**Maaliskuun murut 2014** Maaliskuussa - meidän kuukausi <3

Kotona pojujen kaa,onpa ihana tunne!! Kaikilla kaikki hyvin,mutta väsyneitä ollaan.Ja mulla selkä jumissa ja kipein kohta,ei ees maha tai haava..?

Pojilla sama rytmi eli kun toisella on nälkä,on myös toisella..se vähä tuottaa harmaita hiuksia..

Nyt mä meen syömään ja huilimaan. Palailen kertomaan sairaalakokemuksesta,huhhuh!


-Tipetsu ja poitsut reilut 3vrk-

 

Snuppa, sama täällä. Kotona kaikki kärsii siitä kun pinna on supertiukalla jatkuvien kipujen ja jomotusten takia. Alan olla henkisesti niin rajoilla että teen maanantaina kaikkeni ettei sieltä tyhjin käsin lähdetä. Tulee paha mieli kun alan olla vauvallekin jo vihainen näistä säryistä ja väsymyksestä. .

Minullakin on pinna tiukalla.
Aamusella heräsin suht virkeänä avaamaan postipaketteja ja järjestelin vauvan vaippoja-lopun päivää olenkin vain maannut,maannut ja MAANNUT!heti jos nousee tai istuu-supistelee ja se kyllä ajaa takas sänkyyn, missä ei taas jaksa olla.
Olen jopa kuolettavaan tylsyyteeni alkanut lukemaan aku ankkoja-edellisistä akuista on varmaan jo 18v. aikaa
Nyt sais yöllä tapahtua, mä en jaksa enää yhtään odotella ja heräillä yöllä vaikeasti vaappuen.
Soitin yliaikaisajan tänään, sanoivat, että, jos ei tiistaihin mennessä ole syntynyt, niin soitan ja antavat keskiviikolle ajan. Uskon, että ehtii ennen sitä...tai siis haluan uskoa.

Ihanaa Tipetsu, kun olet jo kotona pikkumiesten kanssa!Varmaan aika opettelua alussa, jos samaan aikaan syövät.
Mutta varmasti kivaa, kun tulee nopea helpotus, jos rinnat ovat pakkautuneet kipeästi maidosta.
Voisin olla valmis ihan kokonaan nyt suihkun jälkeen-mä en jaksa enää yhtään makoilla.

 

Ajattelin vaan sanoa, että minä ja Nukkumatti ei olla enää kavereita. Tylsää tämä valvominen. Supistelis vaikka edes kunnolla! Muutamia lötteröitä nipistyksiä tullut harvakseltaan, mutta ei mitään fiksua.

Oisko kukaan synnyttämässä?

 

:wave: Mun tarvii kohta nousta sängystä ja alkaa laittaa vimppoja tavaroita sairaalakassiin. Ajattelin vielä odottaa muutaman supparin ennen ku soitan äidille ja herätän miehen. Vasta ehkä 3 kunnollista tullut..

Voihan toki olla että nää tästä vielä hiipuu, mutta suuresti epäilisin että se on menoa kohta!

 

Jee, tsemppiä Cassyput! Toivottavasti nyt ois tosi kyseessä! Ja onnea Tipetsulle kotiinpääsystä :flower: Saa opetellakkin kahden pojan kanssa uudet rutiinit.

Saaju, ei täälläkään nukuta. Tai nukutaan siis miten sattuu. Eilen simahdin miehen hoitaessa esikoisen iltahommat joskus seitsemän aikaan sohvalle, josta heräsin ihan käppyrästä jumista puoli yhdeltätoista. Muistan vain aina havahtuneeni isoimpiin muljautuksiin ja kipeiltä tuntuviin harkkasupistuksiin. Nyt sitten uni loppui taas vähän ennen viittä, mitä pidän tällä viikolla jo uniennätyksenä.

Olo on täälläkin ollut tosi kypsä, oon niin kipee välillä. Miten se voikin pahentua koko ajan. To tuntui että itken jo olotilaa, kun ei pystynyt olemaan, olin väsynyt unenpuutteesta ja niksautin vielä yläselän ihan jumiin esikoista nostaessa. Eilen taas oli päivä ihan ok.

