**Maaliskuun murut 2014** Maaliskuussa - meidän kuukausi <3

Onnea Saraheinä, Ronsku, Owl ja Kiti! :flower: Tsempit Babytwo! Kiitokset synnytyskertomuksista kaikille niitä väsänneille!

Mayinka, melkoista touhua. Hyvä että pääsit käsittelemään asiaa, ja hyvä varmasti jatkossakin käydä. Minua ainakin Taysissa vastaavassa tilanteessa kuunneltiin jokaisessa käänteessä, useampi kätilö ja yksi lääkäri kävivät synnytystä esikoisesta läpi. Se auttoi, enkä nyt suhtaudu ollenkaan (vielä) kammolla tähän toiseen synnytykseen. Sait kuitenkin jonkin selvityksen asiaan, että napanuorassa oli vikaa ja istukka oli kalkkeutunut. Minulla oli kalkkeumaa, mutta ei kuulemma niin paljon että olisi pitänyt haitata, eikä napanuorassa havaittu myöskään ongelmaa.

Eilen kävin toivoakseni viimeisessä neuvolassa. Ainakin neuvolantäti kovasti oli jo varaamassa kalenteristaan mulle ensi viikolle (!) kotikäyntiaikaa, vaikka yritin toppuutella Vauva oli viikossa laskeutunut tosi syvälle (tunnen itsekin pään kudosten läpi alakautta, hui!), turvotus on lisääntynyt, verenpaine on pienestä ponnistuksesta ihan sfääreissä (neuvolassa mitattiin yli 150/95 arvoja... Kotona onneksi ovat olleet maltillisempia 135/85-tasolla, niin ei niin kovaa huolta). Painoa oli turvotuksista taas tullut lisää kilo viikossa, ja sen näkee naamasta, kun pöhöttää. Sormuskaan ei enää lähde sormesta ilman rasvaa. Eli voi tulla milloin vain!

Ensi viikolle minulle on varattu äitipolille vielä kasvukontrolli, koska siroa vauvaa tunnusteltiin taas mahan päältä. Epäilen, että ei laskettua aikaa enää tavoiteta tällä menolla. Pitää ottaa aika rauhallisesti verenpaineiden ja vielä entisestäänkin pahentuneiden liitoskipujen takia. Tuntee kyllä että pää on jo hollilla, sen verran erilailla jo sattuu. Muksu kuitenkin potkuttelee entiseen malliin ja kipeytyviin harjoitussupistuksiin heräilen yöllä, ja kipeään niskaan ja jalkojen kramppeihin... Mutta niinpä on monella tähän tilanteeseen ennenkin jumahtanut tilanne. Nyt ollaan kuitenkin pidemmällä kuin esikoisesta, joten jännäksi menee!

Nynaeve ja Nuppi 38+6

 

Paljon on vauvoja syntynyt, onnea kaikille vauvautuneille!

Ja sitten omat vauvakuulumiset. Meidän pikku prinsessa syntyi tiistaina käynnistyksen jälkeen rv. 39+1, painoa 3025g ja pituutta 50 cm. Juuri äsken kotiuduttiin. Synnytys ei meinannut ensin käynnistyä ollenkaan, mutta eteni käynnistyttyään aikaisempien synnytysteni tapaisesti rajun puoleisesti. Ihana pikkuprinsessamme voi kutenkin hyvin samoin äiti. Mutta nukkunut en ole ollenkaan kahteen yöhön putkeen, joten tarkempaa kuvausta synnytyksestä myöhemmin vähän parempien yöunien jälkeen.

Mesimarjaana ja pikkuneiti

 

Terveisiä osastolta, poika syntyi rv 42+1, 3870g ja 53,5cm, pitkä poju Voidaan hyvin, palailen sitten kertomuksen kanssa kunhan päästään kotiin

Vaan aikamoista rytäkkää oli loppu johtuen vauvan avosuisesta tarjonnasta, mies parka taisi aikamoiset traumat saada.. 19min ponnistukseen mahtui siis avosuinen tarjonta, sydänäänten lasku, episitomia, imukuppi ja 5 kätilöä. Minusta se tuntui 5 minuutilta...

