Mä vihaan unettomuutta!

[evita]

Juttele lääkärin kanssa, olennaista on, että unettomuus ei kroonistu. Siihen pitäisi äkkiä reagoida ja hoitaa se pois.

Nukahtamislääkettä ihan pieni annos muutamana iltana voisi ehkä auttaa. Ei niitä kannata pelätä, jos kerran nukkuminen on mennyt ihan sekaisin. Pääasia olisi saada unet takaisin, etteivät ne häviä lopullisesti.

 

[vieras vinkkaa]

tääl kans yksi :wave:

Jos joskus sattuu käsiin kirjastossa poistomyynnissä niin ruotsin kielioppia parempi on sellainen valko-ruskeakantinen kansantalouden perusopintokirja

 

[Huspati Huta]

Juttele lääkärin kanssa, olennaista on, että unettomuus ei kroonistu. Siihen pitäisi äkkiä reagoida ja hoitaa se pois.

Nukahtamislääkettä ihan pieni annos muutamana iltana voisi ehkä auttaa. Ei niitä kannata pelätä, jos kerran nukkuminen on mennyt ihan sekaisin. Pääasia olisi saada unet takaisin, etteivät ne häviä lopullisesti.

Minun pitää varmaan jossain vaiheessa tähän turvautua, mutta se tarkoittaa automaattisesti sairaslomaa enkä mielelläni siihen turvautuisi. Nämä uudet työvuorot eivät ainakaan paranna tilannetta, virkistyn ihan liikaa, kun menen keskellä yötä kotiin ja seuraavaan työvuoroon voi joutua jo aamupäivällä.

 

[vieras]

Mulla on kanssa jo pitkään ollut käytössä nukahtamislääkkeet niin, että saan aina vajaan vuoden setin =100kpl. Joka kolmas ilta siis saan sen ottaa. Tai saan ja saan, mutta lääkärin kanssa on sovittu näin ja havaittu tämä systeemi sopivaksi. Välillä hyvinä aikoina pidän väliviikonkin mutta aika säännöllisesti noi tarvitsen. Yksi huonouninen yö nyt menee koska vaan mutta kahden jälkeen on jo aika kuutamolla. Mulla siis paniikkioireet ym vahvistuu heti jos en saa nukuttua tarpeeksi.

Jaksamisia! Pitkäaikaisesta lääkityksestä oli mulle ainakin se etu, että psyykkinen paine helpotti kun lääkkeet ei ole koko ajan loppu tai melkein loppu. Tiedän myös että niitä saan lisää sitten kun määräaika on. Nukahtaminen ilman lääkettäkin on helpompaa kun ei tarvitse paineilla..

 

[evita]

Juttele lääkärin kanssa, olennaista on, että unettomuus ei kroonistu. Siihen pitäisi äkkiä reagoida ja hoitaa se pois.

Nukahtamislääkettä ihan pieni annos muutamana iltana voisi ehkä auttaa. Ei niitä kannata pelätä, jos kerran nukkuminen on mennyt ihan sekaisin. Pääasia olisi saada unet takaisin, etteivät ne häviä lopullisesti.

Minun pitää varmaan jossain vaiheessa tähän turvautua, mutta se tarkoittaa automaattisesti sairaslomaa enkä mielelläni siihen turvautuisi. Nämä uudet työvuorot eivät ainakaan paranna tilannetta, virkistyn ihan liikaa, kun menen keskellä yötä kotiin ja seuraavaan työvuoroon voi joutua jo aamupäivällä.

Miten teillä on päädytty noin hulluihin vuoroihin? Minusta siitä jo nykyään aika paljonkin puhutaan mikä vuorotyössä on tärkeää ja miten järjestelmä pitäisi rakentaa, jotta ihmiset sitä jaksaisivat.

Nukkuminen on ihan käsittämättömän iso asia, oikeasti unettomuus tekee ihmisen mielipuoleksi...

