H
huono ja väsynyt mama
Vieras
Mä en tiedä miten tämä arjen pyörittäminen on mulle niin VAIKEETA.
Mulla on 2 lasta, 2,5v ja 5kk. Päivät on pitkiä kuin nälkävuosi ja rytmi on täysin hukassa.
Aamuisin noustaan 7-8 aikaan, kun mies lähtee töihin. Lapset herää siihen, eikä suostu enää jatkamaan unia. Koko aamupäivä menee yhdessä kaaoksessa kun yritän ruokkia molemmat, vaatettaa ja kammata, sekä suoriutua vielä itsekäin pois yöpaidasta ja saada itseni jotenkin kuosiin.
Suurin ongelma on, etten osaa rytmittää meidän elämää niin, että päästäisiin ulos. Vauva nukahtaa päiväunilleen vaunuihin puolen päivän aikaan, jolloin mulla on kiire ruokkia esikoinen ja saada hänet päiväunille - nukuttaminen kun ei onnistu jos vauva on hereillä. Meidän lähin leikkipuisto on parin kilsan päässä, ja meidän pikkupihassa ei ole _mitään_ lapsille. Olisi siis lähettävä sinne kilometrien päähän, mutta missä välissä?
Vauva on aina ollut haastava ja itkuinen, eikä todellakaan viihdy vaunuissa hereillä ollessaan. Ja enhän mä ton ikäistä voi maahankaan laskea kun ei osaa vielä edes istua! Raahaan sitä siis toppapuvussaan sylissäni vai?
Nää päivät on yhtä kidutusta meille kaikille kolmelle. Mies tulee kotiin 18 jälkeen illalla, jolloin mä oon sekä henkisesti että fyysisesti täysin finaalissa.
Onko muilla samanikäisiä lapsia? Millaisia on teidän päivärytmit ja MITEN IHMEESSÄ PYSTYTTE ULKOILEMAAN???
Mulla on 2 lasta, 2,5v ja 5kk. Päivät on pitkiä kuin nälkävuosi ja rytmi on täysin hukassa.
Aamuisin noustaan 7-8 aikaan, kun mies lähtee töihin. Lapset herää siihen, eikä suostu enää jatkamaan unia. Koko aamupäivä menee yhdessä kaaoksessa kun yritän ruokkia molemmat, vaatettaa ja kammata, sekä suoriutua vielä itsekäin pois yöpaidasta ja saada itseni jotenkin kuosiin.
Suurin ongelma on, etten osaa rytmittää meidän elämää niin, että päästäisiin ulos. Vauva nukahtaa päiväunilleen vaunuihin puolen päivän aikaan, jolloin mulla on kiire ruokkia esikoinen ja saada hänet päiväunille - nukuttaminen kun ei onnistu jos vauva on hereillä. Meidän lähin leikkipuisto on parin kilsan päässä, ja meidän pikkupihassa ei ole _mitään_ lapsille. Olisi siis lähettävä sinne kilometrien päähän, mutta missä välissä?
Vauva on aina ollut haastava ja itkuinen, eikä todellakaan viihdy vaunuissa hereillä ollessaan. Ja enhän mä ton ikäistä voi maahankaan laskea kun ei osaa vielä edes istua! Raahaan sitä siis toppapuvussaan sylissäni vai?
Nää päivät on yhtä kidutusta meille kaikille kolmelle. Mies tulee kotiin 18 jälkeen illalla, jolloin mä oon sekä henkisesti että fyysisesti täysin finaalissa.
Onko muilla samanikäisiä lapsia? Millaisia on teidän päivärytmit ja MITEN IHMEESSÄ PYSTYTTE ULKOILEMAAN???