 

Onnea vauvoista Mesimarjaana ja Babytwo! :flower:

Täällä paukuttiin uudelle viikolle 39! Jospa kuuluisin niihin harvoihin, jotka pääsee tositoimiin ilman käynnistystä tai muuta draamaa... Vauva ainakin roikkuu niin alhaalla, että hyvä että ei tukka näy jo Viime yö oli onneksi kohtalaisen mukava nukkua ilman suurempia esikoisen heräämisiä tai omia kolotuksia. Tyyntä myrskyn edellä?

 

Oi, onnea teille onnekkaille! :heart:
Babytwo oliko nopea synnytys? Onnea, onnea!!

Täällä on jopa supistellut. Supisteli eilen illan ja yöksi taas vaimenivat. Nyt tuntuu pientä supistelua. Heräsin yöllä puolen neljän aikaan yhtäkkiä armottomaan kiukkuun. Valvoin kaksi tuntia ja sain hetken jatkaa unia. Kylläpä kiukutti kahta kauheammin, kun tajusin, että herään vain kiukuttelemaan yksinäni enkä mihinkään muuhun.
En kyllä jaksa innostua näistä olemattomista supistuksista, sillä olen ollut jo viisi viikkoa 3cm auki ja 1cm kohdunkaulalla, eikä synnytys ole käynnistynyt supisteluista huolimatta.
Eiköhän me sunnuntain käynnistykseen mennä.

 

Aika sama kuin esikoisesta, tämä kaveri olisi todellakin halunnut pysyä yksiössään Onneksi jäi positiivinen kokemus käynnistelystä ja oma kroppa lähti touhuun mukaan

 

Täällä kärvistellään supistusten kanssa, niitä tulee ja menee aina silloin tällöin :kieh:! Viime yö oli tähän astisista pahin, vatsa oli sekaisin ja neljän jälkeen taisin kunnolla vasta nukahtaa, mutta eiköhän tämä kohta ole ohi , viimeistään ensi viikolla.

Ai niin ja POKS POKS rv 41, olisi suotavaa, että jäisi viimeiseksi poksumiseksi :stick:.


Irene ja pimu 41

 

Synnytyskertomusta

Soitin tiistai aamuna sovitusti synnytysosastolle milloin voisin tulla käynnistykseen. Synnytys siis päätettiin käynnistää edellisten nopeiden ja rajujen synnytysten takia. Aamulla pyysivät ruuhkan takia soittamaan uudestaan iltapäivällä. Iltapäivällä oli ok tulla ja niinpä suuntasin sairaalalle. Synnytys käynnistettiin kalvojen puhkaisulla klo. 16.15 ja kohdun suu oli tuolloin 3 cm auki ja kohdunkaulaa jäljekkä 1 cm... Mutta synnytys ei tietenkään lähtenyt käyntiin spontaanisti eli kun kahden tunnin kuluttua ei ollut vielä ilmaantunut yhtäkään supistusta aloitettiin oksitosiinitippa. Tippaa lisättiin ensin todella heikosti, mutta kun klo. 20. ei ollut supistuksia tullut ja kätilö vaihtui lisättiin oksitosiinimäärää edelleen. Klo. 20.30 alkoivat sitten säännölliset supistukset, mutta eivät olleet kovin voimakkaita, eivätkä avanneet kohdun suuta klo.21 kohdunsuu oli 4 cm auki ja puolitoista tuntia myöhemmin tilanne oli pysynyt samana ja oksitosiinitippaa lisättiin edelleen. Mutta sitten synnytys lähti todella käyntiin eli supistukset muuttuivat hetkessä todella voimakkaiksi ja kohdunsuu oli täysin auki 20 minuutissa. Ponnistusvaihe kesti 10 minuuttia. Sain kiireellisen epiduraalipuudutuksen, jonka vaikutus ehti osittain ponnistusvaiheeseen. Kätilöt hoitivat todella hienosti ponnistusvaiheen, ja selvisin ilman minkäänlaista repeämää tai leikkausta. Kiitos osin epiduraalin vaikutuksen, joka hillitsi jonkin verran ponnistustarvetta, mutta oli silti tosi vaikea olla ponnistamatta silloin kun ei olisi saanut. Mutta kätilöt olivat tosiaan aivan ihania. Pahin vaihe synnytyksessä oli todella rajut supistukset, joihin epiduraalin vaikutus ei ehtinyt. Mutta onneksi sekään vaihe kestänyt pitkään. Ja kaikesta huolimatta tällä kertaa synnytys oli kuitenkin selkeästi hallitumpi kuin edelliset, henkilökunta oli kiitettävästi tutustunut edellisten synnytysten kulkuihin ja huomioivat tämän. Kätilö harmitteli, että olisi pyytänyt epiduraalin vieläkin aikaisemmin, jos olisi osannut ennakoida paremmin. Mutta rajut supistukset alkoivat niin yhtä’äkkisesti, ettei niihin paljoa tämän paremmin olisi voinut ennakoida. Miten supistukset olisivat alkaneet/miten voimakkaina tulleet ilman oksitosiinitippaa, en tiedä...

