silti eri. Eli siis sf-mittahan ei kerro mahan koosta mitään, vain kohdun korkeudesta ja kohdun koosta. Terkkari sanoi johtuvan mm. vauvan asennosta ja lapsiveden määrästä miksi masun koko vaihtelee. Itsellä edellsessä raskaudessa esikko oli ylhäällä melkein viimeiseen asti, ja painoi keuhkoja ja kylkiä, lapsivettä paljon, masu isompi. Tämä veijari taas tykkää majailla koko ajan ihan alhaalla painamassa häpyliitosta ja on syvällä kuopassaan, lapsivettä juuri riittävästi, masu pienempi

Imetysliiveistä Oon muutamat hamstrannu, katotaan kuin pitkälle niillä kituutan. Kun ei viitsis paljoo niihin tuhlata kun sitten kun imetys loppuu, haluan kerrankin panostaa itseeni ja ostaa kunnon laadukkaita tukevia rintaliivejä useammat kun se normaali koko palautuu. Ja uusia ihania tiukkoja istuvia vaatteita jajajaja.. :heart: Oon nii täynnä tätä paksukais-oloa ja sitten jos koitat nätimmän paidan laittaa ja vähän tiukempaa niin se sitten kiristää joka suunnasta ja olo kuin makkaralla. :kieh:

Painosta: Mulla tullut nyt 11kg lisää, eli samoissa mennään ku edellisellä kerralla, silloin neuvolakortin mukaan 13kg mutta se oli oikeasti 17kg, olin ekaan neuvolakäyntiin mennessä lihonut jo 4 kiloa mitä ei sitten huomioitu. Nyt ei samaa tapahtunut ja paino pysyi pitkään samana. Mikäli menee muutenkin samalla kaavalla, niin suurin osa kiloista karisee jälkitarkastukseen, mutta sitten jää ne hanakat lisäkilot mitkä ei lähe kuin katsomalla mitä syö ja vaunulenkeillä. Onneks se kesä tulee melko pian nii pihalla on aktiviteettia Bikineihin ei taida vielä ens kesänä uskaltaa, tai sitten pitäs oikeesti alottaa reenaus nii pian kuin mahdollista synnytyksestä

 

Kiva kun saatiin uusi äiti mukaan :flower:

Mullakin maha alhaalla, hengittäminen ei ole ahdistanut koko aikana. Alakäyrää nousee sf-mitta. Lapsivettä ei ole kommentoitu että olisi "paljon". Myöhään pullahti esiin. Jotenkin tuo maha välillä katoaa pois, esim seisoessa ei aina ole niin iso.

 

Tänään käyty neuvolassa, kun viikkoja siis kasassa 32+2. Painoa tullut nyt 580g/viikko, mitä terveydenhoitaja piti ihan maltillisena ja sanoi, että jos loppuraskaudenkin ajan painoa tulee suunnilleen samalla lailla niin se on ihan hyvä. Pissa oli puhdas, verenpaine 110/69, hemppa 121, sf-mitta 29,8cm ja vauva edelleen raivotarjonnassa vaikka pitkään pitikin asiaa varmistella. Kuulemma on kuitenkin pää syvällä lantiossa että ei kuulemma ihme jos alapääkin kipuilee. Vauvan sykkeet 143-163 ja painoarvio oli tällä hetkellä n. 1900g. Mulle ei koskaan ole mitään muunlaista painoarviota tehty kuin käsikopelolla terkka kokeillut ja luotan kyllä siihen. Esikoisesta terkka veikkasi n. 3,5kg painoista syntyessään ja poika painoi 3506g syntyessään.

Sf-mitta on suunnilleen ollut samanlainen kuin esikoisesta. Tässä raskaudessa vähän isompi, mutta muuten samantyyppistä käyrää tuntuu menevän. Mutta silti maha tuntuu pienemmältä ja maha on mun mielestä paljon alempana kuin esikoisesta. Mutta molemmissa raskauksissa on ollut ns. klassinen poikamaha: edessä tällainen pallo, takaapäin musta ei näy ollenkaan että olisin raskaana.

Imetysliiveinä mulla taitaa olla parit Carriwellit ja niihin olin esikoisen aikaan tyytyväinen. Sitten mulla on muutamat muutkin, mutta niiden merkkejä en muista ja ihan hyviä perusliivejä nekin oli. Mä en vielä ole siirtynyt käyttämään imetysliivejä. Mulla esikoisestakin tissit kunnolla kasvoi kun maito nousi. Tässä raskaudessa tissit kasvoi heti alussa jonkin verran kokoa lisää mutta eiköhän ne taas sitten saa kokoa huomattavasti lisää kun imetys alkaa. Tai ainakin siis toivon, että nytkin imetys onnistuu yhtä hyvin kuin esikoisen kanssa. Esikoista täysimetin sen 6kk ja muuten 13kk:n ikään saakka, pitempäänkin olisi poika kyllä tissiä syönyt, söisi varmaan edelleenkin Ja jos maidontuotanto on nyt yhtä runsasta kuin esikoisen aikaan, niin ajattelin kyllä nyt sitten luovuttaa maitoa. Esikoisen aikana maitoa tuli ihan hurjat määrät ja välillä oli pakko pumpata ylimääräistä maitoa pois ettei tissit räjähdä vaikka samaan aikaan sitä pumppausta yritti välttää ettei maidontuotanto entisestään kiihdy.... Ja paljon meni hyvää maitoa viemäriin kun kaikkea ei itsekään voinut pakastaa.

Seuraava neuvola onkin sitten kuun lopussa. Ennen sitä olisi tarkoitus käydä tutustumassa synnytyssairaalaan, koska on nyt sitten paikkakunnan vaihdoksen takia uusi sairaala.

Elluska ja pikkuinen 32+2

 

Neuvola kuulumisia eiliseltä rv 29+6 (26+5)

Pissa: puhdas ( ollut aina)
Paino: 71+7 ( 68,8)
Rr: 113/79 ( 113/81)
Hb: 128 (129)
Sf: 31 (28)
Liikkeet: ++ (++)
Tarjonta: rt
Sykkeet: + 148 (+146)

Sokerit kotimittauksella ok, seuraava käynti rv 31+6

(.) Mulle voi päivittää iäksi 34 v

Tiistaina kävin pelkopolilla ja käynti oli ihan ok, en varsinaisesti osaa sanoa oliko siitä jotain hyötyä, muttei nyt ainakaa mitään haittaakaan. Sainpa ainakin kerrottua nyt asiat sinne, mitkä mua on vaivannut reilu 2v. Kätilö oli kovin ihmeissään saamastani kohtelusta osastolla ja katsoi koneeltakin ketkä hoitajat mua on hoitanut silloin.

Imetysliivejä mulla on kahdet kappaleet ja niillä mennään ainakin niin kauan, kun saan tietää tuleeko koko imetys edes onnistumaan, esikoisesta ei onnistunut :ashamed:

Nukkuminen Uni maistuu ihan hyvin, välillä vähän liiankin myöhään nukutaan esikoisen kanssa, tänäänkin taidettiin päästä sängystä ylös siinä klo 10.30 =)
Mutta lonkkia pakottaa välistä kovastikin ja öisin jos oon heräillyt pakotus ollut aika kovaa, mutta tyynyn laitto jalkojenväliin helpottanut ja oon kyllä saanut nopeeta unen päästä uudestaan kiinni.

Painonnousu Juup, onhan tuota taas päässyt tulemaan n. 13 kg... ... onneksi kuitenkin lähtöpaino tässä raskaudessa on 10 kg pienenpi mitä esikoisesta alkuvaiheessa, ei tunnu olo ihan niin jättiläiseltä.

Sf-mitta huitelee yläkäyrän yläpuolella kuten viimeksikin, mutta kasvaa kuitenkin tasaisesti omalla käyrällään kokoajan, eilisellä nla käynnillä mitattuna oli tosiaan jo 31 cm

Vauvalle on kaikki tarpeellinen hommattuna ja samaten omaan sairaalakassiin olen ostanut lempituoksuiset hygieniatarvikkeet, mutta kassi sinällänsä on vielä pakattuna ja vauvan vaatteet pesemättä, pinnasänkyyn pitäisi laittaa laita paikalle ja äippäpakkaukseen pitäisi saada jostain reunapehmusta, eli pientä hienosäätöä vaille valmista.

Edelleenkin tulee enemmän kirjoiteltua tuolla facen puolella, mutta lueskelen täälla aina sillointällöin, ehkä aikaa liikenee nyt kohtapuolin enemmän myös tällepuolelle, kun on aikaa istua oikein koneellakin, kännykällä on niin helppo facea lukea.

Mutta hyvää uutta vuotta kaikille mammoille tänne !!!!

Sajeva ja rakas 30+0 :heart:

 

Babytwo ja muut, jotka mietitte äidinmaidon luovutusta:

Luovutin itse esikoisesta heti kotiutumisviikosta lähtien maitoa Taysiin. Jokaisessa sairaalassa on omat käytännöt, mutta Taysiin voi luovuttaa (ainakin marraskuusta 2012 helmikuuhun 2013) kolme kuukautta maitoa synnytyksestä. Itse ehdin luovuttaa tuossa ajassa n. 30 litraa maitoa, josta sain verottomana 25 euroa litralta eli koko määrästä noin 700 euroa. Ihan kiva lisä äitiysrahoihin!

