Heippa kaikille!
Kuulumisia meiltä.
Tiistaina menin "käynnistykseen" eli ajatuksena oli, että kalvot puhkaistaan. Lääkäri tutki (oli sama tyyppi kuin sunnuntaina kontrollikäynnillä) ja totesi, että kalvot kyllä voisi puhkaista, mutta synnärillä on sen verran ruuhkaa, että saan "jonotusnumeron" ja paikan osastolta sekä cytotec-pillerin (50mg). Menin sitten osastolle ja odottelin, että jotain tapahtuu. Supistuksia, harjoitusmallia, jatkui päivän, mutta eivät muuttuneet mihinkään. Ei siis voimistumista, tihentymistä tai mitään muutakaan. Sain alkuillasta toisen, 75mg, ja ei muuta kuin odottamista.
Miehelle olin sanonut jo päivällä, että voi lähteä kotiin ja soitan jos jotain tapahtuu. Mitään ei tapahtunut.
Kävin nukkumaan puolen kymmenen aikaan ilman supistuksia.
Puoli kolmelta yöllä heräsin paukahdukseen. Mietin hetken, että voiko vauva potkaista noin kovasti vai mikähän oli. Samalla supisti ja napakasti! Nousin ylös, nappasin puhelimen mukaan ja painelin vessaan. Mitään ei lorissut, joten ajattelin, ettei lapsivesi ainakaan mennyt. Hoidin vessa-asiat ja taas supisti. Kipitin hoitajien luo ja sanoin, että minun oli pyydetty kertomaan, kun supistaa ja nyt tässä sitä kerron.
Kätilö laittoi minut käyrille ja oli vielä hyvin rauhallinen -kätilö siis. Sanoin, että voin varmasti soittaa miehelle, että tulee. Kätilö hieman ihmetteli asiaa ja kerroin synnytysnopeudesta.. antoi luvan miehen tulla osastolle. Miehelle soitin 02:40 ja sanoin, että jos lähtisi kolmen aikaan ajaamaan..
Supisti ja laitoinkin heti miehelle viestin, että voisi oikeastaan lähteä heti.
Supistuksia tuli 2min välein ja kätilöt ihmettelivät, että kuinka voin vielä hymyillä noiden supistuksien aikana. Tuntuihan ne, mutta olipahan nyt jotain äksöniä. Siitä olin hyvilläni. En halunnut vielä mitään kivunlievitystä.
Hetken päästä sanoin, että pääsisinkö kävelemään, kun se helpottaisi oloa ja pääsinkin suihkuun. Hassua oli, että seisoskelin suihkussa yksin ja mietin, että tänne minut nyt jätettiin. Supistukset nojailin jo suihkuseinään tai pompin jumppapallon päällä. Alkoi tuntua paineentunnetta.
Mies saapui ja sanoi heti minut nähdessään, että nyt kätilö paikalle. En kieltänyt.
Kätilö tutki ja sanoi, että reunoja on vielä, mutta 9cm olen auki. Heillä tuli kiire saada minut saliin.
Pyysin miestä hakemaan tavarani huoneesta ja kaapin avainta ei löytynyt mistään. Kävin itsekin sitä etsimässä, kun kätilö odotteli minua pyörätuolin kanssa käytävällä. Olisin halunnut kävellä toiselle osastolle, mutta kätilö halusi minut kyytiin ja paineli puolijuoksua saliin. Siinä matkan aikana ei jääty jutustelemaan ylimääräisiä.
Salissa oli tuttu kätilö ja hieno tunnelma. Kätilö kysyi minulta toiveitani synnytyksen suhteen -haluanko kivunlievitystä ja missä asennossa haluan ponnistaa. Kerroin, etten tarvitse mitään ja mennään perinteisellä puoli-istuvalla.
Paikat tutkittiin, kalvorakkoa ei ollutkaan, eli lapsivedet olivat menneet joskus (tätä epäilin jo aikaisemmin, mutta lääkäri oli eri mieltä. Varmasti kalvot puhkesivat puoli kolmelta, mutta tihkunut oli aikaisemmin) ja kätilö sanoi, että itse tiedän mitä tehdä, eli ponnistaa saan, kun siltä tuntuu. Paikat olivat täysin auki.
Ensimmäinen ponnistus oli harjoittelua ja kaksi seuraavaa sain tikistää ihan tosissani. Supistuksen välissä kommentoin miehelleni, että miten ihmeessä häntä jännittää niin kovasti.
Hän oli jotenkin ihan hukassa.
Eli pysyin itse hyvin synnytyksessä mukana, minä ohjasin eikä kukaan muu. Se oli upeaa!
Toisella ponnistuksella syntyi pää. Vähän joutui himmaamaan ja kun toinen supistus tuli, niin poika syntyi. :heart:
Elämäni hienoin kokemus.
Poika painoi 4015g ja oli 52,5cm pitkä. Täydellinen paketti.
Synnytys kesti 1h 18 min. Sain pienenpienen nirhauman ulkosynnyttimeen ja siinä kaikki.
Kotiin pääsimme heti torstaiaamuna. Olo on järkyttävän onnellinen. Poika nukkuu, syö ja katselee. Yöllä on herännyt kerran tai kahdesti, joten oma olo on hyvin virkeä.
Vatsa on kutistinut valtavasti ja parilla pienellä lenkilläkin olen käynyt. Tänään haetaan kanat kanalaan ja nautitaan ihanasta keväästä. :flower:
Itsekin haluan nauttia nyt jokaikisestä hetkestä, mutta käyn välillä lukemassa ja kirjoittelemassa kuulumisia. Kiitos kaikille tueasta ja onnitteluista. Olette huippuja!
Jaksamista odottajille. Hassusti se odottelukärvistely sitten unohtuu.. nimim. kokemusta on.
-Snuppa ja poika 4vrk
