Mä tiuskin ja huudan koko ajan lapselleni, hermostun ihan pienimmästäkin asiasta. Mikä mussa on vikana?

[ap]

Tai no vastaus ehti jo tullakin. Kai se nyt ahdistaa ja masentaa jos on lukittuna kotiin eikä työtä edes arvosteta. Ota asia kunnolla esiin miehesi kanssa ja sano ettet enää jaksa. Käy lääkärillä tai neuvolassa ja kysy sieltä, mistä voisit saada apua. Yksin kotona asioiden hautominen ei auta asiaa vaan vain pahentaa sitä.

Noh, oon kyllä sanonut miehelle että ei se kotona oleminen niin helppoa ole. Mutta ei usko. Sanoo vaan että hän jäis tosi mielellään kotia lapsen kanssa... mä kyllä menisin töihin mutta vasta elokuussa kun nyt on muutenkin lomautukset työpaikalla menossa. Oon yrittänyt keskustella miehen kanssa ja sanonut että "EN jaksa, kyllästyttää olla aina vaan kotona" mutta ei mies sitä usko tai edes halua kuunnella. Neuvolan terkalle en halua edes tätä myöntää koska se sitten laittaa sossuun ilmoituksen. Tällä on nimittäin uhkannut, ei suoraan mutta oon niin ymmärtänyt. Lapsella ei kuitenkaan oo mitään hätää, iloinen on ja leikkii mutta on vaan niin tutkivainen että joka paikkaa pitää tutkia ja sitten multa menee hermot. Äh.

Kai miehelläs joskus on vapaata? Jätäpä se lapsenvahdiksi ja varaa itelles vaikka risteily kaverin kanssa tai kylpylä tai mistä nyt pidätkin. Ja annat miehen hoitaa homman kotiin kun niin sitä kaipaa. Ja sä saat edes hetken hengähtää. Ei se loppuiäksi tilannetta korjaa mut edes 1-2 päiväksi .)

On miehellä viikonloput vapaata... mutta mulla taas ei ole kaveria jonka kanssa lähtee risteilylle tai kylpylään. Kaikilla kavereilla on omat perheet ja haluavat olla niiden kanssa. Oon yrittänyt ehdottaa että mitäs jos lähdettäis tyttöporukalla jonnekin niin vastaus on joko hiljaisuus tai ei. Joten ei sekään onnistu. Musta oli tosin ihanaa käydä laivalla ihan oman perheen kanssa, lapsi oli mukana mutta se oli ihanaa! Sen jälkeen jaksoi paremmin. Mutta nyt sekään ei ole mahdollista ennen ku loppukesästä (miehen loma silloin).

 

[ap]

Ikävältä kuulostaa, sympatiat sinne. Jos kerran miehesi haluaa niin kovasti olla lapsen kanssa, niin lykkää se sille kun se tulee kotiin ja lähde ulos kävelylle. Minne tahansa vähäksi aikaa pois koko kodista, luonnon ääreen tai missä ikinä olisikaan hyvä olla. Ota vaikka kirja mukaan ja varasta vähän aikaa itsellesi. Itse tein niin kun hermot alkoivat mennä ja helpotti ainakin hetkeksi. Täytyy sanoa, että onneton ja vastuuntunnoton neuvolan terkka jos tuollaisella uhkailee. Toisaalta sossunhan tulisi tukea tällaisissa tilanteissa olevia mutta eihän niistäkään kyllä aina tiedä. Riippuu siitä, kuinka fiksu ja koulutettu ihminen siellä päässää sattuu olemaan.

Mutta kovasti jaksamista ja voimia sinne. Jos edes yhtään helpottaa, niin et todelllakaan ole yksin. Pienen lapsen hoito kysyy voimia ja jos joutuu samalla murehtimaan taloutta ja elämäänsä yleensä, on jaksaminen koetuksella. Toisaalta tämän kautta oppii että jos selviät tästä, selviät mistä tahansa työpaikallakin.

Kiitos sympatioista ja ihanista sanoista!

 

[vieras]

Ap ethän lisäksi syö pillereitä? Minulla on 2,5 vuotias pojan viikari. Minulla on myös pinna välillä kireellä ja rähisen välillä turhasta ja asian johdostakin rähisen vaikka se ei auta. Viikari vaan jatkaa touhujaan. Vuoden alussa lopetin pillereiden syömisen ja olo muuttui paremmaksi lähinnä energisemmäksi. Nyt jaksaa vähän paremmin viikarin puuhia sietää. Meillä ulkoilmaa riittää. poika tykkää touhuta ja saan itsekkin raitista ilmaa eikä jatkuvasti tarvitse rähistä.

