MAAILMAN PARAS LEFFA???

Mä en tiedä minkä takia mut... Johtuu lienee lapsista osittain, mutta koitan suojella itteäni kaikelta mahdolliselta väkivallalta joka telkasta tulee. Esim. toi Braveheart on hyvä, vaan (se myös )on jostain syystä itselle liiikaa. Tuntuu että nykypäivänä se mitä itse tulee telkasta katottua on lähinnä huumoria... =)
Mies tykkää kaikista mafioso jutuista ja myös historialeffoista(gladiaattorit tms) , mä jätän suosiolla väliin.
Lisää kommentteja leffoista?

Tästäkin tuli just mieleen kun katsoin sen Rambo4.
Sylttyä rupesin kattomaan, mutta vaikken minä mikään herkkä ole, niin alko ärsyttää se kuinka paljon väkivallalla ja suolenpätkillä siinä mällättiin.
Sillä yritettiin tahallaan shokeerata, mutta onhan aihekin ollut ajankohtainen kun ajattelee niitä tiibetin munkkeja ja sitä sotilasjuntta meininkiä muutenkin, onko siellä todella asiat NOIN kamalassa kunnossa
Herätti ainakin.

 

Oopperan kummitus, se uusin! Aivan ihana!

Vaikka sanottiin että vain yksi niin toisena kuitenkin se minisarja ylpeys ja ennakkoluulo! Aivan mahtava! :heart:

 

TÄYDELLINEN MAAILMA (ja perusteluja ei tarvine edes laittaa!)

 

The Butterfly Effect (Perhosvaikutus) ja onhan noitaa muitakin mut toi tulee aina ensimmäisenä mieleen, on niin hyvä elokuva ja siis se directors cut-versio, teatteriversion loppu on ihan kökkö :/

 

TÄYDELLINEN MAAILMA (ja perusteluja ei tarvine edes laittaa!)

Mulle tuntematon. laita siis ne perustelut =)

 

Perhosvaikutus ja Uhrilampaat tosi jees.

Uinu uinu lemmikit mainittakoot myös. Varsinkin ykkönen.
Stephen Kingin kirjoihin perustuvat leffat kaikki mun mieleen. Ainuttakaan hänen kirjaa en ole lukenut, kun olen laiska lukija, mut leffoist tykkään

Hyvä, hyvä, olihan täällä toinenkin joka tykkää kyseisestä leffasta http://www.imdb.com/title/tt0289879/

 

Saman tie rupes raksuttaa,onko costner leffa?

 

The Green Mile ja The Crow,nämä nyt tuli ekana mieleen :heart:

 

Perhosvaikutus ja Uhrilampaat tosi jees.

Uinu uinu lemmikit mainittakoot myös. Varsinkin ykkönen.
Stephen Kingin kirjoihin perustuvat leffat kaikki mun mieleen. Ainuttakaan hänen kirjaa en ole lukenut, kun olen laiska lukija, mut leffoist tykkään

Hyvä, hyvä, olihan täällä toinenkin joka tykkää kyseisestä leffasta http://www.imdb.com/title/tt0289879/

Mätykkäsin juonesta

 

Ylös jottei unohdu!

 

Hmm, mitä vanhemmaksi sitä tulee sitä vaikeampi on edes muistaa mitä on katsonut Elokuvien suurkuluttajana en osaa nimetä mitään.. damn..

 

Hmm, mitä vanhemmaksi sitä tulee sitä vaikeampi on edes muistaa mitä on katsonut Elokuvien suurkuluttajana en osaa nimetä mitään.. damn..

Juuh itsellä kanssa on todella vaikeata rajata edes kymmentä hyvää.

Nähtyjä rainoja se 20000+ niin tuolla määrällä alkaa jo olemaan sitä pohjaa josta ammentaa

 

Ei vitsi nyt tuli mieleen yks elokuva, mut se sai muistaakseni iltalehden arvostelussa 1 tähden joten jätämpä mainitsematta

 

Ei vitsi nyt tuli mieleen yks elokuva, mut se sai muistaakseni iltalehden arvostelussa 1 tähden joten jätämpä mainitsematta

Sano vaan ihan rohkeasti.

Monesti olen sitä mieltä että kriitikot ei tiedä mistään mitään...
Jos se ei ole Ranskalainen taide-elokuva taikka Kaurismäen taidetta niin se on pas**a.

Itte kyllä nautin päättömistä komedioista, kunnon toiminnasta, sci-fistä, romanttisista komedioista, draamoista, sota-elokuvista, dokumenteista, kauhusta, trillereistä, jännäreistä, dekkareista jne jne jne.

 

Leon

Katsomisen arvoinen myös uudemmista on The Bucket List.

 

Moulin Rouge
... koska voimakkaita tunteita, tulkintaa ja musiikkia

Leon
.... koskettaa ja jättää hiljaiseksi

Villit kuviot
....pitää otteessa alusta loppuun ja ylläättää yhä uudestaan juonenkäänteillä, toista tälläistä ei ole vielä tehty

Amelie
...jos et hymyile kun elokuva loppuu, olet nukahtanut

Pikku naisia
...varaa iso paketti nenäliinoja....kaunis, kaunis elokuva

Good Will Hunting
...itsensä löytämistä ja sen hyväksymistä....uskoa siihen että meillä kaikilla on mahdollisuus



...tässä nyt joitakin unohtamatta Brockback Mountainta, Kaunista mieltä, Vihreää mailia yms. Ensimmäisenä mainittu on henk.koht. suosikki kautta aikojen.

 

Pyörtykää... Rock n roll never dies :ashamed:

 

Mä en tiedä minkä takia mut... Johtuu lienee lapsista osittain, mutta koitan suojella itteäni kaikelta mahdolliselta väkivallalta joka telkasta tulee. Esim. toi Braveheart on hyvä, vaan (se myös )on jostain syystä itselle liiikaa. Tuntuu että nykypäivänä se mitä itse tulee telkasta katottua on lähinnä huumoria... =)
Mies tykkää kaikista mafioso jutuista ja myös historialeffoista(gladiaattorit tms) , mä jätän suosiolla väliin.
Lisää kommentteja leffoista?

Tän oon huomannut..aiemmin meni millainen räiskintä tai kauhuelkka vaan, nykyisin ei. (Paitsi Se:n oon nähnyt vaan kerran, enkä toista kertaa katso, sen verran oli kamala)
Nykysin sitä kattoo mieluiten jotain romanttista hömppää, ettei vaan alkais pelottaa Miulla myös uniin asti tulee jotkut asiat, mitä on kattonut, eikä oikeen ois varaa valvoa pahojen unien takia, kun nuo lapsetki tuppaa välillä valvottaa :/
Veljeni repii pelihousujaan, ku se kattoo paljon elokuvia ja suosittelee jotain, mut en saa ikinä aikaseks kattoo niitä..vaikka haluisinkin.

 

Face off .

 

hurjapäät..... autoja....

Maailman paras elokuva? Hurjapäät? Ei kai nyt sentään???

 

NOita on niiin monta, mutta tuo crazy/beautiful on koskettava ihan oman nuoruutenikin kuvaus...

 

Jaajaa, täällä on höllennetty tuota määrärajoitusta.

Tunnustaudun suoraan snobiksi, joka rakastaa Kaurismäkiä ja ranskalaista "taide-elokuvaa". Teuvo Tulion leffat ovat i-h-a-n-i-a, itseironisen moralistisia. Kim Ki-Duk miellyttää samasta syystä kuin Kaurismäet, turha puhe on poissa, esteettisen kaunista maisemaa maalataan, vaikka näkymä olisi rosoinenkin. Hieman samaa on Francois Ozonin pätkissä, vaikka puhetta onkin enemmän kuten latinalaisen kulttuurin edustajalta sopii odottaakin. Kusturica ja Pasolini sekä Breillat ovat myös rosoisia, mutta reteesti, iloitellen ihmisen psyyken väärällä puolella.

 

Tosin american history X:n minäkin alleviivaan...

Pitikö perhana kirjautua niin ei mene nimet sekaisin

:attn: :wave:

Tulihan se sieltä kun hieman potki...

Yleensä yritän tämänkaltaisissa kyselyissä karttaa vain muutamia vuosia sitten ilmestyinä filkkoja, koska ne ovat yleensä ihmisten muistissa parhaiten.

Jos lähtisin tästä nimeämään kaikkia mielestäni katsomisen arvoisia elokuvia tulisi siitä varmaan 3-4 sivua tavaraa tähän...

Mutta jos pari tärppiä lisäisin niin:

- The Butterfly Effect (Perhosvaikutus)(Loistava kuvaus siitä että aina emme voi vaikuttaa kohtaloomme).
- Blood in, Blood out (Samaa Verta) Upea kuvaus -80 luvun Amerikan jengeistä.
- Silence of the Lambs (Uhrilampaat) Karu kuvaus ihmismielen synkkyydestä pahimmillaan.
- Once Were Warriors (Kerran Sotureita) Kylmä ja rujo kuvaelma siitä miten alkoholi sekä ympäristö vaikuttaa ihmisiin.

NO yleisgenrestä minäkin voin nimetä Gibsonin Braveheart
Tuo Le pacte des loups oli ensimmäinen leffa joka pisti silmään visualisesti eri tyylillä. Sillä ohjaustyylillähän on nyt nykyään tehty monen monta leffaa... Minulla on vähän sitä, että mitä vanhemmasta leffasta on kyse, sen huonopi se on, minä katson leffoja monesti visuaalisuuden vuoksi, siksi nämä uusimmat on aina parempia.
Tosin en voi sietää tätä "yhden käden kameralla kuvattua" -tyyliä mikä on taas ollut in, se on liian sekavaa...

Yhtä leffaa en pysty minäkään nimeämään kun niitä on katsottu niin valtavasti.

Haluan vaan kommentoida tuohon leffojen visuaalisuuteen senverran että nykyelokuvissa jo suurin osa nojaa siihen että elokuva näyttää hyvältä ja juoni on ihan olematon. Tykkään kyllä katsoa visuaalisesti upeita leffoja mutta kyllä se juoni on kuitenkin elokuvan selkäranka ja jos ei sitä ole niin eipä siitä elokuvasta paljon mieleen jää. On ihanaa katsoa elokuva joka oikeasti herättää ajatuksia ja sitä jää pohtimaan vielä pitkään katsomisen jälkeenkin. Ja se että elokuva on ajatuksia herättävä ei tarkoita sitä että se kuuluisi tiettyyn genreen tai että se ei voisi olla visuaalisesti viihdyttävä. Välillä tuntuu kun katsoo jotain uutta leffaa niin alkaa epäilyttää että onko käsikirjoittajia enää ollenkaan vai aliarvioidaanko katsojia todella pahasti.

 

Mutku emmä oo nähny kaikkia leffoja!

mutta finaaliin pääsee: Hiljaiset sillat, Yksi lensi yli käenpesän, Dogma ja Naisen tuoksu.

Hiljaiset sillat on ihana. :heart:

 

Tosin american history X:n minäkin alleviivaan...

Pitikö perhana kirjautua niin ei mene nimet sekaisin

:attn: :wave:

Tulihan se sieltä kun hieman potki...

Yleensä yritän tämänkaltaisissa kyselyissä karttaa vain muutamia vuosia sitten ilmestyinä filkkoja, koska ne ovat yleensä ihmisten muistissa parhaiten.

Jos lähtisin tästä nimeämään kaikkia mielestäni katsomisen arvoisia elokuvia tulisi siitä varmaan 3-4 sivua tavaraa tähän...

Mutta jos pari tärppiä lisäisin niin:

- The Butterfly Effect (Perhosvaikutus)(Loistava kuvaus siitä että aina emme voi vaikuttaa kohtaloomme).
- Blood in, Blood out (Samaa Verta) Upea kuvaus -80 luvun Amerikan jengeistä.
- Silence of the Lambs (Uhrilampaat) Karu kuvaus ihmismielen synkkyydestä pahimmillaan.
- Once Were Warriors (Kerran Sotureita) Kylmä ja rujo kuvaelma siitä miten alkoholi sekä ympäristö vaikuttaa ihmisiin.

NO yleisgenrestä minäkin voin nimetä Gibsonin Braveheart
Tuo Le pacte des loups oli ensimmäinen leffa joka pisti silmään visualisesti eri tyylillä. Sillä ohjaustyylillähän on nyt nykyään tehty monen monta leffaa... Minulla on vähän sitä, että mitä vanhemmasta leffasta on kyse, sen huonopi se on, minä katson leffoja monesti visuaalisuuden vuoksi, siksi nämä uusimmat on aina parempia.
Tosin en voi sietää tätä "yhden käden kameralla kuvattua" -tyyliä mikä on taas ollut in, se on liian sekavaa...

Yhtä leffaa en pysty minäkään nimeämään kun niitä on katsottu niin valtavasti.

Haluan vaan kommentoida tuohon leffojen visuaalisuuteen senverran että nykyelokuvissa jo suurin osa nojaa siihen että elokuva näyttää hyvältä ja juoni on ihan olematon. Tykkään kyllä katsoa visuaalisesti upeita leffoja mutta kyllä se juoni on kuitenkin elokuvan selkäranka ja jos ei sitä ole niin eipä siitä elokuvasta paljon mieleen jää. On ihanaa katsoa elokuva joka oikeasti herättää ajatuksia ja sitä jää pohtimaan vielä pitkään katsomisen jälkeenkin. Ja se että elokuva on ajatuksia herättävä ei tarkoita sitä että se kuuluisi tiettyyn genreen tai että se ei voisi olla visuaalisesti viihdyttävä. Välillä tuntuu kun katsoo jotain uutta leffaa niin alkaa epäilyttää että onko käsikirjoittajia enää ollenkaan vai aliarvioidaanko katsojia todella pahasti.

On aivan mahdollista, että leffa näyttää upealta, vuorosanoja on ehkä puolen tunnin välein, silti juoni kantaa ja leffa saa ihmisen niin häkellyksiin, että rainan loputtua on kuin olisi saanut iskun palleaan.