Niin ja tulihan se viikko 38 tännekin täyteen! Nyt alkaa jo jännittämään milloin tulee lähtö, koska esikoinen syntyi samalla viikolla. Sain to neuvolakäynnillä sitten vielä viime metreille verenpainemittarin mukaan, koska ala- ja yläpaine oli pompsahtanut kympillä sinne 140/90-tuntumaan. Kotona mitatessa sitten oli taas ihan normit, hieman kohollaan olevat lukemat, eli ei kai muusta kerro, kuin että oltais valmiina synnyttelemään piakkoin. Painoa on tullut parissa viikossa n. kilo/viikko, joka on mun tuntuman mukaan ihan turvotusta. Nyt kertymää olisi alusta lähtien n. 18 kg, joka on ihan sama kuin esikoisesta. Syksyllä sitten taas normikuosiin viimeistään

Kaameeta muuten, tajusin että oon ollut raskaana/imettänyt nyt kaksi vuotta putkeen

Nynaeve ja Nuppi 38+1

 

Kyllä se Cassyput oli ihmesormi se sun lekuris Onnea matkaan!

Saaju, ai niin mikä synnytys? Mikä se semmonen on?..

Piti vielä laittaa että itsekin eilisen suppareiden kanssa taas kärvistelin, yöksi otin jopa Panadolia mutta näköjään nyt aamulla jatkuu. Nää perhanat ei vaan voimistu vaikka mitä tekis!

 

Huomenna LA eikä mitään merkkejä että olis tulossa... Pah. Jaksais kyllä odottaa, eihän tässä ois ku 2vkoa korkeintaan mutta nyt ollut pari päivää sellaset kivut että hyvä kun pystyy kävelemään. Pää painaa tosi kovasti tuonne alas. Ja viikot pitää kuitenkin selvitä 3v ja 1v5kk kanssa, viimeviikko meni onneksi ihan hyvin, molemmat oli kiltisti mutta varmaan ensviikolla sitten eivät olekaan :kieh:

Ja alkaa pelottaa tuo paino jos paljon menee vielä yli, sukupuolesta ei tietoa niin jos on poika, voi olla jo 4kg tai päälle.

Mäkin oon ollut paljon raskaana, en putkeen kuitenkaan mutta esikoinen täytti viime kuussa 3v ja tuon kuopuksen oon saanut tuossa välissä. Ja ajattelen että noin vuoden päästä saatan olla taas raskaana kun neljäskin vielä halutaan tähän melkein samaan syssyyn, muuten ei raskaana olo kiinnostais yhtään, ainakaan tässä vaiheessa

saraheinä 39+6

 

Nyt vasta ollaan matkalla sairaalaan. Supparit on ihan kunnollisia, mutta tosi harvakseltaan jotenkin tulee. Kaipa tästä tänään joku vauva kuitenkin aikaseksi saadaan.

 

Heippa!
Meille syntyi ihana pikkupoika sunnuntaina 9.3. 3370g ja 49,5cm. 17 tuntia kesti yhteensä, epiduraali ja kalvot puhkastiin paria tuntia ennen kun poika tuli ulos.
oniin kauhea kiire etten kerkee täällä käymäänkään, opetteluttaa tämä vauva-arki

 

Onnea tofferiina!:flower:

Nyt te sitten alatte virallisesti jätättää minua ihan kunnolla kyydistä! Eihän tämän pitäny alkujaankaan mennä näin Mullahan oli selkeet suunnitelmat, että vauva tulisi jo helmikuun puolella. Eiks näitä voinukkaa suunnitella etukäteen, minäkun luulin.. :saint:

 

Huhhuh! Väsynyt ja onnellinen Cassyli tässä moi! :wave:

Oli kuulkaa sellasta kyytiä ettei mitään järkeä. Aamusta kotona tuli pikkuisia minisuppareita, siis lyhyitä ja aika lieviä, mut kuitenkin tunnistin et synnytys on alkamassa. Automatkalla tuntui että mitä hittoa mä sinne menen, käytiin vielä matkalla tankkaamassa.

Käyrillä olin varttia vaille kymmenen, sisätutkimus tehtiin samaan aikaan. Vasta siitä lähti kunnon säännölliset supistukset liikkeelle. Ja niitä sitten tuli niin että luulin jo että noutaja saapuu... Hengähdystaukoja ei tosiaankaan ollut. Kerron myöhemmin lisää, mainittakoon vain että tyttö oli sylissä 8 vaille 12. Synnytyksen kesto 2h7min, josta ponnistus 2min. :kieh:

Tyttö on 51cm ja noin 3,5 kiloa, eli melkein puoli kiloa siskoja isompi. Ihanan rauhalliselta vaikuttaa näin 6,5 tunnin korkeassa iässä. Se on niin söpö, että multa lähtee järki! :heart:

 

Onnea kovasti Cassy ja perhe!

Kyll täytyy sanoa että ollut oikee piece of cake-synnytys Lievittää vähän omia pelkoja

 

Onnea Cassy!:flower:Voi hitsi, alan kohta itkeä tihrustaa, kun vain ajatteleekin synnytyksiä tai pikemminkin vauvoja sylissä!
Olisinpa samassa tilanteessa

 

Meille syntyi eilen 14.3 klo 14.51 tyttö mitoin 3085g ja 49cm. Supistukset alkoivat klo 3.35 ja klo 7.10 kirjauduttiin TAYSiin. Kohdunsuu oli tässä kohtaa auki reilu 2cm. Klo 12.19 auki 4cm ja päästiin saliin. Sain ilokaasua, minkä tehon totesin loppuvan puoli kolmen maissa ja pissahädän tunnekin oli kova. Vessan vapautumista odotellessa keskusteltiin spinaalin tilaamisesta. Sovittiin että kun iltavuoro tulee niin he tutkivat kohdunsuun tilanteen ja siitä sitten jatketaan. Kätilöopiskelija katsoi yhden supistuksen ja kysäsi että ponnistuttaako. Itse aloin epäillä kalvorakon olemassa oloa enemmän kuin pissahätää. No hän päätti sitten tutkia ja niin olikin kalvorakko ja 9cm auki. Opiskelijan ohjaaja tuli saliin iltavuorolaisten kera. Odoteltiin supistus ja niin meni vedet ja ponnistamisen tarve oli välitön. Synnytyksen kokonaiskesto 11h 32 min. Vaihe I 11h 16 min. Vaihe II 5 min. Vaihe III 11 min. Helppo synnytys esikoisen synnytykseen verrattuna vaikkakin kestoltaan kaksinkertainen.

Leijonanmorsian ja tyttö

 

Hurjasti onnea Cassy ja Leijonanmorsian!!

Täällä on ollut rauhaisa päivä. Yöllä tuli joitakin aika napakoitakin supistuksia. Ilmeisesti miehen suorittamalla sisätutkimuksella oli vaikutusta vaikkei se halunnut kunnolla pyöräyttää kohdunsuuta vaikka kuinka yritin komentaa Mutta toisaalta antoi taas uskoa, että kyllä tämä mukula täältä vielä ulos joskus tulee Kyllä jos olis rahaa niin menisin minäkin käymään yksityisellä gynella vähän ronklattavana!

Flunssaa näköjään pukkaa nokka vuotaa ja nyt alko tuntua päässä orastava kivunalku. Helvetin takatalvi yrittää tainnuttaa minut!

Varsin painostavaa on myös tämä yksinäisyys.. Mies on niin paljon poissa kotoa Nytkin menee vielä pari tuntia, ennen kuin se tulee kotiin. Alan myös oikeasti pelätä, ettei se pääse mukaan synnytykseen. Mä niiiin toivon, että lähtö tulee yöaikaan tai sen harvoina vapaapäivinä, että se pääsee alusta asti mukaan.

Puuh.. ei kai tässä muuta..

 

41+2 tänään.
Näin ihanaa unta ja linnut herätti mut (niin siis meidän omat kiljukaulat )...
Nousin pystyyn 7.35 ja lapsivedet meni. JIHUU!!!!
Kuulemma 12h saan olla kotona, mutta hiukanhan tuo jänskättää, että milloin alkaa supistelemaan, sillä edellinen oli ekasta supistuksesta loppuun asti 1h36min:n äkkisynnytys ja meinasi syntyä ambulanssiin.

Jospa sitä vain yrittää luottaa kroppaansa ja ottaa rauhassa...

Mutta pian on meilläkin vauva kainalossa

 

Onnea Cassyput, leijonanmorsian :flower:ja mahtavia uutisia Owl. Siitä se lähtee..
Cassyput:lla on kyllä ollut tehokas tutkija perjantaina. Mistähän löytäisin samanlaisen?

Täällä ei mitään uutta. Ei niin yhtään mitään.
Stressiä on ja se näkyy ja kuuluu. Sain eilen illalla sellaisen itkukohtauksen että heikompia hirvitti.
Pitäisi rentoutua, harrastaa seksiä, juosta portaita, hieroja rintoja, olla kyykyssä, pestä saunaa, siivota muutenkin, olla vaan, käydä kävelyllä, painella akupisteitä, hieroa hermoratoja, syödä tuoretta anananasta, käydä sisätutkimuksessa, hankkia vatsatauti, saunoa ajatella "kyllä luonto hoitaa" ja "kukaan ei ole sinne jäänyt"-ajatuksia.. Vastata kyselyihin, että eikö vieläkään. No ei!
Viikon päästä sunnuntaina olisi sitten käynnistys. Siihen nyt tähdätään.


Kyllähän tämä iloksi muuttuu, mutta hemputin raskasta tämä on, varsinkin kun olin jo 4 viikkoa sitten 3cm auki ja sanottiin, että kyllä se kohta syntyy.. Vuotanut olen kolme viikkoa ja sekin enteilee synnytystä. Näinpä tuntuu tekevän.

Tänään haen muksut mummolasta ja jos synnytys käynnistyy omia aikojaan seuraavan viikon aikana, niin lähden yksin synnyttämään. Enää en lapsia hoitoon kiikuta.

Pidähän Owl meidät ajantasalla. Mahtavaa, että pääset tositoimiin. Tsemppiä.
Ja Tipetsulle ihanaa vauva-aikaa. Ehkä on ihan hyvä, että pojilla on sama rytmi. Seurannut nyt ystävän kaksospoikia, jotka syövät eri tahdissa ja alkaa äidillä jaksaminen olla koetuksella, kun toinen on hereillä niin toinen nukkuu.

Saaju Mikä sinulla on olo? vieläkö öisin on supistellut?

Mukavaa päivää kaikille!

 

Oih, ihanan nopea synnytys Cassylla :heart:! Sellaista toivoisin itsekin.

Owl, vau siellä tapahtuu jotain. Onnea matkaan :wave:!

(.) Täällläkin ehkä tapahtuu jotain, ihan kummallinen olo ollut yöstä asti. Meinasin jo kuuden aikaan ruveta soitteleen apujoukkoja, kun isäntä on töissä, mutta maltoin kuitenkin vielä mieleni ! Tänäänhän on siis rv 40+2 ja esikoisen syntymä rv:t eli siksikin elelen toiveissa, että tämä olisi nyt SE päivä !

Noh, minä jään kuulostelemaan kroppaani ja ristin sormeni, että jotain tapahtuisi.

Irene ja pimu 40+2

 

Onnea leijonanmorsian ja owlille tsempit!

Täälläkin oli taas vaihteeksi tosi outo olo illalla, lapsi liikkui vähemmän selkeästi ja mahassa outo tunne. No, yhtä kasassa edelleen. Tähtäänkin seuraavan toiveeni ensi viikon torstaihin, tällöin tasan 42 viikkoa. Joka tapauksessa ensi viikolla meitä on yksi lisää ja ehkä tämä on saanut minut jopa nauttimaan (?) niistä rauhan hetkistä. Eilenkin ajattelin sauna-vuorolla että tämä onkin viimeinen kerta kun tällä porukalla saunotaan
Jos ei muuta niin onpahan saanut tekemistä loppu-odotukseen näistä häätökeinojen kokeiluista

En jotenkin nimittäin usko että kaksi kertaa peräkkäin menis vedet, ja ei näistä omista suppareista vaan lasta tule, se on todettava. Liian laimeita ja kun ei voimistuneet moneen viikkoon niin ei ne kyllä tän 4-5 päivän aikanakaan voimistu.

 

Babytwo, mun äidin synnytykset on kaikki alkaneet lapsivedenmenolla noin klo 22 (2,5 ja 7 vuoden välit), joten ei sitäkään ajatusta kannata kokonaan lykätä. Mutta parasta varmaan, että ottaa nyt vaan rennosti kun tiedät kuitenkin, ettei joka tapauksessa mene enää kauaa

Eilen illalla ja alkuyöstä oli taas supistuksia, tällä kertaa paljon mutta kivuttomia : / Olo oli kyllä varsin epämiellyttävä kun vauva möngersi ja maha oli koko ajan kovana ja menkkamaista jomottelua siihen lisäksi puski. Mutta ei nuista tollasista suppareista kyllä mitään iloa taida olla, kun vain muutama niistä lukuisista tuntui muutenkin kuin kovotteluna.. Ja aamulla taas kaikki tuntemukset tipotiessään :stick:

Mieliala hyppelee laidasta laitaan. Eka on ihan hyvä ja rento fiilis ja kohta taas jumalaton kyrpä kasvaa otsaan ja yritän pakottaa ajatuksen voimalla lasta syntymään.

 

Oi ihania vauvauutisia! Ja onnea Tipetsulle kotiinpääsystä!

