**Maaliskuun murut 2014** Maaliskuussa - meidän kuukausi <3

Minä ainakin tiedän että meidän vauva on saanut alkunsa viikkoa ennen juhannusta.

Owl voivoi. Oletko pettynyt? Toivottavasti lähtis nyt käyntiin, parasta tietysti olis jos olisit jo tositoimissa!

Milk@ mä muistan sut kyllä. Olenkin ihmetellyt välillä mihin jäit, kiva että raskautesi on kumminkin jatkunut onnellisesti.

Mä menin tänään myös neuvolaan, vain kuullakseni että mun oliskin pitänyt olla siellä eilen. Voin kertoa, että tässä mielentilassa ei ollut raivoitku kaukana. :kieh: Kiltti ihana neuvolantäti sitten lyhensi oman ruokatuntinsa, jotta sai otettua mut pika-ajalle. Yksiössä oli neuvolantädin mukaan edelleen kaikki hyvin, ja beibi on tosiaan niin alhaalla kuin on mahdollista tulematta ulos. Turvotuksetkin oli laskeneet, eikä paino ole noussut kuukauteen. Kuulemma täällä kutsutaan yliaikaiskontrolliin 12 päivää lasketun ajan jälkeen, eli se olis ens viikon perjantaina... No, mä varasin jo sen yksityisen gynen ylihuomiselle aamulle, tietysti toivon että sen sais perua mutta katsotaan nyt.

Mun miehelle on tullut flunssa. Nyt sitten toivon ettei synnytys alkais ihan vielä, saas nähdä toimiiko Murphyn laki ja tuottaa lähdön ensi yönä. :saint:

Se olis huomenna rv 40+4, jo viikko edellisten lasten syntymien rv:istä... No, kait tässä vielä kestää kun tähänkin asti on kestetty.

 

Cassy, voimia sinullekkin jaksaa! Kyllä mä olin pettynyt, että tuntui ensin, että niiin turha reissu.
Mutta nyt jo olen vähän kääntänyt sitä positiiviseksi.
Tuntuu, että jokin jännitys lievittyi, kun sai ikäänkuin pienen tutustumis/muistelukäynnin.
Aiemmat lapset, kun syntyi samassa sairaalassa ja vaikka olikin eri osasto, niin pohjapiirustus oli täysin sama
On kyllä ollut sellaista epämukavaa oloa ja kärvistelyä tänään, että toivottavasti jatkuisikin oikein hulppeisiin tuskan ja riemun kiljahduksiin
Kuumassa suihkussa ravattu kolme/neljä kertaa pelkästään lievittämässä kipua.
Ja kyllä harmittaa, jos aamulla taas herää tunnin välein valvotun yön jälkeen ilman palkintoa.

Toivottavasti sulla, Cassy lähtisi hyvin käyntiin, ainakin sun virallinen ikioma "kantoaika" kivasti ylittynyt
Mulla se menee huomenna, sillon on se 40+6, millon aiemmatkin pojat syntyi.

Jestas et pelottaa se pään synnytys-se oli ihan hurja pallopää! Ja se ajatus, että se muokkaantuu siinäö synnyttäessä, niin auuuts.

Milk@, voipi olla että tunnetaan toisemme, jos oikea nimesi ei ole Milk@, mutta sinua silti kutsutaan sillä nimellä irl

Meinasin itkeä, kun luin tuon synnytystarinan, mutta ehkä pelko omasta tulevasta sai mut vetämään tipat äkkiä takaisin.

Voi, te olette niin onnekkaita, joilla se on jo hienosti takana!Olette kyllä kullannuppunne ansainneet!:flower:

 

On tämä kyllö onnetonta, kun kukaan meistä ei edes synnytä Vai jokohan Babytwo on päässyt asiassa eteenpäin? Jotenkin kyllä itseä helpottaa vertaistuki, muuten tuntuisi varmasti siltä, että olen ihan yksin tämän keissini kanssa...

Aamulla oli neuvola 40+2
Paino -450 g
Sf-mitta 31 cm (oli isoimmillaan 34 cm)
Rr 99/62
Vettä on hyvin, vauva liikkuu reippaasti ja oma vointi hyvä.

Ja silti vaan *ituttaa :kieh: En siis vaan jaksaisi millään enää odottaa ja ole kireä kuin viulunkieli. Ja sehän ei varsinaisesti helpota. Onneksi mies on ottanut nyt lunkimman asenteen. Se on viisas.

