*** MAALISKUUN 2010 ODOTTAJAT LOKAKUUSSA ***

Moi!
Kiitos nystymuikio kun valaisit nikkiäsi =) se on musta huippu! mä näin viime yönä unta että synnytin ihan tuosta vain terveen tytön. hän syntyi matkalla sairaalaan ja nykäisin vain ulos ja rinnalle :heart: Liikkeitä tuntuu iltaisin, ei ehkä edes päivittäin. olo alkaa olemaan sellainen raskaana-oleva. selkä reistaa, närästää, ummettaa. mutta ihanaahan tämä on silti. rakenneultraa odotellessa, joka on 23.10.

Gminä olen 31v. ja mies 33v.

Poppeli ja Taimi 17+5

 

G: mie oon 34v ja mies 37 v, näyttäs täällä sentään muutama muukin kolmosella alkava olevan

Maanantaina kävin sokerirasituksessa ja onneksi siinä oli kaikki ok. Punktiosta on 3 viikkoa ja tulokset ei oo tullu vieläkään :|

Meillä tulee lunta vaakasuoraan päin näköä, autoteistä ei oo tietookaan, kaikki on ihan valkoista ja mulla on kesäloma

MannaHari ja pömppis 18+4

 

mannaHari voimia tulosten odotteluun :hug:

G: minä 25 ja mies 29

katariina mulla on.Mulla on jo monta päivää ollut sellainen tunne et masussa ei oo enään ketään.Mitään oireita ei oo ei sitten minkäälaisia ja jotenkin on sellainen kummallinen huoli/pelko että kaikki ei oo lähellekkään niin kuin pitäisi.Mä aloin tuntemaan hentoja liikkeitä rv13+ ja kun olin kolme viikoa sitten Helsingissä äidin luona niin yhtenäkin iltana masussa oli ihan hirveä iltavilli ja liikkeet tuntui hyvinkin selvästi ja senkin jälkeen muutamana päivänä tuntui hyvinkin selvät liikkeet ja nyt taas on ollut viikon ajan hyvin hiljaista, mä oon kyllä ollut tuntevinani ehkä iltaisin pari hyvin hentoa liikettä tai sit vaan kuvittelen koska niistä ei voi yhtään olla varmoja :/
Ja musta tuntuu ettei mahakaan oo kasvanut enään yhtään.
Joo, mä kun en vaan ees kiukuttele sille kun en edes katso sitä päin.Enkä puhu sille mitään jos se ei erehdy jotain kysymään ja silloinkin vastaan niin lyhyesti kun vaan mahdollista. Jospa tää menis ohi kun saan yli viikon olla siitä erossa.Tulis vaan perjantai nopeasti.



sairaala aiheeseen mähän en yhtään pitänyt ajatuksesta olla sairaalassa ennen esikoisen saamista, ja kysyinkin heti synnytyksen jälkeen et joko mä voin lähteä kotiin, mut ei ne ollu hyvin suostuvaisia ja olin siellä kaks päivää ja kyllä siellä ihan mukavaa oli kun oli vauva mitä hoitaa ja ihastella.Nukkumisesta ei kyllä tullut mitään kun naapurin vauva oli hyvin itkuinen pieni tyty ja sitten itki jo sen äitikin kun tyttökin vaan itki.Sitten se pieni olikin yön hoitajien kanssa niin saatiin molemmat äidit vähän unta.Ja toisenkin kanssa olin sen kaks päivää sairaalassa vaikka olo ois taas kyllä sallinut mun lähteä samantien kotiin koska mä olin heti synnytyksen jälkeen elämäni kunnossa.Eli varmaan samalla kaavalla mennään nytkin.

Täällä syysmyrskyää ja me ollaan vaan oltu kotona.Ajattelin et lähtis kohta autolla käymään postissa hakemassa anttilan paketin ja samalla kävis poikien kanssa kirjastossa.

Metsätähti ja onnenjyvä 18+0

 

Heipsis Oon teitä paljon käyny lueskelemassa, mutta en oo näköjään kirjotellu mitään taas vähään aikaan..

Ikäasiaa Minä olen 22v ja mies täyttää vuodenvaihteessa (31.12 ) 25.
kestovaipoista Tällä hetkellä mieli on vähän niin, että ei ehkä käytetä. Vois kyllä kokeilla, mutta mulle toi pyykinpesu ei oo mikään rakkain harrastus muutenkaan, joten voipi jäädä kyllä väliin meillä..
Hankinnoista Kohta olis varmaan pakko ruveta listaamaan ja miettimään noita isoja ostoksia, et mitä tartteis. Pinnasänky varmaan yritetään löytää käytettynä ja tehdä siitä sitten omannäkönen muulla tapaa Vaunut voisin myös ostaa käytettynä, tää on vielä vähän hakusessa. Löysin yhet (oisko ollu Brion?) vaunut, joitten paketissa ois tullu myös turvakaukalo jonka saa siihen vaunuosaan kans kiinni. En osaa oikein selittää.. Mutta semmonen ois ehkä kätevä ja oli ihan kivan näkönen. Jos käytettynä löytäis, ni voisin harkita.

