Paljon onnea
Kengännauha, AnneD, StiinaM ja
Tipetsu pienistä! :heart:
Täällä on nyt neiti viikon vanha ja ollaan totuteltu elämään 4 hengen perheenä
Tyttö viihtyy rinnalla, varsinkin nyt kun sunnuntai iltana vihdoin ja viimeinen maito lähti nousemaan, herranen aika miten kipeää teki. Samoin jälkisupistukset on ollu ihan omaa luokkaansa toisinkuin esikoisen aikaan, mutta tänään oli kotikäynti ja terveydenhoitaja naureskelikin, että kohtu jo todella pieni ja napakka
tyttösen paino oli sairaalasta lähdön jälkeen pudonnut vielä 25g, joten perjantaina kontrolli siitä
Laitanpa tähän vähän synnytystarinaa;
Synnytyskertomus* 5.3.2014 Rv 40+2
Maanantaina 3.3. oli normaalineuvola, jossa huomattiin, että sf-mitta oli viikkoon kasvanut 3cm ollen 37cm, joten neuvolassa ultrattiin ja tytön painoksi arvioitiin 4171g. Terveydenhoitaja päätti laittaa lähetettä äitipolille kasvu seurantaan. Kerkesin kotiin ja muutamaa tuntia myöhemmin äitipolilta soitettiin, että aika olisi seuraavana aamuna.
Tiistaina lähdin äitipolille käymään, kotona olin laittanut sairaalakassin varuilta valmiiksi. Polilla ultrattiin ja lääkäri totesi, että hän saa hivenen pienemmäksi lapsen, et 4120g mutta että ois kuitenkin isompi kuin mitä esikoinen, samalla ääneen kätilölle kertoi, että napavirtaukset kireät, mitä sitten tarkoittaneekin? Sit katottiin alakerran tilannetta ja kohdunkaulaa oli jäljellä 1,5cm ja auki olin jo 3cm. Pyöräytteli kalvon reunoja todella ronskisti ja kun veti sormet pois, niin ilmoitti vaan, että nyt ei saa säikähtää, täältä tulee ihan verta. Sen jälkeen käyrille ja siinä jo muutamia supistuksia alkoi piirtyä. Sovittiin, että 5.3. aamulla klo 8 synnytyssaliin käynnistykseen jos ei itsekseen lähde tulemaan.
Kotona olin puoli yhdentoista jälkeen, autolla ajaessa oli tullu muutama napakampi supistus mikä oli saanu kaasujalan sen ajaksi hivenen raskaammaksi
Kotona odotteli esikoinen ja sisko, joka oli poikaa ollut hoitamassa. Pyysin siskon jäämään, et jos supistukset alkais koventuu. Siinä ne sit alkoi voimistuu ja 11.45 alkoivat sit säännölliset, kipeät supistukset. Miehelle laitoin töihin viestiä, et supistelee, että pitää puhelimen lähellä jos lähtö tulee. Kahdentoista aikaan otin 1g Panadolia ja puoli kahden aikaan hiippasin suihkuun pallon kanssa, puhallutti aika kivasti jo. Puoli kolmelta soitin synnärille jatko-ohjeita, kotona teki jo todella kipeää olla ja et miten toimitaan, kun streptokokkinäyte oli positiivinen. Toivottelivat tervetulleeksi. Siitä soitin miehelle, että lähdetään se hakemaan, et alkaa valmistautua. Matka sairaalaalle oli mielenkiintoinen, miun sisko ajoi ja hän ei ollu aikaisemmin meidän autolla ajanu, et aika paljon piti neuvoa samalla kun pihisin supistusten kourissa. . Saatiin mies työpaikalta kyytiin ja ajettiin siitä sairaalle. Sairaalassa ensimmäisenä sisätutkimus, ja tilanne oli ei ollu juuri edennyt, paikat avautuneet hieman lisää, mutta kaula edelleen paikoillaan..Siinä makailin sit käyrillä jonka jälkeen pääsin ammeeseen, jossa reilun tunnin sit olinkin. Ammeen jälkeen n. klo 17 taas tutkimus, kaulaa edelleen 1cm jäljellä. Siinä vaiheessa sain ilokaasun avuksi ja se teki olon lähinnä tokkuraiseksi ja tuntui, että en saa happea, joten aika pian siitä luovuin. Kätilöltä pyysin lääkettä, ei kuulemma siinä vaiheessa voinut antaa oikein mitään muuta kuin kaasua, kun kerta kaulaa oli jäljellä. Siirryin suihkun puolelle, jossa supistukset olivat jo sitä luokkaa, että oksensin jokaisen supistuksen myötä. Vaille seitsämän tilannetta katsottiin, edelleen kaulaa jäljellä se 1cm, mutta siinä vaiheessa kätilö ilmoitti, että soittaa synnytyslääkärille, että voitaisiinko laittaa epiduraali. Hetken kuluttua tuli ja rupesi valmistelemaan epiä, jonka jälkeen odoteltiin anestesialääkäriä joka oli muualla kiinni. Klo 19.50 taivas aukeni, kun sain epiduraalin. Epin jälkeen katsottiin tilannetta, ja kaula oli laiton aikana hävinnyt kokonaan ja paikat auki 4cm. Tätä tilannetta jatkui klo 22.00 saakka kunnes yövuoron kätilö päätti puhkaista kalvot klo 22.05. Lapsivettä oli runsaasti (reilu litra) ja se oli vihreää. Klo 23.45 tilanne edelleen sama, joten laitettiin oksitosiinitippa tippumaan. Tässä vaiheessa valittelin kun vasen puoli navasta alaspäin oli aivan tunnoton ja portatiiville noustessa meinasin lentää selälleen kun jalka petti alta..02.30 tutkittiin taas tilannetta, paikat auki 7cm ja mie tärisin horkassa, lämpöä 38,1 ja vaikka olin puolilta öin saakka ollut oikealla kyljellä, niin vasen puoli edelleen täysin tunnoton. Sain Panadolia lämpöä alentamaan ja epiduraalipumppua laitettiin pienemmälle. 03.10 Oli täysin auki ja koska jalka edelleen tunnoton, niin laitettiin pumppu kokonaan kiinni. 03.35 nousin sänkyyn polvilleen,en halunnt koko ponnistusvaihetta olla puoli istuvassa. 03.40 aloitin ponnistelut ja kerkesin kahdesti ponnistaa, kun kätilö pyysi kääntymään puoli-istuvaan asentoon, lapsivesi oli vihreää puuroa. Isä soitteli kellolla toista kätilöä paikalle ja samalla kun kätilö oli ovenraossa ponnistin kolmannen kerran ja neidin pää olikin pihalla. 2. kätilö soitteli siinä lastenlääkäriä paikalle samalla kun kätilö imi tytön suun ja käski miun olla ponnistamatta. Sen jälkeen sainkin ponnistaa ja tyttö oli pihalla klo 03.44. Itse olin ihan äimänä, pientä kipua oli tuntenut ponnistusvaiheen aikana ja myöhemmin kuulinkin, että kahdesta kohtaa olin revennyt pinnallisesti. Lastenlääkäri kävi toteamassa, et virkeä ja hyvinvoiva lapsi ja hävis pois
Maailman paras lahja oli saatu, terve lapsi
Että näin meillä
Kivut oli ihan järkyttävät, ja synnytyksen kokonaispituus (16h 15min) oli 1h 15 min pidempi kuin esikoisen aikaan, mutta tuo 4 minuutin ponnistusvaihe jäi kyllä posititiivisenä muistoja sekä minulle että miehelle
Jaksamisia teille jotka vielä omia nyyttejänne odotatte, täällä käydään lukemassa teidän kuulumisia ja kerkeämisen myötä myös kirjoittelemassa
Nonna88 ja pikkusisko 7vrk