Aamulla mietin jopa nimiäkin, sekä tytölle että pojalle, kun ei ole tietoa kumpi tulee. Meillä on aina menneet nimien päättämiset ihan ristiäisiin asti, näin käynee tälläkin kertaa. Ensin mies tyrmää kaikki mun ehdotukset, kunnes joku niistä lopulta kelpaa

Kaksi yötä olen nukkunut kuin tukki ja ruoka on maistunut ihan poskettomasti. Kroppa selvästi valmistautuu suoritukseen? Tai sitten minä vain mätän tähän tylsyyteeni...

 

Meille syntyi eilen pieni prinsessa klo.17.12. Painoa oli 2415 g ja pituutta 46,5cm.
Kalvot puhkastiin aamulla klo.9 ja supistuksien kanssa kärvisteltiin klo.15 asti, kätilö tutki tilanteen ja sanoi ettei edistystä ole tapahtunut mihinkään suuntaan.
15.30 ajattelin että kuolen kipuihin ja pyysin kivunlievitystä.
Sain kuitenkin ruokaa ja kätilö kehotti jumppapallon päällä istumaan. Se ei tietenkään enää siinä vaiheessa auttanut ja Klo. 16.15 siirryttiin synnytyssaliin että saisin ilokaasua.
Kätilö tutki kohdunsuun tilanteen saliin siirryttyämme ja olinkin 4 sormelle jo auki. Sain samantien spinaalipuudutuksen ja sitten vauvan syke romahti huimasti.
yhtä äkkiä huone oli täynnä ihmisiä ja itse aivan pihalla ilokaasun takia. Hätäsektioon varauduttiin mutta onneksi syke taas palautui normaaliksi.
Sitten tulikin jo ponnistamisen tunne ja kätilön tarkistettua tilanteen sain luvan ponnistaa.
ponnistusvaihe kesti vajaat kaksi minuuttia ja tyttö oli maailmassa.
Pienen painonsa takia sokerit ja lämpö olivat matalat.
Sain kuitenkin vauvan viereeni lääkärin tarkastuksen jälkeen eikä hän joutunut lastenosastolle.
Nyt sokerit ja lämmöt pysyneet hyvinä ja pikku hiljaa jaksaa tyttö tissiäkin imeä.

Tsemppiä kaikille loppusuoralla kärvisteleville!!!

 

Onnea SaSa pienestä tytöstä! Ne on kyllä hurjia hetkiä, kun sykkeet laskevat, sali on täynnä porukkaa jne. Muistuu ihan oma eka synnytys mieleen. Onneksi selvisit noin rivakalla meiningillä!

 

Onnea SaSa!

Pah, minullako asiat muka edistyneet Yhtä paksussa kasassa kuin ennenkin, henkisesti varauduttu ensi viikon käynnistykseen. Ainoa mitä näihin viimeisiin päiviin toivoo että kun voisi edes levätä.. Mutta kun ei, joku paikka kremppaa jatkuvasti eikä helpotusta missään.

Töttöröön kanssa samoilla linjoilla että pari yötä nukkunut todella hyvin, jos jotain positiivista voi hakea.

Onko muilla alkaneet vauvan liikkeet sattua? Itselläni varsinkin iltaisin on yhtä kyyneleet silmissä voivottelua oleminen kun huilii niin perhanasti. Lapsivettä oli kuitenkin normaalisti ultrassa..

 

En mä nyt voi teille naiset tässä synnytykseksi muuttua, kun ei se yhteiskunta pyöri niin että kaikki vaan synnyttelis silloin kun siltä tuntuu...

Anteeksi, jatkakaa, mä meen nukkumaan :ashamed:

 

Mulla sattu liikkeet aikaisemmin, mutta ei enää juurikaan. Joskus vihloo alapäähän kun baby ruuvaa nuppiaan. Ja joskus se kun työntää takamustaan vasempien kylkiluiden alle.. Mutta muutamia viikkoja sitten kivut oli välillä tosi kovia. Makuuasennossa ehkä vähän helpotti..