Tsemppiä vielä kovasti mahan kanssa kärvistelijöille!

Täällä myös vauvauutisia. Tyttö syntyi alateitse 13.3. klo 2:55 mitoin 4140g ja 54 cm. Eilen kotiuduttiin. Oli mahtavaa kokea alatiesynnytys sektion jälkeen. Avautunisvaihe oli tuskaisen pitkä ja vedet meni 31 tuntia ennen syntymää. Lopulta oksitosiinilla saatiin hommaan vauhtia. Ponnistusvaihe meni yllättävän hyvin, kesti 35 minuuttia. Fiilis on niin eri kuin sektion jälkeen. Mahtavinta oli saada heti vauva rinnalle ja nousta ylös hoitamaan vauvaa. Voittajafiilis!

 

Tyttö syntyi 12.3 rv 41+3 klo 14.20, mitoin 3590g ja pituus päästiin mittaamaan vasta eilen ja se oli 52cm. Synnytys ei menny ihan niinku strömsössä taaskaan, epäsäännölliset, mutta valvottavat supparit alko ma-ti yönä ja ti n. klo 17 oli jo säännöllisenä, klo 22 mentiin sairaalaan ja olin sillon 4cm auki, 4.30 olin 6cm auki ja sain epiduraalin joka sit ilmeisesti hiivutti myös supparit, 9.25 puhkastiin kalvot ja tehtiin katetrointi, jollon tyttö vasta pääs laskeutumaan kunnolla. klo 12 supisteli jo taas tosi kovasti, eikä epi enää sillon auttanu kunnolla, ponnistusvaihe alko 13.15 ja omat voimat oli niin loppu ja sain jonku näkösen paniikkikohtauksen siinä kun tyttö ei meinannu mahtua tulemaan, että lopulta imukupilla saatiin tyttö ulos klo 14.20. Vauva oli hieman sivuttain avotarjonnassa, minkä takia oli vähän ahdasta. Sain ihan hetkeksi tytön rinnalle, mutta sitten hänet vietiin keskolaan happiseurantaan muutamaksi tunniksi. Itelläni romahti synnytyksen jälkeen verenpaineet tosi alas, siinä häilyin puoliksi tiedottomana kun lääkäri kursi alapäätä kasaan, pikkuhiljaa saatiin paineet kuitenki nousuun ja tajuki palasi. Muutama tunti synnytyksestä yritin käydä kätilön avustuksella vessassa, joka oli parin metrin päässä sängystä, mutta tajuhan siinä vessan ovella lähti, joten ei muuta kun petiin takasi, illalla kylläkin kävin jo sit hoitajan kanssa osastolla pikku lenkin ja jalatki jo kanto. Hb oli synnytystä seuraavana aamuna 81 ja sain muutaman pussin punasoluja tiputettuna, mutta eilenki hb oli vaan 84, nyt pitääkin sitten syyä rautaa ihan urakalla, oisko teillä vinkkejä millä saisi pian hb:n nousemaan?

Päästiin kuitenki eilen jo kotiin, kun vointi mulla kuiteki on suht hyvä ja asutaan lähellä sairaalaa jos jotain takapakkia tulee.

Tästä kaikesta palkintona tuhisee kyllä maailman ihanin pieni tyttö :heart:

 

Onnea Mimssu ja Sukuti!

Sukuti, ehkä sait jo jotain ohjeita sairaalasta, mutta raudan imeytymisen edistämiseksi kannattaa lisäksi syödä paljon c-vitamiinia. Rauta kannattaa myös ottaa tyhjään vatsaan jos maha vaan kestää. Mutta ainakaan maitotuotteiden kanssa samaan aikaan ei kannata ottaa, ne ehkäisee raudan imeytymistä. Myös esim. tee voi haitata imeytymistä. Ruuassa rautaa on paljon punaisessa lihassa, palkokasveissa ja mm. vihreissä lehtivihanneksissa.

Rautalääkkeissä on myös eroa siten, että toiset reagoi eri merkkeihin eri tavalla. Retafer on käsittääkseni usein tehokkaampi, mutta ehkä keskimäärin useammin aiheuttaa mahavaivoja kuin esim. Obsidan. En kyllä tiedä mitään tilastotietoa, mutta tällainen tuntuma mulla on työn kautta tullut.

 

Saaju, eiks se niin mee että pessimisti ei pety!

Onnea taas tuhannesti vauvautuneille, teitähän on hirmu määrä tullut (Kateellisena odotellaan...)

 

No niinhän se menee. Itsekin tykkään niin ajatella