Minun oli oikeastaan pakko luovuttaa, ja pystyin jo ennakoimaan sen, koska kuulun äitini puolelta kunnon "maitosukuun". Myös äitini ja tätini ovat luovuttaneet kymmeniä litroja maitoja aikoinaan. En olisi parin ensimmäisen kuukauden aikana olemaan, jos en olisi luovuttanut. Lypsin siis vain kaksi kertaa päivässä, aamulla ja illalla, ja silti noin 2-4 dl _kerralla_. Tämän lisäksihän imetin esikoisen ongelmitta täysin puolivuotiaaksi ja lopetin esikoisen päätöksellä pakolla, kun esikoisella oli ikää 9 kk (liittyi todennäköisesti uudestaan raskaaksi tulemiseen ja maidon maun muuttumiseen). Eli imetyksen onnistumiseen ei vaikuttanut kuin lähinnä positiivisesti. Luovutin maitoa myös keskosena syntyneelle siskoni vauvalle suoraan. Maidot haettiin kolme kertaa viikossa mieheni työpaikalta Tampereen puolelta, koska muualla kuin Tampereella asuville mahdollistettiin toimitukset niin tai matkahuollon kautta toimitettuna. Toimitukset olivat helppoja ja palautuksena tuli aina tarvittava määrä desinfioituja lasipulloja. Itselle luovuttamisen vaiva oli lähinnä pumpun osien desinfioimista ja pesemistä pari kertaa päivässä (meni samalla kuin tuttien pesut) pumppaamiseen käytetty lyhyt aika ja miehen tekemät maitotoimitukset (onnistui helposti töiden ohessa). Itselle luovuttaminen oli helpotus, kun suihkutissit saivat tyhjennyksen järkevään tarkoitukseen (pakastimesta maito ei olisi kulunut mihinkään!), vauvan imeminen helpottui kun suihkuaminen lakkasi, tienasin hyvällä tavalla rahaa samalla, paino laski vaikka söi mitä (synnytyksestä n. 25 kg puolessa vuodessa), ei tullut rintatulehduksia jne. Paras oli kuitenkin se, että luovuttamisesta tuli hyvä mieli, koska tiesin maidon menevän hyvään tarkoitukseen. Välillä pidin reissujen tai flunssan takia viikon taukoja, mutta silti sain noin vähäisellä pumppauksella paljon aikaiseksi!

Kannattaa siis olla heti yhteydessä jo vaikka sairaalassa äidinmaitokeskukseen, niin selviää, olisiko ainesta luovuttajaksi. Minulle kätilöt suosittelivat sitä heti, kun näkivät minkälaisiksi keilapalloiksi rintani tulivat maidon noustessa.

Nynaeve ja Nuppi 28+5

 

Minä haluaisin että imetys onnistuu, tuntuu että pullojen kanssa se olisi vasta soveltamista. Tottakai sekin onnistuu, normaali ihminen kun olen. Ja haluaisin tuon 6kk täysimetystä ja voisin imettää 1,5 vuotiaaksi

Maitoa/nestettä rinnoista on tullut jo parin kuukauden ajan. Välillä alkaa ihan herumaan kun ajattelee vauvaa. Kerran tälläydyin peilin edessä alasti, ja toinen rinta vuosi norona Öisin tulee lammikoita jos rinta puristuu kasaan. Nukun ilman paitaa, lakanan alla torkkupeitto suojana. Päivän aikana tulee harvakseltaan tippa t-paitaan jos kotosalla olen.

 

30+0 riks raks ja poks!

Minäkin oon miettiny maidon luovuttamista jo pitkään ennen kuin edes olin raskaana. Paljon kun on tullut työskenneltyä synnytysosastoilla ja etenkin keskosten ja sairaiden vastasyntyneiden kanssa niin on nähnyt käytännössäkin maidon suuren tarpeen.
Mulla on vähän sama meininki kuin parus montanuksella, eli maitoo tulee jo aika reilusti. Tais itseasiassa alkaa jo joskus viikoilla 10-12.. Ja nyt ei tarvitse kuin kevyesti puristaa niin ihan suihkuaa ja juuri kyljellään maatessa saattaa valuta itsestään. Eli jos tämmösiä määriä tulee jo nyt niin varmaan ihan hyvä tilanne, sitten kun maito oikeasti synnytyksen jälkeen nousee Sitten jos maidon tuotanto jostain syystä tyrehtyy, niin sittenpähän tyrehtyy..

Jotkut tuntuu olevan ja hirmu valmiina vauvan tuloon! Minä yritän viivytellä, etten tylsistyisi sitten loppuviikoilla kun ei olekaan tekemistä Mutta ois kai se fiksua ruveta jo pesemään vaatteita ja miettimään sairaalakassia jne. Eihän sitä koskaan tiedä, mitä tulee tapahtumaan.

Enemmän kuulumisia vaikka viikonloppuna!

 

Vautsi, tolla maitomäärällä pitäs luovutukseen jäähäkki jo Itsellä ei vielä mitään herumista havaittavissa mutta eipä se aiemminkaan heti noussut, kotiinpääsyä seuraavana päivänä se sitten nousi ja nousikin kunnolla, aij kun koskee vielä ajattelukin.. :$

Lähinnä itsekin siksi valmistaudun ajoissa, että jos jotain sattuu aiemmin jo. Lisäksi kun tätä muutakin perhettä pyöritettävänä ja arki hoidettavana niin aloitan mieluummin tekemään vähän kerrallaan ajoissa kuin sitten hirveellä kiireellä lopussa, mihin en edes pystyisi, koska kivut on jo aikamoiset heti jos rehkin.. Ja ainahan se on ihana taas niitä pienen pieniä vaatteita hypistellä ja laitella vauvajuttuja esille :heart: Tulee sitten itselle ja muillekin todellisemmaksi se että kohta meitä on taas yksi lisää, sitä kun ei ikinä tajua ennen kuin se on siinä sylissä

 

Tervetuloa SaSa!!


Imetysliiveistä Mulla on tasan neljät,joista kolmet on esikoisen imetysajalta. Tilasin carriwell:in pehmoliivit,joihin tykästyin esikoisen aikaan. Voi käyttää myös yöllä. Toki niissä on hakaset selkä puolella,mutta enpä mä paljon selälläni nuku koskaan,niin eipä ne niin haitanneet. Nytkin on imetysliivit päällä,kaarituelliset kylläkin. Nämä Noppies-basic liivit on kyllä parhaat liivit ikinä,mutta näitä ei tunnu saavan enää mistään : / Yhdet Lindexin ja yhdet H&M:n liivit,mutta ne on tosi huonon malliset jotenkin. Mutta en nyt viitsi hankkia enää uusia,koitan pärjätä näillä olemassa olevilla.


Nukkuminen on katkonaista,näin se taitaa vaan olla meillä kaikilla Luonto valmistaa tulevaan. Oishan se aikamoinen shokki jos nyt vaan nukkus kaiket yöt heräämättä koko raskausajan ja sit yhtäkkiä ei nukuta kuin tunnin pätkissä.. Mutta joo myönnettäköön, että kyllä se on shokki jokatapauksessa..
Mullakin ollut nyt ehkäpä 2viikkoa yöt mitä sattuu. Joka yö herään veskiin ainakin kerran ja siinäpä sit pyörin ja hyörin ties miten kauan ennenkuin saan taas unen päästä kiinni. Sit loppuyö menee asentoa vaihtaessa koko ajan..hohhoijaa.


Painoa tullu ihan "kivasti", 13kg...Aika hirveelle näyttää vaa`an lukemat kun 7-alkuinen luku pamahtaa näyttöön.. Joskus 6v sitten painoin 45kg,se nyt toki oli ihan liian vähän,mutta siis kun melko hoikka olen ollut aina niin tuommoset lukemat tuntuu hurjilta,toki vauvojakin on nyt kaksi+istukat+vedet..Mutta esikoisestakin jäi sitkeesti 5kg ja kaikki takapuoleen ja reisiin :x. Mutta ei tän raskauden jälkeen,ihan varmasti!


Valmistautuminen on aika heikoissa kantimissa vielä. Vaatteita toki on,jotka pitäs vissiin kohta pestä. Mutta jotenkin en oo vaan saanu aikaseks,kun tuntuu että se on liian aikasta vielä ja sit ne vaatteet vaan seisoo kaapissa ja pölyttyy tms.
Vaunut vielä puuttuu ja kaukalokin vissiin on matkalla jo. Tietty sit vielä ne vaipat yms. Esikoisesta näillä viikoilla olin jo varmaan kahdesti pessyt vaatteet ja kaikki purkit ja tuubit odotti sievässä rivissä käyttäjäänsä
Pinnis on tytön jäljiltä kasattuna,mutta pitäs raivata tilaa sille meidän makkariin ja pestä reunapehmusteet ja patja. Kyllä pitäs alkaa toimia,olo alkaa olla tukala eikä mitään jaksas tehä,kohta vielä vähemmän..
Mutta mitään sairaalakassia en oo ees aatellu. Enkä mä taida osata semmosta ees pakata kuin vauvoille..: / Kun esikko syntyi sektiolla,niin ei mitään eväitä tms. tarvinnu aatella.. Sekin asia tuntuu olevan liian vaikee mulle :ashamed:


Maidonluovutus Ei varmaan tarvi luovutella,kun on kaksi suuta ruokittavana Esikoisen aikaan kyllä ois riittäny vaikka kuinka monelle,sitä kyllä tuli. Imetin tyttöä 1v3kk ikään asti,kunnes alkoi tuntua että olen kuin joku kasvualusta kun raskaana olin jo tuolloin. Ja jotenkin se imetys-tunne muuttui,ei ollut enää kivaa kun joku lutusteli tissiä vaikka jo mukistakin lehmän maitoa sai ja huono olo vaivasin ja vauvoja masussa.. Mutta tyttökin oli valmis imetyksen lopettamiseen,huvikseen kävi huikalla ja jatkoi touhujaan. Parissa päivässä tissi sitten unohtui ilman itkuja.



Sitten omaa napaa. Käytiin tiistaina äitipolilla taas ultrassa. Niitä B-vauvan aivokammioita seuraillaan muun ohessa. Onneksi ei ollut tapahtunut muutoksia edelliseen käyntiin eli ei ole laajenneet enempää,toki toivoin että olisivat pienentyneet. Ylilääkärikin kävi paikalla toteamassa ettei mitään muutoksia ole tapahtunut muuallakaan eikä muuta poikkeavuutta löydy. Sanoi ettei ole hätää ja kaikki normaalin näköistä kammioita lukuunottamatta,mutta mä en luota tuohon. Tokikaan lääkärit eivät voi tietää nyt raskaudenaikana mitä tulevaisuudessa tapahtuu,eli vaikuttaako vauvan kehitykseen jotenkin..Mutta sen perusteella sanoi kaiken olevan hyvin,kun mitään muuta poikkeavaa ei löydy. Aivoissa kaikki muuten normaalia. Jokin tukos on siis tämän takana ilmeisesti..Mua vaan surettaa tää homma kun tyttö on ollut niin terve aina,ei edes niitä kuulusia korvatulehduksia ole ollut ikinä,vain yksi nielutulehdus! Ja nyt vaarana voi olla että toisella pojista on jokin vamma :'( Vauvan pää ultrataan/magneettikuvataan syntymän jälkeen ja jos tarve vaatii,laitetaan suntti joka vielä aivo-selkäydin nestettä kammioista vatsaonteloon,jolloin tilanne on korjattu. Tietysti vauvan aivot ja pää kasvaa ja kehittyy vasta syntymän jälkeen enempi eli aivojen kehitys voi normalisoitua syntymän jälkeen ja näin ollen vauva kehittyy ihan normaalisti. Toki kaiken sanottiin olevan nytkin hyvin eikä pää näytä paineiselta ja aivokudosta ihan normaalisti,mutta silti mua pelottaa ihan helvetisti. Ihan oikeesti,kolme alle 2v,joista yhdellä voi olla vielä jokin erityistä huomiota vaativa kehityshäriö..:'( hirveetä,miten hitossa semmosta jaksaa?!

