Moikka
Mulla oli tänään viimeinen työpäivä, kun jäin vähän varhennetusti lomille (nyt 32+4). Mä olen vatvonut ja vatvonut, että kannattiko nyt jo jäädä, mutta toisaalta viimeisen viikon tuntemukset on olleet jo vähän sensuuntaisia, että varmaan olisin kohta ollut joka tapauksessa sairauslomalla tai jotain... Supistukset (kivuttomia ollut pitkään) siis ovat alkaneet tuntua voimakkaammin ja ehkä jopa vähän kivuliaastikin. Itse asiassa juuri tänään töiden jälkeen tuntui muutaman tunnin ajan siltä, että onko sitä kohta soitettava jonnekin. Mutta tuntuu että toistaiseksi ainakin rauhottui. Ehkä kuitenkin se sairaalakassin pakkaaminen voisi olla aika pian listalla varmuuden vuoksi, kun ei sitä koskaan tiedä
Mulla ei ole mitään tarkastusta kohdunsuun tilanteesta tehty tai mitään. Ehkä soittelen neuvolaan, jos supistelu jatkuu tuollaisena. Tosin tässä n. viikko-kaksi takaperin oli hiukan epämääräistä vuotoakin (sori nyt tällanen intiimitieto...
), mutta neuvolassa oltiin siitäkin sitä mieltä, ettei kuulosta huolestuttavalta, limakalvot siellä vaan verestää. Aika löysin rantein tuntuu neuvolan hoitsu ottavan siis
lilow, mulla kanssa on läpi raskauden ollut jos jonkinlaista pelkoa.. kyllä pelkopolilla kannattaa kaikki ottaa esille. Mä en tiedä mistä omat pelkoni johtuvat, kun ei taustalla ole mitään keskenmenojakaan tms. Toisaalta ehkä se onkin tässä se juttu; kun raskaus alkoi tosi helposti ja aika vähillä vaivoillakin olen mielestäni selvinnyt, niin en osaa luottaa siihen että kaikki oikeasti menisi näin hyvin. En mä varmaan tosissani usko että meille on vauva tulossakaan ennen kuin se on lopulta sylissä... Mua ahdistaa ajatus, että vauva menisi yli lasketun ajan (pelkään että vauva kuolee kohtuun...), ja siitä puhuinkin pelkopolilla. Kyllä se kätilö lohdutteli, että käynnistystäkin voidaan sitten miettiä, jos on kovin ahdistunut.
Viime viikonloppuna olin kipeänä, kuumettakin sitten nousi 38 ja ilman parasetamolia varmaan olisi noussut enemmänkin. Tiedä sitten, vaikka olisi ollut ihan influenssaakin (rokotettuunhan se voi iskeä lievempänä), kun ei mulla muuten oikein koskaan ole kuumetta. Panikoin kamalasti että miten se vauva pärjäilee, mutta ilmeisesti ihan hyvin, möyrimisestä päätellen. Eikä kova kuumekaan sitten kestänyt kuin pari päivää. Toivottavasti olisi nyt sairastelut sairasteltu! Jotain kuume+raskaus -juttuja googlettaessani törmäsin netissä kokemuksiin siitäkin, miten jotkut epäonniset ovat joutuneet kuumeessa/mahataudissa synnyttämään... huhheijaa!
Hyviä vointeja kaikille!