 

Cassyput, sain aamun naurut, haha Ja muuten tuo, että tiedät että teidän vauva sai alkunsa viikkoa ennen juhannusta, helpottaa huomattavasti paikantamaan omaa hedelmöitysaikaa, koska mulla oli melko epäsäännöllinen kierto sen hetken mitä kerkes olla Kun siis meidän lasketut ajat on nii lähekkäin

(.) Tänään vimppaa kertaa neuvolaan! Enpä olisi uskonut tämän päivän tulevan. Onneksi täti lupasi viimeisen kerran kunniaksi tehdä oikein ronskin sisätutkimuksen opcorn: Toki niitä tehtiin jo viikonloppuna mutta ainakaan sairaalan lääkäri ei mitenkää napakasti kokeillut, enkä tajunnut siinä hötäkässä pyytää sitä. Nyt kun on alkuviikon menot saatu hoidettua ja silläkään menojen suunnittelulla ei vaikutusta ollut, taidan taas siirtyä loppuviikoksi rentoilu-vaiheelle, helpottaa tieto että viikon päästä viimeistään meillä on vauva! :heart:
Tämä odotusaika on nimittäin ollut henkisesti tosi raskas taival näin viimesillä hetkillä. Ensin meni fyysinen puoli kun tuli vaivat, sitten siihen päälle tämä odotus ja nyt kun kivut jo helpottaa/niihin on turtunut, niin jatkuva valmiustilassa eläminen saa oikeasti nupin sekaisin. Ärsyttää vaan kytätä jokaista kipeää supistusta että jokohan tää ois sitä, koveneeko, säännöllistyykö, ahaa jotain muutosta tapahtuu, jes tihenee, kovenee.. Ja sitten, loppuvat! Argh!

 

Hei, mullakin tapahtuu jotain! No ei vielä synnytykseen viittaavaa ihan mutta viimeyönä supisteli selvästi muutamia tunteja, ei kauhean kipeästi ja nyt selkäsärky jomottelu jatkuu muttei tunnu supistuksia. Vähän niinkuin kuukautissärkyä mutta vähän kovempaa ehkä. Mitähän tämä on? Outoa kun koskaan ei ole mitään tuntemuksia eikä supistuksia ollut kuin synnytyksessä, kuopuksestakin lähti heti kunnon supistuksilla synnytys käyntiin, nyt vaan tämmöstä turhaa... Tai jospa siellä jotain tapahtuis. Joskus... Ehkä...

Onnea tipetsulle, onko vauvoilla kaikki hyvin? Eikö toisella saattanut olla jotain...?

Onnea SaSa!

Kuinkahan kauan tässä joutuu vielä olemaan raskaana, lapset on syntyneet 38+5 ja 39+1 ja nyt tuntuu aika niin pitkältä odotella. Voisin niin jo luopua tästä raskaasta mahasta että sais käydä vaikka ihan normaalisti reippaalla kävelylenkillä tai kumartua nostamaan jotain lattialta. Miksi pitää olla näin malttamaton fiilis??

saraheinä 39+4

 

Saraheinä: juu kaikki hyvin molemmilla vauvoilla. Toisellahan oli lievästi korostuneet aivokammiot,mut vikassa ultrassa osastolla maanantaina,lääkäri sanoi niiden olevan normaalit ja kun ne vielä eilen katsottiin lastenlääkärin toimesta,kaikki on hyvin

Iik,nyt pitää mennä!

Jaksuhalit kaikille!! Ja koittakaahan nyt synnytyksiks muuttua


-Tipetsu ja ukkelit-

 

Masennuspäivä. Ei jaksa, ei huvita. Jos menis vaan peiton alle piiloon..

 

Täällä taitaa porukka olla jo aika hiilenä :stick:, noh en kyllä yhtään ihmettele :heart:!

Täällä kotiuduttu neuvolasta,
39+6 (38+5)
Pissa +-
Verenpaine 144/88
Paino 96.3kg (700gr/vko)
Turvotus +
Sf-mitta 36cm (34cm)
Liikkeet ++
Syke +
Tarjonta RT

Lähete lähti jo samalla Taysiin ya-kontrolliin, saa nähdä milloin sieltä mahdollinen aika tulee. Neuvolantäti oli jo sitä mieltä, että vauva saisi jo tulla :heart:, en ruvennut väittämään vastaan !

Muuten olo on kertakaikkisen mainio, kävelyllä kävin tänään ja jotenkin tuntui, että sekin sujui paremmin. Mikään ei painanut alapäätä ja tahtikin oli nopeampaa kuin kilpikonnalla !


Ihanaa, Tipetsu, että kummallakin pojalla oli kaikki hyvin :heart:!