Nyt olen täällä ihana nyytti sylissä, vauva on todella söpö. Olin jo täysin ehtinyt unohtaa kuinka suloisia nyyttejä nämä vastasyntyneet ovat. Tsemppejä kaikille pian synnyttämään pääseville.

t. Mesimarjaana

 

Yritän päivittää syntyneet listaan viikonlopun aikana Ei ole tullut pahemmin konetta aukaistua, sillä neiti on oikea suursyömäri ja minä olen meijeri, joten touhuttu lähinnä vaan maidon parissa

Saaju ja tyttö kohta 5 vrk

 

Onnea kaikille vauvautuneille :heart: ja tsemppiä kaikille vielä loppumetreillä oleville - itsekin kuulun vielä niihin. Jännityksen aiheeni lieneekin, että olenko pinon viimeinen synnyttäjä Eka synnytys meni viikon yliajalle ja nytkin tässä raskaudessa rv38+6 on oikein levollinen olo ja tunne, että mitään ei todellakaan tule tapahtumaan vielä tässä kuussa ainakaan. Sain ensi viikolle puhuttua lääkäriajan, vaikka neuvolantäti oli aluksi sitä mieltä että loppuraskauden lääkärintarkastukseen ei ole mitään syytä. Mutta olisihan se kiva tietää vaikka vauvan painoarviota ja kohdunsuun tilannetta yms.. joten suostui varaamaan mulle lääkäriajan kun sitä pyysin.

 

Selina, et oo vika, täällä ollaan myös yhdessä koossa! Ei mitään muuta kuin mahan läpi tulevaa jumppaa, alimman lantioluun päällä tasapainoillen täällä typykkä tykkää aikansa viettää... Aprillia kohti vain, ja ensi viikon kasvukontrollia. Jos ei ole kasvanut, niin voimaa on ainakin saanut.

Aamupäivän kauppareissu ei tuottanut tulosta, jospa sitä sitten lähtisi esikoisen kanssa ulkoilemaan. Semmoinen linkoamiskiikkutuokio ois suunnitelmissa ihanan aurinkoista päivää kaikille!

Nynaeve 39+1

 

On kyllä mahtavan keväinen ilma. Täällä ollaan ulkoiltu, rakennettu kanala valmiiksi, käyty kaupoilla ja nyt odottelen, että mies saa pippuripihvit paistettua. Olo on mainio, ei supistuksia, ei kolotuksia ja nukuinkin yhdeksään. Tuntuu hurjalta, että huomenna kipitän klo. yhdeksäksi yliaikaiskontrolliin ja mahdollisesti käynnistykseen. En jotenkin nyt osaa ajatella yhtään synnytystä tai sitä elämänmuutosta minkä tämä kaikki tuo tullessaan.

Innolla odotan tulevaa.

Nyt on vaan sellainen fiilis, että lapsivesi on alkanut tihkumaan.. Pitääpäs seurata tilannet tai ehkä soitan kuitenkin varmuuden vuoksi vielä synnärille. Elämme jännittäviä aikoja.

Aurinkoa päivään!

 

nynaeve kiva kuulla, että täällä on muitakin leppoisia, jotka henkisesti valmistautuvat huhtikuun lapsoseen mut eikös oiskin jännä kun syntymäaika ois 1.4.14

 

Tänne syntyi tänään rv41+1 klo 11.24 potra poika mitoin 4.125gr ja 55cm.

Äiti kierti leikkaussaliin istukan poistoon, muuten olo on molemmilla mitä mainion.


Irene ja poju 6h

 

Paljon onnea taas vauvautuneille! :heart:

Hui Babytwon ponnistusvaihe kuulosti aikamoiselta rytäkältä, toivottavasti vointi on hyvä!

Ei oo enää montaa päivää tätä kuuta jäljellä joten alkakaapas loputkin vauvat tupsahdella! =)

 

Onnea Irene ja tsemppiä kärvistelijöille!

Kun tuota tuhnuttajaa katsoo, suunnittelin jo mielessäni kolmatta lasta, sehän se toden sanoo. .. ;D

Tänään päästään kotiin niin laitan sitten tarkempaa kertomusta. Poitsu ollut hieman äkäinen mutta villi veikkaus maha-vaivat, kun kokeissa ei mitään löytynyt ja lääkäri terveeksi todennut. Nimittäin aina tiettyjen ruokakertojen jälkeen maha pinkeänä, pitää opetella röyhtäyttämään vissiin joka kerran jälkeen. Maitoa rupes yöllä jo pakkautumaan kivasti ja pojulla tosi hyvin ruokailu hallussa

 

Sairaalassa käyty, komento takaisin kotiin ja tiistaina käynnistykseen. Ottaa aivoon niin paljon, että ei löydy sanoja.

 

Snuppa, tiistaihan on ihan kohta! Nyt elä aivoile vaan nauti tukalasta olostasi

 

babytwo, täällä myös masuvaivat alkaneet, etenkin iltaisin piinaavat neitiä. Kaikki poppakonstit käyttöön Kolmannesta lapsesta on täälläkin jo käyty keskusteluja, mies on ainakin kovasti jo lähdössä hakemaan uutta nyyttiä

snuppa tsemppiä kovasti, ylihuomenna viimeistään tapahtuu!

 

Kiitos Mimssu.
Saaju: hah! en aivoile. Päätin, että nyt kun lapsetkin viettävät päivän mummolassa niin nautin tämän päivän... Miehestäni. eihän sitä tiedä, että milloin sitä seuraavan kerran kahdestaan ollaan.

Mukavaa sunnuntaita kaikille. Kohta minäkin pääsen kirjoittamaan kipeistä nänneistä ja maidonnoususta. jee!

 

Onnea vauvoista!!

 

Snuppa, nyt viimoset hermojen rippeet näihin pariin päivään,TODELLAKIN ymmärrän sinua!

Nyt sitä synnytyskertomuksen tynkästä, kun kotia päästiin, katsotaan kuin pitkälle poitsu antaa kirjottaa, on nimittäin semmonen tissi-poika että..

Eli, torstaina siis kasilta painuttiin synnytyssalii käynnistykseen. Siellä sain keinona kuulla olevan Cytotec suun kautta. Otettiin käyrää, ja ysin maissa sain puolikkaan tabletin. Siitä tuli normaalin harkka-supistuksen tuntuisia oloja ja sanoinkin että tahdon sen toisen puolikkaan, nämätuntuu samalta kuin monta viikkoa jo tuntuneet. Kätilön mielestä edistystä kuitenkin tapahtunut ja monien summien kautta toisen tabun saaminen venyi iltapäivälle kolmen jälkeen, tällöin supparit jo hiipuneet ja mua uhattiin jopa kotiinlähdöllä. Tästä palautetta annoinkin.. Toinen annos alkoi onneksi vaikuttamaan 4-5 aikaan, kuudelta menin suihkuun ja seiskalta ukko sano että nyt pyydetään sali. En olisi millään kivunlievityksiin suostunut supparien hiipumisen pelossa. Salissa sain ilokaasua, tuolloin 4cm auki ja epiduraali-lupa oli. Kituuttelin puoli 9 asti, jolloin pyysin epiduraalia. Se auttoi heti mutta en pitäny sen tuomasta horkasta ja höntistä olosta. Kalvot puhkaistiin 11 maissa ettei oksitosiinia tartteis vauhdittamaan, ja se auttoikin. Puolen yön aikaan ihmettelin kovenevia kipuja ja kätilön lääkelisäyksen jälkeenkään epi ei enää tuntunut auttavan,todettiin katetrin luiskahtaneen paikoiltaan. Supparit kiihtyi huimaa vauhtia ja kätilö tilasi äkkiä spinaalin tilalle. Siinä vaiheessa kun kituuttelin pelkällä kaasulla oli olo "hiukan" kipeä.. Kerkesin onneksi spinaalin saada ja ponnistuttamaan alkoi 1 jälkeen.. Virallisesti ponnistusvaihe lähti käyntiin 01.30. Yhden äkin vaan huomaan sitten että huoneeseen pelmahtaa porukkaa, joku sanoo nyt puudutan, joku kaivaa imukuppia ja huutaa ponnista! Yksi pomppii mahan päällä ja joku asentaa jalka-telineitä. Tajuan että on joku hätä ja ärsyttää kun en tunne supistuksia mahan päällä pomppivan kätilön vuoksi mutta ponnistan vaan nii paljon kuin pystyn. Saan happiviikset ja muutamalta tuntuneen minuutin ajan vaan ponnistan ja ponnistan, verisuonet tuntuu katkeavan päästä ja imukuppi plopsahtelee paikoiltaan. Juuri kun tuntuu etten jaksa saan jostain voimaa hirmuiseen ponnistukseen ja poitsu syntyy! Siihen loppui kipu Jälkikivut ovat erikseen, eppari tosi hellä ja jälkisupparit kaameita..

Vauva oli tosiaan siis avotarjonnassa, ja sydänäänet laski aina supistuksen aikaan, joten oli kiire. Mies kertoi että tilanne oli kuin teurastamossa vaikkei edes katsonut suoraan toimitusta. Menisin silti milloin vain uudestaan :heart:

Esikoinen heräsi päikyiltä, arkeen paluu jatkukoon..

 

Onnea Irene vauvasta! Tsemppiä Snupalle vikoihin päiviin, vaikka en jotenkin jaksa uskoa että kovin rankkaa on, kun kanalatkin tuosta vaan rakennat

Omakin olo on oikeen hyvä, liitoskivut ja rajut vauvan liikkeet vain hankaloittavat elämää. Tosi outoa, että kotimittauksissa verenpaineet ovat olleet tosi ok, ei mitään hätää enää sen suhteen. Mistä lie johtui viime viikon superpaineet?

Huomenna voisi mennä esikoisen kanssa ryskyttelemään vielä kaikkien kauhuksi muskariin. Tuskinpa tulee tulosta, olon saa varmaan vaan kipeeksi. Ei muuta kuin Selinan kanssa tähdätään nyt vain siihen hauskaan 1.4.14.-syntymäpäivään ja jos ja kun tää on vika kerta raskaana, samahan tuo on nauttia tilasta koko rahan edestä saapahan esikoinenkin olla vielä äidin ainoa kainaloinen, vielä hetken verran!

Nynaeve 39+2

 

Aika rajun kuuloista babytwo :O Mutta pääasia, että loppu hyvin ja että sulle jäi kuiyenkin hyvä mieli

Nynaeve nyt on oikea asenne!

Onko muilla synnyttäneillä kokemusta häpyluun kivusta synnytyksen jälkeen? Vaikea verrata kun esikko syntyi sektiolla ja nyt tietty alatiesynnytyksen jälkeen tuntemukset erilaiset. Sairaalassa en huomannut mitään mutta nyt kotona häpyluuta juilii ihan mahdottomasti ja se vaan yltyy.

 

Nynaeve Täytyy kyllä myöntää, että fyysisesti olen helpolla päässyt. Kipukynnykseni on kyllä kova ja kolotukset eivät ole pysäyttäneet. Pää leviäisi (enemmän) jos en touhuaisi kaikkea fyysistä. Henkisesti odottaminen on huomattavasti raskaampaa mitä fyysisesti. Tiedän, että olen sen suhteen onnekas, että olen näin hyvässä kunnossa ja voimissani tämän mahan kanssa.
Tsemppiä sinullekin odotukseen! Nauti vielä esikoisesi "pienuudesta", sillä sillä hetkellä kun vauva syntyy tuleekin esikoisesta jotenkin hurjan iso, vaikka hän olisi kuinka pieni tahansa.

Mimssu Mulla oli viimeksi synnytyksen jälkeen häpyluu kipeä. En koskaan kysynyt, että mistä se johtui, mutta arvelin paikkojen jotenkin palautuvan paikoilleen.

Babytwo Huh, onpas teillä ollut kokemus. Onneksi kaikki meni hyvin ja toivottavasti miehesikin toipuu.