**Maaliskuun murut 2014** Helmikuussa <3

Huoh... Tiistaina oli tyypin kääntöyritys oulussa, eihän siitä mitään tullut... Pikkukaveri oli selkä mun selkää vasten ja poikittain ja vielä etuseinässä sijaitsevan istukan takana... viikot siis 37+3 ja kaverin kokoarvio oli 3,5 kg. Neljään kiloonhan se todennäköisesti menee ennen laskettua, joten lääkäri varasi suoraan ajan sektioon 17.3. Tämä siis 3 lasketun ajan jälkeen.. Mää luulin että suunniteltu sektio tehtäisiin vähän ennen laskettua aikaa? Tai siis olisin ainakin itse halunnut sen hätähousuna vähän aikaisemmin, varsinkin kun tuolla kasvaa tuollainen jättiläinen...
Nyt sitten sektion kokeneet voivat kertoa viime hetken vinkkejä miten voin varautua tulevaan sektioon!
Ja käytännön vinkkejä kotona selviytymiseenkin otan ilolla vastaan. Mitään apua kun tuskin saan kotiin sillä mies tekee yli 12 tuntisia päiviä ja omat vanhemmat ovat vielä työelämässä.. Vaikka luulen ja toivon että oma vauveli on paras lääke kipuun ja kolotukseen =)

Onko teille tullut kelalta päätöstä äitiyspäivärahasta? Itse jätin hakemukset jo joulukuussa, mutta mitään päätöksiä ei ole tullut.. Nettisivuilla merkintä että käsittelyssä. Yriti soittaa kelaan, mutta he eivät kommentoi keskeneräisiä tapauksia... Jossakin oli maininta että käsittelyajat olisivat noin kolme viikkoa, mutta ehkä mun hakemukseni on jotenkin tavallista vaikeampi tapaus kun on jo kohta kolme kuukautta ollut käsiteltävänä...

 

Elluskalle onnea!!

Mulle tuli päätös äitiyspäivärahasta noin viikko sitten ja ite taisin hakemuksen laittaa marraskuun lopulla.

Supistukset, mihin ne on kadonnu?? Nyt on monena peräkkäisenä iltana supistellu ja tänää ei mitää! Muutaman kerran tullu harkkasupistuksii mut ei yhtäkää kivuliasta!

 

Mullekin tuli viikossa! Kannattaa soitella kelaan niin selviää
Täällä totaalinen hermoromahdus. Ei se tule ikinä sieltä. Supistukset kadonneet täälläkin. Ainoo mistä sain nauttia niin migreenistä ja juuri sellaisena päivänä kun oli menoja. Neuvolassa käyty, kaikki normaalisti, toivottiin ettei nähtäis ens viikolla mutta taitaa olla turha toivo. Nään jo itteni käynnistyksessä. Mahaankin koskee kun ummettaa

 

Babytwo täälläkin migreenistä saatu nauttia! Heräsin aamulla kuudelta järkyttävää päänsärkyyn. Ihme kyllä panadoli auttoi tällä kertaa puolilta päivin jomotukseen!
Viimeks kaks viikkoa sit oli migreeni ja se kesti kolme päivää.
Migreenissä ei yhtää kestäis kuunnella kovia ääniä ja nyt kun lapsetkin päiväkodista lomalla niin kyllä meinas hermo mennä aamulla lasten riitelyyn..

 

Täällä kanssa migreeniä meinaa pukata päälle.. onneks viimeset kohtaukset olleet aika lieviä ja menneet sitten Panadolillakin ohi.. Enemmän ärsyttänyt se jälkeisväsymys mikä siitä tulee..

Neuvolassa tuli käytyä eilen ja kaikki oli hyvin. Pissa puhdas ja RR hyvällä tasolla.. Hyvin vähän vieläkään ollut turvotusta. Nyt taas närästys on tulossa takaisin vaikka vauva laskeutunut jo alemmas, minkä vuoksi sf mittakin oli vähän lyhentynyt..

Harmittaa että viime viikon lääkärikäynnin jälkeiset supistukset on historiaa ja muutaman kerran maha saattaa mennä pinkeeks.. oli jo niin lupaavaa että synnytys käynnistyis.. malttamattomuus iskee

 

Heippati vaan!


Morsan Meillä on juurikin tuo mainitsemasi philipsin itkuhälytin ja toimii. Nykyään kun tyttö ei enää vaunuissa nuku,niin se toimii sitten tuutulauluna ja yövalona illalla. Siis ne toiminnothan siinä on,oletkos huomannut?
Kyllähän se on vähä harmi ettei ne kestä pakkasta,mutta kyllä se on toiminu niissä maximi pakkasissa,jolloin vauvaa edes saa pitää ulkona..
Enkä ole tunkenut sitä vaunuihin vain sen takia ettei se häiritse vauvaa jos keikahtaa vaikka naamaan.. Kyllä se reagoi kauempaakin,esim. ikkunalaudalla,vaunujen alla korissa,penkillä,pöydällä.. Ei sitä oikeesti tarvi survoo vaunuun ja pelätä tulipaloa


Ehkäisystä Mäkin oon miettiny kierukkaa,jompaa kumpaa. Mullahan siis on vain yksi munasarja ja joskus ehkäisy olikin turhuutta kun mitään ei tapahtunut ilmankaan..Mutta nyt kun lapsia on pian kolme,ehkäisyä tarvitaan.
En haluais pillereitä,nuorena joskus oli. En jaksa muistaa niitä kuitenkaan joka päivä. Kapseliakin mietin,mutta ehkä kierukka olisi se paras. En sitten tiedä onko endometrioosi sille este jollain tapaa..? Mies vaan ei tunnu luottavan muuhun kuin selibaattiin ehkäisykeinoista..:kieh: Mutta kortsujen kanssa en ala säätämään,ne on ällöjä!


Kengännauha onpa harmillista ettei kaveri suostunut kääntymään. Ei se sektio ole niin kamala,itse sen huomasin myös. Alkuunhan se pelotti ja ärsytti; olisin halunnut synnyttää alakautta mutta kun istukka peitti kohdunsuun, ei jääny vaihtoehtoa. Mua eniten pelotti epiduraalin laitt,inhoon neuloja! Mutta kun se saatiin paikalleen,loppu meni hyvin ja nopeasti. Toki menetin paljon verta sen istukan takia ja olinkin heräämössä 4h ennen kuin pääsin osastolle.
Lääkkeitä siellä saa niin paljon kun tarvitsee,mulla toimi parhaiten perinteinen burana-panadol yhdistelmä. Onhan se eka päivä aika töötti olo ja haava kipeä,väsyttää jne. Mutta kätilöt hoitaa vauvaa eka yön. Seuraavana aamuna mut nostettiin sängystä ja suihkuun ja toipuminen alkoi. Mulle sektio tehtiin to ja la-aamuna olin ihan valmista kauraa kotiin. Vauva on paras lääke kipuun Kotona aina tarvittaessa lääkettä haavakipuun ja suihkuttelua pari kertaa päivässä,npeasti se alkaa parantua. Oikeesti,kun kotiin pääsi niin en ollut läheskään niin kipeä,sairaalassa ollessa tuntee itsensä aina jotenkin niin sairaaksi vaikkei sitä olisi!
Hyvähän se olisi että joku tulisi kaveriksi kotiin. Vauvaa painavampaa kun ei saa nostaa kuukauteen ja muutenkin saat rauhassa vauvaa hoitaa ja parannella itseäsi.
Sektio kuullostaa pelottavalta ja haava on kipeä,mutta siitä toipuu nopeasti.
Tsemppistä sulle!


( . ) Kävin siellä lantio-kuvissa ma ja eilen jo hätäpäissäni soittelin äitipolille ettei lääkäristä kuulu. No lääkäri sitten soitti ja sanoi lantion olevan hyvänkokoinen ja vauvat siroja,niin voin synnyttää alakautta.
Eli siis käynnistys tiistaina jos ei ennen sitä käynnisty itse.. Mä en haluais käynnistystä,siinäkin kun voi mennä ties miten kauan!! Voishan sitä ottaa ÄSSÄT käyttöön mutta jotenkin meitä jännittää se että kotona käynnistyy...Ja kun se synnytys pelottaa edelleen niin jotenkin sitä ei haluais tieten tahtoen itse käynnistää...Mutten halua maata osastollakaan päiväkaupalla..Siis en tajua miks,mutta eniten harmittaa kun esikoinen pitää jättää kotiin vaikka luulisi että innolla menen synnyttämään uudet perheenjäsenet,mutta ei..
Mua pelottaa miten sitä jaksaa arkea kolmen pienen kanssa,esikolla joku ihme uhmakin ja siihen kaksi vauvaa ja vielä kun se B-vauvan tilakin pelottaa,onko terve vai ei!!! Niin jotenkin toivoisin voivani vaan olla raskaana vielä kuukausia..en ole innoissani yhtään ja vaikka tukala olo onkin,en silti haluaisi vielä synnyttää..
Kaikki yöheräilyt kahden kanssa ja varmasti tuo esikoinenkin herää kun vauvat herää,siinäpä sitten yrität saada koko orkesterin takaisin nukkumaan..hohhoijaa!!
Asutaan siis väliaikaisesti kerrostalossa vuokralla,eli eri kerroksissa ei pysty nukkumaaan,toki jos jonkun naapurin kainaloon haluaa mennä,niin sitten...
Kaikki huoneet on vierekkäin ja seinäthän on pahvia.Keittiö ja olkkari yhtä isoa tilaa.. En tiiä tästä selviää järjissään!



-Tipetsu ja tuplakupla 37+3-

 

Voi Tipetsu, saispa sinulta tuota stressiä vähän pois! Ehkä kaikki meneekin hyvin ja pikkukaverit ovat helppoja tapauksia ja sitten vaan yrität saada apua mistä taholta tahansa, jos homma menee ihan älyttömäksi. Ymmärrän kyllä, että pelottaa

Kierukoista kans kyselit, hormonikierukkaa käytetään myös endometrioosin hoitoon, kuparikierukka taasen voi lisätä kipuja ja vuotoa, joten en usko, että sitä suositeltais sulle. Minäkin oon päättäny , että kondomileikit saa nyt jäädä! Se kun on liian helppo "unohtaa" ja meillä kun tämä raskautuminen ei kovin suuria ponnisteluja vaatinu. Uskalla enää pyllistääkään miestä päin kun jo varmaan sikiän..

 

Migreenistä Oi te onnelliset, jotka panadolilla selviitte. Mulle ainut vaihtoehto on panacod, jota sainkin reseptille kun viime syksynä oli hektistä ja kohtauksia tuli yhtenään. Eilenkin ensin puutui käsi, sitten kieli ja huulet, mutta onneksi otin heti pilkkuja nähdessäni ja näön hävitessä sen lääkkeen, että ei edennyt säryksi asti. Mulla on ihan täysin hormoni-peräistä tää sairaus, siksi en niihin pillereihin koske enään ikinä. Hurjaahan se on raskausaikanakin niin vahvaa lääkettä syödä mutta jos se kohtaus äityy säryksi asti, niin musta ei ole mihinkään 4-5 tuntiin eikä se oikein onnistu jos sattuu muksu olemaan kotona ja olet yksin :S

Sektio Mikähän mörkö se minullekin on? Ehkä se haavan tekeminen ja se ettei pääse kokemaan synnytystä ns. normaalisti. Olen siis kerran alateitse synnyttänyt ja jos perätilassakin olisi niin silti sen valitsisin. Kaverini joutui kiireelliseen sektioon ja sille oli silloin kova pala kun ei saanut alateitse synnyttää, pitkään sitä murehti. Ehkä siitä jäänyt jotenkin huono mieli asian suhteen kun sivusta seurasi. Mutta pääasiahan se on että lapsi tulee terveenä maailmaan tavalla kuin tavalla
Hienoa Tipetsu että vauvat voisivat normaalisti syntyä, helpottaa varmasti palautumistakin!

Sf-mitasta Pieneneekö se välttämättä ollenkaan? Mulla on vauva aina majaillut niin alhaalla, että luulen jos se vielä siitä laskeutuisi niin se reissu tapahtuu synnytyssalissa Eilisellä käynnillä oli nimittäin taas sentillä kasvanut kahden viikon takaiseen..

Nyt olis taas siivottu valmiiks, oon koittanut pitää kodin puhtaana ja lähtövalmiina jatkuvasti kun ei tiedä minkälainen lähtö sieltä tulee. Viime kerralla vesien menon jälkeenhän kuurasin koko asunnon yöllä ennen sairaalaan siirtymistä, oli monta tuntia aikaa Mutta jos nyt supistuksilla käynnistyy, niin tuskin ihan samalla innolla olen vaatteita keskellä yötä viikkaamassa

 

Paljon onnea Elluska88 pojasta! :heart:

Jokohan Mayinkalla on vauva sylissä? Toivottavasti kaikki hyvin!

Täälläkin on todella kyllästynyt olo, ollu jo pitkään... Kun tosiaan tuntuu, että olen tämän jo riittävästi kokenut. Ja kun koko ajan on elettävä, kuin ei mahaa oliskaan, niin on melko raskasta. : / Eli siis jos hyvin käy, niin onneks enää 4 yötä jäljellä! :heart:

Eilen kävin neuvolassa vikaa kertaa ja kaikki ok, sf sama ku viikko sitten ja muutenkin kaikki ok. Kovasti toivotteli onnea ja lupasin laittaa viestiä maanantaina, mitä tapahtuu. Nähdään sit neuvolantädin kans vissiin seuraavan kerran, ku tulee kotikäynnille kattoo vauvaa.

Saaju voisit maanantaina olla valmiudessa doulailee, jos synnytys käynnistyy. Eilen kuulin anopilta, että heillä on maanantaina joku teatterimeno, joten pääsee illalla ehkä 22 jälkeen auttamaan lastenhoidossa... Eihän toi 15v voi täällä yksin lapsia ja hevosia hoitaa, joten jos synnytys käynnistyy, niin mies saattaa joutua tulee välillä/olemaan täällä kotona.

Toivottavasti ehtisin vielä levätä vähän ennen synnystystä, nyt on ollu ihan kauhea viikko. Eka kuopuksella oli vesirokko, sen jälkeen 4v oli kuumeessa vuorokauden ja kuumeen laskettua valvoi seuraavan yön johonkin neljään (nukku päivällä 6h...), ja mä tietty sen kanssa. Toissayönä nukuin siis noin 3h, ja sitä edellisenä päivänä olin ollu tallitöissä ja hevospihattoa rakentamassa yhteensä 6h. Että hiukan väsyttää. : / Eilen sit illalla 4v:lle nousi outo nokkosrokko nukkumaanmenon jälkeen ja sitä ihmeteltiin ja oli tosi kivulias. Onneks saatiin 40km:n päästä lääkettä, mies kävi hakemassa, ja saatiin sen jälkeen nukkua yö. Hommaa olis kauheesti, mut onneks sain eilen hommattua vaipat, tutit ym. Vielä kun sunnuntaina ehtis siivota talon, niin vois lähteä paremmalla mielellä maanantaina katsomaan tilannetta.

Tipetsulle kovasti jaksamista ja hyviä ajatuksia! :hug: Ymmärrän sun pelkosi, ja vielä kaksi vauvaa tulossa. Muakin pelottaa arki, kun toi 1v 10kk on melkoisen kovatahtoinen (kuten myös 4v...) ja uhma kans melkoinen. Lisäks pitäis jotenki saada hepat hoidettua, eka varsakin syntyy jo kuukauden päästä... Eikä tosiaan apuja löydy täällä. Välillä tuntuu, ettei huvittais edes sieltä sairaalasta sit kotiutua... Mut ehkä ne asiat lutviutuu tai jotain...

Jaksamista kaikille muillekin ja ilmoitelkaahan itsestänne!

Bambiina & pieni 37+6

 

Vähän unohtui päivittää tänne kuulumisia kun tuli sen verran "huonoja" uutisia. Pikkuinen tosiaan väärin päin kuten aiemmin sanoin, ja viime viikolla oli sitten magneettikuvat. Jotenkin aavistin tuloksen etukäteen mutta romahdin silti aivan täysin jo puhelimessa kun lääkäri soitti ja ilmoitti, etten saa alakautta yrittää synnyttää.

Pettymys oli ja on edelleen aivan valtaisa. Sektio ahdistaa minua suunnattomasti jo ihan operaationa ja lisäksi minua itkettää se, että mahdollisuus synnytykseen on menetetty. Jään paitsi siitä jännäämisestä, koska tulee lähtö, miten homma alkaa, kuinka etenee, se työ mikä pitää tehdä ja lopputulos kun vauvan saa rinnalle. Naiivi kuva ehkä alatiesynnytksestä, mutta minulle sektio on steriili operaatio, jossa nainen itse on vain leikattavana. Lisäksi siinä kivut koetaan sitten vasta kun pitäisi jo pystyä lasta hoitamaan, ja vuoteeseen ja piuhoihin ollaan sidottuna pitkään. Toki tiedän, että kaikki synnytykset voivat päätyä sektioon, mutta tämä on niin suunniteltua enkä saa edes mahdollisuutta yrittää itse.

Vähän on loppuraskaus siis ollut harmaata ja jonkinlaista masennusta pukkaa pintaan. Äpolilla olen käynyt puhumassa mutta ei auta. Kovin paljoa en varmaan täällä käy enää lueskelemassa, koska pistää väkisinkin itkettämään. Tsemppiä silti kaikille tulevaan ja pahoitteluni tästä omanapaisesta vuodatuksesta!

Niin, joo 39+0 POKS, ensi viikolla leikataan.

 

Minä ainakin ymmärrän paremmin kuin hyvin kaikkien niiden tunteet, joita sektioon joutuminen jännittää ja ahdistaakin. Mullekin se on ollut ekasta raskaudesta asti sen huonoin vaihtoehto. Luulen että mulle kävis kuten Babytwon kaverille, että olisi vaikea päästä yli sektion tuottamasta pettymyksestä. Toisaalta jos mitään lisääntynyttä turvallisuusriskiä alatiesynnytykseen liittyy, niin silloinhan se on TOTTA KAI lopulta vain hyväksyttävä. Tsempit teille. :hug:

Bambiina minen kyllä ymmärrä miten sä pidät tuon sirkuksen pyörimässä, ja vielä siunatussa tilassa. Mua hengästyttää pelkkä lukeminen, vaikka mullakaan perheellisenä, opiskelevana, urheilevana ns. uraihmisenä ei ole ollut vaikeuksia saada aikaani kulumaan... Toiset ne on vaan ahkeria, huhhuh! :flower:

Tipetsulle myös mahtitsempit, en yhtään ihmettele tota stressin määrää. :hug:

Babytwo mulla on maha omasta mielestäni ihan selkeesti viime viikonloppuna (38+0) laskeutunut. Tänään kumminkin neuvolassa mitattiin sama sf-mitta kuin viime viikolla. En kyllä muista että se olis aiempien lastenkaan kohdalla missään vaiheessa suoranaisesti pienentynyt.

Mulla on nyt paino laskenut hiukan viimeiset kaksi viikkoa. En edes tajua miten.. Kävin heti neuvolan jälkeen kaupassa ostamassa jäätelöä ja laskiaispullia tilanteen korjaamiseksi.

Mulle tuli kelan päätökset heti kun töistä oli toimitettu sinne palkkatiedot, tammikuun puolenvälin jälkeen. Kannattaa todellakin soittaa ja kysellä perään! Ite oon ainakin aina saanut tosi hyvää puhelinpalvelua ko. puljusta.

Meillä käytiin taas eilen umpikujaan päätyvä sterilisaatiokeskustelu. Ihan hyvässä hengessä tosin. Mies oli ennen niin varma että kaksi lasta riittää hänelle, nyt hän ei aio mistään hinnasta suostua edes tämän kolmannen jälkeen naps naps -operaatioon. Kun valitan että minä joudun sitten pitämään sitä vierasesinettä sisälläni ehkäisyn takia, niin se sanoo että ainakin sen saa halutessaan pois... No, tämä tietysti tarkoittaa sitä että se neljäs on meille vielä hiukan mahdollinen. :heart:

Mulla ei ole edelleenkään mikään kiire saada vauvaa syliin. Tää on kyllä tosi outoa, koska oon kaikissa muissa asioissa maailmankaikkeuden kärsimättömin ihminen. Tänään on tosin "vasta" 38+4, katotaan sitten ensi viikolla samaan aikaan mitä ajattelen.

 

39 rv *POKSPOKSPOKS*
Ja olo on tooodella pyöreä...

 

Suovesi, harmi ettet sinäkään päässyt synnyttämään haluamallasi tavalla.
Itse olen jo hyväksynyt sektion täysin. En mitenkään iloinnut leikkauspäätöksestä, mutta olen nähnyt eläinmaailmassa kaikki (kauhu)versiot normaali synnytyksestäkin ja tiedän ettei vaaratonta synnytystä ole olemassakaan. Olen varma että omassa tapauksessani sektio on oikea vaihtoehto. Olen ajatellut että helpompi minun on kestää kipua leikkaushaavasta kuin siitä että alatiesynnytyksessä pikkuiselleni olisi voinut käydä huonosti. Ja ajattelenkin että lääkärit yrittävät valita synnytysvaihtoehdoista jokaiselle sen parhaan, jolloin turvataan molempien terveys.
Muutama tunti heräämössä menee nopeasti, olen varma siitä! Ja sen jälkeen on koko elämä aikaa olla lapsen kanssa.
Ja ”hyvänä puolena” suunnitellussa sektiossa koen sen että lapsi on hyvässä kunnossa syntyessään. Hätäsektiossahan on aina kuitenkin kyseessä hätätilanne.
Lisäksi suunniteltuun sektioon voi varautua henkisesti ja fyysisesti etukäteen, itse olen hommannut jo imetystyynyn sekä tukiliivin.
Olen jopa saanut järjestettyä navettaan lomittajan, joten mieskin pääsee sektioon mukaan, kunhan vain pikkutyyppi malttaa pysyä yksiössään sektiopäivään asti.
Mikäli pikkutyyppi päättää syntyä aikaisemmin menen sektioon todennäköisesti yksin. Eikä sekään tunnu vaikealta. Olen varma että kätilöt pitävät kääröstäni hyvää huolta sillä aikaa kun olen itse vielä pois pelistä..
Myönnän että aluksi olin hyvin katkera siitä että en itse saa olla vauvan lähellä syntymän jälkeen, vaan vauva viedään pois ja minut parsitaan kasaan jonka jälkeen pitää vielä heräilläkin, mutta tästäkin pääsin yli. Ajattelin että on täysin reilua että mies saa viettää vauvan kanssa ensimmäiset tunnit kahdestaan, sillä tähän astihan vauva on ollut kokoajan minun seurassani ja yhteinen projektihan koko vauva on. Ja onpahan miehelläkin mahdollisuus tutustua vauvaan ilman että minä olen neuvomassa!
Alkujärkytyksen jälkeen sektio alkaa tuntua varsin ”helpolta” vaihtoehdolta, minähän tiedän päivän ja kelloajankin jolloin pikkuseni syntyy!
Lämpöisiä etähalauksia Suovesi, ei äitiyden määrää eikä laatua mitata synnytystavalla. Onnea ensiviikoon ja ajattele positiivisesti, kohta sylissäsi tuhisee kaikista paras palkinto!:heart:

 

37 POKS POKS !!!

Pari yötä on nyt supistellut, laantuneet tosin Panadol + unta kaaliin -yhdistelmällä. Mutta sittenpä iski paniikki: mitä ihmettä minä osaan sen lapsen kanssa tehdä!!?? Siis kyllähän minä osaan hoitaa vastasyntyneitä vaikka unissani ja päälläni seisten, mutta sehän kasvaa aika nopeesti! Miten voi yhtäaikaa olla näin valmis ja epävalmis... Olis pitäny miettiä tarkemmin kun 4-vuotiaana vastasin "mikä sinusta tulee isona" -kysymykseen äiti.

 

Saaju kyl sä selviät. Mä kun sain esikoisen, niin en ollu koskaan pitäny alle kuukauden ikäistä vauvaa sylissä. Ja samassa huoneessa oli viidennen lapsen synnyttänyt äiti luuli, et mulla oli paljonki lastenhoitokokemusta, ku kuulemma käsittelin niin hyvin ja varmasti poikaani! Enkä vieläkään osaa pitää muiden vauvoja sylissä... Koita nyt pitää vauva edes muutama päivä masussa, jos mä tarviin sua!

Nyt on tutitkin keitetty ja sairaalakassista puuttuis sit enää kamera, hygienialaukku ja puhelimein laturi. Vauva sais luvan tulla sit alkuviikosta, mulle niin riittää ku vessanpöntölläkään ei pysty kunnolla enää istumaan! Aamulla miehen kanssa yhdessä tökittiin ja hytkytettiin tätä mahaa, ku vauvasta ei ollu kuulunut koko yönä mitään, enkä muistanu, oliko kunnolla illallakaan. Jonkin aikaa meni, ennen ku heräs ja alko kunnolla liikkumaan. Toivottavasti olis sit hyvä nukkuja synnyttyäänkin!

Mulla on kyllä silleenki hermot ihan loppu, etten kestä kauheesti kosketusta tohon mahaan ja kuopus on kova halimaan, niin vvälillä on mentävä karkuun, kun en kestä sitä sylissä mahaa vasten. Ja sen pukeminenkin on sit hankalaa. Onneks tää kohta loppuu.

Cassyput Enhän mä aina jaksakaan, tällä hetkellä voimat ja hermot aika loppu... Mut pakko vasn yrittää, ja toisaalta en oo koskaan päässyt hirveen helpolla ja joku ihmeen tunnollisuus ajaa mut tekee kaiken kunnolla. En siis voi tehdä mitään sinnepäin... Ja lisäksi oon huono sanomaan ei, joten monen viikon stressaamisen jälkeen tein vielä viime sunnuntaina kaverin kirjanpidon ja veroilmoituksen.

Bambiina & pieni 38+0 POKSPOKSPOKS

 

Onnea kaikille jo nyyttinsä ulkoistaneille ja tsemppiä ja kärsivällisyyttä vielä odottaville! Noi viimiset viikot ja päivät on kyllä ihan kamalan pitkiä.

Mä en meinaa ehtiä tänne enää ollenkaan, mutta jos nyt muutaman sanan kirjottaisin synnytyksestä, kun musta itestä on aina niin kiva lukea muiden kokemuksia . Olin siis toissaviikolla pari yötä sairaalassa, kun en vauvan liikeitä tuntenut riittävästi. Kotiutuessa (perjantaina) sain käskyn käydä käyrillä joka päivä siitä eteenpäin. Eka kerta menikin ihan hyvin, käyrät kunnossa ja kaikki niinkun pitikin. Seuraavana päivänä (=sunnuntai 16.2) en enää saanutkaan riittävästi liikkeitä siihen tuntiin ja lääkärin mukaan olisi riski päästää mut kotiin, vaikka käyrällä ja ultrassa kaikki olikin ok. Jäin siis osastolle.

Maanantaina (17.2.) lääkäri ultrasi aamulla ja totesi sitten, että kun viikot on kuitenkin hyvät jo (38+1) ja vauva on niin pikkuruinen, parasta vaan käynnistää heti. Vauva oli perätilassa ja itse en niin kauhean mieluusti olisi perätilasynnytykseen lähtenyt, mutta lääkäri kuittasi mun pelot toteamalla, että heillä syntyy viikoittain noin kymmenen perätilassa olevaa vauvaa ja kaikki menee hyvin. Kuvasivat kuitenkin lantion, että vauva mahtuu tulemaan. Painoarvio oli tuoloin 2,2kg, joten kovin huolissani en osannut tuosta mahtumisesta olla. Enemmänkin huoletti kivunlievitys ja se, että synnytyksessä tulee jotain, minkä vuoksi vauva tarvitsisi apuja, kuten esim. imukuppia, enkä oikein ollut varma sen onnistumisesta perätilasynnytyksessä. Sain ekat Cytotecit suun kautta ja jotain supistuksen tapaisia niillä saatiinkin aikaan. Seuraava annos laitettiin emättimeen ja supistukset oli hiukan voimakkaampia. Ei kuitenkaan mitä megamahtavia ja kuten sisätutkimus kertoi, mitään eivät saaneet aikaan. Kohdunkaulaa oli jäljellä noin 1,5cm ja kohdunsuu auki sormelle.

Käynnistystä jatkettiin tiistaina (18.2) aikalailla samoin tuloksin. Päivystävä lääkäri katsoi tilanteen klo 17 ja totesi, että hänen mielestään edellytykset perätilasynnytykselle on aika huonot. Koska vauva on niin pieni, ei voi olla varma, että hän kestää synnytyksen. Sen lisäksi vauvan muu tarjonta oli huono perätilasynnytystä ajatellen. Plus että synnytys ei vaan ottanut käynnistyäkseen. Hän siis suositteli sektiota seuraavalle aamulle ja totesi vielä, että niillä supistuksilla ei kyllä ketään synnytetä.
Iltaa myöden supistukset oli aika kivuliaita, mutta ei semmosia, kuin esim. edellisessä synnytyksessä. Tulivat kuitenkin vielä aika harvakseltaan, noin 5-7 min välein. Kätilö kuitenkin tsekkasi kohdunsuun tilanteen klo 19:40 ja mikään ei ollut juurikaan muuttunut: kaulaa jäljellä noin 1,5cm ja auki väljästi sormelle. Klo 21 kätilö vitsaili, että hän laittaa vielä sydänkäyrän piirtymään ihan sen vuoksi, että saa itse yönsä paremmin nukuttua. - Onneksi laittoi. Klo 21:05 meni lapsivesi, joka oli vihreää. Siitä lähti semmoset oikeat supistukset, joiden aikana vauvan sydänäänet laski. Sydänäänet palautui ennalleen, kun kävin kontilleni, mutta seuraavalla supistuksella laskivat taas. Siinä kohtaa pelmahtikin jo huone täyteen väkeä. Itsellä muistikuvat tuosta ajasta on tosi sekavat, mutta jossain kohtaa mentiin ja kovaa. Koska sektiosuunnitelma oli olemassa, kuvittelin jotenkin, että ollaan menossa leikkaussaliin. Myöhemmin kuulin, että lääkäri oli tuossa kohtaa todennut kohdunsuun olevan kokonaan auki. Päädyttiin siis synnytyssaliin ja hiukan hämmennyin, kun lääkäri seisoi vieressä ja sanoi, että seuraavalla supistuksella mun pitäis ponnistaa niin paljon, kun ikinä kykenen. Kerran ponnistin ja sillä ponnistuksella perätilapoikamme olikin maailmassa. Klo oli tuolloin 21:33. Vauhdilla mentiin siis, kunhan alkuun päästiin. Ikinä en olisi tuollaista synnytystä osannut toivoa, mutta näin jälkikäteen en valita ?. Eipähän tarvinnut kärvistellä niissä kamalissa synnytyskivuissa kovin kauaa ja kun kaikki kävi niin nopeasti, niin kipu, jota ihan satavarmasti olen kokenut, unohtui kyllä saman tien. Istukka ei irronnut itsestään, vaan tarvitsi käsinirroituksen. Leikkuri oli varattu, joten anestesialääkäri kävi humauttamassa mut siinä synnytyssalissa ja istukka irrotettiin siinä. Kivunlievitys onnistui sen suhteen tosi hyvin: mitään en muista tapahtumasta, joten taisin olla aika hyvin lääkitty.

Vauva kävi lastenlääkärin tarkastuksessa ja pääsi sen jälkeen mun rinnalle. Joutui tosin vielä lastenosastolle seurantaan happisaturaation laskettua, mutta sain hänet takaisin jo keskiviikkoiltana. Mies oli ollut vierailulla ja takki päällä seisoi jo, että lähtee kotiin, kun koko synnytys lähti käyntiin, mutta jäi siis paikalle ja pääsi mukaan synnytykseen. Kaikki vaan kävi niin nopeasti, ettei oikein kumpikaan meinattu tajuta, että vauva syntyi .

Huomenna ollaan oltu viikko kotona ja hyvin on mennyt. Tosin tää paketti on sen verran tiivis, että aikamoista härdelliähän tää elämä on. Esikoisen ja kuopuksen ikäeroksi tuli 2v 6kk ja 1 päivä ja kun siihen mahtuu väliin vielä tuo vajaa 1v4kk, niin vauhtia ei ainakaan puutu. Ymmärrän siis, Saraheinä, sun fiilarit tosi hyvin. Meillä mies voi olla kotona vielä pari viikkoa, mutta sitten pamahtaa oikea arki päälle ja se hiukan pelottaa. Varsinkin, kun vauvan kanssa ei pääse ulkoilemaan ennen kun paino on lähempänä 3kg. Mutta on tää silti ihanaa, joten eiköhän tästä selvitä.

Onnenmuru ja poika 10vrk

 

Kiitos onnenmurunen kertomuksesta :heart:

Bambiina77 Mulla sama homma, esikko tykkää kiivetä masun päälle ja tulla kovasti halimaan mutta hermot vaan nii riekaleina ja masu arka,että joutuu kieltämään jos liian innokas on ja siitäkös sitten omantunnon tuskat kun toinen ei ymmärrä :/ Tulisi jo pikkuveikka maailmaan niin saisin normaalit kehontoiminnot takaisin..

Saaju Itse mietin myös ensimmäisen kohdalla että miten ja missä ja millonka ja mimmonen siitä nyt tulee? Ei juurikaan niinkään vauva-aika huolettanut/huoleta, vaan ne uhmat ja kasvu ja muu sellainen. Nytkin alkanut omaa tahtoa taas löytymään uudella innolla ja oon ihan hoomoilasena että mitäs nyt. Mies onneksi näkee tilanteen eri tavalla ja osaa sanoa kun lapsi yrittää pompotella, itse kasvattaisin kyllä niin pumpulissa kultamuruseni että en tajua edes sitä.. Siinäpä sitten kauhulla miettimään että mitähän siitäkin kasvaa jos saa aina haluamansa..

 

Huomenta ja terveisiä osastolta. Tulin tänne torstaina käynnistystä varten. Torstaina sain 3xcytotec (kirjoitetaanko noin) samoin eilen. Mutta eipä ole vauva syntynyt. Supistuksia on vaihtelevasti 3-10min välein muttei kipeitä. Eilen kohdunsuu oli vähän auennut eli oli kahdelle sormelle reilusti auki ja kanavaa vielä 2cm. Eli ei kovin mullistavaa. Saa nähdä mitä tänään tapahtuu. Oli kiva lukea onnenmurusen kertomuksen, antoi toivoa että voihan se sitten kerralla alkaakin. Tällä hetkellä on kyllä malttamaton olo. Mies mukana ja asustelee potilashotellissa kun asumme niin kaukana. On myös ikävä esikoista. Täällä on niin tylsää ja kun on jo vähän epätoivoinen olo.... Nyt odotan että lääkäri tulisi ja kertoisi päivän suunnitelman ja katsoisi onko tapahtunut yhtään mitään.
Täällä näkee kyllä niin suloisia pikkuvauvoja :heart:
Tulipahan valitusta. Toivottavasti seuraavalla kerralla olisi positiivisempaa tekstiä.

 

Morsan tsemppiä kovasti! Onko muita vaihtoehtoja? Mulla viimeksi laitettiin päivän aikana kolme cytoteciä ja seuraavana aamuna alkoi spontaanisti. Nyt lääkäri puhui viimeksi, et jos tilanne sallii, niin vois puhkaista suoraan kalvot. Sillä ainakin tytön synnytys käynnistyi aikoinaan ja olikin mun nopein synnytys. Vaikka ihan kauhea, kun vauhditettiin vielä oksitosiinilla, enkä ehtinyt saada puudutuksia, niin silti mieluummin ottaisin sen kuin kärsin monta päivää. Toivottavasti saadaan pian hyviä uutisia sieltä suunnalta! :heart:

Kiitos Onnenmurunen kertomuksesta! Olipa tosiaan melkoisen raju synnytys... Mutta kyllähän se pieni sen kokemuksen palkitsee. Tsemppiä teillekin arkeen!

Meidän piti tänään mennä 5-kymppisille, niin 4-vuotiaan käsiin olikin noussut vesikelloja. Niitä on myös jaloissa, joten taisi olla enterorokko, jonka nyt sairasti. Kaikki pelkäs sitä, niin ei nyt menty. Soitin äitipolillekin, mut ei kuulemma haittaa ja voin mennä maanantaina kuten sovittu.

 

Kyllä pitää sanoa, että itsekin valitsisin kertarykäisyn ja kovemmat kivut kun kituuttamista pitkään. Nm. kipeitä harkka-suppareita jo useamman viikon..

Olikos se niin että Saaju teki meidän kuun pinon?

 

http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/odotusaika/2336306-maaliskuun-murut-2014-maaliskuussa-meidan-kuukausi-3-a/

Pino uusi onpi siellä nyt.