Onko kukaan muuten tietoinen Mayinkan tilanteesta? Kaiken järjen mukaanhan hänellä pitäisi olla jo vauva kainalossa vai onko mulla mennyt jotain ohi?


Irene ja pimu 39+6

 

Täälläkin neuvola takana Paineet oli noussut molemmat yli 10 yksiköllä ja paino laskenut. Sisätutkimuksessa auki 4cm, kaulaa 1,5cm jäljellä ja ihan pehmeää höttöä. Ensi maanantaina kontrolli-käynti klo 9, täti toivoi että koska paikat noin kypsät, yrittäisivät edes pienellä ärsytyksellä käynnistellä ellei sitä ennen tule

 

Ihan uskomatonta Babytwo ettei vauva tahdo tulla, kun paikat on tuossa kunnossa. Eikö se jo kohta itestään putoa sieltä pihalle? :O

Täälläkin on mietitty Mayinkaa! Olis kiva kuulla missä mennään.

Mahtavaa Tipetsu että kyseessä oli väärä hälytys niiden aivokammioiden osalta. Koskahan mahdat päästä poikien kanssa kotiin?

Kyllä mullakin välillä vauvan liikkeet tekee kipeetä. Ihan selkeesti tuntuu, että tytöllä alkaa oleen aika paljon "voimaa" jo. Äitiinsä tullu. :snotty:

Tylsäääääääh... Menen aamulla klo 9:30 sinne epäviralliseen yliaikakontrolliin yksityiselle. Jännä nähdä onko kohdunsuulla mitään tapahtunut. Paitsi kuinkahan hitosti mä masennun, jos paikat kiinteet ja kiinni? No, ainakin aion pyytää että ultralla tehtäis jonkinnäkönen kokoarvio, kun ultrata kuitenkin varmaan aiotaan.

Cassy ja pikkupikkusisko rv 40+4 opcorn:

 

Äläpä Cassyput muuta virka Sanoi kyllä sen tutkimuksen jälkeen, että mun kroppa tarviis vaan muutaman imakamman supistuksen, niin lähtis synnytys rullaamaan vauhdilla. Nyt nää on vaan näitä tämmösiä tylsiä, mitä tähänkin asti, mitättömiä pieniä kipuaaltoja jotka korkeintaan hetken puhalluttaa.
Paikat jäi kyllä tutkimisesta tosi kipeiksi ja alaselkää juilii mutta se viimenen silaus puuttuu.. :attn:

Varsinkin illalla tosiaan jos oon vielä herkutellu nii ei siinä kyllä nukkumista voi ajatellakaan pariin tuntiin, kun koskee toisen monotus! Pitää koittaa tänä iltana syödä kevyemmin, jos sillä mitään vaikutusta on.. Tää on kyllä aina ollu tällanen iltavirkku masu-asukki

Onko tyyristä käynti yksityisellä Cassy? Taitaa joku olla malttamaton

 

Olipa mukava kontrolli että tihuttaako lapsivettä.. testailin asiaa pitkin päivää ja pyysivät sitten näytille.. Aamusta oli kivuliaitakin supistuksia mitkä tosin loppu ku hermostuin miehelle.. Ku kerroin että napakasti tässä puolen tunnin sisään supistanut 4 tai 5sti mietti että saako olla pois töistä.. Koko päivän harjotus supistuksia mutta ei niin kivuliaita kuitenkaan.. Lopputulos että ei ollut vettä mikä on siis hyvä niin, päivystyksessä ruuhkaa joten synnytys salin kätilö tuli tekemään testin ja nopeesti koitti kohdun suuta.. Ensin sano että oisin täysin kiinni jo 3 viikkoa sitten 1cm auki lääkärin mukaan, kaulaa jäljellä tosin ei mitään käsitystä kuinka paljon... sekin on vissiin kasvanut takaisin päin.. Supistuksiakin piirty kyllä käyrille mut sehän johtu vaan mun vatsan peitteistä.. kyllä sielä muutamaan otteeseen tuntu mutta ei siis sattunutkaan..

Pahoittelen avautumista, mut hieman taas turhauttaa :/ 39+3

 

Tsemppiä teille jotka vielä odottelette ja onnittelut vauvan jo saaneille! Mulla synnytystä edelsi melkein parin viikon oleellisesti supistukseton jakso, vaikka viikon 36 lääkärintarkastukseen mennessä niitä oli ollut riittävästi kypsyttämään paikkoja niin että lääkärikin yllättyi. Torstaina sanoin, ettei tää varmasti ainakaan viikkoon synny, ja perjantaina syntyi.