 

[Huspati Huta]

Miten teillä on päädytty noin hulluihin vuoroihin? Minusta siitä jo nykyään aika paljonkin puhutaan mikä vuorotyössä on tärkeää ja miten järjestelmä pitäisi rakentaa, jotta ihmiset sitä jaksaisivat.

Nukkuminen on ihan käsittämättömän iso asia, oikeasti unettomuus tekee ihmisen mielipuoleksi...

Säästösyistä, sanotaan, mutta kyse on kai periaatteesta. No, katsotaan nyt mitä tästä tulee. Kerran olen nukkunut pommiin, mutta siis väärinpäin, en lähtenyt ajoissa kotiin, vaan nukahdin kertakaikkiaan, kun piti odottaa työvuoron päättymistä. Olin kohtuullisen sekaisin, kun sattumalta havahduin.

 

[miljoonakala]

Mä en tiedä miksi mä karsastan ajatusta nukahtamislääkkeistä. Jotenkin pelkään ottaa nukahtamislääkettä kun olen yksin lasten kanssa. Vaikka se on vaan nukahtamiseen niin jos en herääkään.. :ashamed:
Lisää näitä pohdittavaks yösydännä. Mä pohdin muutenkin kaiken mahdollisen valmiiksi yöllä ja sekös tuskaa lisää.

 

[Heavyfreak]

Minä myös joskus onnistun jatkamaan unia, kehittelen muistamaani unta ja nukahdan uudelleen. Pahin on tosiaan se kellon katsominen. JOskus tekisi mieli nousta vuoteesta ja mennä sohvalle nukkumaan, mutten mielelläni herätä toista epäsäännöllisien unien armoilla olevaa. Jos nukun yksin, nukun paremmin. :/ Vaikka puolison vieressä onkin ihana nukahtaa, en meinaa pysyä unessa. Korjaus, eiku lukemaan

Mä pystyn kans jatkamaan unia, se on sinällään ihan hauskaa Parhaimmillaan oon kolme kertaa pystyny unta jatkamaan vaikka välillä oonki heränny. Mä muistan todella paljo unia ja näenki tosi todentuntuisia unia. Ja myöskin niitä painajaisia, nekin joskus saattaa jatkua vaikka välillä herää, se ei oo enää kivaa..

 

[evita]

Miten teillä on päädytty noin hulluihin vuoroihin? Minusta siitä jo nykyään aika paljonkin puhutaan mikä vuorotyössä on tärkeää ja miten järjestelmä pitäisi rakentaa, jotta ihmiset sitä jaksaisivat.

Nukkuminen on ihan käsittämättömän iso asia, oikeasti unettomuus tekee ihmisen mielipuoleksi...

Säästösyistä, sanotaan, mutta kyse on kai periaatteesta. No, katsotaan nyt mitä tästä tulee. Kerran olen nukkunut pommiin, mutta siis väärinpäin, en lähtenyt ajoissa kotiin, vaan nukahdin kertakaikkiaan, kun piti odottaa työvuoron päättymistä. Olin kohtuullisen sekaisin, kun sattumalta havahduin.

Sitten kun siellä joku nukahtaa vuoroon, niin ehkä tämä säästövouhotus loppuu... Meidän alallallamme osa väestä tekee vuorotyötä, ja esim. käsittääkseni iltavuoron jälkeen on suorastaan kiellettyä pistää töihin heti seuraavana päivänä varhain. Mutta tokihan ovat varmaan sen katsoneet, että kaikki on laillista, vaikka epämiellyttävää olisikin...

 

[Heavyfreak]

Juttele lääkärin kanssa, olennaista on, että unettomuus ei kroonistu. Siihen pitäisi äkkiä reagoida ja hoitaa se pois.

Nukahtamislääkettä ihan pieni annos muutamana iltana voisi ehkä auttaa. Ei niitä kannata pelätä, jos kerran nukkuminen on mennyt ihan sekaisin. Pääasia olisi saada unet takaisin, etteivät ne häviä lopullisesti.

