Mä tartten (teidän) apua :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieraana täällä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieraana täällä

Vieras
Mä olen epävarma ja huono itsetuntoinen nainen, takana kaksi epäonnistunutta parisuhdetta jossa sain siipeeni todella pahasti. Niitten jälkeen olen jo kuudetta tai seitsemättä vuotta sinkkuna. En tiedä enää, olen mennyt laskuissa sekaisin enkä välitä muistella.

Kesällä ihastuin työkaveriini, nyttemmin olen jo sitten ihan rakastunut. Ja mä kuolen tähän, kun en tiedä onko tämä molemmin puolista vai ei.
Alkuun oli katseita ja hymyjä, sitten lähelle tulemista, seuraavaksi seuraan hakeutumista, mies kehui mua ja kehuu edelleen.. puhelee flittailevasti meidän telepaattisesta yhteydestä ja siitä miten tekee mitä vain mä pyydän. Muutaman kerran ohimennen koskettamista.
Tänään tehtiin töitä yhdessä, istuttiin vierekkäin ja ihan koko sen ajan niin lähellä, että jalkamme olivat toisissaan kiinni koko ajan. Mies ei mennyt kauemmas, en minäkään, kai mä painauduin vain lähemmäs :( Voiko siitä jotain päätellä? Erääseen asiaan liittyen sanoin tunteneeni itseni todella typeräksi, mies vastasi (mun mielestä hellästi) että "ihan suotta". Tuostakin sananvaihdosta sydämeni heitti volttia ja se kuulosti ihan siltä että tää on molemmin puolista. Eikö olekin typerää?

Kattokaa nyt miten onneton ja epätoivoinen yksilö mä olen. Mä en pysty näkemään miesten todellisia ajatuksia mua kohtaan koska itsetuntoni on olematon. Vaikka mä tiedostan olevani ihan ihana ja nätti, niin silti tämmöisessä tilanteessa mä oon ihan hukassa. Nyttenkin suren ja olen ihan alamaissa, kun ajattelen että mä oon sittenkin vaan kuvitellut tän olevan molemmin puolista.

Ja ei. Mä en kysy sitä suoraan mieheltä.

Voiko tuo kaikki olla ihan vaan tavallista käytöstä ilman mitään ihastumista miehen puolelta? Onko se mahdollista, että mä olen kuvitellut noille merkityksen? Tapahtuneet on tosia, niistä ei pääse yli eikä ympäri, mutta niitten merkitys.. sitä en tiedä.

Sattuu ajatuskin siitä, että saan pettyä taas :(
 
Kyllä mä itsestäni huolta pidän, käyn kampaajalla ja joka aamu meikkaan itseni huolella töihin. Ruokahalua ei ole, joten painokin putoaa itsekseen. Mä haluaisin vain tietää missä mennään. Joku mun sisällä torpedoi aina mun hyvän fiiliksen ja alkaa ilkkumaan että "luuletko että sellainen mies muka susta voisi olla kiinnostunut!". Ja sittenpä taas ollaan tässä pisteessä kuin nyt.
Yritän ajatella positiivisesti joka päivä tästä asiasta ja siitä, että olen ihana ja kaunis ja upea nainen joka on rakkauden arvoinen, mutta vaikeeta tuntuu olevan sen sisäistäminen ja uskominen.
 
Onko se työkaveri vapaa? Jos on, niin pyydä syömään tms. Yleensä ihmiset eivät kadu jälkeenpäin (vuosien päästä) asioita, joita ovat tehneet vaan niitä, mitä ovat jättäneet tekemättä.
 
Mä tiedän, että kadun jos jänistän tästä. Mutta vielä en ole valmis treffikutsua esittämään. Mä haluaisin ensin tietää, olenko mä tosiaan kuvitellut miehen kiinnostuksen vai en.. :(
 
no siis kaikki tapahtunut just noin kun kerroit niin onhan tuossa selvää sihinää eli tulkitsen olevan kiinnostunut. Mutta minä vain tulkitsen sinun kirjoitusta, en voi olla mitenkään varma, etkä sinäkään ellet tee jonkin sortin aloitetta.
 

Yhteistyössä