Eilen päästiin sairaalasta kotiin. Pikkuinen ei alkuun suostunut syömään mitään, sunnuntaina illalla lopulta omilla tuttipulloilla jotain suostui ottamaan, ja nyt kelpaa tissikin, tosin vain rintakumiin paketoituna.

Kätilöt olivat isoksi avuksi noissa ruokaongelmissa, ja toisaalta helpotti uutta äitiä kun se ruokinta ei onnistunut ammattilaisiltakaan. Huutopotkuraivarit tissin tullessa kosketusetäisyydelle ei varsinaisesti kohota itseluottamusta tässä äitiysasiassa. Siinä alkoi sunnuntaina miehen ollessa pulloja hakemassa olla aika epätoivoinen olo kun pieni ei vain syö. Mutta ilmeisesti noissa anatomisesti tms muotoilluissa pullontuteissa on jokin taika, kun niille suu alkoi aueta ihan vapaaehtoisesti.

Pohditte tuolla aiemmin onko synnäreillä on ollut kiireistä. Ilmeisesti perjantai oli ainakin pk-seudulla varsinainen hulinapäivä. Kun neljältä soittelin kätilöopistolle, kun kuudeksi olisi pitänyt kontrolliin mennä, eivät huolineet, kun oli sulku päällä ja mulla supisteli jo 7-8 minuutin välein. Naistenklinikalla toivottivat tervetulleeksi. Sielläkin oli kaikki synnytyshuoneet käytössä muutaman tunnin päästä, ja kun kätilöt oli mitoitettu vajaakäytön mukaan, oli kuulema kaksi synnyttäjää per kätilö. Kun vuoronvaihtokin osui siihen mun kuuden tunnin synnytyksen puoliväliin, jälkimmäistä kätilöä olin nähnyt ehkä vartin kun alettiin ponnistaa. Täytyy sanoa että ensikertalaisena oli aika orpo olo, kun tunsi että jotain tapahtuu, mutta ei ollut ketään kertomassa mitä, tai erityisesti, aletaanko jo olla siinä vaiheessa että ammattilaisen pitäisi olla paikalla. Tuon vartin aikana tehdyssä tutkimuksessa olin kuitenkin ollut jo täysin auki, ja sen jälkeen miehen kanssa oltiin kaksistaan noin tunti.

Kun kätilö ennätti takaisin, sain aloittaa ponnistamisen ja vajaa puoli tuntia myöhemmin poika syntyi.

Niin, ja käytävähuhujen mukaan Jorvissakin olisi ollut sulku, että kai sitä on syytä olla tyytyväinen, ettei tarvinut lähteä Hyvinkäälle asti synnyttämään, vaikka siitä paljon hyvää olenkin kuullut. Perjantai-iltapäivän ruuhkassa Helsingistä ulos...

Suosittelen välttämään ruuhka-aikoja synnytyksessä.
Tätä kirjoittaessa vauvan sänkykin saapui lopulta kotiin, vähitellen alkaa olla valmista vauvaa varten.

StiinaM

 

41 rv *POKSISTA POKS!*
seuraavaa viikkoa en edes halua joutua sanomaan...
Tänään soitan käynnistysajan, toivottavasti lähtee ennen sitä.

Yöllä 5 aikaan tuli herättävä supistus-JEE!Ensimmäinen yösuppari.
Mikä sadisti sitä onkaan

 

RV 40 POKS POKS :stick: :headwall:

Eipä mulla sitten muuta.

 

Sadisti ja masokisti tosiaan. Itsekään en ole särkylääkkeitä juurikaan nappaillut, haluaisin niin joka kerta supistuksen tullessa ajatella sen olevan niiiitä supistuksia ja kärsiä edes hetken että kovenisko ne ja voimistusko ne.. Kyllähän siinä itse saa sitten kärsiä ja eihän niihin oikeisiin suppareihin mitkää panadolit tehoa mutta ihmismieli on mitä on, varsinkin kun sairaalan lääkityksellä ne silloin jo kerran lopahtivat.