Mun unettomuus on kroonistunu jo aikaa sitten, se on ihan selkee. Mulla on myös toisenlainen lääkityskin unettomuuteen (ei uni-tai nukahtamislääke) mut sitä en töissä ollessa pysty ottaan ku se tekee niin pökkelö olon päiväksi. Nyt on nukahtamislääke käytös, välipäiviä pidän.

Ja mulla todella voi mennä tää niin pahaks että lopputulos on sit pitkä saikku.. sitä mä en halua ku oon vihdoin päässy kiinni työpaikkaan josta todella tykkään!

 

[vieras]

Mä en tiedä miksi mä karsastan ajatusta nukahtamislääkkeistä. Jotenkin pelkään ottaa nukahtamislääkettä kun olen yksin lasten kanssa. Vaikka se on vaan nukahtamiseen niin jos en herääkään.. :ashamed:
Lisää näitä pohdittavaks yösydännä. Mä pohdin muutenkin kaiken mahdollisen valmiiksi yöllä ja sekös tuskaa lisää.

Mä tossa kirjoittelin yllä, joka siis saan ton isomman satsin noita kerralla ja olen pitkään käyttänyt.

Olen aina lääkettä vaihtaessa tai annosta nostettaessa kokeillut sitä niin että en ole yksin lasten kanssa. Turhaa hötkyilyä tosin, olen huomannut. Nukahtamislääke kun on sellainen että esim puolikas stilnoctia --> pystyt tarvittaessa valvomaan sen vaikutuksen ohikin jos on tarvis. Lääkkeen lisäksi tarvitaan myös se oma rauhoittuminen jne. Isolla annoksella tietty kaatuu vaikka hirvi. Mutta tuo on käytännössä testattua, otin normiannoksen jolla nukahdan ja juuri vaikutuksen alkaessa lapsi alkoi oksentamaan sängyssään. Toki siinä vähän pökkyräinen olo oli hetken muttei pahasti. Normaalisti pystyin lasta hoitamaan ja vaikutus lakkasi ehkä tunnin päästä.

 

[Huspati Huta]

Mä pystyn kans jatkamaan unia, se on sinällään ihan hauskaa Parhaimmillaan oon kolme kertaa pystyny unta jatkamaan vaikka välillä oonki heränny. Mä muistan todella paljo unia ja näenki tosi todentuntuisia unia. Ja myöskin niitä painajaisia, nekin joskus saattaa jatkua vaikka välillä herää, se ei oo enää kivaa..

Minulla on myös hyvin vilkas unielämä, melkein joka kerta herätessäni muistan jotain unia, joitakin muistan vuosien vuosien takaa, ainakin tunnelmia tai näkyjä. Ja se unen jatkaminen on tosiaan hauskaa, kun voi vähän viilata unen suuntaa. Juuri nyt viikonloppuna kävi muuten ovelasti, nyt muistankin kun unista puhutaan. Näin vauhdikasta unta, joka muuttui nopeasti aivan liian vauhdikkaaksi ja sävy pelottavaksi. Siinä unessa sanoin itselleni, että hei tämä on unta, nyt kannattaa herätä ja aivan pakottamalla pakotin itseni heräämään. Sydän hakkasi miljoonaa ja olin ihan tärinässä. Mutta tuntui hienolta, kun pystyi "pakenemaan" unta.

 

[evita]

Juttele lääkärin kanssa, olennaista on, että unettomuus ei kroonistu. Siihen pitäisi äkkiä reagoida ja hoitaa se pois.

Nukahtamislääkettä ihan pieni annos muutamana iltana voisi ehkä auttaa. Ei niitä kannata pelätä, jos kerran nukkuminen on mennyt ihan sekaisin. Pääasia olisi saada unet takaisin, etteivät ne häviä lopullisesti.

Mun unettomuus on kroonistunu jo aikaa sitten, se on ihan selkee. Mulla on myös toisenlainen lääkityskin unettomuuteen (ei uni-tai nukahtamislääke) mut sitä en töissä ollessa pysty ottaan ku se tekee niin pökkelö olon päiväksi. Nyt on nukahtamislääke käytös, välipäiviä pidän.

Ja mulla todella voi mennä tää niin pahaks että lopputulos on sit pitkä saikku.. sitä mä en halua ku oon vihdoin päässy kiinni työpaikkaan josta todella tykkään!

Tuo on ihan ymmärrettävää. Mutta kantsii sitten miettiä missä vaiheessa olisi ehkä viisasta pitää se saikku ja hoitaa asia kuntoon. Ettei vaan käy niin, että yksi päivä ei unettomuuden takia yksinkertaisesti pysty töihin...

 

[Heavyfreak]

Mulla on kanssa jo pitkään ollut käytössä nukahtamislääkkeet niin, että saan aina vajaan vuoden setin =100kpl. Joka kolmas ilta siis saan sen ottaa. Tai saan ja saan, mutta lääkärin kanssa on sovittu näin ja havaittu tämä systeemi sopivaksi. Välillä hyvinä aikoina pidän väliviikonkin mutta aika säännöllisesti noi tarvitsen. Yksi huonouninen yö nyt menee koska vaan mutta kahden jälkeen on jo aika kuutamolla. Mulla siis paniikkioireet ym vahvistuu heti jos en saa nukuttua tarpeeksi.

Jaksamisia! Pitkäaikaisesta lääkityksestä oli mulle ainakin se etu, että psyykkinen paine helpotti kun lääkkeet ei ole koko ajan loppu tai melkein loppu. Tiedän myös että niitä saan lisää sitten kun määräaika on. Nukahtaminen ilman lääkettäkin on helpompaa kun ei tarvitse paineilla..

Mulle määrätään nykyään 30 tabletin pakkauksia nukahtamislääkettä. Ja kyllä se tietoisuus jo siitä lääkkeen olemassaolosta helpottaa, ainaki joissain tilanteissa. Mä otan tosi pienen annoksen iltasin nukahtamislääkettä viikolla, viikonloput ilman. Viikolla on vaan pakko ottaa et pystyy duunissa käymään. Mutta ei kyllä voi sanoo että ois viikonlopun jälkeen mitenkään levännyt olo..

Toisekseen, mun on pakko nukkua tai mulle alkaa tuleen TODELLA pahoja migreenikohtauksia. Lienee tuo migreenikin ihan tän unettomuuden aikaansaannosta. Kolme viikkoo sit mulla oli 6 päivälle 8 migreenikohtausta. Ei naurattanu.

 

[Huspati Huta]

Sitten kun siellä joku nukahtaa vuoroon, niin ehkä tämä säästövouhotus loppuu... Meidän alallallamme osa väestä tekee vuorotyötä, ja esim. käsittääkseni iltavuoron jälkeen on suorastaan kiellettyä pistää töihin heti seuraavana päivänä varhain. Mutta tokihan ovat varmaan sen katsoneet, että kaikki on laillista, vaikka epämiellyttävää olisikin...

Meillä oli onneksi kioski jo kiinni, työvuoro vaan ei ollut vielä päättynyt (yksi suunnittelun kukkanen taas) mutta olen minä selkeästi nukahtanut töissä muutamia kertoja, eikä aina edes yöllä. Mutta herään kyllä hetkessä, jos joku ääni kuuluu. Semmoista pintaunta, mutta siitä tulee tosi paha olo. Se on juuri se, kun voi olla tunteja aivan kuollutta, ei tapahdu yhtään mitään ja sitten tuleekin yksikin työtehtävä ja heti pitää se vireystaso nostaa pakkaselta plussalle. Tässä näkyy ensimmäiset merkit, kun vaipuu liian syvälle sinne pakkaselle...

 

[evita]

Meillä oli onneksi kioski jo kiinni, työvuoro vaan ei ollut vielä päättynyt (yksi suunnittelun kukkanen taas) mutta olen minä selkeästi nukahtanut töissä muutamia kertoja, eikä aina edes yöllä. Mutta herään kyllä hetkessä, jos joku ääni kuuluu. Semmoista pintaunta, mutta siitä tulee tosi paha olo. Se on juuri se, kun voi olla tunteja aivan kuollutta, ei tapahdu yhtään mitään ja sitten tuleekin yksikin työtehtävä ja heti pitää se vireystaso nostaa pakkaselta plussalle. Tässä näkyy ensimmäiset merkit, kun vaipuu liian syvälle sinne pakkaselle...

