Mä tiuskin ja huudan koko ajan lapselleni, hermostun ihan pienimmästäkin asiasta. Mikä mussa on vikana?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja huono äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Imetätkö vielä tai oletko äskettäin lopettanut imetyksen? Mulla paloi pinna ihan mitättömistä asioista silloin kun lopetin imetyksen. Ne hormonit...

Olkaa paljon ulkona, ulos mahtuu enämmän ääntä ja pienellä on enmmän mielenkiinoitsta tutkittavaa. Meidän lapsi vinkuu ja kitisee sisällä ihan koko ajan, mutta ulkona on tyytyväinen.

Liikutko tarpeeksi? Mä ärsyynnyn heti jos en pääse liikkumaan ja tulee "löysä"olo. Jos ei ole rahaa mihinkään liikuntaharradtuksiin, laita lapsi rattaisiin ja lähde oikein kunnon hikilenkille. Endorfiinit liikkeelle!

Lopetin imetyksen pari viikkoa sitten. Voisko tää olla (osa)syy? :o

On tuota kiukkupuuskaisuutta ja tiuskimista ollut aikaisemminkin mutta varsinkin nyt. Ja kyllä mä vähän veikkaan että siihen liittyy se, että lapsi on nyt alkanut tutkia joka paikkaa, on tehnyt sitä aikaisemminkin mutta ei näin paljon.

En liiku paljonkaan. Lapsen kanssa iltapäivisin ulkoillaan vähän mutta en käy lenkillä yksin. Rattailla käydään pieniä lenkkejä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Imetätkö vielä tai oletko äskettäin lopettanut imetyksen? Mulla paloi pinna ihan mitättömistä asioista silloin kun lopetin imetyksen. Ne hormonit...

Olkaa paljon ulkona, ulos mahtuu enämmän ääntä ja pienellä on enmmän mielenkiinoitsta tutkittavaa. Meidän lapsi vinkuu ja kitisee sisällä ihan koko ajan, mutta ulkona on tyytyväinen.

Liikutko tarpeeksi? Mä ärsyynnyn heti jos en pääse liikkumaan ja tulee "löysä"olo. Jos ei ole rahaa mihinkään liikuntaharradtuksiin, laita lapsi rattaisiin ja lähde oikein kunnon hikilenkille. Endorfiinit liikkeelle!

Lopetin imetyksen pari viikkoa sitten. Voisko tää olla (osa)syy? :o

On tuota kiukkupuuskaisuutta ja tiuskimista ollut aikaisemminkin mutta varsinkin nyt. Ja kyllä mä vähän veikkaan että siihen liittyy se, että lapsi on nyt alkanut tutkia joka paikkaa, on tehnyt sitä aikaisemminkin mutta ei näin paljon.

En liiku paljonkaan. Lapsen kanssa iltapäivisin ulkoillaan vähän mutta en käy lenkillä yksin. Rattailla käydään pieniä lenkkejä.


Mä arvasin, siis tuon imetysjutun. Mulla tosiaan meinas räjähtää pää joka asiasta kun lopetin imetyksen. Mulla ei koskaan, ei edes raskausaikana ollut niin pahoja mielialan vaihteluja. Jostain olin lukenut aiheesta, joten osasin liittää ne kuitenkin imetykseen. Olisko kestänyt ainakin kuukauden verran ellei vähän pidempäänkin se raivoaminen. Kyllä se siitä ohi menee, usko pois. Liikunta auttoi ainakin minua purkamaan patoutunutta energiaa ja salilta tullessa oli aina hyvä olo ainakin jonkin aikaa. Vieläkin oikein hävettää oma käytös silloin, vaikka sille ei mitään voinut. Toki auttaa kun tietää, mistä mahdollisesti johtuu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Imetätkö vielä tai oletko äskettäin lopettanut imetyksen? Mulla paloi pinna ihan mitättömistä asioista silloin kun lopetin imetyksen. Ne hormonit...

Olkaa paljon ulkona, ulos mahtuu enämmän ääntä ja pienellä on enmmän mielenkiinoitsta tutkittavaa. Meidän lapsi vinkuu ja kitisee sisällä ihan koko ajan, mutta ulkona on tyytyväinen.

Liikutko tarpeeksi? Mä ärsyynnyn heti jos en pääse liikkumaan ja tulee "löysä"olo. Jos ei ole rahaa mihinkään liikuntaharradtuksiin, laita lapsi rattaisiin ja lähde oikein kunnon hikilenkille. Endorfiinit liikkeelle!

Lopetin imetyksen pari viikkoa sitten. Voisko tää olla (osa)syy? :o

On tuota kiukkupuuskaisuutta ja tiuskimista ollut aikaisemminkin mutta varsinkin nyt. Ja kyllä mä vähän veikkaan että siihen liittyy se, että lapsi on nyt alkanut tutkia joka paikkaa, on tehnyt sitä aikaisemminkin mutta ei näin paljon.

En liiku paljonkaan. Lapsen kanssa iltapäivisin ulkoillaan vähän mutta en käy lenkillä yksin. Rattailla käydään pieniä lenkkejä.


Mä arvasin, siis tuon imetysjutun. Mulla tosiaan meinas räjähtää pää joka asiasta kun lopetin imetyksen. Mulla ei koskaan, ei edes raskausaikana ollut niin pahoja mielialan vaihteluja. Jostain olin lukenut aiheesta, joten osasin liittää ne kuitenkin imetykseen. Olisko kestänyt ainakin kuukauden verran ellei vähän pidempäänkin se raivoaminen. Kyllä se siitä ohi menee, usko pois. Liikunta auttoi ainakin minua purkamaan patoutunutta energiaa ja salilta tullessa oli aina hyvä olo ainakin jonkin aikaa. Vieläkin oikein hävettää oma käytös silloin, vaikka sille ei mitään voinut. Toki auttaa kun tietää, mistä mahdollisesti johtuu.

Mistä sä keksit (siis luit tai sait tietää) sen että imetyksen loppuminen liittyy mielialan vaihteluihin? En nimittäin itse olis osannut ajatella sellaista. Kiitti vinkistä! :)
 
Nyt en ehtinyt lukea kun ekan sivun tästä keskustelusta, mutta kuulostat aivan minulta. Tiuskin kokoajan lapselle ja miehelle. Mainitsin tästä kerran lääkärissä ja hän laittoi täyttämään sellaisen masennusseulalomakkeen. Siitä selvis, että mulla on keksivaikea masennus. Sain Sepram-lääkkeen ja nyt on niin seesteinen olo. Älä häpeä mennä lääkäriin asian kanssa. Muakin harmittaa, kun en aikaisemmin mennyt.
 
Mä luin jo raskausaikana paljon imetykseen liittyvää kirjallisuutta ja seurasin nettikeskusteluja aiheesta, jostain sieltä se oli jäänyt mieleen. Harmi kun ei nyt ole mitään linkkiä antaa sulle luettavaksi.
 

Yhteistyössä