Itsekin heräsin viime yönä ekan kerran oikein tujuun supistukseen ja tulivatkin koko yön 10-30min välein mutta nyt taas eipä juuri mitään. Aamunkin niitä kellottelin mutta tuossa kympin hujakoilla hiipuivat. Keitänpä siis itselleni kahvit ja pyörittelen hetken taas peukaloita, ärr..

 

Rv 40+5, aurinko paistaa ja ihmisillä hyvä tahto. :saint:

Nyt on lekurilla käyty. Kustansi vajaan 160e, minkä saan takaisin työpaikan sairauskassasta. Kiistän tehneeni tämän kärsimättömyyttäni. Halusin kyllä ihan oikeastikin varmistaa, että kaikki on hyvin. Mä kun olen oikein spesialisti siinä, että huolet jää jumittamaan päähän, pyörimään ympäriympäriympäri...

Kohdun sisäsuu oli auki, mutta kanavaa silti 2cm jäljellä. Pehmeää oli. Napanuoran virtaukset tarkistettiin ultralla, ja istukan tilanne. Istukka oli kalkkeutunut, mutta 100% toimintakuntoinen. Mitään muitakaan huolenaiheita ei ilmennyt. Lopuksi lääkäri teki sen ihme pyöräytyksen kalvojen irrottelua varten, ja pyhästi lupasi että synnytän viikonloppuna. Osaako joku kertoa paremmin mitä tuo kalvojen irrottelu tarkoittaa, mistä niitä irrotetaan? Ihan uusi juttu mulle.

Sain kyllä ihunasti häntäluun kipeäksi siinä tutkimuspedillä. Enää puuttuu supparit. :kieh:

 

39 POKS POKS POKS !!!

Neuvolassa tuli piipahdettua ja kovasti yritin vauvalle sanoa, että olis viimeinen kerta.. Tosin kyllähän tämä aika näyttää kuluvan jotenkin niin kaipa sitä tointaa odottaa vielä pitempäänkin. Neuvolassa kaikki hyvin: rr 107/75, paino +250/vk, pissa puhdas, vauvan sykkeet uniset, mutta reagoi ärsytykseen, sf-mitta 31cm eli samana pysynyt nyt useamman viikon.

Sitten kävin hamstraamassa cittarilta tarjousvaippoja, minkä jälkeen tuli uupumus.

Jaahas, miekkonen tuli kotiin. Tänään voisi taas harrastaa sisätutkimuksen tekoa, kuten terkkari ehdotti

 

Kypsä, kypsempi.. tatti otsassa. :headwall:
Minulle alkaa oikeasti riittää tämä odotus, kärvistely ja tietylainen pelko tulevasta. Muksut joutuivat taas lähtemään (toissapäivänä) mummolaan vajaan 100km päähän, sillä jos yöllä tulisi synnytykseen lähtö niin kukaan ei ehtisi tulla lasten luo. Lapsilla on ikävä kotiin ja minulla ikävä lapsia. Aivan törkeä ikävä. Alan olla henkisesti melko loppu ja kyynel on silmässä kun ajatteleekin muksuja. Vauva ei vaan synny ja odotettavissa on syöksysynnytys, mutta neuvolassa eivät katso kuitenkaan tarpeelliseksi, että synnytystä käynnistettäisiin.. Ai vtu!
Mies on tiistaihin lomalla ja palaa sitten taas töihin..
Neuvolassa kommentoitiin, että jos synnytys käynnistyy niin sitten vaan soitetaan ambulanssa ja tarvittaessa otetaan lapset mukaan sairaalaan. Puuh!
Olen kehittänyt tästä nyt sellaisen stressin, että kärsin monen päivän migreenistä.. Reippaasti pystyn vielä lenkillä käymään, saunaa pesemään jne, mutta jos hetkeksikin pysähdyn niin alan ajattelemaan lapsia ja kaikkea ja tulee järkyttävän paha mieli.

Anteeksi omanapainen kirjoitus, mutta en vaan tiedä mitä tehdä.

-S

Ps. Tuoreista perheenjäsenistä nauttiville sydämelliset onnittelut! :heart: :flower:

 

Snuppa, sama täällä. Kotona kaikki kärsii siitä kun pinna on supertiukalla jatkuvien kipujen ja jomotusten takia. Alan olla henkisesti niin rajoilla että teen maanantaina kaikkeni ettei sieltä tyhjin käsin lähdetä. Tulee paha mieli kun alan olla vauvallekin jo vihainen näistä säryistä ja väsymyksestä. .