**Maaliskuun murut 2014** Maaliskuussa - meidän kuukausi <3

Poika syntyi pe 7.3. hetkeä ennen puolta yötä rv 38+4. 3275 g, 50 cm, py 36,5. Poika ei halua syödä ja äiti koki merkittävää damagea, mutta parempaa kohti ollaan menossa ja synnytys oli positiivinen kokemus kaikkiaan. Kotiin pääsemme kun poika oppii syömään, sitten ehkä lisää.

StiinaM ja poika 2 vrk.

 

Onnea Stiina!

Täällä edelleen yhdessä kasassa, täysin ymmällään ja kettuuntunut. Voihan se olla että supistukset olisivat loppuneet myös kotona, mutta olin jo niin väsynyt silloin illalla että jos en olisi mitään tujumpaa kivunlievitystä lähtenyt hakemaan, en tiedä olisinko jaksanut ponnistaa. Ammeessakin torkuin jo välit, sitten mut piikitettiin unille ja se oli siinä. Kaksi iltaa, yön ja päivän kun ravaa supistelun takia niin varmaan tuli 20kilsaa plakkariin!

Eikun kohti uutta viikkoa. Hassua muuten miten ensin toivoo synnytystä yli kaiken, sitten matkalla laitokselle tuli semmonen apua, NYTKÖ tää syntyy?

Vauvanliikkeistä Muistelen, että esikoinen rauhoittui paria päivää aiemmin, mutta esimerkiksi tämä kaveri vinttasi menemään sitten senkin edestä supistusten välillä viikonloppuna. Nyt kun kuulostelen, on hän kyllä itseasiassa selkeästi rauhoittunut..

Alakuloisuus valtaa alaa täälläkin. Ensiksikin jo se, että olet menossa vauvaa hakemaan ja tulet seuraavan kerran saman mahan kanssa tyhjään kotiin, voiko masentavampaa olla.. Sitten vielä pitäisi ottaa arjesta kiinni ja jatkaa siitä mihin kaikki jäi. On nii epäuskoinen, hölmö, alakuloinen ja .. mitäänsanomaton olo.

 

Babytwo, ehkä siis parempi näin nyt voit sitten taas kerätä voimia lopullista koitosta varten. Kyllähän se toki varmasti syö naista jos on paljon supistuksia ja vielä "vääriä hälytyksiä". Mutta voin kuvitella ton kuvailemasi tunteen kun tulee lähtö

Stiinalle paljon onnea! Päivittelen listaa myöhemmin tänään.

Illalla komensin miehen tutkimaan mun kohdunsuun kyllä se vissiin löysi sen ja oli sitä mieltä että sai sormen pään johonkin koloon. Oon jo itseasiassa ennen raskaana olemista opettanu sen tuntemaan miltä se kohdunsuu ylipäätäsä siellä emättimessä tuntuu. Se on niin avoin kaikelle tollaselle oudolle touhulle
Yöllä tuli sitten muutama lähes kivuton supistus ja nyt on ollu lievää menkkamaista jomotusta. Molemmat "oireet" ehti olla jo useamman päivän poissa. Jotenkin olen sellanen pieni masokisti, että haluan tuntea edes jotain. Jotenkin jaksaa paremmin kun tuntee, että kyllä minä vielä joskus synnytän..

 

Hei kaikille!

Olen lueskellut pitkin raskautta ja etenkin tässä loppuvaiheessa keskusteluketjua ja mietin jospa nyt vielä loppumetreillä pääsisi mukaan On ollut tosi kiva lueskellä teidän tarinoita taustalta. Esikoisen kohdalla osallistuin aktiivisesti tällä palstalla. Tämä raskaus on mennyt siivillä.

Olen 31-vuotias nainen Kotkasta (KOKSiin menossa synnyttämään), 5-vuotiaan pojan äiti ja tulossa on siis pikkukakkonen (tytöksi povailtu). Laskettu aika oli 8.3. joten nyt mennään viikolla 40+2. Perheeseen kuuluu miehen ja pojan lisäksi kaksi koiraa.

Raskaus on sujunut hyvin. Synnytyspelko ehkä se kurjin vaiva. Johtunee tuosta esikoisen synnytyksestä, joka jäi vähän kummittelemaan. Esikoinen arvioitiin 4-kiloiseksi ja oli syntyessään (41+2) 4950g ja 55 cm. Synnytys oli pitkä, oksitosiinilla yritettiin vauhdittaa ja aukesin kyllä sen 10 cm mutta pojan pää jäi lopulta sen verran vinoon, että sektioon kiikutettiin (syyksi merkitty supistusten heikkous?). Tässä synnytyksessä mua lähinnä pelottaakin juuri tuo vauvan koko ja se, että jääkö jotenkin jumiin. Tarjonta on ollut jo pidempään avosuinen. Vauvan ei tosin pitäisi olla iso (hope so! ) Neuvolassa sekä synnärillä olen pelosta ja huolesta maininnut useaan otteeseen mutta en koe saaneeni mitään apua valitettavasti

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa ja tsemppiä loppumetreille kaikille! :flower:

Tipetsun kuulumisia olen kovasti tässä taustalla odotellut

Mimssu82 + Maarupöpö (miehen antama työnimi ) 40+2

 

Tervetuloa Mimssu loppumetreillä vielä mukaan :wave:! Sinullahan on ollut potra esikoinen :heart:!

Täällä ilmoittautuu vielä yksi kokonainen rantavalas :headwall:, sen torstain jälkeen ei ole tapahtunut yhtään mitään. Olisi kiva saada tietää tekikö ne torstain supparit edes mitään tuolla alapäässä. Noh, eihän tässä viikkojakaan ole vasta kuin 39+3, joten ei mikään kiire opcorn:! Masuasukki ei ole rahoittunut yhtään, viime yönäkin oli sellaiset pirskeet, että ihan säikähdin.

Minäkin toivottelen Tipetsulle tsemppiä tälle päivälle :heart:!

Noh, kait se on lähdettävä ulkoilemaan ei tästä muuten mitään tule :wave:!

Irene ja pimu rv 39+3 (tilastolliseen 40+2 synnytykseen jäljellä 6 päivää...)

 

Täällä jään vartoilemaan kutsua yliaikaiskontrolliin, mikä tulee TAYS:iin aikaisintaan rv41+5. Alan pikkuhiljaa uskoa että jokaisella naisella on oma kantoaikansa. Esikoinen syntyi kuusi vuotta sitten 20.3 rv 41+3. Joten hyvin todennäköistä, että saadaan sama synttäripäivä molemmille. Esikon synnytys siis käynnistyi spontaaneilla supistuksilla. Ihan herkutteluksi näyttää jälleen nämä lasketun ajan jälkeiset päivät mennä.

Leijonanmorsian 40+3

 

StiinaM:lle isot onnittelut beibistä!

Leijonanmorsian, mä olin myös luottanut tuohon kantoaikaan. Kaksi edellistä syntyi 1v9kk ikäerolla rv 39+4, ja tässä mä nyt olen rv 40+1. :kieh: Ei pätenyt ainakaan enää näin muutaman (okei, vajaan viiden) vuoden jälkeen.

Harkkasupistukset herätti tänään klo 5:20, ihanaa. Muutaman tunnin oli jopa menkkasärkyä niiden yhteydessä, ja sitten loppui. Nyt ei tunnu kerrassaan mitään, mitä nyt syöminen ällöttää.

Kohta tarvii mennä hakemaan mussukat eskarista ja tarhasta. Valmiiksi jo ottaa päähän kaikki ne "voi eikö vieläkään" -taivastelut. Ei kuulkaa kyllä se on tulossa, pää on jo ulkona, tulin vaan nää mun lapset tässä hakemaan... DAA! |O

Mieskin lähti aamulla ihan kummastuneena töihin. Ei ollut kuulemma ollenkaan varautunut menemään enää tällä viikolla.

 

Kiitos Irene80!

Onnittelut StiinaM:lle pojasta! :flower:

Minäkin lähden tästä juuri hakemaan esikkoa päiväkodista, käy siellä kaksi kertaa viikossa leikkimässä neljän tunnin ajan. Taivastelua kohta siis luvassa täälläkin päässä...

 

Niin juu ja Mimssulle tervetuloa joukkoon ILOISEEN.

 

Laiskasti olen tänne kirjoitellut, mutta ajattelin taas aktivoitua. Onnea vauvansa jo saaneille. Olen kyllä mielenkiinnolla käynyt lukemassa maaliskuisten kuulumisia ja aika väsynyttä porukkaa tuntuu olevan. Täällä tänään rv. 38 täynnä, vaikka vasta loppukuun odottajiin kuulunkin. Olen tähän asti voinut hyvin, huonosti nukuttuja öitä lukuun ottamatta, mutta iskihän se huono olo sitten tännekin. Eilisestä lähtien on ollut päänsärkyä ja tosi inhottava olo. Verenpaineet ovat hiukan nousussa, mutta en tiedä liittyykö olotilan muutos tuohon. Eikä proteiiniakan ollut virtsassa. Tänään kävin synnytystapa arviossa ja käynnistys on odotettavissa ensiviikon tiistaina kalvojen puhkaisulla, jos olotila ei sitä ennen oleellisesti huonone. Vauva on tosi alhaalla ja sanoivat, että on varsin todennäköistä että syntyy aivan yhtä vauhdilla kuin edellisetkin, joten heti pitää sairaalaan lähteä, jos tulee veristä limaa ai supistuksia. Nyt vain toivon, että tämä huono olo menisi pois ja saisin vielä asioita tehtyä ennen tuota käynnistystä. Vauvan kokoarvio oli nyt 3269g, kohdunsuu pehmeä ja sormelle auki.
Hyvää vointia kaikille!
Mesimarjaan rv. 38+0

 

Uusille tervetuloa minunkin puolestani! Me maaliskuiset ollaan niin positiivista porukkaa!

Mielenkiinnosta kyselen, millä perustein olette käynnistys-päätöksiä saaneet lasketun ajan tienoille? En siis tarkoita yliaikaisia käynnistyksiä.

Kanto-ajasta, esikoinen 39+1 niin tää toinen on kyllä ihan hakoteillä 40+4..

 

Kiitos!

Hih, taitaa maaliskuu aiheuttaa lievää pään hajoamista useimmilla

 

Hei kuulkaas odottajat! Mulla oli tänään neuvolalääkäri ja olihan se aikamoinen kokemus, sillä lääkäri oli puoliksi venäläinen ja kielimuuri oli paikkapaikoin ylitsepääsemätön.Onko kellään muulla sattunut lääkäriksi ulkomaalainen tai muuten harmittavia kokemuksia lääkäreistä näin odotusaikana?

 

Onnea vauvasta Stiina ja Mimssulle tervetuloa!

(.) Neuvolassa käyty, jälleen kerran. Jälleen kerran ihmeteltiin, että sinne taas raahauduin.

Paino laskenut 600g
paineet 133/93, yläpaine koholla varmaan niskojen (ja kiukkuisuuden) vuoksi.
Hemoglobiini noussut onneksi sataankymppiin! Jes!
Sf 31 eli käyrien alla taas mennään.
Sykkeet vaihtelevat, mutta matalat +120
Pää jumissa ollut jo todella kauan.

Terkkari neuvoi harrastamaan rajua seksiä takaapäin :attn: En vaan oikein tiedä, että kenen kanssa nyt sitä harrastaisin, kun oma mies ärsyttää. Siivosin eilen taas ja olin niin tyytyväinen siistiin kotiin.. Lähdin aamulla koirien kanssa puolentoistatunnin lenkillä ja mies oli sillä aikaa purkanut vessan kokonaan. Romua kaikkialla!
Yhteisenä ajatuksena oli, että vessaan vaihdetaan jossain vaiheessa lattialaatat ja nyt mies oli purkanut seinät, katot jne. Oli myös ottanut irti tapetin, minkä sinne laitoin joskus syksyllä. Tapetin, mitä ei saa enää mistään ja mistä tykkäsin kuin hullu puurosta. Voitte uskoa, että olen kierroksilla ollut. Puuh!
Ehkä käyn toisen lenkin. Mur!
No onhan tässä hyviäkin juttuja. Tulee uusi nätti vessa jne.. mutta ajoitus olisi ehkä voinut olla pikkaisen parempi. Varsinkin kun kyseessä on talomme ainoa vessa ja minullahan on pissahätä noin puolen tunnin välein.

Käynnistyksestä minäkin kyselin neuvolassa. On pieni pelko hiipinyt mieleen, kun edellinen synnytys oli niin tavattoman nopea. Mies palaa kohta lomalta töihin ja olen lasten kanssa kotona. Matkaa sairaalaan on sen 30 km ja jos ambulanssin tilaan niin aikaa menee soitosta -> sairaalaan vähintään tunti. Siinä ajassa tenava voi olla mahdollisesti jo ulkoistettu.
Eipä puheitani oikein vakavasti otettu. Sanottiin, että eihän lapsia nyt hoitamatta voi jättää eli ne pitäisi sitten ottaa lanssiin mukaan ja käynnistetään sitten viimeistään 23.3.
Jep.
Itseänikin kiinnostaa nämä käynnistyksen perustelut. Jotenkin tuntuu, että toiset saa käynnistyksen niin helposti. On toki vauvan etu, että syntyy luonnollisesti, mutta kyllä minä nyt ajattelen, että olisi vauvan etu syntyä sairaalassa, valvotusti kuin tuohon oman pienen kauppakassini etupenkille.

Ehkä soitan asiasta suoraan äitipolille ja kyselen asiaa sieltä. Esikoinen käynnistettiin yliaikaisena kalvojen puhkaisulla ja synnytys käynnistyi hyvin. Nytkin paikat on olleet auki ja valmiit useamman viikon, joten uskon, että käynnistyisi hyvinkin helposti..

.. Tai sitten vain harrastan sitä rajua seksiä. Kiinnostus siihen on kyllä tasan nolla. :|

Alkaa itseäkin naurattamaan tämä jatkuva märehtiminen. Kyl se tästä vielä iloksi muuttuu, meillä kaikilla.

-S

 

39+1 ja kuopuksen syntymäviikot, taitaa käydä niin että tämä tulee joskus 2-3vkon päästä vasta. Vaikka tuostakin on vasta 1v5kk aikaa niin eipä ole vauveli tulossa. Eiköhän neuvolaan saa taas perjantaina raahautua

Mä sain esikoisesta käynnistyksen 38+3 kun arvioitiin n4kg painoiseksi, en yhtään tajunnut kysyä että eikö sen kokoinen olis musta mahtunut mutta ajattelin sitä vasta synnytyksen jälkeen. Paikat oli kyllä ihan kiinteät ja kiinni niin ehkä ajattelivat ettei ole vielä aikoihin tulossa. En ollut kyllä varautunut tuohon kun luulin että käynnistys on vaikea saada ja painoarvioultrassa sanoivat vaan että huomenna käynnistetään.

Mä oon saunonut mutta eipä mitään vaikutusta, kuopuksesta lähti tulemaan limatulppaa parin päivän saunomisen jälkeen ja sitten pääsin synnyttämään. Vaan ei nyt mitään. Seksiin en kyllä usko pätkääkään että auttais, ei todellakaan ole auttanut mulla yhtään koskaan ennemminkään

saraheinä 39+1

 

Nohjuuh.. kotona taas.. Mentiin aamulla labran kautta osastolle niinku piti. Noh siellä sit yhteen asti ihmeteltiin kunnes pääsin lääkärin luo. Se sit katto kohdunsuun tilanteen,ei muutosta ylhäällä,takana,kaukana jne. Sektio on sit huomenna, osastolle klo 7.
On kyllä ihmeellistä miten ei kroppa toimi niinku naisella kuuluis..: / Toisaalta, lääkäri tuntu olevan tyytyväisempi että asia meni näin..ja niin kai mäkin...


-Tipetsu ja tuplakupla rv 39+0-

 

Tipetsulle tsemppiä ja pikaista toipumista sektion jälkeen Itselläni esikoisen synnytyksen päättyminen sektioon oli lopulta helpotus sekä pettymys samaan aikaan. Varmaan sinulla samantyyliset tuntemukset. Ehkäpä kuitenkin parempi näin?

Vai että rajua seksiä...ei kyllä maistu...

käynnistyksistä. Minun kokemusten mukaan aika tapauskohtaista ja riippuu kuka lääkäri sattuu milloinkin paikalle. Sen verran tuntuu eroja olevan asiassa.. : /

Lääkäreistä. Mulla on ollut kahtena kertana venäläismies-lääkäri, joka puhui kyllä sujuvaa suomea. Mutta toisella kertaa oli todella kiireinen, ultrasi nopeasti mutta ei tehnyt sisätutkimusta. Mulla ei siis hajuakaan mikä tilanne kohdunsuulla on. Kun yritin puhua huolestani niin tokaisi vain, että katsellaanpa vielä ja löi kortin kouraan ja toivotti hyvää jatkoa Minä sitten siihen, että okei..kiitos samoin..

 

Käynnistyksistä. Itselläni syinä lähinnä nopeat edelliset synnytykset (1. synnytys kohdunsuu 9 cm, kun pääsin sairaalaan ja toinen synnytys käynnistyksellä n. tunnissa vauva ulos kalvojen puhkaisuista) 2. asteen repeämät episitomioista huolimatta sekä kohdunlaskeuma. Itselläni ei ole sairaalaan edes kovin pitkä matka, varmaan sinne ehtisinkin, kun lähtisin heti ekasta supistuksesta. Luulen, että se tosiaan riippuu tosi paljon lääkäristä jne. millä perusteella käynnistykset tehdään. Ihan on silti helpottunut, että käynnistetään, kun vauvakin on jo tuonkin kokoinen. Kantoajoista sen verran, että edelliset raskauteni ovat menneet yliaikaiseksi (40+5, 40+2) ja lääkäri piti todennäköisenä sen perusteella että niin kävisi nytkin ja siksi siis käynnistys siis ’vasta’ ensi viikolla eikä jo nyt.

Saaju, aika hyvin olet saanut puolisosi opetettua. Oma puolisoni ei ole suostunut minulta moista kokeilemaan, lääkärin koulutuksestaan huolimatta…

Pikkumyy, aika kurjaa, jos tosiaan lääkärinkielitaito aivan onneton.

Snuppa, minun olisi vaikea kuvitella että oma terkkarini antaisi moisia seksivinkkejä.

Ja Tipetsulle vielä huomiselle isot tsempit, tosi pitkille viikoille pääsit kaksosten kanssa.

Mesimarjaana

 

Niin, jännä kun joku toinen oottaa yli nelikilosta ja ei tietoakaan käynnistyksestä. Itsekin vihjasin siitä saikulla ollessani ja itku silmissä valitin väsymystäni näiden supistusten kanssa, mutta aina mieluummin kuulemma odotetaan. Kiva, odotetaan että siitä tulee jumalaton jöllikkä ja sitten kuitenkin käynnistetään Mitä harmia siitä olis ollut että kalvot olisi vaikka puhkasseet? Sehän voi tapahtua luonnostaankin. Meidän neuvola-tätikään ei ymmärrä Suomen käytäntöä että pitkitetään älyttömästi synnytyksiä kuulemma.
Mutta tämä nyt on vaan tällasta kärsimättömän mamman jurnutusta, hyvää hoitoa Suomessa useimmiten saa ja en valita

 

POKS vaan, tänään maagiset 40+0. Aaaargh. Tuntuu siltä, että vauvan pää tulee kohta alakerrasta läpi ilman supistuksia... Koko ajan punkee ja puskee, vihloo ihan saakelisti.

Meillä oli viikonloppuna varsin raisuakin seksiä, mutta ei sillä ollut mitään vaikutusta, paitsi tietysti hyvä fiilis ja tyytyväinen mies. Taisin saunoakin pe, la ja su. Kaikkensa sitä yrittää

Nyt olen sopinut kaikenlaista ohjelmaa loppuviikoksi, jospa pääsisin niitä sitten perumaan.

Cassyputilla sama angstin aihe kuin itsellä - lasten haku hoidosta. Hoitajat päivittelee ja muut vanhemmat - vieläkö yhtenä kappaleena?! Joo-o.

 

Tsemppiä hurjasti Tipetsulle! Ja pikaista paranemista! Huomenna sulla on kaksi vauvaa. :heart: Sehän on kuitenkin pääasia.

Mä en voi uskoa, että toi meidän prinsessa on muutaman tunnin kuluttua jo viikon vanha. Tää aika menee tässä vaiheessa ihan liian nopeasti. : / Jaksamista kaikille, ei kyllä käy teidän olor ja odottaminen yhtään kateeksi, kun päivittäin taustalla luen tunnelmia. On se vauva vaan niin paljon ihanampi tossa mahan ulkopuolella sylissä. :heart: Oi voi, kun pysyis pitkään tälläisenä.

Mietin tänään, et mistähän johtuu et vauvat tuntuu nyt viihtyvän liian hyvin mahassa. Täällä vähän kaikilla. Esim. viime kevät oli kylmä, ja hevoset selvästi odotti, et ilmat lämpenee ennen ku varsoivat huhtikuussa. Nyt ei kyllä ole säästä kiinni, mut mikähän sitten..?

Ja käynnistämisestä vielä: mun toka käynnistettiin 40+1. Menin äitipolille kun ei ollu liikkunut ja itku tuli siellä, kun olin jo niin väsynyt siihen raskauteen. Kohdunsuu oki sormelle auki, joten silloinen ylilääkäri joka tutki, päätti puhkaista kalvot ja vajaa 6h siitä tyttö syntyi. Meinas kai, ettei ehditä kotiin, kun pitäis jo tulla takas. Oli vielä perjantai ja käynnistettiin noin klo 15. Neljäs käynnistettiin 38+5, kun rupes ultran mukaan painoarvio olee lähes 4kg, ja käyrillä laskettuna aikana yli 4,5kg. Kolmas oli siis ollut 4,4kg, hartioista jumissa ja kun revittiin ulos väkisin, murtui solisluu ja tuoi ilmarinta. Sitä en halua kokea uudelleen eikä otettu riskiä. Neljäs siis syntyi seuraavana päivänä ja 3980g ja vähän oli tiukassa ta A s hartiat. Nyt käynnistys samalla perusteella 38+3, ultran mukaan jo yli 3,6kg ja syntyi siis 38+4, jonka voi laittaa listaan, jos Saaju luet tämän. =) Mä itse sain kammon ekasta käynnistyksestä, oli niin kamala synnytys, mut toka meni tosi hyvin; mun paras synnytyskokemukseni. =) Eli siis se missä Saajukin mukana. Ja nyt sitten pelkäsin koko ajan niin kovasti, ja vauva viistotarjonnassa, että luulin etten saa sitä millään ulos, niin en kyllä kaipaa ehkä enää synnyttämään. Ja toki vähän ehkä harmitti, että jäi se synnytyksen käynnistymisen jännittäminen taas väliin. Mutta parempi tosiaan vauva sylissä ku mahassa. :heart:

Yritän rustata lähipäivinä teille jonkinlaisen synnytyskertomuksen, ku ehdin. Nyt yritän kerranki ajoissa nukkumaan, ku tyttöki näyttää nukkuvan poikkeuksellisesti omassa sängyssään, ainakin hetken. Vaikka mä voisin pitää sitä yötä päivää sylissä ja vieressä, on se niin ihana! :heart: Ja kohta teillä kaikilla on omat maailmassa, koittakaahan jaksaa siihen asti, vaikka tiedän että tuskaa se välillä on!

Bambiina & mahdottoman ihana pieni tyttö 1 vko

 

Onnea vauvansa saaneille!! ja Tipetsulle onnea tähän

Eilen käyty kontrollikäynnillä vauvan pienikokoisuuden vuoksi, painoarvio oli 2300g ja vatsanympärys ei ole kasvanut juurikaan kahtee viikkoon.
Lääkäri arveli ettei istukka enää toimisi kunnolla ja päätti että tänään klo.7.45 käynnistetään synnytys.

Eilen alkoi kivuliaita supistuksia tulemaa kymmenen minuutin välein ja ajattelinkin että synnytys käynnistyy itsekseen mutta muutamien tuntien jälkeen supistukset loppuivat.
Yölläkin tuli vaan muutama hassu supistus.
Käynnistykseen en olisi halunnut ja Tipetsun käynnisymisyrityksiä seuranneena uskon että omassakin käynnistyksessä kestää ennen kuin alkaa tapahtumaan.

 

Tipetsulle siis onnea tähän päivään!! Mihinhän jäi puolet lauseesta.

 

Tipetsulle tsemppiä!! Kohta sinulla on vauvat sylissä! <3
Nyt vasta huomasin, että mikä synnäri sinulla onkaan.. Voi kun pääsisin sinne itsekin tänään.

 

Täälläpä sitä ollaan KYS:llä!!! Voi hitto että ahistaa ja pelottas niin perkelesti!!