Aiemmin oli ollu asiaa peloista ja jännityksistä. Mulla alkaa pikkuhiljaa mieli piristymään, mutta välillä on vielä huonoja päiviä. Kaikki on aina puhunu, et olen tosi äidillinen ja musta tulee varmasti hyvä äiti. Nyt kun kaikista haaveista on tulossa totta, pelkään koko ajan etten oikeesti osaakaan. Nykyään puhutaan niin paljon kaikesta, mitä pitäisi olla ja tehdä ja osata, että olis hyvä äiti. Yritän painottaa itselleni, että kun käyttää järkeä ja muistaa tehdä kaiken rakkaudella, pärjää aika pitkälle.

Mun Ehlers-Danlos-syndrooma on alkanut ottaa päähän nyt raskausaikana ihan tosissaan. Tai sitä uskon voivani syyttää.. Mulla on siis syndrooman takia löysät nivelsiteet ja nyt tää kaikki on vaan pahentunu. Ranteet on tosi löysät ja eilen keilatessa totesin, että ei ois ilman tukea kannattanu kokeilla. Ilmeisesti venähti jotenki pahemmin ja nyt on taas tosi kipeä..

Neuvolasta sain fysioterapia-lähetteen selän vuoksi ja ehdottivat jo sairauslomaa. Mut emmä ainaskaan vielä tahdo "luovuttaa". Katotaan, kuinka pitkälle vois pärjätä. Ja sit jos fysioterapiassa todetaan, ettei oo enää oikein mitään millä voisin helpottaa selkää, sitten ehkä otan suosiolla vähän rauhallisemmin ja kokeilen sitä saikkua.. Saa nähä..

Tästä tuli taas hehtaarikirjotus, vaikka en muka mitään kirjottanu Jaksamisia kaikille ja yritetään kaikesta huolimatta nauttia raskausajasta <3

Hali87 + Pähkinä 17+0

Ainiin peeäs: Kirjoittelin tuol syyskuun loppupuolella, et mun raskauspäiväkirjan voi lisätä tonne etusivulle, jos joku haluais käydä lueskelemassa. En sinne mitään ihmeellistä kirjoittele, lähinnä itselleni muistiin juttuja ja ajatuksia, mut saapi siel käydä kattomassa
http://mahankasvatusprojekti.blogspot.com/

 

G: minä 31 ja mies 33

Oon ollu kans aina sairaalakammonen ja pelkäsinkin esikoista odottaessa, että mitä siitä sairaalassa olosta tulee. Mutta ei se ollukaan kamalaa. Mulla oli varmaan vaan mielessä se, kun oon kaikkia isovanhempia käyny kattomassa heidän loppuaikoinaan sairaalassa ja se haju saattohoito-osastoilla on todella kauhea.

Onneks syntymä on ilonen asia ja hajutkin oli sen mukaiset. Kakkaa ja tissimaitoa!
Ei vai, ei menny täysin hyvin sairaalareissu esikoisenkaan kanssa. Sai pari tuntia synnytyksen jälkeen infektion ja jouduttiin olemaan sairaalassa viikko. Kätilöt sano mulle, että sä voisit lähtee kotiin, mutta ehkä susta on kivempi olla täällä, kun voit aamusta iltaan olla lastenosastolla ja käydä sitten nukkumassa ja syömässä synnyttäneiden osastolla. Ei tarvinnu joka päivä reissata kotiin ja takas.
Muuten hyvä idea, mutta kun olin kahden hengen huoneessa ja melkein joka yö oli uus synnyttäjä vauvansa kanssa vieressä. Ja vauvat tietty itki kaikki yöt enkä mä saanu levättyä vaikka olisin voinu, kun ei ollu omaa vauvaa vieressä! Niin ja se että joutu olemaan erossa siitä kauan kaivatusta nyytistä ja kuunnella vierestä kun muut lepertelee...! :'( Ja vielä suuri huoli oman vauvan pärjäämisestä! Se oli yhtä tuskaa ja itkua! :'(

Nyt oon muuten luottavaisella mielin menossa sairaalaan, mutta toi infektio juttu pelottaa. Mä kun kannan sitä virusta koko ajan ja on mahdollisuus että tarttuu uuteenkin vauvaan synnytyksessä! On siihen mahdollisuus ottaa antibiootti, mutta jos tulee nopea synnytys se ei ehkä ehdi auttaa!

No huomenna täytyy tentata kätilöä infektiosta, kun mennään toiseen ultraan! Ja nähdään kuka siellä masussa kutittelee! :heart:

T:Latsis + kutittelija 19+2

 

Neuvolassa käyty. Sydänäänet oli jotain 130-150 väliltä ja vauveli liikkui innokkaasti mahassa. Kaikki muutenkin ok. Paino (mun siis) ei ole noussut vielä yhtään, jee.

rv 17+5 :heart:

 

Keskiviikkoa

Ninarinsessa, melkein samanikäisiä ollaan täälläkin =) Jouluaaton aattona tulee 32 täyteen ja mies täyttää ensi lauantaina 34.

Ja kiva että oli muitakin kolmenkympin ylittäneitä..tässä joukossa tuntee itsensä melkein ikälopuksi ensisynnyttäjäksi

Polikliininen synnytys ei tulisi mieleenkään. Ensimmäistä kertaa elämässä olen menossa sairaalaan ja tuskin ensikertalaista heti edes laskisivat kotiin. Taitavat ainakin parisen yötä pitää tarkkailtavana eikä haittaa. Onhan tää ainutkertainen kokemus :heart: Kaikki tiedonmuruset aion poimia reissulta mukaan tulevaa vauvanhoitoa silmälläpitäen

Omaa napaa..olo on tosiaankin raskas. Jokunen aika sitten ei vielä tuntunut missään, mut nyt puuskututtaa pieninkin ponnistus. Kengännauhojen ja säärikarvojen ajelu tuntuu jo työltä vaikkei masu kovin iso olekaan. Uhkailin miestä että joutuu loppuraskaudesta lakkailemaan varpaankynsiä ja sheivailemaan säärikarvoja Kauneudesta ja siihen liittyvästä turhamaisuudesta EN aio luopua raskauden takia :-D

Eilinen neuvolakäynti meni myös hyvin. Hiukan tuli noottia painonnoususta. Yli 700 grammaa viikossa on kuulemma liikaa..Miusta ihan kaikkia tekijöitä ei tässä nyt otettu huomioon, kuten sitä että olin pukeutunut tosi lämpimästi (kolme paitaa, farkut ym..) ja lähtöpaino oli melkein alipainoisuuden puolella Selityksen makua...Mutta eiköhän se tästä tasaannu...yritän tsempata vähän

Tärkeintä tietysti että sydänäänet kuuluivat oikein selvästi reippaiden potkujen saattelemana. Lukemat kieppuivat 140-150 välillä. Myös hemoglobiini oli noussut ollen tällä kertaa 114. Viimeeksi oli vaan 104, eli Obsidan alkaa puremaan..Hieno juttu!

Ja illalla sateli reippaita potkuja. Varsinkin nukkumaan mennessä kun asettaa kätensä vatsan päälle alkaa hirmuinen mylläys ja ensimmäistä kertaa potkut tuntuivat suht napakoina useampaan kertaan, ihanaa :heart: :heart:

IntoOlivia 17+4

 

G: mies 34 ja minä vielä vajaa 2 kuukautta 33.

Raskaana olo. Tuntuu että joka päivä on jonkinlaista oiretta. Väsyttää ja selkää särkee ja huonoa oloa tulee sittenkin vielä välillä vaikka luulin jo että se olis menny ohi. Tänään kun selkää ei ole särkeny niin on sitten vaihteen vuoks rinnat ollu todella kipeet ja pinkeet. Viime kerralla ei todellakaan ollu tällasta oloa koko raskauden aikana.

Polikliininen synnytys Ymmärän kyllä että toiset haluaa sellaisen, mut itse en todellakaan sellasta halua. Etteenkin kun viimeset neljä viikkoa olin harjottelemassa siellä synnyttäneiden osastolla, niin ehti nähdä niin monen kuntoista ja olosta vauvaa. Ensisynnyttäjien kotiin päästäminen muutama tunti synnytyksen jälkeen olis kyllä mun mielestä täysin edesvastuutonta.

Kestovaippoja en taida tälläkään kertaa käyttää.

Fantaihana 17+2

 

Heipsan!

Galluppiin taian miekin vastailla. Ite täytän tän kuun lopulla 21 ja mies on 30.

Täällä alkaa pikkuhiljaa raskaana olo tuntua. Pikkuisia liikkeitä tuntuu lähes päivittäin. :heart: Ja nyt on alkanut särkemään alaselkää, lähinnä töissä, kun välillä joutuu kävelemään paljon, välillä taas seisomaan paljon ja kumarteluakin on. Onneks löysin esikoisen aikaan ostetun tukivyön kaapin perukoilta, niin oli tänään huomattavasti mukavampi olla töissä. Ja maha alkaa jo olemaan vähän tiellä.. Puristaa ilkeesti, kun joutuu kumartelemaan paljon töissä mummukoita pukiessa.

Itse en varmaan polikliinista synnytystä ees harkitse. Esikoisen synnytyksen jäliltä olin tosi kipee, ja hemmetin väsynyt. Sai rauhassa levätä ja hoitajat oli tukena ja turvana. Ja onneks osasin nukkuakin sairaalan pedillä. Selkä vaan kärsi aika paljon siinä nukkumisesta.. |O
Nyt vaan saattaa tulla ihan mahoton ikävä esikoista, kun ite on sairaalassa. En oo vielä kertaakaan ollu työpäivää pitempään erossa tytöstä.. :/ Mut onneks mies voi sit käydä tytön kanssa "kylässä" kattomassa äitiä ja pikkusisarusta.

Mie oon varmaan ihan hurja, mutta ootan jo tosi innolla synnytystä! Ja toivon hartaasti että saan synnyttää alakautta. Joudun käymään synnytystapa-arviossa rv 36, koska esikko oli himpun vajaa 4kg ja meinas jäädä hartioistaan jumiin. Ja muutenkin synnytys oli aika rankka: kesti lähes 30 tuntia ja lopulta tyttö autettiin maailmaan imukupilla. Josko nuo sit tätä käynnistelevät ennen la:ta, jos alkaa painoarviot näyttää liian isoilta.

Laittaisinko mie toisen gallupin pystyyn: Eli millaista työtä teette?
Mie oon lähihoitaja ja dementiakodissa hoitelen mummukoita ja yhtä pappaa. Fyysisesti suht kevyttä hommaa, mutta se henkinen puoli... Välillä meinaa käämit kärytä, kun saa miljoona kertaa sanoa samat asiat ja ei sittenkään mee perille. No sairaushan se on mikä sen tekee.. Ei ne ite sille mitään voi, etteivät enää muista. Enemmän kiinnostais sairaalapuolella työskentely ja tavoitteena olisi jossain vaiheessa jatkaa opintoja sairaanhoitajaksi.

Mut kohta mies hakemaan linja-autolta, syömään ja SAUNAAN! :heart:

-Bluedrama ja Tirriäinen (vihdoinkin työnimi!) ja rv 16 poksahti tänään. :heart:

 

Heips pitkästä aikaa.

Eipä ole aikoihin tullut kirjoiteltua, teidän tarinoitanne kyllä lueskelen liki päivittäin.
Tuntuu että omassa raskaudessa ei tapahdu juuri mitään, raportoitavan arvoista ainakaan.

Muutamat odottelevat edelleen niitä punktio-tuloksiaan, toivottavasti tulevat pian. Seurasin sivusta hyvän ystävän tulosten odottelua, kyllä se on raastavaa. Voimia teille :hug:

Ikä-gallupia oli joku laitellut pystyyn, liekö sitten olen listan vanhimpia, olen 36-vuotias ja mieheni vuoden vanhempi.

Mistäs täällä oli ollutkaan puhetta.

Kestovaippoja olisi tarkoitus käyttää jaksamisen mukaan, kaksosten kanssa ajattelin helpottaa asiaa hankkimalla käytettyjä tasku- ja ehkä jopa muutamia aio-vaippoja. Aiemmin ollaan osakestoiltu kummankin lapsen kanssa, harsot ja nauhavaipat on olleet kova sana, sekä erilaiset sisävaipat joko villa- tai pul-kuorilla. Kuten joku mainitsikin, Kestovaippainfon sivuilta saa paljon tietoa, kuvia, teko-ohjeita jne. Kannattaa tutustua, eikös siellä ole myös se vilkas osto- ja myyntipalsta. Kestoilu on kivaa puuhaa, luontoa säästyy ja rahaa siinä sivussa. Itse käytetty kausittain myös kertiksiä, että ihan otetaan rennosti tämänkin asian kanssa, jaksamisen mukaan ilman stressiä ja syyllisyyttä. Mutta kyllä suosittelen asiaan tutustumista kaikille jos vaan aikaa ja yhtään haluja on. Ostelinkin juuri Novitan Puro-lankaa josta ajattelin neuloa pienen pienet villavaippahousut vauvoille :heart:

Kovasti odotellaan rakenneultraa. Vielä on puolitoista viikkoa odotettavaa, ei jaksaisi. Josko sitä sukupuolista jotai selkoa myös saisi, jostain syystä usein ajattelen vauvat tyttönä ja poikana. Mikä tahansa mix on kuitenkin mahdollinen, saapi nähdä

Polikliinisestä synnytyksestä olen lukenut paljon, mikäs siinä jos kaikki vaikuttaa menevän hyvin, ehkä ensimmäisen vauvan kanssa en lähtisi kuitenkaan ihan heti kotiin. Meilläkin on synnärille nykyisin matkaa yli 80km, tuo kyllä arveluttaisi. Eri asia jos sairaala on lyhyen matkan päässä, jotta tarvittaessa pääsee nopeasti paikalle. Itse olin esikoisen kanssa kolme yötä sairaalassa, kuopuksen kanssa muistaakseni vain kaksi yötä. Kumpikin suunniteltu sektio, sillä mennään nytkin kaksosten kanssa. Sairaalassa oloaikaa en uskalla edes ajatella tässä vaiheessa, toivon vaan että vauvat pysyvät kyydissä mahdollisemman pitkään.

Vatsa tuntuu valtavalta. No sitä se taitaa ollakin, mieskin eilen sanoi että ihan tuntuu siltä kuin vatsa olisi lähes samankokoinen kun kahdessa aiemmassa raskaudessa ihan loppuaikoina No onhan täällä tuplasti tavaraa, istukoita, lapsivesiä jne. Painosta ei mitään tietoa, viime nla-kerralla (olikohan rv16) sitä oli tullut jo kuutisen kiloa alkupainoon lisää, jos nyt oikein muistan. Nyt varmaan aika reilusti tullut lisää, no saa sitä tullakin. Uskonpa muutenkin että sitä painoa saa normaaliruokavaliolla ja pienellä lisäherkuilla tullakin, auttaa imetykseen ne "lantiorasvat" ja pieni ekstra. Esikoisesta tuli 20kg, no bmi oli 18 kun aloin odottamaan, kuopuksesta tuli 15kg kun oli 5kg jäänyt ekasta raskaudesta. Kyllä ne lähtivät nopsaan poiskin ja hoikallahan saa tulla enemmänkin kiloja. Älkää stressatko tuostakaan vaan nauttikaa herkkuja hyvällä omatunnolla, tämä on spesiaalia aikaa ja pieni herkuttelu on paikoillaan. Vai mitä?

Tämä poistuu takavasemmalle, toivottaa hyviä jatkoja kaikille ja palailee taas joskus paikalle, viimeistään rakenneultran jälkeen.

DoubleTroubleMum
ja kaksosmaha rv 19+2 tai jotain.

 

Galluppi: Molemmat ollaan 24v, vauvan syntyessä 25v.

Raskaana olosta: Mullakin meinaa tällä hetkellä välistä unohtua, että ees on raskaana. Olo muuten ihan normaali, mutta välillä mielialat vaihtelee laidasta laitaan. Ärsyttää, kun ei voi käytökselleen mitään :kieh: . Huonosta hempasta johtuen myös väsyttää ihan nohevasti. Nytkin ajattelin vaipua pienille nokosille =) .

Vauvan liikkeistä:Maanantaina tuntui jo muutama muljaus, mutta eilen kun olin nukkumaan laittamassa, alkoi kauhea mylläys vattassa . Siitä ei voinu erehtyä! Nyt vaan tunnustelemaan, josko se pieni taas ilmoittelis itestään. Seisallaan/istuallaan en ole vielä liikkeitä tuntenut (enkä kyllä pysähtynyt miettimäänkään), joten ei ne vielä niin selkeästi tunnu. Mutta kuitenkin, niin ihanaa! :heart:

Nystis, solmussa ja MLL: Mekin ollaan todennäköisesti menossa miehen kanssa sinne synnytysvalmennukseen, mikä järkätään LKS:lla. Minusta siinä esitteessä luki, että sinne vois ilmoittautua rv 30 jälkeen.. jos en ihan väärin muista. Saatiin se esite valmennuksesta, kun käytiin äippäpolilla nt-ultrassa. Ehkäpä törmätään =) ?

Nyt tirsoille! :wave:

Mimmurainen & ötikkä 17 + 5



P.S: Mulle voi laittaa synnytyssairaalaksi kans LKS

 

Ikägallup: Mä 29 ja mies 41

Vauvan liikkeet: En ole tuntenut vielä mitään, vaikka rv. 17+5. Tokastakin tunsin joskus vähän ennen puoltaväliä. Eli odottelen tuntevani jotain ensi viikon aikana.

 

G: Minä olen 30v., mies 37 v.

(.) Jatkan oksentamista. Ehkä taas huomenna tiputukseen. Ei todellakaan hetkeksikään unohdu edelleenkään, että raskaana ollaan.

terv. Kroko 18+6

 

Krokodiilille jaksuja :hug: :hug:

 

Mimmurainen ei me saatu mitään esitettä No varmaankin tavataan ainakin me. Solmussa on niin pro synnyttäjä, ettei se välttin tarvi valmennusta Siis kun jos meinaa polikliinisesti synnyttää. Mut tunnistaa sielä valmennuksesta siitä kun kyselen jo siinä vaiheessa epiduraalia kun pitäisi harjotella hengittämistä ja ponnistusasentoa

 

TyöGallup: Oon myyjä, isossa marketissa elintarvikeosastolla.

 

Galluppi: Mä olen lähihoitaja ja työskentelen psykiatrisessa sairaalassa.

 

tällä hetkellä työtön, mutta alan tekemään lastenhoito keikkoja tässä pikkuhiljaa..päiväkodissa ym oon työskennelly.. kampaaja tosin ammatiltani

 

Lueskelen tätä maaliskuisten ketjua säännöllisesti, mutta kirjoittele en juurikaan. Nyt kuitenkin osallistun sen verran, että vastailen galluppeihin ja pariin muuhun ajankohtaiseen aiheeseen, joista olette kirjoitelleet.

Mulla on ikää 29 ja miehellä 35. Ammatiltani olen lähihoitaja ja työskentelen ohjaajana mielenterveys- ja päihdepuolella.

Polikliinisesta synnytyksestä: Ei ole suurta hinkua moiseen meikäläisellä. Haluan kotiutua vasta kun maito virtaa ja imetys sujuu. Aiempien synnytysten jälkeen siihen on mennyt ainakin se 3-4 päivää, jonka olen sairaalassa vauvan kanssa viettänyt. Lisäksi luulen, että kotona nukkuminen onnistuisi vielä huonommin kuin sairaalassa, kun kuitenkin vauvaa pitäisi pitkin yötä herätä ihmettelemään ja tarkkailemaan, ja päivällä en saisi nukutuksi kun on muitakin lapsia (ja kaikenlaista muuta hommaa, sairaalassa saa sentään valmiit sapuskat eteen!). Mulla ei aiemmista synnytyksistä toipuminen ole mitenkään parissa päivässä tapahtunut, vaan oon ollut aika tööt pidemmän aikaa.

Meidän sairaalan vierihoito-osasto on remontin alla, joten sieltä luultavasti yritetään passittaa kotiin niin pian kuin mahdollista, mutta en kyllä suostu lähtemään ennen kuin maito on kunnolla noussut. Meillä on lapsilla ollut allergioita pienestä pitäen, joten mihinkään Tutteleihin en voi enkä aio siitä syystä turvautua. Sairaalassa vauva saa sentään luovutettua äidinmaitoa, jos ei itsellä vielä ole hanat auenneet. Tai ainakin viimeksi sai, kun vetosin tuohon allergia-alttiuteen.

Viikkoja on nyt 17+6.

 

Mä olen 27v ja mies 32v.

Mä haluaisin, jos suinkin vauvan ja oma vointi sallii, poliklinisen synnytyksen.
Viime helmikuussahan kävin KOKSissa synnyttämässä pojun, hän synty 14.2 klo 00.40. Kotiin lähdettiin 15.2 iltapäivällä. Kovasti sain mankua että haluan kotiin. Mä olin ravannu ja ollu yötäkin sairaalassa jo pari kertaa ennen synnytystä, ei ollu yhtään kiva fiilis olla osastolla enää. Yksi hoitsu ei ois päästäny, toisen mielestä sain lähteä, lääkärihän sen päätti lopullisesti että päästään kotiin koska kaikki on hyvin. Piti käydä lastenlääkärillä "erikseen" kun vauva oli 3 vrk ikäinen.
Täytyypä ultraan mennessä kysyä onnistuisiko polikiliininen synnytys... Jostain kuulin että nykyään siel on sääntö että pitää olla vähintään 1vrk osastolla.

Mielialat todella juu vaihtelee! kamalaa...
Mä en tunne vauvan liikkeitä kauheesti :/ lähinnä iltaisin kun käyn nukkumaan. Välillä iskee paniikki onko kaikki ok.
Eiköhän ne liikket vahvistu viikkojen myötä. Muistelen kyllä kun tuo poju mylläsi mahassa ihan synnytykseen asti ja se sattui ihan pirusti loppu viikoilla. Tietysti hän innostu liikkumaan aina keskellä yötä...
Oli liikkuvainen mahassa ja on todella liikkuvainen nyt!!! =)

Kävelylenkin jälkeen ja muutenki on kovin kipeät nivuset/lonkat ja tuo alaosasto muutenki

Nyt on maistunu ruoka/leipä ja herkutki siihen malliin että hirvittää :ashamed: pakko ottaa itteä niskasta kiinni tän syömisen kanssa!!

Glow&Helmi 19+1

 

Työ-g: Mitä se on, jotain syötävää? Sain viime helmikuussa vihdoin korkeakouluopinnot päätökseen muttaku töitä ei oo löytyny (hyvä ajotus valmistua just laman alla :$ ) niin palasin takas koulun penkille. Töitähän ehtii tehä sitte isonaki, ku eka ees tietää mitä haluaa tehä

Esikoisesta olin 3 yötä sairaalassa. Oisivat varmaan päästänyt aiemmin lähteen (asuttiin ihan sairaalan takapihalla xD), mut talossa ei kuulemma ollut lastenlääkäriä vasta kun maanantaina, joten siksi piti sielä venyä. Ei ollu miellyttävä kokemus Olin kauhean ahdistunu siellä (maito ei noussu ja lapsi vaan itki ja itki) mut kunhan päästiin kotiin ni johan hanat aukes ja täysimetin poikaa ekat puol vuotta :saint: Ja kokonaisuudessaan vuoden. Tällä kertaa siis toivon, et ei tarvis olla kahta yötä kauempaa, ja mielummin mitä nopeemmin kotiin sen parempi Tietysti lapsen ja oman voinnin huomioiden.

Mie kovasti oottelen liikkeitä Olo ei oikeastaan tunnu raskautuneelta, mut sen huomaa, ettei oo ihan niin elämänsä kunnossa ko yleensä. Selkä jumittaa, ku piti lapioida tota raskasta nuoskaa (ihanaa ku talvi tuli!! ) Kohta alkaa BB. Jos sen kattois ja sit paapaan.

Ihanan aktiivista porukkaa täällä, tykkään :heart:

mobic ja pikkuinen 16+0

 

Mimmurainen ja MLL mekään ei vielä saatu mitään lappua ja tuskin ollaan menossakaan valmennukseen..siis ku se on minusta vaan niin "hömppää".Ei siellä oikeastaan mitään tehdä.Yleensä kai tutustutaan niihin paikkoihin,saleihin yms.Ja monesti uudelleen synnyttäjät ei ole edes"tervetulleita" :|
Ja mie ku muutenki elän vähän sillä ajatuksella,et pelkään joutuvani vuodelepoon ja sittehän sitä ei muuta tehtäiskään ku oltais osastolla,kamala ajautus,mut oon koittanu varautua siihen.

Ja juu minun työ on olla noiden 5v ja 2,5v kans kotosalla

 

Moikka

Ninni-74: kiitos kiitos!!

MLL: Ootteko oikeesti käyny kolme kertaa ultrassa! Aah! Ihanaa! Kateellinen täällä! Me ollaan käyty vaan kerran. Parin viikon päästä on sitten se rakenneultra.

Mannahari: Voimia tulosten odotteluun. Olisipa jo täällä Tampereellakin lunta! ?

Marcelina: Mukava että neuvolakuulumiset oli hyviä!

Työnteko gallup: Minä olen ravintolapäällikkö Subwayllä. Työ on asiakaspalvelua, keittiöhommia, työsuhdeasioiden hoitamista, työvuorolistojen tekemistä, paperihommia ja raaka-aineiden roudausta. Eli tosi vaihtelevaa ja monipuolista. Koko päivä menee seistessä ja ravatessa ympäri ravintolaa, miinus 20min ruokatauko ja 10min kaffitauko. Teen käytännössä pelkästään päivävuoroa, joten siksi työ sopii tällä hetkellä rytmiin tosi hyvin. En ole vieläkään töissä kertonut pomolle. Ajattelin että jos kuukauden verran vielä venaisi ja sitten kertoisi.

Ikägallup: minä olen 27 vee ja mies 29vee

Krokodiili: Voimia ja jaksamista huononolon kanssa taisteluun.

Omaa napaa: Itkeskelen koko ajan. Mies toi päiväunien jälkeen kahvikupissa jäätelöä ja kinuskikastiketta ja meitsi rupes poraan.Eilen ostin kinuskikastiketta kun alkoi tekemään niin hirveästi mieli ja join sitä suoraan purkista. Nolo. Töissä melkein aloin itkemään pomon nähden, kun se tölmäisi jotain kun oli kuulemma veitset hänen mielestään väärässä paikassa. ARGH.
Onneksi pääsee viikonloppuna mökille kuopsutteleen niin saa työasiat hetkeksi taka-alalle.

Hyviä vointeja kaikille ja jaksuja!!
Nii ja jos en jotain huomannu kommentoida niin yritän muistaa ens kerralla. Mäki tykkään siitä että on niin aktiivista väkeä täällä!

Harakanhattu ja ipanapipana 17+1
:heart: :heart: :heart:

 

Hei maalisodotajat!
Luin 3 sivua putkeen ja unohdan varmasti suurimman osan mitä piti kirjoittaa No, sallittakoon se raskaanaolevalle
G minä 29, mies 39 eli aika "vanhoja" ollaan.

mimmurainen: minulla myös "taistelua" Hb:n kanssa. (Välihuomautus:mahtavaa, että teillä on LUNTA!) Ennen ek neuvolaa todettiin anemia (Hb tosi alhainen), sitten se nousi jotain 120 ja viimeksi oli taas laskenut lähelle 100. Jouduin/pääsin lisätarkkailuun ja huomenna saan tietää olisko obsidanilla nossut hb-I hope!

ajatuksista osaako hoitaa lasta ja ajatuksista miten menee sairaalassa: Luulenpa, että näiden asioiden valmiiksi "panikoiminen"/pohdinta on lunnonlaki ja auttaa valmistautumaan tulevaan synnytykseen ja siihen pieneen nyyttiin. olen henk koht "sairaalamyönteinen"(jos noin voi sanoa) ja luotan henkilökuntaan. Tosi hyvä, että osa haluaa vaihtoehtoisesti poliklinisen synnytyksen :wave: Minulle se ei tule kysymykseenkään. Olin ekan synnytyksen jälkeen niin "raato", että kaksi hoitajaa saattoivat minut wc:hen eka päivinä. Luulen, että kyse oli taas (ylläri) Hb:stä, kun menetin aikaslailla verta. Toinen ikävänpuoleinen asia oli se(mahtavaa, että jotkut olette saaneet olla kahden synnyttäjän huoneessa!), että minä punkkailin vauvan kanssa 2 pitkää vuorokautta 6 hengen huoneessanneksi siellä oli "vain" 4 synnyttäjää+4 vauvaa ja päivällä 4 isää. Sukulaisia huoneeseen (Thank God!) ei saanut tuoda. Olin ikionnellinen päästessämme perhehuoneeseen. Sain nukuttua siellä kunnon yöunet ja mieskin pystyi jäämään yöksi sairaalaan. Niin, vielä lisäys: mies hoiti ekan päivän vauvaa, kun itse olin ihan kuutamolla. tottakai vauva tuotiin imetykseen. Sit tuli ihan "gulps"olo, kun mies ei joka hetki ollutkaan paikalla ja minun piti itse ottaa se pieni vauva syliin, vaihtaa vaipat ym. Aluksi pelotti, mutta kyllä se siitä lähtee tosi luontevasti menemään. Olen aivan varma, että kaikki te ensisynnyttäjät osaatte vaipattaa ja syöttää viikon sisällä kuin vanha tekijä! Tulevaan synnytykseen menen luottavaisin mielin. Aion yrittää varata perhehuoneen asap ja haluan ammeeseen avautumisvaiheessa, jos mahdollista. Ammeessa olo oli ihanaa (vain avautumisvaiheessa) esikkoa synnyttäessä Pohditaan ja jaetaan kokemuksia/tuntemuksia edelleen!

Pesänrakenusvietti jollakin äidillä oli tunne(nick unohtui), että haluaa olla vain lasten kanssa eikä miehen. aika hassua. Minulla on tullut kauhea ompelemisvimma. Vauvanleluja tullut väsättyä ja esikoisen huoneen teksiilit vaihdettu (vielä verhoja lukuunottamatta)uusiin
Ja tästä pääsen seuraavaan G: olen tietotekniikka-alalla, hiljattain loppui määräaikainen työsuhde, joten olen nauttinut kotona olosta täysin siemauksin (ja päiväunin). Ja tästä suunnattomasta ajasta osan käytän ommellen

Oikein hyvää pyry/myrskyviikon jatkoa! :wave:

momtoo 18+3 ja pikkukakkonen

 

Mimmurainen ei me saatu mitään esitettä No varmaankin tavataan ainakin me. Solmussa on niin pro synnyttäjä, ettei se välttin tarvi valmennusta Siis kun jos meinaa polikliinisesti synnyttää. Mut tunnistaa sielä valmennuksesta siitä kun kyselen jo siinä vaiheessa epiduraalia kun pitäisi harjotella hengittämistä ja ponnistusasentoa

Meille ei ole ikinä annettu synnytys valmennusta LKS:ssa, eikä lapissa yleensäkään. Kättärillä annettiin mut se oli kyllä ihan huuhaata