Kopsaan suoraan facesta tännekin tuon synnytyskertomuksen. On pienoinen romaani..
Elikkä pientä synnytystarinaa vihdoin.
26.3 su-ma välisenä yönä oli jotenkin hirmuisen levoton olo enkä saanut nukutuksi, pyörin vaan sängyssä. 2.00 tuli kaks kipeetä supistusta aika peräkkäin ja sen jälkeen sellanen olo et nyt pitää mennä isommalle hädälle vaikka olin tunti sitten juuri käynyt pissalla. Pääsin vessaan niin lirahti puolisen desiä jotain kirkasta vessan lattialle. Siitä sitten alkoikin heti säännölliset supistukset 10min välein. Synnytys on kirjattu käynnistyneen klo 2.10.
Sängyssä makoilin ja kellotin noitten supistusten välejä. Jossain välissä ajattelin että jos kuuma suihku helpottais ja lähdin suihkuun. Pystyssä tuli useammin pieniä supistuksia, mutta niiden kesto ei ollut kuin about 20sek. Olo oli hirmu tukala suihkussa joten takas sänkyyn makaamaan jossa oli hieman helpompi olla. Hieman klo 5 jälkeen nousin ja soitin TYKSiin että millasessa vaiheessa sinne kannattaa lähteä. Oli tosi mukava nainen siellä päässä ja sanoin että heti saa tulla kun itsestä vaan siltä tuntuu. Päätin että ootellaan kotona sen aikaa että on hieman inhimillisempi aika herättää poika. Keitin kahvit ja söin aamupalaa kaikessa rauhassa, olin tietsikalla ja laitoin itteni ja tavarat kaikki valmiiksi. Siinä 6.30 herätettiin poika ja ukki tuli seitsemän maissa hakemaan. Tässä vaiheessa supistusten väli oli 8min. Klo 7 lähdettiin sitten ajamaan kohti TYKSiä, matkaan meni reilu 30min ja autossa supistusten väli lyheni 5min.
TYKSissä pääsin heti käyrille, käyrä oli oikein hyvää, supistuksia siihen ei piirtynyt kun on tuota maharöllykkää tuossa alhaalla niin ei se laite pystynyt mittaamaan niitä. Mutta edelleen väli se about 5min. Käyrän jälkeen sisätutkimus ja 3cm auki ja kaulaa 0,5cm. Kätilö kyseli tässävaiheessa jo kipulääkityksen tarpeesta, oli kattonut et viimeeks olin saanu ekan epiduraalin kun olin 3cm auki. Nyt olin ihan ihmeissäni et en mä kyl viel mitään tarvitse.
Viimeeks olin sitä tuntitolkulla joutunut kinuamaan ennen kuin sain epiduraalin.
Kätilö sitten kyseli että haluanko ammeeseen ja olin tosi iloinen että siihen oli nyt mahdollisuus. Esikoisesta kun olin kiinni tipassa ja käyrässä koko ajan niin ei päässyt edes kävelemään kunnolla.
Siinä sitten tunnin makoilin ammeessa ja supistusten väli tuntui hieman koko ajan lyhenevän ja supistukset muuttuivat aina vaan kipeämmiksi. Mies lähti syömään kun todettiin et taitaa olla viiminen hetki lähteä "turvallisesti".
Ammeesta kun nousin niin alko olemaan supistukset ihan kammottavia ja ne tuli ihan 1-2min välein. En meinannut saada itteä kuivatuks ja vaatteita päälle sitten millään. Kätilö sitten jo tulikin siihen ja katsoi tilanteen että olen reilu 4cm auki. Kyseli sitten että joko ottaisin epiduraalin että anestesialääkäri ois parhaillaan paikalla kun siellä on sektio menossa. Siinä meinasin et kait sen pikkuhiljaa vois jo ottaa. Lääkäri tulikin ihan parin minuutin päästä ja siinä pöydällä maatessa kiittelin vaan et luojan kiitos se kätilö tarjos sitä ihan oikeaan aikaan että nyt alkaa olemaan helvettiä nää kivut.
Epiduraali olikin sitten jälleen se paras ystävä tuossa tilanteessa.
Pari tuntia meni puoliksi torkkuessa, nukkua ei pystynyt sen verran kovin tuntui supistukset kuitenkin läpi vaikkei varsinaisesti sattunutkaan. Kello oli jotain yli 12 kun vaikutus alkoi lakkaamaan ja olin 6cm auki. Olin tosi iloinen että näinkin nopeasti tapahtui kun esikoisesta meni pari tuntia per sentti.
Reilu puolisen tuntia kävelin ympäri huonetta ja sitten kun kivut alkoi olla sietämättömät jälleen niin pyysin uuden annoksen epiduraalia. Kätilö jo kiitteli että olen tosi hyvin pärjännyt ja hienosti menee.
Olinkin tsempannut itteäni tätä synnytystä varten aika paljon sillä esikoisen synnytyksen painajainen kummittelee edelleen taustalla ja nyt oli varautunut kipuihin ja olikin ihana huomata että oikeasti se kipu hellittää supistusten välillä ja siinä välissä pystyy puhumaan ja nauramaan. Esikoisen synnytyksessä kun se kipu ei hellittänyt edes supistusten välissä.
Uusi annos epiduraalia vei sen kamalimman kivun alavatsalta ja reisistä, mutta emättimen kohdalla kipu oli edelleen tosi kova supistusten tullessa. Vajaan tunnin makoilin ja sitten sain luvan nousta kävelemään. Paine siirtyi joka supistuksella alemmas ja siinä hieman klo 14 jälkeen tunsin oikein että nyt siirtyi paine ihan alas ja kohta sieltä tulee jotain. En pystynyt seisomaan enää suorassa ollenkaan. Soitettiin kätilö paikalle ja sopivasti vuoronvaihto tapahtunut ja tuli uus kätilö paikalle. Kätilö ei ehtinyt ees esitellä itteään kun mä vaan henkäsin et nyt se on kyl tulossa sieltä.
Sanoin viel et ainut vaan et se lapsivesi ei oo kyl vielkää tullu.... Sängylle sitten vaan ja housut pois. Kätilö tarkistaa tilanteen ja toteaa että tää on ihan täysin auki, ei reunan reunaa ja kappas pääkin on ihan tossa tulollaan. Ja et ei täällä mitään lapsivettä kyllä enää ole.
Sain luvan alkaa heti ponnistamaan ja eipä siinä muuta pystynytkään. Oli niin voimakkaita ne ponnistussupistukset että oli pakko ponnistaa. Se oli ihana tilanne siinä mielessä että ei ollut kuin se yksi kätilö ja mies siinä ja sai ihan kaikessa rauhassa oman kropan mukana mennä. Sykkeet pysyi erinomaisina kokoajan. Ponnistusten välillä keskityin vain hengittämään ja ajattelin kyllä mielessä et kovin montaa kertaa en tätä jaksa. Mut sitten tunsinkin jo seuraavalla ponnistuksella et nyt on pää tulossa ja kummasti sitä jaksoi puskea kun tunsi et sieltä se tulee, luovuttaa ei voinut ettei vaan mene takasin.
Pää tuli ulos ja hieman oli leuka vissiin huonosti, ensin ei saanut ponnistaa yhtään sitten piti varovasti ponnistaa. Sieltä se sitten tulikin. Loppuosa tuli ihan helposti.
Hieman oli vauva lapsivettä nielassu ja siinä röhisi ja vähän sai virvotella, ei ihan täysiä pisteitä tästä syystä mutta 8-8-9 rivistö kuitenkin.
Esikoinen kun sai 2-6...
Mutta ihana oli kun mies pääsi leikkaamaan napanuoran ja sitten sain vauvan rinnalle.
Istukka tuli helposti ja täydellisenä. Istukalla painoa oli joku reilu 400g eli oli aika pieni, vuotoa ei tullut kuin 150ml (esikoisesta 3000ml..), napanuora oli hyvin lyhyt vain 30cm.
Synnytyksen kokonaiskesto oli n 12,5h josta ponnistusvaihe 8min. Ei repeämiä.
Olo oli oikein hyvä heti synnytyksen jälkeen ja kipein paikka oli takareidet.
Ihanan positiivinen fiilis jäi koko synnytyksestä ja jaksoin olla koko synnytyksen tosi hyvillä fiiliksillä.