Mutta painoarviot olivat B-vauva 1610g ja A-vauva 1558g. Reisiluu oli vissiin lyhyempi muuhun kasvuun verrattuna ja pään kokokin hipoi yläkäyrää,mutta lopputulos oli kuitenki se,että pään kasvu normaali suhteessa vartalon kasvuun,eikä ylilääkäri siihen puuttunut sen enempää. Mä vaan jotenkin tarviin hirveesti vakuuttelua että kaikki on hyvin,ennenkuin voin lakata pelkäämästä : /
Vaikka sittenhän vaikutuksen vasta näkee kun vauva syntyy ja alkaa kehittyä.. Mies kyllä uskoo kaiken olevan hyvin,eikä vauvalla ole mitään hätää,mutta äiti on äiti
Suhtautuminen asioihin on hieman erilaista kuin isillä,näin ainakin meillä!

Niih, ja mulla on hiiva riesana,ekaa kertaa tässä raskaudessa. Tytöstä oli melkein koko ajan päällä Ostin canesten kombin,kun sitä voidetta oli pakko saada kutinaan,mutta uskaltaako sen puikon käyttää? Tiedän,ettei asetinta saa käyttää,mutta siis onko se canesten oikeesti turvallinen raskaana? Tytöstä käytin Gyno-Daktarinia,nyt en viitsiny sitä enää erikseen ostaa kun tuota voidetta nimenomaan tarvitsin myös puikon lisäksi..

Huh,onpahan tekstiä!




-Tipetsu ja tuplakupla 30+4-

 

Mä tunnen itteni niin urpoksi! Koko tammikuun seurannut tota aikaisempaa ketjua ja ihmetellyt kun kukaan ei kirjoita mitään.. Äijällekki joka päivä marissu ku en pääse lukee teidän juttuja. Voihan. Kyllä tässä vierähti yli tunti kun sain kaiken 'missatun' luettua ja kauheesti oli ajatuksia päässä mitä vastaan kenellekkin ja mitä piti kommentoida. Nyt kun pääsin vihdoin kirjoituspalkkiin, niin ajatukset aivan tyhjänä. Mutta kiitos Cassylle pinosta, blondi ei täällä päässyt heti mukaan mutta toivottavasti jatkossa oisin nopeammin mukana :'D

Olin siis viikko sitten perjantaina siellä työpaikkalääkärillä ja sairaslomaahaan paukahti sinne 1.2 eli mammaloman alkamiseen asti Tosi hyvä juttu, koska tuntuukin siltä että nyt jo viikon aikana selkä- ja niskavaivat olisi tuplaantuneet siitä mitä olivat, eli olo käy vaan huonommaksi. Aivan ihana lääkäri kyseessä, sain vielä lähetteen fysioterapeutille ja kunnon tsempit loppuraskauteen.

Olin pari päivää sitten diabeteshoitajallakin ja sain nyt ne mittauskamat kotiin. Nyt ollut arvotkin ihan kohdallaan eikä heittoja ollenkaan. Pohdin nyt vaan sitten sitä, että josko on se radi kuitenkin, vaikka arvot kohillaan, koska maha vaan kasvaa ja kasvaa. Vauva ilmeisesti siellä mukana.. Onkohan se mahdollista, että sokeriarvot normaalit, mutta on raskausdiabetes? En oo oikeen perillä näistä asioista ja tuntuu ettei oo mun neuvolamammakaan. Aina ihan äimistynyt ilme, kun kysyn jotain, että alkaa oikeen hävettää, eikä tee mieli kysellä mitään kun 'nolaa' vaan itsensä siinä

Seksistä oli täällä puhuttu aikaisemmin ja ajattelin, että mäkin jakaisin vähän meidän makuuhuoneen puolen kuulumisia. Siis tää maha on mulle ihan hirvee erotiikantappaja. En pysty muuta kun miettiä sitä ja oloa miten tukala on olla. Miestä ei tunnu sen pahemmin häiritsevän, että kyllä seksiä harrastetaan ihan 5-7x viikossa. Asennot käyvät vähiin ja ainut siedettävältä tuntuva on takaatapäin polvillaan, kun maha elää ns. omaa elämää siinä :-D Harmittaa, kun on veto niin pois ja en itse saa oikein mitään tehtyä, mies saa vaan hoitaa kaiken työn aina. :/ No parisen kuukautta niin helpottaa ainakin olo, se voi kyllä olla ettei oo kuntoa enää sillon jos on nytkään..