Toivottavasti sille vuorosuunnittelijalle ei ole maksettu kovin hulppeita palkkioita - tai ehkä siinä vuorosuunnittelijan palkkaamisessakin on säästetty ja tulos on tämä?

Voin kuvitella, että siellä uni hiipii silmään, jos on tuntikaudet kaikessa hiljaisuudessa yksikseen.

 

[Heavyfreak]

Minulla on myös hyvin vilkas unielämä, melkein joka kerta herätessäni muistan jotain unia, joitakin muistan vuosien vuosien takaa, ainakin tunnelmia tai näkyjä. Ja se unen jatkaminen on tosiaan hauskaa, kun voi vähän viilata unen suuntaa. Juuri nyt viikonloppuna kävi muuten ovelasti, nyt muistankin kun unista puhutaan. Näin vauhdikasta unta, joka muuttui nopeasti aivan liian vauhdikkaaksi ja sävy pelottavaksi. Siinä unessa sanoin itselleni, että hei tämä on unta, nyt kannattaa herätä ja aivan pakottamalla pakotin itseni heräämään. Sydän hakkasi miljoonaa ja olin ihan tärinässä. Mutta tuntui hienolta, kun pystyi "pakenemaan" unta.

Ihan samanlaista on meikäläisen unimaailma Mä oon sinällään aina kauheesti tykänny unista vaikka painajaisiaki kattelen suht säännöllisesti. Yks lääke mitä mä aiemmin söin useemman kuukauden, vei multa unet kokonaan, en muistanu niitä ollenkaan. Se ärsytti oikeesti, ihan ku jotai tosi oleellista ois puuttunu.

Mä en oo painajaisessa pystyny viel ittelleni tolleen unessa järkeileen. Monesti kyllä sen verran on tietoisuutta että yritän väkisin repiä itteeni hereille (saatan heittelehtiä sängyssä jne.) mut se on kauheen hankalaa. Onneks noita tulee harvoin.

 

[Huspati Huta]

Ihan samanlaista on meikäläisen unimaailma Mä oon sinällään aina kauheesti tykänny unista vaikka painajaisiaki kattelen suht säännöllisesti. Yks lääke mitä mä aiemmin söin useemman kuukauden, vei multa unet kokonaan, en muistanu niitä ollenkaan. Se ärsytti oikeesti, ihan ku jotai tosi oleellista ois puuttunu.

Mä en oo painajaisessa pystyny viel ittelleni tolleen unessa järkeileen. Monesti kyllä sen verran on tietoisuutta että yritän väkisin repiä itteeni hereille (saatan heittelehtiä sängyssä jne.) mut se on kauheen hankalaa. Onneks noita tulee harvoin.

Vaikka tässä ketjussa olen valitellut ajoittaista unettomuutta, nukkuminen on silti oikeastaan lempipuuhaani, rakastan nukkumista ja unia Päiväunia peiton alla sohvalla ei moni juttu voita, vaikka siinä vaipuukin kyllä joskus liian koomaan, ei meinaa millään päästä hereille.

 

[Heavyfreak]

Tuo on ihan ymmärrettävää. Mutta kantsii sitten miettiä missä vaiheessa olisi ehkä viisasta pitää se saikku ja hoitaa asia kuntoon. Ettei vaan käy niin, että yksi päivä ei unettomuuden takia yksinkertaisesti pysty töihin...

Toki mä tarkkaan tilannetta ja olojani seurailen. Mutta ongelma on siinä että missään vaiheessa tätä mun unettomuuttani ei oo saatu ns. hoidettua kuntoon. Näitä jaksoja on tullu jo pidemmän aikaa. Mulla on ollu kuukausien lääkitys (tosi kovilla lääkkeillä) mut ei se vaan korjaannu ei. Tän kans vaan täytyy oppia, ja oon kyl oppinutki, elämään ja tasapainottelemaan. Tietenki tarkkana täytyy olla ja realistinen, ettei polta itteensä loppuun.

 

[Huspati Huta]

Toivottavasti sille vuorosuunnittelijalle ei ole maksettu kovin hulppeita palkkioita - tai ehkä siinä vuorosuunnittelijan palkkaamisessakin on säästetty ja tulos on tämä?

Voin kuvitella, että siellä uni hiipii silmään, jos on tuntikaudet kaikessa hiljaisuudessa yksikseen.

Juu, minä sain kenkää :saint: Eli siis en tee enää listoja, olen kyllä jo monta kertaa opetellut uudet systeemit, aina uusilla vuoroilla ja nyt sitten se loppui sekin, uusi ihminen, melkein ulkopuolelta tekee listat. Kiintoisaa. Eihän se rakettitiedettä ole, mutta olisi ihan hyvä, jos tämä henkilö tekisi vuorotyötä itse... luulisin... Mutta mistä minä mitään tiedän?

 

[Heavyfreak]

Vaikka tässä ketjussa olen valitellut ajoittaista unettomuutta, nukkuminen on silti oikeastaan lempipuuhaani, rakastan nukkumista ja unia Päiväunia peiton alla sohvalla ei moni juttu voita, vaikka siinä vaipuukin kyllä joskus liian koomaan, ei meinaa millään päästä hereille.

Mä kans tykkään nukkumisesta tosi paljo, sillon ku se onnistuu. Etenki talvella, ku menee kylmään sänkyyn ja eka palelee kauheesti. Sit kääriytyy peittoon ja kohta on ihanan lämmintä. Ja sit se ihanan raskas väsymys mikä tulee just ennen nukahtamista. Miks se ei aina vois mennä noin?!?!

Mut täytyy myöntää, tällä hetkellä nukkuminen on mulle välttämätön paha..

 

[Huspati Huta]

Mä kans tykkään nukkumisesta tosi paljo, sillon ku se onnistuu. Etenki talvella, ku menee kylmään sänkyyn ja eka palelee kauheesti. Sit kääriytyy peittoon ja kohta on ihanan lämmintä. Ja sit se ihanan raskas väsymys mikä tulee just ennen nukahtamista. Miks se ei aina vois mennä noin?!?!

Mut täytyy myöntää, tällä hetkellä nukkuminen on mulle välttämätön paha..

Voi että, ihan samat tunteet on minullakin. Olemme melkein koko kesän nukkuneet vaunussa, kun siellä on viileää ja nyt se melkein kylmä untuvapeitto, sinne on ihana mennä tärisemään ja kohta on suloisen lämmin. Ja juurikin se uneen putoamisen tunne, ah, ihanaa

 

[Heavyfreak]

Voi että, ihan samat tunteet on minullakin. Olemme melkein koko kesän nukkuneet vaunussa, kun siellä on viileää ja nyt se melkein kylmä untuvapeitto, sinne on ihana mennä tärisemään ja kohta on suloisen lämmin. Ja juurikin se uneen putoamisen tunne, ah, ihanaa

Niinpä, elämän suuria nautintoja! Ärsyttää nyt ku saa pirteenä mennä sänkyyn, puristaa silmiä kiinni ja ootella et millon lääke lyö tajun kankaalle, mä vihaan sitä! |O Just se ihana uneen putoomisen tunne jää pois kokonaan.

 

[Heavyfreak]

Jahas, tuntuupi siltä että alkaa lääke vaikuttaan.. Painelenpa tästä pikimmiten petiin jotta jaksaa taas aamulla "pirteenä" duuniin

Kovasti jaksuja muillekki nukkumisen kans taisteleville!! :hug: Periksi ei anneta!

 

[Huspati Huta]

Hyvää yötä ja kauniita unia!!! :hug: