Maalaisuus on valttia työnhaussa Helsingissä!
- Viestiketjun aloittaja Timppa
- Ensimmäinen viesti
E
espoolainen
Vieras
O
Olen helsinkiläinen
Vieras
P
Puuh
Vieras
Missä tuo Heksingi sijaitsee? Voisit vaikka itse muuttaa sinne. Siellä ei varmaan oli nettiyhteyksiäkään....
V
vieras
Vieras
Ainakin kainuulaiset on hyvässä maineessa ainakin rakennuspuolella. Kovia tekemään töitä ja hommat tehdään kunnolla. Ihan toista kuin se löysäily, mitä usein eteläsuomalaiset raksoilla harrastaa...
H
Herra Majuri
Vieras
Maalta tulevat nuoret on pienestä pitäen tottuneet siihen, että työnteossa voi rasittua, toisin kuin kaupunkien pullamössökasvatit.
Alkuperäinen kirjoittaja Herra Majuri:
Noh..olen nähnyt työssäni kärjistettynä eri paikkakuntien ihmisiä päivittäin NIIN paljon että luulen jo osaavani sanoa jotain... Jos näin yleistän (enkä vain heitä muka älykkäitä kommentteja) niin pienistä kaupungeista tulevat ovat fiksuimpia ja mukavimpia, toisin kun taas MAALTA tulleet eivät tunnu koskaan nähneen ihmistä ennen...ja tätä tuntuu käytöskin olevan.
On kuitenkin MOONTA ihanaa maalaisjussiakin, että en halua nyt kaikkia leimata
MUOKS: en tosiaan ole niin huonosti käyttäytyvä että mainitsisin tietyn alueen huonommaksi, toisin kuin aika moni muu täällä suoraan helsinkiläisitä
Mutta jatkakaa te aikuiset ihmiset
V
vieras
Vieras
mistä te puhutte kun puhutte maalisesta? siis maatilan kasvatista vai yleensä vaan jostain pieneltä paikkakunnalta kotoisin olevasta?
Niin oli etua, mutta ei Helsingissä maalainen viihdy.. Tai minä en ainakaan tunne ketään sellaista.
M
maalainen
Vieras
Mä olen maalta. Muutin kotoa omilleni 16v ja elättänyt itseni siitä asti itse. Olen asunut turussa, tampereella ja Kuopiossa aiemmin. Sain vakipaikan Helsingistä, kyselin puhelimitse oppisopimuspaikkaa ja hetken jutustelun jälkeen ja yhden visiitin paikan päällä jölkeen mulla olikin vakituinen työpaikka. Muut työntekijät oli monttu auki, heillä itsellä pyöri yli parikymppisiä lapsia vielä kotona ja olivat ymmällään mun itsenäisyydestäni. Muteipä sitä maalla ole vaihtoehtoja kun opiskelupaikkojen perään on jo lähdettävä, pakko siinä on oppia pärjäämään ja hoitamaan työnsä hyvin.
Alkuperäinen kirjoittaja maalainen:
Törmäsin kans tuohon monttu auki tuijotteluun kun sanoin muuttaneeni 16-vuotiaana kotoa ja tuohon aikaan olin 20 kun olin Helsingissä omillani ja elätin itseni täysin.. EIkä minun kotioloissakaan mitään vikaa ole miksi muutin.
T
Timpalle töitä!!
Vieras
Mä olen pikkukaupungista pohjoisempaa, lukion jälkeen pois muuttanut.
Ja ainakin ennen se piti paikkansa, sain kesätöitä/harjoittelupaikkoja heti kun kuulivat etten oon stadilainen jne. Joskus jopa puhelimessa. Joskus jopa sanottiin suoraan, että palkkaa mielummin just jonkun muualta tulleen kuin hesalaisen, ovat kuulemma kovempia tekemään töitä.
Nyt sillä ei ehkä oo enää suurta merkitystä, kun alalleni vaaditaan tietty koulutus. Ehkä jossain määrin elää stereotypia, etten olisi nirppanokka ja olisin jollain lailla "rehellisempi" ja "suorempi" kuin täällä ikänsä asunut.
Ja ainakin ennen se piti paikkansa, sain kesätöitä/harjoittelupaikkoja heti kun kuulivat etten oon stadilainen jne. Joskus jopa puhelimessa. Joskus jopa sanottiin suoraan, että palkkaa mielummin just jonkun muualta tulleen kuin hesalaisen, ovat kuulemma kovempia tekemään töitä.
Nyt sillä ei ehkä oo enää suurta merkitystä, kun alalleni vaaditaan tietty koulutus. Ehkä jossain määrin elää stereotypia, etten olisi nirppanokka ja olisin jollain lailla "rehellisempi" ja "suorempi" kuin täällä ikänsä asunut.
Alkuperäinen kirjoittaja maalainen:
Joo, samaa kokemusta mulla, vaikka muutin vasta lukion jälkeen. Että kuinka osaan hoitaa kaikki asiat jne.
Tosin kotona jo osasin yläaste- ja lukioiässä tehdä iltaruuan koko perheelle, enkä odottanut äitiä tai isää tekemään. Osasin käskemättä tai pyytämättä soittaa äidillekin töihin ja sanoa, että käyn kaupassa, jos jotain tärkeää, vaikka maitoa tai ruokaan tarvittavaa, puuttui (kaupassa oli sellainen tili, että sain ilman rahaakin). Tai laittaa pyykit koneeseen ja kaivaa likavaatekaapista muita samaan pyykkiin sopivia jne.
Alkuperäinen kirjoittaja pikkupiikkis:
hmmm...itse tein useinkin ruokaa itse 8-10vuotiaana, ja ihan kunnon ruokaa, ei siis mitään mikrolämmitystä. Kävin 9vuotiaana lähes joka päivä kaupassa ostamassa kaikki ruuat.. mutta enhän minä voi.
Olen pullamössö Helsinkiläinen!
Alkuperäinen kirjoittaja tiiru:Alkuperäinen kirjoittaja pikkupiikkis:
hmmm...itse tein useinkin ruokaa itse 8-10vuotiaana, ja ihan kunnon ruokaa, ei siis mitään mikrolämmitystä. Kävin 9vuotiaana lähes joka päivä kaupassa ostamassa kaikki ruuat.. mutta enhän minä voi.
Olen pullamössö Helsinkiläinen!
Mä en noin ajattele, päinvastoin. Kun muutin Helsinkiin, yksi syy oli se, että olin tutustunut moneen syntyperäiseen, joista oli tullut ystäviäni. Mulla oli siis valmis kaveripiiri. Noissa ei kyllä näitä avuttomia ole.
Mutta työkavereiden lapsissa oli kyllä sellaisia, joita esim. sossu auttoi kaupassa käynnissä että osaavat valita perusruokaa eikä jotain sipsejä ja valmisruokaa. Tämä siis edellisen laman aikana.
Mä en kyllä vielä -10 v iässä tehnyt kummoisia ruokia, en nyt muista teinkö mitään. Ehkä joskus lättyjä tms. Leivoin kyllä. Se sijaan mun 4-v osaa tehdä murekkeen ja paistaa kananmunia (valvonnassa).
Mutta yläasteella ihan itse otin ruokavuoroja. Tein aluksi helppoja tyyliin makaronilaatikko. Kaupassa pistäydyttiin kyllä jo alle kouluikäisenä, hakemassa just joku unohtunut juttu. Kauppa oli ihan lähellä.
En kyllä tosin pidä minään tavoitteena, että 8-9 v ostaa kaikki perheen ruuat...
Alkuperäinen kirjoittaja pikkupiikkis:Alkuperäinen kirjoittaja tiiru:Alkuperäinen kirjoittaja pikkupiikkis:
hmmm...itse tein useinkin ruokaa itse 8-10vuotiaana, ja ihan kunnon ruokaa, ei siis mitään mikrolämmitystä. Kävin 9vuotiaana lähes joka päivä kaupassa ostamassa kaikki ruuat.. mutta enhän minä voi.
Olen pullamössö Helsinkiläinen!
Mä en noin ajattele, päinvastoin. Kun muutin Helsinkiin, yksi syy oli se, että olin tutustunut moneen syntyperäiseen, joista oli tullut ystäviäni. Mulla oli siis valmis kaveripiiri. Noissa ei kyllä näitä avuttomia ole.
Mutta työkavereiden lapsissa oli kyllä sellaisia, joita esim. sossu auttoi kaupassa käynnissä että osaavat valita perusruokaa eikä jotain sipsejä ja valmisruokaa. Tämä siis edellisen laman aikana.
Mä en kyllä vielä -10 v iässä tehnyt kummoisia ruokia, en nyt muista teinkö mitään. Ehkä joskus lättyjä tms. Leivoin kyllä. Se sijaan mun 4-v osaa tehdä murekkeen ja paistaa kananmunia (valvonnassa).
Mutta yläasteella ihan itse otin ruokavuoroja. Tein aluksi helppoja tyyliin makaronilaatikko. Kaupassa pistäydyttiin kyllä jo alle kouluikäisenä, hakemassa just joku unohtunut juttu. Kauppa oli ihan lähellä.
En kyllä tosin pidä minään tavoitteena, että 8-9 v ostaa kaikki perheen ruuat...
Ei sitä mullekkaan onneksi tavoitteena pidetty, pidin siitä, joten sain tehdä
Se oli vähän sellasta äitileikkiä varmaankin...Kohta pääsen sitten toteuttamaan senOn tietty ihan hyvä että viim. kun kotoa muuttaa että ruokaa osaa laittaa, kun näkeehän niitäkin jotka ovat perunaa keittäessä sormi suussa ja nälkäisinä. On aika homma opetella kokonaan kokkaamaan nuorena aikuisena...yksin.
M
maalainen
Vieras
en nyt ihan ruuanlaittoa ajatellut tuossa omillaan olemisella, mut onhan se osa sitä sekin... yleensä sitä vastuunottamista omasta elämästä, osaa hankkia asunnon, hoitaa työnsä, raha-asiat ja muut. Monesti ne oppii siinä vaiheessa kun muuttaa pois kotoa, toiset aiemmin, toiset myöhemmin. En mä esim 10v miettinyt miten sovin eräpäivät ja mitä sopimuksia mun tarvii tehdä kun muutan uuteen asuntoon, mistä saan rahat takuuvuokriin ja virlä muuhun elämiseen. Millä käyn töissä jne. Nämä opin sillon 16 v kun muutin maalta kaupunkiin.
Similar threads