Päivät vierii, ei kauaa enää ja kohta on pikkuinen sylissä. <3 Huomenna paukkuu rv. 32! :heart:

 

Mimatsuu, ei voi olla RD jos sokeriarvot normaalit. Mutta toki vauva voi kasvaa muutenkin keskivertoa isommaksi ja sinä voit kerätä painoa keskivertoa enemmän. Kaikki kun ovat erilaisia minä olen työssäni törmänny paljonkin superisoihin mahoihin, joista on tullu ihan normikokoinen vauva

Tipetsu, CANESTEN on ihan turvallinen raskausaikana. Kaikki hiivatulehduksen paikallishoitolääkkeet on. Myös suun kautta otettavia hiivalääkkeitä käytetään raskausaikana jos paikallishoito ei auta.

 

Kiitos, helpotus tietää.

Tästä piti vielä kirjottaa. Käytiin tossa viikko sitten miehen kanssa serenassa ja tuntui siltä, että kaikki oikeastaan tuijotti nenänvartta pitkin, kun raskaana siellä. Kieltääkö joku kylpylöimisen? Toki ymmärrän, ettei viime viikoilla kun kohtu voi jo olla auki jne.. Voihan se olla, että mahani kanssa näytän aivan loppuviikoilla olevalta. Tuntuu tosi pahalta, koska itse pidän kauheesti kylpemisestä ja flamingoonkin on ollut tarkotus tässä lähipäivinä mennä. Miestä ärsyttää katseet, joten se ei tuon jälkeen mielellään mun mukaan kylpylöihin lähde.. Tosi ikävän tuntusta kyllä:/

 

32rv *POKSPOKSPOKS*

Liitoskivut helpottaneet.Sokeriarvot pysyneet kurissa.Lapaluut sen sijaan huutavat ja vihlovat aika ajoittain.Tilasin Amazonista imetysliivejä.
Vauvalla on jo kaikki tarpeellinen ja ylikin.
Sairaalakassi pitäisi pakata...
Hieman harmittaa, kun tuli ostettua(no, hyvään hintaan kyllä)hoitopöytä, missä
on aivan liian pienet laatikot!Ei sinne mahdu kuin kolmasosa sisävaatteista.
Olisinpa säästänyt ed.lasten isolaatikkoisen hoitopöydän...
Masu on noussut ihan eteen ja vauvan pää vihmoo alapäätä varsinkin iltaisin.
Jotenkin olo on kuin unessa, harmaata aluetta ja hiljaista...haluan vauvan jo syliin, mutta maltan kuitenkin nauttia tästä hiljaisuudesta ja rauhasta.
Hiilihapollinen lähdevesi on jokapäiväinen pakko...närästys ja jano ovat sen verran valtavia.
Kiitos Cassyput listasta ja tervetuloa uudet sekä hyviä pallovointeja kaikille!

 

mimatsuu, sanoisin omalla kokemuksella että kyllä voi olla raskausdiabetes vaikka arvot ovat normaalit. Raskausdiabeteshan on sokeriaineenvaihdunnan häiriö johon raskaus altistaa mutta se ei välttämättä tule kotimittauksissa esiin normaalilla syömisellä. Sokerirasitus on oikeasti todella rankka rasitus, sillä kukaan ei 12 tunnin paaston jälkeen syö normaalisti 75 grammaa puhdasta valkoista sokeria pariin desiin vettä liotettuna. Mulla rasituksessa poukkasi kaksi lukemaa kolmesta yli, kotimittauksissa en ole kertaakaan ylittänyt arvoja vaikka en ole todellakaan ollut orjallinen dieettini suhteen. Saan syödä karkkiakin mutta silti mulla on radi. Jos en olisi kärähtänyt rasituksessa, kotimittausten perusteella voisi olettaa ettei raskausdiabetesta edes ole. Mulla se ei ole (vielä) sf-mitan mukaan vaikuttanut kasvuun mutta vauvan koosta en tiedä kun sitä ei seurata, synnytystapa- ja kokoarvio on rv 37+2 eli 5.2., sitten tiedetään jo paljon enemmän. Sf-mitta itse asiassa tupsahti alakäyrää kohti viimeksi mikä on aika järkky ylläri koska kävin neuvolassa juuri joulun hillittömien syöminkien jälkeen ja silti kasvua tuli 2 viikossa kahden sentin sijaan vain yksi. Saa nähdä miten on kasvanut kun ensi viikolla käyn.

(.) Elo jatkaa omaa rauhallista rataansa, kremppaa tahtoo vähän olla mutta loppusuoralla ollaan joten jo pelkästään se ajatus auttaa jaksamaan Liitokset huutaa hoosiannaa, herättelee öisin ja saa kävelemään kuin Ahtisaari. Vauva viihtyy tosi alhaalla raivotarjonnassa ja käyttää rakkoa nyrkkeilysäkkinä ja tyynynä, vessa on siis hyvin tuttu paikka ja suosin kauppoja joissa on siistit tilavat vessat Laskettuun aikaan on -herra varjele!- kuusi viikkoa ja yksi päivä! :heart:

Nyt pitäisi alkaa hissukseen tehdä niitä viimeisiä järjestelyjä. Siivotaan koti siihen kuntoon ettei ennen LA:ta tarvitse tehdä enää kuin ylläpitosiivoja ja voisin pakata laukutkin eväitä vaille valmiiksi. Ajattelin pyytää kokoarviossa lääkäriltä että härnäisi kohdunsuuta, jos sattuisi käymään niin kivasti että synnytys käynnistyisi siitä parin päivän sisään niin vauva olisi jo noin kolmen viikon päästä sylissä Toivossahan on hyvä elää Pitää vielä käydä kaapit ja lipastot läpi ja katsoa puuttuuko jotain pientä tarviketta joka olisi hyvä olla mukana tai edes valmiiksi ostettuna ennen synnäriä. Mieshän saa toki tehtyä hankintoja vaikka suoraan synnäriltä päin joten eipä siinä kuinkaan käy ellei kaikki olisikaan valmista. Niin kuin esimerkiksi imetysliivit, tajusin vasta viime viikolla että tosiaan, nehän tarvitaan mukaan jo synnärille Tilasin kahdet netistä, jos ei sovi niin voi voi mutta onpa edes jotain. Miestä kun on vähän vaikeampi lähettää ostelemaan tissiliivejä...

Ai niin, oltiin eilen ekassa synnytysvalmennuksessa. Eipä siellä tullut juuri mitään uutta eteen mutta kokemuksena ok, pitäähän siellä käydä kun mahdollisuus on. Ei tarvitse sitten manata ettei ole koskaan sitä kokenut Kaikilla muilla osallistujilla oli LA maalis- tai huhtikuussa joten mentiin hieman eri viikoilla eikä useimmilla ollut vielä turvotusta kummempaa kremppaakaan. Onnea heille

Mayinka & pikkumies 33+6

 

Nykyään GDM diagnosoidaan tosi mielellään, että päästään tekemään normaalistakin raskaudesta riskiraskaus. Tottakai rasitus on tehty sellaiseksi, että pienessäkin riskissä olevat jäävät kiinni. Mutta ideahan on, ettei normaalin ruokavalion pitäisikään vaikuttaa sokereihin. Niinpä rasituksen perusteella voi saada diagnoosin, mutta jos kotimittaukset on normaaleja tavallisella ruokavaliolla, on periaatteessa sama onko diagnoosi vai ei. Vauvan suuri koko ja muut komplikaatiot vaativat juurikin niitä huonoja arvoja kotimittauksessa, sillä jos äidin sokerit ovat raskausaikana normaalit, on superharvinaista, että vauvalle kehittyy sokeriaineenvaihdunnan häiriö. Synnytyksen jälkeen GDM vauvojen sokereita seurataan, osalla sokerit hyvät, osalla huonommat, mutta ihan yhtälailla huonoja sokeriarvoja voidaan löytää vauvoilta, jotka eivät ole riskiryhmää. Vastasyntynyt kun vaan on vielä vähän raakile elintoiminnoiltaan Tämä selostus nyt sillä perusteella, etteivät ihmiset niin kauheasti stressais näitä asioita. Se on ehkä helpommin sanottu kuin tehty, mutta mielelläni sen soisin kaikille. Itse kuvittelin alkuun että kätilön koulutus aiheuttaa mulle vielä harmaita hiuksia raskausaikana, mutta ilokseni olen huomannut asian olevan päin vastoin.

 

Täällä on valvominen mennyt ihan älyttömäksi. Saan unta joskus neljän-viiden aikaan. Ei mikään auta, silmät kiinni valvon kuunnellen miehen ja pojan nukkumista vaikka kolmekin tuntia valojen sammuttamisen jälkeen. Ja viimeistään kasilta ylös, joka aamu. Päikkäreitäkään ei voi ottaa kuin max pari tuntia esikoisen päiväunien aikaan. Eipä silti juuri väsytä, mutta ei tää nyt ihan tervettä voi olla... Pakko ottaa puheeksi torstain neuvolassa, mutta minkäs ne sille voi. Kaikenlisäksi esikoinen on kuumeessa ja kitisee kipeänä ja vaatii erikoishoitoa. Onneksi tauti ei ole itsellä kurkkukipua pahempana.

Tällaista valitusta täältä sunnuntain kunniaksi. Saan ehkä aamulla unta, kun muut alkavat heräilemään :/

Nynaeve ja Nuppi 29+2

 

Heipsan!

Eilen poksui 33+0! Hui laskettuun aikaan enää 7vko! Viikot vierähtä nopeasti, etten tahdo perässä pysyä enää. Ei kauaa enää että pieni on sylissä!

OLO on ihan hyvä. Alaselässä on välillä viiltäviä kipuja, jos vaikka on istunut huonossa asennossa tms. Sekä niskat on aivan jumissa, mies saa hierota usein hartioita että saa edes vähä jännitystä pois.
Lonkkiin ottaa myös jos tarvii paljon kävellä, onhan näitä kipuja ja vaivoja mutta ei ne enää kauaa kestä kun pieni syntyy. Tosi tyytyväinen olen kun oon saanut oltua töissä. Kivuista huolimatta eikä tässä ole pitkä.matka enää lomaan
Hankinnat on nyt paljon paremmassa mallissa. Vaunut saatiin päätettyä Emmaljunga Super Viking kokeiltiin monia ja nämä oli meistä parhaimmat. Valittiin koppaan tuo valkoinen nahka ja kuomu pinkiksi. Ja runko valkoinen + isommat "talvirenkaat" Mun mielestä ihan täydelliset!
Turvakaukaloksi valittiim ihan perus Maxi-Cosi CabrioFix
Nyt on sitte suurimmat ostokset, vielä vähän vaatteita, pinnasängyn pussilakanat, hoitotarvikkeita ja amme.