 

[mulla helpotti]

Aika lähteä töihin!

 

[samanlainen]

Ap, kirjoitukses oli kuin mun kynästä. Mulla ihan samanlaista. Poika 1 v 4 kk ja joka ilta päätän, että "huomenna olen hyvä äiti enkä hermostu turhista" mutta auta armias, kun huominen tulee, niin olen se yhtä paska äiti kuin edellisenäkin päivänä ja hermostun aivan mitättömistä asioista. Jälkikäteen hävettää ja on tosi syyllinen olo.

Mitään vippaskonstia mulla ei tietenkään sulle ole, paljon vain voimia ja jotenkin TOSI lohduttavaa kuulla, että on muitakin samanlaisia äitejä kuin minä. Mulla vähän sama tilanne, että ei ole oikein leikkikavereita täällä eikä edes autoa, joten mekin ollaan paljon vain kotona. Hyvä kun pääset elokuussa töihin, se varmasti helpottaa hiukan. Itse olen ajatellut palaavani tammikuussa. Tsemppiä!

Niin ja vielä noista kerhoista - ei ne välttämättä mitään maksa. Meillä ainakin seurakunnan kerho ilmainen, se on aina viikon kohokohta kun pääsen edes johonkin!!

 

[ap]

Ap ethän lisäksi syö pillereitä? Minulla on 2,5 vuotias pojan viikari. Minulla on myös pinna välillä kireellä ja rähisen välillä turhasta ja asian johdostakin rähisen vaikka se ei auta. Viikari vaan jatkaa touhujaan. Vuoden alussa lopetin pillereiden syömisen ja olo muuttui paremmaksi lähinnä energisemmäksi. Nyt jaksaa vähän paremmin viikarin puuhia sietää. Meillä ulkoilmaa riittää. poika tykkää touhuta ja saan itsekkin raitista ilmaa eikä jatkuvasti tarvitse rähistä.

En syö mitään lääkkeitä. Sen oon kyllä huomannut että tää mun ärtyisyys on aamupainotteista (kun yleensä mennään ulos vasta aamupäikkäreiden jälkeen) ja on sitä muulloinkin jos on huono ilma eikä päästä ulos. Eli ulkoilma tosiaan auttaa jonkin verran. Mutta silti mua vaan huolestuttaa oma käytökseni.

 

[ap]

Ap, kirjoitukses oli kuin mun kynästä. Mulla ihan samanlaista. Poika 1 v 4 kk ja joka ilta päätän, että "huomenna olen hyvä äiti enkä hermostu turhista" mutta auta armias, kun huominen tulee, niin olen se yhtä paska äiti kuin edellisenäkin päivänä ja hermostun aivan mitättömistä asioista. Jälkikäteen hävettää ja on tosi syyllinen olo.

Mitään vippaskonstia mulla ei tietenkään sulle ole, paljon vain voimia ja jotenkin TOSI lohduttavaa kuulla, että on muitakin samanlaisia äitejä kuin minä. Mulla vähän sama tilanne, että ei ole oikein leikkikavereita täällä eikä edes autoa, joten mekin ollaan paljon vain kotona. Hyvä kun pääset elokuussa töihin, se varmasti helpottaa hiukan. Itse olen ajatellut palaavani tammikuussa. Tsemppiä!

Niin ja vielä noista kerhoista - ei ne välttämättä mitään maksa. Meillä ainakin seurakunnan kerho ilmainen, se on aina viikon kohokohta kun pääsen edes johonkin!!

juu, ei kerho maksa vaan se matka sinne ja takaisin.

 

[Vierahainen]

Hei AP, älä sano sille neuvolan tädille, että sua ahistaa ja elämä on ihan kamalaa jne. vaan sano sille, että välillä vähän kyllästyttää ja väsyttää kun ei ole päivisin muuta seuraa kun tuo lapsi. Silloin se ymmärtää, että olet pienen piristyksen tarpeessa ja tietää varmasti lähistöltä jonkun toisen äidin joka kokee samoin ja lapsi suht. saman ikäinen. Tällä toisella äidillä voi jopa olla auto käytössä, että hän pääsisi käymään luonasi kahvilla. Siitä se sitten lähtee pikkuhiljaa, eikä maksa mitään, tai siis kahvin ja käntyn kotonasi.

 

[mulla helpotti]

1. Onko sulla riittävästi omaa aikaa?

2. Harrastatko? Itelläni auttoi säännöllinen harrastaminen; pinnaa on paljon enemmän kun liikun ja kestän stressiä paremmin

3. kaikista ei ole kotiäideiksi, oletko miettinyt töihin lähtöä tai jos miehellä on mahdollisuus jäädä lapsen kanssa kotiin?

kannattaa pitää omasta hyvinvoinnista huolta niin jaksaa paremmin. Tsemppiä!

T. kolmen äiti

 

[merenneitonen]

Toi on surullista ja huolestuttavaa...
Sun pitää saada ladata akkuja nyt!! Lapsesi ei ymmärrä miksi äiti käyttäytyy noin, ja jos toi jatkuu kauan se todellakin vaikuttaa äiti-lapsi suhteeseen.

Ymmärrän sinua, mulla on 1,5 v lapsi ja pinna on välillä kireällä. Olen todella väsynyt välillä, kuitenkin useimmiten kykenen laskemaan kymmeneen ja pääsen pärähdyksen oho. Olet vaion ilmeisesti vielä uupuneempi kuin minä.

Mun resepti väsymykseen ja uupumukseen on päiväunet aina kun suinkin mahdollista ja vvälillä menen jo yhdeksän aikaan nukkumaan. Sitten jaksan taas muutaman viikon valvomisiakin.
Kodin siisteyskin saa silloin mennä menojaan kun uupumus vaanii, tärkeämpänä pidän silloin lepäämistä, jottei poikani joudu kärsimään äidin äksyilystä.

Jaksamista ja voimia!! :hug:

 

[mulla helpotti]

Esim. aika monella kuntosalilla on lapsiparkki johon voi jättää lapsen treenaamisen ajaksi.
Suunnittele etukäteen mitä teette seuraavalla viikolla? Mua ahdisti samat ympyrät ja sovin kavereiden kanssa treffejä; lapsille ja äidille seuraa.

 

[mulla helpotti]

Tuo on muuten tosi rasittava ikä; usko pois se helpottaa kun lapsi kasvaa. tiedän ettei lohduta tällä hetkellä mutta muistan tuon tunteen vieläkin, kun itelläni oli kaksi pientä vuoden ikäerolla. Kyllä se siitä. Ja muista nukkua aina kun voit.

 

[mie]

Kuin minun suusta - tosin sillä erolla, että minulla oli kotona myös 3 vuotias. Pinna paloi kyllä lähinnä ton isomman uhmaan, mutta kyllä siinä samalla sai sitten tuo 1 vuotiaskin kuunnella äidin kiukkua. Huh! Nyt olen ollut töissä 1kk ja yhtään kertaa en ole enää lapsille samalla tavalla hermostunut! Eli tosiaan kotiäitiys ei vaan ihan oikeasti sovi kaikille!!!

Mutta sinun tilanteessa on kuitenkin hienoa se, että ilmeisesti sinulla kuitenkin on tuo mahdollisuus palata työhön elokuussa? Eihän siihen ole kuin muutama kuukausi aikaa.

Ja nyt kun edessä on kesä, niin ulkoilua vaan niin paljon kuin sielu sietää Siellä lapsi ei saa mitään tuhottua tai sotkettua - ainakaan samalla lailla kuin sisällä kotona. Onko hiekkalaatikkoa? Pihalle joku taaperokärry? Pallo? Siinä aikaa vierähtää kummasti

Toivottavasti kevätauringon säteet antavat sinulle uutta voimaa jaksaa syksyyn asti!

 

[ap:lle]

Tehkää nyt miehen kanssa yhdestä teidän kodistanne taaperoystävällinen = mahdollisimman vähän kiellettyjä paikkoja ja asioita. Laittakaa suurin osa laatikoista lapsilukkoon jne. Kotona on huomattavasti helpompi olla, kun ei tarvitse kokoajan olla kieltämässä.

Ja ota ihan eri asenne. Vähän sellainen so what fiilis. Tuon ikäiset penkoo ja tonkii kaiken. se on normaalia. Olis huolestuttavaa, jos lapses ei olis tuollainen.

Eli koti helpoksi ja eri asenne, että so what. Ei elämä niin vakavaa ole.

Mä olen pystyny olee hermostumatta (nyt 2 vee lapsi). Ja meidän lapsi ei juurikaan kiukuttele ja on aina hyväntuulinen. Itsekin olen ihan leppoisa, vaikka maidot kaatuu jne. Ollaan tehty koti helpoksi, eli suurin osa kaapeista on lapsilukossa ja esineet, joihin ei saa koskea on laitettu avohyllyille, jotka mies poras seinään.

Kun oma fiilis on rento ja ei-nipottava, se heijastuu suoraan lapseen. Meillä on mukavaa ja helppoa olla, eikä turhista huudeta.

 

[sivusta seurailija]

Jopas on ihme! Ei yhtään "olet kamala äiti ja sinusta pitäisi ilmoittaa lastensuojeluun" -vastausta! Eka kerta, kun näen, että täällä palstalla oikeasti ymmärretään toista ja annettaan sitä vertaistukea!

 

[Pikkari]

Olen samaa mieltä ^^

 

[mie]

Jopas on ihme! Ei yhtään "olet kamala äiti ja sinusta pitäisi ilmoittaa lastensuojeluun" -vastausta! Eka kerta, kun näen, että täällä palstalla oikeasti ymmärretään toista ja annettaan sitä vertaistukea!

Ihanaa!

 

[ap]

1. Onko sulla riittävästi omaa aikaa?

2. Harrastatko? Itelläni auttoi säännöllinen harrastaminen; pinnaa on paljon enemmän kun liikun ja kestän stressiä paremmin

3. kaikista ei ole kotiäideiksi, oletko miettinyt töihin lähtöä tai jos miehellä on mahdollisuus jäädä lapsen kanssa kotiin?

kannattaa pitää omasta hyvinvoinnista huolta niin jaksaa paremmin. Tsemppiä!

T. kolmen äiti

1. Ei ole. Ei ole omaa aikaa oikeastaan ollenkaan... Ks. seuraava vastaus.
2. En harrasta. Ei ole oikeastaan aikaa millekään omalle. Koska mies on aamusta ilta kuuteen töissä ja sitten syödään ja ollaan kolmestaan perheen kesken, lapsi menee nukkumaan ja me kanssa...
3. Kotona oleminen on ollut tähän asti ihan ok (ei siis superhauskaa) ja töihin palaan elokuussa (sovittu työnantajan kanssa koska nyt töissä lomautuksia ja joutuisin lomautetuksi joka tapauksessa).

 

[Pamppelsson]

Mä liityn kanssa heikkohermoisten ja huonojen äitien seuraan :ashamed:
Mulla on tosin todettu tiettyjen vitamiinien imytymishäiriö, ja ainakin lääkärin mukaan se voi olla osasyynä hermojeni heikkouteen. Vuosi sitten söin jotain überkalliita nappuloita jotka edesauttoivat vitskujen imeytymisen ja kyllä ne auttoi. En vaan koskaan käynyt uusimassa reseptiä :ashamed:

 

[ap]

Tehkää nyt miehen kanssa yhdestä teidän kodistanne taaperoystävällinen = mahdollisimman vähän kiellettyjä paikkoja ja asioita. Laittakaa suurin osa laatikoista lapsilukkoon jne. [Kotona on huomattavasti helpompi olla, kun ei tarvitse kokoajan olla kieltämässä.

Ja ota ihan eri asenne. Vähän sellainen so what fiilis. Tuon ikäiset penkoo ja tonkii kaiken. se on normaalia. Olis huolestuttavaa, jos lapses ei olis tuollainen.

Eli koti helpoksi ja eri asenne, että so what. Ei elämä niin vakavaa ole.

Mä olen pystyny olee hermostumatta (nyt 2 vee lapsi). Ja meidän lapsi ei juurikaan kiukuttele ja on aina hyväntuulinen. Itsekin olen ihan leppoisa, vaikka maidot kaatuu jne. Ollaan tehty koti helpoksi, eli suurin osa kaapeista on lapsilukossa ja esineet, joihin ei saa koskea on laitettu avohyllyille, jotka mies poras seinään.

Kun oma fiilis on rento ja ei-nipottava, se heijastuu suoraan lapseen. Meillä on mukavaa ja helppoa olla, eikä turhista huudeta.

Eka kappale: Se on jo tehty, tai siis mä tein... Mutta lapsi ylettää jo ainakin metrin korkeudelle niin esim. pöytätasot kiinnostaa ja kaikki tulee alas heti jos siellä on jotain. Yritän pitää siistinä mutta aina välillä jää jotain lapsen ulottuville. Kaikkia laatikoita ei voi laittaa lukkoon koska sit ei mekään aikuiset saada mitään laatikoista, ts. mies ei anna laittaa lapsilukkoja. Osan laatikoista lapsi osaa jo avata vaikka on lukossa. Tuota lapsen sotkemista (lelut tai ruokakin) oon yrittäny ajatella että "so what" mutta välillä (usein) palaa pinna siitä huolimatta...

Toka kappale: Ei pysty ajattelemaan että "so what" kun kyseessä on myös lapsen turvallisuus, jos se tonkii roskista ja laittaa suuhunsa vaikka jotain vaarallista. Tai jos lapsi repii koiraa karvoista ja koira ei tykkää niin ei tiedä josko vaikka ärsyyntyy repimisestä ja puraisee. Voi käydä huonosti!

 

[vieras]

2. En harrasta. Ei ole oikeastaan aikaa millekään omalle. Koska mies on aamusta ilta kuuteen töissä ja sitten syödään ja ollaan kolmestaan perheen kesken, lapsi menee nukkumaan ja me kanssa...

Ei sinun ole pakko joka ilta viettää perheaikaa. Lähde vaikka yksi ilta viikossa johonkin, lenkille, kaupungille ihan minne vaan. Vaikka ei olis kaveria niin lähde yksin. Ja miehesi ei ilmeisesti ole viikonloppuisin töissä, joten silloin on rutkasti aikaa järjestää itselle tekemistä, vaikka sitten yksin jos ei kaverit lähde mukaan!

 

[ap]

Jopas on ihme! Ei yhtään "olet kamala äiti ja sinusta pitäisi ilmoittaa lastensuojeluun" -vastausta! Eka kerta, kun näen, että täällä palstalla oikeasti ymmärretään toista ja annettaan sitä vertaistukea!

Kiitos tästä! Ihanaa kun joku ymmärtää!

 

[ap]

2. En harrasta. Ei ole oikeastaan aikaa millekään omalle. Koska mies on aamusta ilta kuuteen töissä ja sitten syödään ja ollaan kolmestaan perheen kesken, lapsi menee nukkumaan ja me kanssa...

Ei sinun ole pakko joka ilta viettää perheaikaa. Lähde vaikka yksi ilta viikossa johonkin, lenkille, kaupungille ihan minne vaan. Vaikka ei olis kaveria niin lähde yksin. Ja miehesi ei ilmeisesti ole viikonloppuisin töissä, joten silloin on rutkasti aikaa järjestää itselle tekemistä, vaikka sitten yksin jos ei kaverit lähde mukaan!

Juu, tiedän. Arki-iltaisin on aikaa syömisen jälkeen klo 19-20 eli tunti. Mies ei saa lasta nukkumaan eli mun pitää olla kotona nukuttamassa lasta. Tunnissa en pitkälle ehdi, eikä ole tosiaan rahaakaan mutta lenkillä voisin käydä... ehkä se on sit kiinni jaksamisesta, en enää siinä vaiheessa iltaa jaksa lähteä minnekään. Haluan vaan levätä rankan päivän jälkeen.

Viikonloppuisin voisin yrittää järjestää omaa aikaa, tosin silloin mieskin on aika paljon menossa... auton remppaa, talossa remppaa ja muita pakollisia juttuja. Eli mä oon myös silloin aika paljon lapsen kanssa. On kuitenkin enemmän yhteistä aikaa kuin viikolla.

 

[ap]

Ensi viikonloppuna on äitienpäivä ja sen kunniaksi mies saa luvan antaa mulle omaa aikaa! Jos se sitten tehoaisi tähän kiukkuisuuteen. Ehkä sitä sitten taas viikon jaksaa paremmin, tai jos se ei auta niin sitten on etsittävä jostain muualta syy. Ei tämä näin voi jatkua... pelkään lapsen puolesta, en sillä että satuttaisin häntä fyysisesti, vaan että miten hän kärsii henkisesti kun äiti on kiukkuinen. En halua että meidän välit menee pilalle. Minulla kun on niiiiin ihana taapero jolle ei saisi olla turhaan kiukkuinen!

 

[vieras]

Imetätkö vielä tai oletko äskettäin lopettanut imetyksen? Mulla paloi pinna ihan mitättömistä asioista silloin kun lopetin imetyksen. Ne hormonit...

Olkaa paljon ulkona, ulos mahtuu enämmän ääntä ja pienellä on enmmän mielenkiinoitsta tutkittavaa. Meidän lapsi vinkuu ja kitisee sisällä ihan koko ajan, mutta ulkona on tyytyväinen.

Liikutko tarpeeksi? Mä ärsyynnyn heti jos en pääse liikkumaan ja tulee "löysä"olo. Jos ei ole rahaa mihinkään liikuntaharradtuksiin, laita lapsi rattaisiin ja lähde oikein kunnon hikilenkille. Endorfiinit liikkeelle!