A
Aargh!
Vieras
Menossa siis ensimmäinen talvi romanttisessa rintamamiestalossa maalla. Ennen muuttoa haaveilin ihanasta lasikuistista, romanttisista pimeistä talvi-illoista kynttilälyhtyjen valossa ja ihanista talvipäivistä takkatulen loisteessa. Välillä käytäisiin lasten kanssa eväsretkellä hiihtämässä pihapiirissä, termarissa kuumaa kaakaota ja pussissa tuoreita korvapuusteja. Haaveilin jo remontista ja keväisestä puutarhan laitosta, siitä miten ottaisin vihdoinkin kissan hiirivahdiksi, pihapiiriin pari ponia ja kaneja ja toisen koiran ..
Vaan tää talvi on antanut realiteettiterapiaa oikein olan takaa. Ensimmäisten pakkasten aikaan meni pääsulakkeet ja talo kylmeni tunnissa niin että en ois uskonut olevan ikinä mahdollista. Sitten tuli järkyttävät määrät lunta joita ei enää lumikolalla voitettukaan. Kukaan ei kertonut, ettei takan reunalla sovi pitää romanttisesti kynttilöitä, steariini on pirullista tavaraa kun se valuu takan pinnalle. Kärtsä on kamala. Romanttinen talo on näemmä myös kylmä ja vetoisa, eikä se remontointikaan tainnut ihan helppoa olla.
Viimeisimpänä murheena on ollut katolla oleva, koko talven ajalta kertynyt lumimäärä. Ehdin jo murehtia sitä, tippuuko katto niskaan vai onko mun todellakin noustava tuonne ylös katolle. Onneksi tuli suojasäät ja tipautti lumimassat alas. Mutta. Sitä lunta on nyt reilun metrin tuossa kulkuväylällä. Mun auto on motissa, samoin minä täällä. Täältä ei pääse minnekään ennenkuin tuon lumen saa tuosta pois. Lumikolalla ei onnistu, lumi on tosi painavaa. Sitä paitsi täällä on semmoiset kinokset ympärillä, että en todellakaan jaksa nostaa lunta kolalla sen päälle. Yritin jo. Lumi on kovaa, märkää, painavaa. Ja painunut tuohon rappusiinkin jo niin, että mun hentoinen lapio ei toimi siihen. MITÄ MÄ TEEN?!
Yritin jo soitella sitä ainoota ihmistä kiinni, jolla tiedän olevan linkki auratraktorin omistajaan. Mutta sitä mä en tiedä, millä hemmetillä saan tuon lumen pois noista rappusista ja tuolta alueelta, jonne ei traktorilla pääse.
Ja miksei kukaan sanonut, että hei nainen, asuminen yksin maalla omakotitalossa on kaikkea muuta kuin helppoa, romanttista ja ihanaa?! :headwall:
Vaan tää talvi on antanut realiteettiterapiaa oikein olan takaa. Ensimmäisten pakkasten aikaan meni pääsulakkeet ja talo kylmeni tunnissa niin että en ois uskonut olevan ikinä mahdollista. Sitten tuli järkyttävät määrät lunta joita ei enää lumikolalla voitettukaan. Kukaan ei kertonut, ettei takan reunalla sovi pitää romanttisesti kynttilöitä, steariini on pirullista tavaraa kun se valuu takan pinnalle. Kärtsä on kamala. Romanttinen talo on näemmä myös kylmä ja vetoisa, eikä se remontointikaan tainnut ihan helppoa olla.
Viimeisimpänä murheena on ollut katolla oleva, koko talven ajalta kertynyt lumimäärä. Ehdin jo murehtia sitä, tippuuko katto niskaan vai onko mun todellakin noustava tuonne ylös katolle. Onneksi tuli suojasäät ja tipautti lumimassat alas. Mutta. Sitä lunta on nyt reilun metrin tuossa kulkuväylällä. Mun auto on motissa, samoin minä täällä. Täältä ei pääse minnekään ennenkuin tuon lumen saa tuosta pois. Lumikolalla ei onnistu, lumi on tosi painavaa. Sitä paitsi täällä on semmoiset kinokset ympärillä, että en todellakaan jaksa nostaa lunta kolalla sen päälle. Yritin jo. Lumi on kovaa, märkää, painavaa. Ja painunut tuohon rappusiinkin jo niin, että mun hentoinen lapio ei toimi siihen. MITÄ MÄ TEEN?!
Yritin jo soitella sitä ainoota ihmistä kiinni, jolla tiedän olevan linkki auratraktorin omistajaan. Mutta sitä mä en tiedä, millä hemmetillä saan tuon lumen pois noista rappusista ja tuolta alueelta, jonne ei traktorilla pääse.
Ja miksei kukaan sanonut, että hei nainen, asuminen yksin maalla omakotitalossa on kaikkea muuta kuin helppoa, romanttista ja ihanaa?! :headwall: