Maailman uusavuttomin äiti - saa haukkua!

[a.p.]

Ja esi´koinen on niin iso jo, että voi olla että jättä päikkärit jo pois. Et voi sanoa että sitten uuvut täysin. Sit on jotain pilalla jos yrität itselles tehdä kaiken vaan helpoksi. Sun täytyy nyt vaan kestää se että esikoinen kasvaa ja ,mahdollisesti ne unet jää pois. Toisaalta, sillon se arki jopa helpottuu, usko pois. Mut sekin pitää osata suunnitella Muuten saat sen vaan pahenemaan.

No siitä olen eri mieltä, kyllä tuo esikoinen vielä ne unet tarvii selvästi. Muuten on taas illat yhtä huutoa. Riittää, että nukkuu edes tunnin.

Syödä lapsi kyllä osaa itse.

 

[Hopss]

En kauhean tarkkaan lukenut kuin aloitusviestin. Mutta olisiko meidän päiväohjelmasta apua, siis voisitko jotenkin soveltaa sitä ja siten saada kaaokseen helpotusta. Minulla on 10kk ikäiset kaksoset ja 3v esikoinen. Esikoinen ei enää nuku päiväunia, mutta yöunet ovatkin 12-13 tuntia pitkät. Kaksosten kanssa on pakko pitää orjallisesti kiinni aikatauluista, muuten en pystyisi ennakoimaan mitään.

lapset heräävät klo 7
aamupala klo 7.30 -8
kaksosten päiväunet 8.30 -> Jos laitan vaunuihin nukkumaan lähdetään samalla ulkoilemaan. Tai perhekerhopäivinä laitan kaukaloon ja lähdetään kerhoon.
välipala kaikilla klo 10
Tässä välissä voidaan ulkoilla, jos aamulla ei olla oltu pihalla.
klo 13 ruoka
kaksosten päiväunet 14-> Vaihtelevasti lähdetään ulos tai sitten jäädään kotiin tekemään ruokaa.
ruoka 16
iltapala 18 siitä suoraan suihkuun ja iltatoimille
sängyissä kaikki lapset klo 19.

Kaikista suurin arjen helpottaja on ollut säännölliset ruoka-ajat. Kun tiedän, että ruokailujen välissä on kolme tuntia aikaa, ehdin valmistelemaan kaikki lähtöä varten ennen ruokaa ja syömisen jälkeen lähdetään heti. Joskus mennään siitä mistä aita on matalin, eli käytetään valmisruokia. Mahdollisuuksien mukaan pyrin tekemän isoja satseja ruokaa, jotta pakastimeen saa varalle. Koskalapset menevät näin aikaisin nukkumaan, teen paljon hiljaisia kotitöitä illalla (pyykin viikkaaminen, keittiön siivous...)

 

["minimii"]

Lapset on nyt kohta 5, juuri 3, reilu 1.5v ja neljäs syntyy kohtapuolin. Olin täysin ummikko lasten kanssa esikoisen synnytyä mutta kummasti sitä vaan on oppinut. Meillä puistoon on myös toista kilometriä, keskustaan useampia kilometrejä. Kelien salliessa ollaan aina suurin osa päivästä pihalla, väsyttää lapset ja on itselle huomattavasti helpompaa kuin koittaa viihdyttää kotona.Lisäksi osallistutaan srkn perhekerhoihin, leikkiryhmään ym mitä nyt täällä maaseudulla on trajolla. Minulla ainakin kaatuisi seinät päälle jos nököttäisin kaiket päivät sisällä muksujen kanssa.

Kyllä se vauva oppii rauhoittumaan niihin vaunuihin, onko käytössä tutti ja vaunuissa katseltavaa? Ja vanhempi oppii ihan varmasti nukkumaan sisällä vaikka pienempi olisi hereillä. Vaatii sitkeyttä, kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta. Laadit sopivan aikataulun aamutoiminen,uloslähdön,ruokailujen (kaikki syövät samaan aikaan) ja unien suhteen ja noudatat sitä hammasta purren. Jos parin viikon päästä ei ala näkyä edistystä niin kannattaa miettiä aikataulujen muuttamista mutta ei mitään ihmeitä päivässä tai kahdessa tapahdu. Tai kerran tai kahden kokeilulla. Lapset rakastavat säännöllisyyttä ja tuttuja rytmejä.

2.5 vuotias jaksaa kyllä kävellä pari kilometriä, paljon nuoremmat päiväkoti ja pph lapset kävelevät päivittäin pidempiä matkoja puistoihin. Ei tietenkään tahdo kun ei ole aiemminkaan tarvinnut mutta oppii varmasti. Ja jos käytössä ei ole autoa, on sinun vaan jaksettava puskea niitä kärryjä seisomalaudan kanssa vaikka olisi luntakin. Rattaat olet varmaan valinnut aikanaan sen mukaan että ne ovat teidän etäsyyksille ja käyttötavoille sopivat?
Onko siellä mitään kerhoja tms joihin voisitte osallistua jotta kaikki saisivat edes muutamalle päivälle viikossa erilaista tekemistä?

 

["vieras"]

Mulla on isolla ikäerolla (5v) lapset ja vauvan on ollut vaan pakko tottua siihen, että esikoista on viety ja haettu kerhosta ja eskarista yms. Aamutoimiin sai kulua tasan tunti ja sitten piti olla jo ulkona, matkaa vajaat pari kilsaa. Sen jälkeen takasin kotiin ja kahden tunnin päästä takasin hakureissulle, oli unien vaihe mikä hyvänsä Jos oli n'lkä niin maitoa vaan ja kesällä evästä mukaan.

Kootut vinkit. Illalla molempien lasten sisä- ja ulkovaatteet valmiisiin kasoihin. Samoin omat. Kahvinkeittimen voi ladata illallla jne. Aamupalan tekoon menee tasan 10min jos niin päättää, sen jälkeen pöperöt naamaan, vessaan ja vaatekasojen kimppuun. ei mene paria tuntia jos ei anna mennä.

Vanhempi kulkee jalan, pulkalla, seisomalaudalla, suksilla. pyörällä, potkulaudalla miten nyt osaa ja pystyy. Keinoja on. Lämmin maitopullo mukaan, sillä saa pahimman nälän ja raivarin talttumaan kotiin lähtiessä.

Ja sit sen ulkoilun ei tartte olla puistoilua. On siellä varmaan joku metsikkö tai muu paikka jossa voi vaikka kokeilla hiihtoa tai kiipeillä lumikasassa?

 

["vieras"]

Esikolta päikkärit pois, se ratkaisee monta ongelmaa.

 

[a.p.]

Kuule. Mitäs jos ulkoistaisit ton 2veen ulkoilut parin viikon ajan, että voisitte rauhassa opetella uutta rytmiä. Tarkoitan siis, että joku MUU hoitaisi sen puolen. Mummot, tädit, kummit, enot, tai maksetut apulaiset kehiin? Niin mä oon tehnyt kun kaaos on ollut liikaa.

Voi tästa olisin niin kiitollinen. Että joku veisi ton esikoisen ulos. Sitten me pärjättäiskin. Mutta kun ei ole sellaisia ihmisiä. Mun äitini on töissä ja anoppi ei suostu menemään ulos. :headwall:

 

[a.p.]

Kiitos näistä esimerkki-aikatauluista! Täytyy yrittää vaikka niitä. Ja kiitos muistakin vinkeistä. Esikoiselta en aio ottaa päiväunia pois, mutta jotain täytyy keksiä. Tää on ihan yhtä helvettiä tää meidän elämä nykyisin.

Tai sitten mä vaan odotan, että vauva on sen ikäinen että osaa istua ja kontata, eli sen voi laskea maahan. Sitten voin ulkoilla niin, että molemmat on hereillä...

 

["Anu"]

Vauva puoli-istuvaan asentoon vaunuihin? Munkaan vauva ei tuossa iässä viihtyny vaunuissa makuu asennossa.

 

[...]

Laita se vanhempi lapsi tarhaan. Näin päivärytmi muodostuu automaattisesti ja lapsikin saa enemmän toimintaa päiviinsä.

 

["omena"]

Onko sun mahdollista hommata tuplarattaita? Ei mun 2,5-vuotias kävellyt lumessa tuollaista matkaa, vaan molemmat matkusti tuplissa puistoon. Meillä vauva nukkui tuossa vaiheessa pienet päikkärit puistossa, n. puoli tuntia ja lopun aikaa kanniskelin sylissä. Vauva ei kyllä huutanut rattaissa, mutta jos olis huutanut niin olisin antanut huutaa sen matkan. Kotiin päästyä sit ruokin lapset ja itseni ja molemmat meni yhtä aikaa nukkumaan. Meillä lapset on opetettu nukahtamaan itsekseen pienestä pitäen, koska mulla ei hermot kestä nukuttamista yhtään...

 

[..]

Miksi on pakko lähteä 2km:n päähän puistoon. Lumileikkeihin et tarvi puistoa. Lapio mukaan äidille ja isommalle ja kaivatte tunneleita aurauskasoihin. Laskettelette. Kolaatte lunta (2,5v istuu kolassa painona) jne. Älä yritä vaikeimman kautta, lapset viihtyvät kyllä vähemmälläkin. Pulkka rallia jne.

Itkuinen vauva on tuttu minullekin. Meillä oli syynä allergiat. Suolioirset voivat oireilla aika huomaamattomasti.

Mun mielestä noin pienen vauvan kanssa ainoa järkevä ulkoiluaika talvella on silloin, kun se nukkuu. Saat laatuaikaa isomman kanssa.

Tee ruokaa pakkaseen (ota aina ruuan jämiä ja pakasta, niistä saat lounaan isommalle) tai osta tyynesti rivi pilttipurkkeja kaappiin. Jos vauva nukkuu ulkoilun ajan, jaksaa varmasti sen aikaa kun laitat ja syötät isomman. Isomman nukuttaminen on ongelma. Itse istuin vauvan kanssa sängyn vieressä ja imetin tms. että vauva pysyi suht hiljaisena. Johan tuo isompi voi kohta jättää päivä unet poiskin.. jos vaikka vain lepäilisi sängyssä.

 

[meillä..]

Nouskaa ylös 8 aikoihin. Lapsille aamupala ja itelle myös. sit lapset leikkimään ja puet ja valmistaudut itse. Sit 2 vuotiaalle vaate juna jossa opettelee pukemaan jotain itse ja samalla ohjeistat ja puet vauvan. ja kello on varmasti lähemmäs 10. sit vauva rattaisiin kohotat vähän istuinta että näkee sieltä jotain ja isompi pulkkaa ja vedät sitä. Voitte leikkii myös omalla pihalla, esikoinen hangessa ja pieni touhuaa mukana vaikka kontaten tai sinun sylissä . 11-11.30 sisään ja lapsille muonaa, ja vauva nukkumaan ja esikko perään. sillä aikaa voit itse rentoutua ja kun lapset heräävät 2paikkeilla on välipalat ja leikkimiset sitten tuleekin piirrettyjä ja ruokaa.
Kahden lapsen kanssa on välillä vaikea mennä ja touhuta varsinkin kun eriikäiset, suunnittele itse valmiiksi rutiinit ja teippaa jääkaapin oveen, näin itsekin teen jotta en alloita aamua stressillä. Ja jos vauva ei suostu ollenkaan olemaan rattaissa niin talviaikaan pistä pulkkaan esikko taaksen ja kuopus nojaamaan esikkoon ja sit siinäkni tapa ulkoilla..

Tsemppiä ja jaksamista :=)

 

["hei"]

No tuolla asenteella se tuskin onnistuu silloinkaan jos asiat täytyy tekemällä tehdä niin vaikeiksi. Mitä pienempi lapsi, sitä helpompaa ja mitä pienempänä tottuu säännölliseen päivärytmiin ja ulkoiluun,sitä helpompaa kaikille.
Lapset oppii uusiin tapoihin jos aikuisella riittää kärsivällisyyttä edes kokeilla niitä.
2.5v ei todella tarvitse päikkäreitä, vaikka viikon ehkä onkin kärttyisämpi niin helpottaa arkea lopulta kummasti.
Kahden lapsen kanssa, joista toinen on ihan pieni vauva, harva elää niin kaaoksessa että tarvitsee 2.5 vuotiaalle ulkoiluttajan kun ei selviä vauvan ja taaperon kanssa yhdestä ulkoilusta päivän aikana???? Haloo ihminen, mihin sun aika kuluu?? Ymmärrän jos teidän talo on kartano joka huolto vaatii päiivttäistä useamman tunnin urakkaa,tai jos teet lastenhoidon ohessa töitä.

Minulla on myös 3 pientä lasta, olen yrittäjä ja kotiäiti, miehellä myös firma, teen ruuat itse, meidän talo on 300 neliötä, asumme korvessa, ulkoilemme silti vähintään kerran päivässä. Heräämme aamulla ennen 7, ulkoilemme tai kerhoilemme aamupäivällä,eka ruoka, kodinhoitoa ja uudelleen ulos,sisälle, toinen ruoka .Isommat leikkivät ja pieninkin osaa jo touhuta mukana. Vauvana pötkötti, matolla, sitterissä tai sylissä samalla kun tein kotitöitä. Iltatoimet ja nukkumaan ennen 19. Illalla on aikaa esivalmistella seuraavan päivän ruokia, tehdä firman hommia ja vielä viettää laatuaikaa miehenkin kanssa kun kotiutuu yleensä 21 aikaan. En edes pidä tätä mitenkään kummallisena suorituksena, ihan tavallista arkea. Niin ja nytkin poikkesin vielä täällä, hämmästelemässä että miten joku voi pitää ylitsepääsemättömän vaikeana ulkoilla yhden lapsen ja yhden vauvan kanssa???

 

["sissi"]

Mulla oli sellainen vauva, joka ei viihtynyt muualla kuin sylissä. Ei siis pötkötellyt lattialla tai sitterissä, ei kantoliinoissa tai -repussa. Ainoastaan pystyasennossa sylissä ja silloinkin piti pysyä liikkeessä. Kanniskelin noin 4 kk. Muutenkin oli todella vaativainen vauva. Jos mulla olis silloin ollut tuossa toinenkin lapsi, niin kyllä olis hikeä pukannut useampaan kertaan. Mutta nyt vauvasta on kasvanut ihana, iloinen ja tomera 1 vuotias.

Haluaisin vain välittää sulle myötätuntoa ja voimia. Varmasti jossain vaiheessa alkaa helpottaa, kun vaan jaksat nyt pahimman yli. Toivottavasti saisit jostain apua arkeen.

 

[a.p.]

[QUOTE="hei";22682334]No tuolla asenteella se tuskin onnistuu silloinkaan jos asiat täytyy tekemällä tehdä niin vaikeiksi. Mitä pienempi lapsi, sitä helpompaa ja mitä pienempänä tottuu säännölliseen päivärytmiin ja ulkoiluun,sitä helpompaa kaikille.
Lapset oppii uusiin tapoihin jos aikuisella riittää kärsivällisyyttä edes kokeilla niitä.
2.5v ei todella tarvitse päikkäreitä, vaikka viikon ehkä onkin kärttyisämpi niin helpottaa arkea lopulta kummasti.
Kahden lapsen kanssa, joista toinen on ihan pieni vauva, harva elää niin kaaoksessa että tarvitsee 2.5 vuotiaalle ulkoiluttajan kun ei selviä vauvan ja taaperon kanssa yhdestä ulkoilusta päivän aikana???? Haloo ihminen, mihin sun aika kuluu?? Ymmärrän jos teidän talo on kartano joka huolto vaatii päiivttäistä useamman tunnin urakkaa,tai jos teet lastenhoidon ohessa töitä.

Minulla on myös 3 pientä lasta, olen yrittäjä ja kotiäiti, miehellä myös firma, teen ruuat itse, meidän talo on 300 neliötä, asumme korvessa, ulkoilemme silti vähintään kerran päivässä. Heräämme aamulla ennen 7, ulkoilemme tai kerhoilemme aamupäivällä,eka ruoka, kodinhoitoa ja uudelleen ulos,sisälle, toinen ruoka .Isommat leikkivät ja pieninkin osaa jo touhuta mukana. Vauvana pötkötti, matolla, sitterissä tai sylissä samalla kun tein kotitöitä. Iltatoimet ja nukkumaan ennen 19. Illalla on aikaa esivalmistella seuraavan päivän ruokia, tehdä firman hommia ja vielä viettää laatuaikaa miehenkin kanssa kun kotiutuu yleensä 21 aikaan. En edes pidä tätä mitenkään kummallisena suorituksena, ihan tavallista arkea. Niin ja nytkin poikkesin vielä täällä, hämmästelemässä että miten joku voi pitää ylitsepääsemättömän vaikeana ulkoilla yhden lapsen ja yhden vauvan kanssa???[/QUOTE]

No sepä se. Niin kun jo sanoin, mä oon jotenkin uusavuton täällä kotona lasten kanssa. Esikoisen kanssa oli vielä helppoa mutta tää refluksivauva on saanut mun elämän täysin sekaisin. Arkea on pakko pyörittä sen ehdoilla ja siltikin on yhtä kaaosta.

Vauvaa ei niin vaan laiteta lattialle tai sitteriin pötköttelemään, huuto alkaa välittömästi. Täysin sylissä pideltävä tapaus. Voin toki huudattaa, mutta pää hajoaa jo ensimmäisen 5 minuutin aikana siihen huutoon. Siispä olen tottunut olemaan yksikätinen nykyisin - vauva on aina toisessa kainalossa.

Mä en tosiaan asu palatsissa vaan köyhässä pienessä talossa. Siivota en ole ehtinyt viikko kausiin, sekin ahdistaa. Aika ja elämä vaan kuluu eteenpäin, jatkuvaa kaaosta hallitessa. Tai sitä yrittäessä.

 

["sissi"]

Meillä helpotti kanniskelu siinä vaiheessa kun vauva alkoi ryömiä. Siinä riitti puuhaa lattialla sitten vähäksi aikaa. Sitä ennen max 5 min viihtyi lattialla tai sitterissä. Ja ei todella ollut kyse siitä, että oltais pienestä inahduksesta haettu syliin (ennenkuin joku ehtii väittää). En edes tajunnut, että sellaisia pötkötteleviäkin vauvoja oikeasti on, ennekuin näin perhekerhoissa. Mutta me ihmiset ollaan niin erilaisia jo vauvanakin.

 

[a.p.]

[QUOTE="sissi";22682402]Mulla oli sellainen vauva, joka ei viihtynyt muualla kuin sylissä. Ei siis pötkötellyt lattialla tai sitterissä, ei kantoliinoissa tai -repussa. Ainoastaan pystyasennossa sylissä ja silloinkin piti pysyä liikkeessä. Kanniskelin noin 4 kk. Muutenkin oli todella vaativainen vauva. Jos mulla olis silloin ollut tuossa toinenkin lapsi, niin kyllä olis hikeä pukannut useampaan kertaan. Mutta nyt vauvasta on kasvanut ihana, iloinen ja tomera 1 vuotias.

Haluaisin vain välittää sulle myötätuntoa ja voimia. Varmasti jossain vaiheessa alkaa helpottaa, kun vaan jaksat nyt pahimman yli. Toivottavasti saisit jostain apua arkeen.[/QUOTE]

Kiitos! Ihana kuulla, että on olemassa mahdollisuus että joskus helpottaa!

 

["vieras"]

Voisko isomman lapsen yksinään nukahtamisen oppimista tehostaa jollakin palkitsemissysteemillä? Ensiksi selittää lapselle miksi tällainen muutos on tärkeää. Kun nukkumaan meno sujuu hyvin, saa esim. tarran ja se liimataan yhdessä askarreltuun tauluun. Sitten kun sujuu hyvin, voi hommata jonkun isomman palkinnon ja jättää palkitsemisen pois. Nää tuntuu hölmöltä, mutta ainakin meillä 2,5 v motivoituu kummasti yrittämään palkinnon toivossa. En jättäisi päiväunia pois, jos lapsi selvästi tarvitsee päiväunet.

 

["vieras"]

Lapsilla on suurin piirtein sama ikäero kuin ap:lla. Mä käytin nuoremmalla todella paljon kantoliinaa. Mitä isommaksi vauva kasvoi eli mitä pidempään oli hereillä päivässä, sitä tärkeämmäksi liina muodostui. Sillä tavalla käytiin leikkipuistoissa ja mm. kaupassa, kun esikoinen istui kauppakärryissä. Päiväunet sijoitin samaan aikaan aika nopeasti. Olen yrittäjä, joten tein töitä päivittäin pari tuntia lasten päiväuniaikaan. Siksikin oli pakko sijoitella nuo päiväunet samaan.Meillä rytmi kyllä pysyi parempana, kun aamupäivällä tehtiin edes jotain. JOko nähtiin kavereita, ulkoiltiin tai käytiin kaupassa. Sen jälkeen ruoka ja unet maistuivat paremmin. Ilman ohjelmaa päivä meni jotenkin notkumiseksi ja mikään ei oikein onnistunut.

 

[ai jaa]

[QUOTE="sissi";22682402]Mulla oli sellainen vauva, joka ei viihtynyt muualla kuin sylissä. Ei siis pötkötellyt lattialla tai sitterissä, ei kantoliinoissa tai -repussa. Ainoastaan pystyasennossa sylissä ja silloinkin piti pysyä liikkeessä. Kanniskelin noin 4 kk. Muutenkin oli todella vaativainen vauva. Jos mulla olis silloin ollut tuossa toinenkin lapsi, niin kyllä olis hikeä pukannut useampaan kertaan. Mutta nyt vauvasta on kasvanut ihana, iloinen ja tomera 1 vuotias.

Haluaisin vain välittää sulle myötätuntoa ja voimia. Varmasti jossain vaiheessa alkaa helpottaa, kun vaan jaksat nyt pahimman yli. Toivottavasti saisit jostain apua arkeen.[/QUOTE]

minullakin. Allergialapsi jonka oireiden syy selvisi vasta myöhemmin. Ja muutamaa vuotta vanhemmat sisarukset joten ei siinä auttanut jäädä kotiin ihmettelemään. Kun vain sai lähdetyksi liikkeelle niin helpompaa se oli vauvankin kanssa. saati niille isommille. Nyt pienin on jo parivuotias ja täytyy sanoa että oli se vauva-aika vielä helppoa,kaikesta huolimatta. Odotas kun isommalle iskee 4 v uhma ja pienemmällä on samaan aikaan 2 v uhmaikä. Että ihan sopii haaveilla vaan niistä helpoista ja rauhallisista hetkistä tai siitä että muksut istuvat vierekkäin hiekkalaatikolla kakkua tekemässä. Kyllä se arki on helpompi tehdä sujuvaksi tuossa vaiheessa.

 

["yhäippä"]

Mulla oli 2v sitten sama tilanne. Meillä herättiin siinä 7 aikaan ja puoli kymppi puistossa. Silloin ei ollut näin paljon lunta, mutta jos esikoinen ei kävele niin pulkkaan istumaan, vedät pulkkaa ja työnnät rattaita saat itekin liikuntaa. tai sit se vauva liinaan.

Meillä oli rytmi niin että kuopus nukkui puistoiluajan, sit kotiin syömään, sit esikoinen lepäs tai nukku, kuopus nukku tai touhus, mä olin koneella tai tein kotihommia. Klo 14-15 välipala ja uudelleen ulos ja sit kuopus taas nukkui. Myöhemmin sit oli hereillä kun ulkoitiin mut sit osas jo istua ja oli kevät eli istu hiekkalaatikossa tyytyväisenä.

Kaiken a ja o on aikataulu, lapsille tosi tärkeää ett kaikki tapahtuu suht koht samaan aikaan ja samassa järjestyksessä. Ja auttaa äitiäkin, vaikka missä koomassa saa rutiinilla vietyä päivän läpi.

Puistossa on varmasti kavereitakin eli sinne vaan. Ja eti onko lähistöllä perhekahvilaa, muskareita tms. sinne vaan äitikavereita ettimään.

 

["milli"]

Kuulostaa JUST mun elämältä

 

[Puharhu]

Kuulostaa kyllä kaikin puolin siltä, että olet oikeasti masentunut. Jos aloittaisit sillä, että varaat itsellesi lääkäriin ajan ja hommaat apua tuohon henkiseen väsymiseen. Siinä ohessa rukkaat ihan vaikka paperilappusysteemillä teille säännöllisen päivärytmin, johon lapset totutat. Tsemppiä ja jaksamista. Olin itse esikoisen vauva-ajan masentunut ja todella elämä muuttui helpommaksi kun sain apua. Tosin itse osasin sitä hakea vasta, kun lapsi oli jo kolmen...

 

["vieras"]

Arjen helpottamiseksi hankkisin tuplarattaat: kun vauva nukahtaa, laitat myös esikon kyytiin ja lähdette kävelylle. Kumpikin muksu nukkuu yhtä aikaa ja saat itse hieman huokaista. Missään ei ole sanottu että lapsen täytyy leikkiä ulkona, raitista ilmaa saa nukkuessaankin.

Ja mitä omaan jaksamiseen tulee, kannattaa hakea apua. Soita vaikka neuvolaan, ohjaavat sieltä eteenpäin. Itse olin vastaavassa tilanteessa kun kaksi vanhinta lasta olivat pieniä. Jotenkin siitä selvittiin eteenpäin. Vaikeinta oli myöntää itselleen etten jaksa; sen kun tein, alkoi helpottaa.

Elämässä on hyvä olla muutakin kuin lapset. Omaa aikaa. Aikuisten seuraa. Joku jonka kanssa keskustella. Ja vaikka et viihtyisikään pitkään kotona, asiat pitää saada silti toimimaan, pelkkä töihin paluu ei muita asioita muuksi muuta. Vaikka se osaltaan helpottaakin niin illat kotona voivat olla sitäkin rankempia.