Huomenna taas työviikko, sekä neuvolaan. Ja diabeteksen (1) takia, sisätaudeilla käymään ja diabeteshoitajalla. Onneksi on sokerit pysyneet tasoissa. Eikä epämuodostumia ole tullut!

Hyviä vointeja kaikille!

Anne ja Ame

 

Lista päivitetty! :wave:

 

Onpa kivaa kun on paljon keskustelua! Ja kun uusiakin tulee vielä tässä vaiheessa mukaan. Mä olen ollut jotenkin ihan poikki ympäri vuorokauden, pahoittelen venähtäneitä päivitysvälejä.

Univaikeuksia on ilmeisesti aika monella. Mulla menee välillä yöt ihan päin seiniä, jalat ei pysy paikallaan ja muutenkin levoton olo. Ostin levottomia jalkoja varten paikallisesti suihkutettavan magnesiumsuihkeen, sitä voin kyllä suositella! Saan yleensä unen päästä kiinni ok, mutta pyöriminen ja kääntyily ja vessassa juokseminen alkaa sitten viimeistään muutaman tunnin kuluttua. Täällä kirjoitettiin, että tämä on elimistön tapa valmistautua tuleviin valvomisiin. Kiitos ny vaan tästäkin, mitä se auttaa että on jo valmiiksi ihan väsynyt?

Joka tapauksessa, koska nukkumisen kanssa on vähän niin ja näin viimeiset 3 viikkoa töitä ottaa kyllä koville. Kyllä mä jaksan hyvin paikalle raahautua, mutta kun pitäis saada vielä jotain aikaankin. :kieh: Ahdistavaa.

Imetysliiveistä: Joku laittoi silloin aika alkuvaiheessa linkin johonkin englantilaiseen nettikauppaan, ja nyt mä en löydä sitä. Muistatteko?? Olin aikonut tilata muutamat toppimaiset liivit, vaikka ennen olen aina väkisin halunnut kaarituelliset versiot. Ikä taitaa tehdä mukavuudenhaluiseksi.

mimatsuu koita olla välittämättä tölläävistä ihmisistä. En usko että kukaan mitenkään paheksuu sun kylpemistä. Raskaana olevan naisen kroppa vaan on sen verran kiehtova, että monet jää vähän tuijottamaan. Ei sitä kuitenkaan suurin osa joka päivä näe, varsinkaan vähissä vaatteissa.

Täälläkin valmistautuminen on ihan kesken. En tosiaan ennen joulua ja joulun aikaan kerennyt mitään ylimääräistä. Vaatteita ja muuta pientä pitäisi vielä ostella, ja nuo isosiskojen viimeisen vajaan 5 vuoden aikana pieneksi jääneet ja kaappeihin sullotut käydä läpi ja lajitella. Oi äitiysloma, ala jo!

Monet suunnittelee maidonluovutusta, tosi hienoa! Mullakin tuli paljon maitoa esikoisen aikaan, ja suunnittelin kakkosen kohdalla luovuttavani. Johtuen monista asioista maitoa tuli silloin kuitenkin tosi paljon vähemmän, eikä luovuttaminen sitten käynyt mielessäkään. Tällä kertaa ensisijainen tavoite on hengissä selviäminen, luovutus on hullu ajatuskin. Molempia edellisiä olen imettänyt pikkuisen vajaa 1-vuotiaaksi, ja olisin halunnut vielä jatkaa... Tällä kertaa haluaisin olla yhteiskunnan paheksuma taaperoimettäjä, jos vain suinkin mahdollista.

Vakavasti puhuen... Pelottaako teitä muita niin paljon, että ilo raskaudesta ja vauvasta on koetuksella? Meillähän kakkosen vauva-aika oli valehtelematta yhtä helvettiä, ja mitä lähemmäs synnytys tulee, sitä enemmän pelkään että nytkin käy niin. Pitäisköhän mun jo käydä jossain juttelemassa tästä...? : /

Perjantaina kävin synnärillä tekemässä vähän sitä nopean synnyttäjän synnytyssuunnitelmaa. Vaan eipä sitä paljoa voi suunnitella, kovasti vaan painottivat että ensimmäisestä supistuksesta pitäis lastenvahti kutsua ja lähteä tulemaan. Pitää miehelle painottaa tota, ite ajattelen herkästi aika pitkälle synnytykseen että ei tässä nyt vielä kiire ole. Kunnes sitten jo onkin. Mutta oli hyvä käynti, sain jutella jonkun kummikätilön kanssa, ja kyselin samalla kaikki mieltä askarruttavat kysymykset. Jos kaikki menee mallikkaasti, mun toiveena on pärjätä jumppapallolla ja ilokaasulla... Mielelläni lääkitsisin vauvaa mahdollisimman vähän.

Mäkin voisin laittaa kohta masukuvan, katotaan osaanko blurrata kasvot..

Cassy ja pikkupikkusisko rv 32+1 :heart:

 

Tässä olis, reilu viikko sitten otettu. Rv 30+6: