Mä oon tyhmä ja hajottanu itteni

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja satutettu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

satutettu

Vieras
Niin...se alko jo pari vuotta sitten. En pystyny lopettamaan yhen silloin niin ihanan miehen tapailua vaikka "tiesin" että joudun pettymään. Aloin oottaa sille lasta, se hyväksy asian ja kertoili mukavia...miten meistä tulee vaikka ja mitä. Aina se oli hiprakassa ja mä hölmö antauduin kerta toisensa jälkeen. Selvinpäin se ei soittanu eikä mitään, ei ikinä. Sit lapsi synty ja se rupes lapsen näkemisen varjolla järjestää tapaamisia. Paskat sitä mikään lapsi kiinnostanu, sitä yhtä asiaa se halus. Miks mä annoin sen jatkua? Mikä tekee ihmisestä sellasen, et tietää sen satuttavan mut antaa mennä vaan? Kuvittelenko etten saa ketään muuta? Oonko vain yksinkertasesti tyhmä? Oon oikein miettimällä yrittäny miettiä mitä kaikkia inhottavia juttuja tää ihminen on sanonu ja kuinka törkeesti käyttäny mua hyväkseen ym. mut silti mä kaipaan siinä jotain. Mä oon poistanu sen numeron enkä vastaa sille enää. Saa nähdä kestääkö tää päätös. En vaan jaksa enää. Ainut valonpilkahdus on toi lapsi. Se onkin niin mainio tapaus ettei mitään rajaa! Eikä voi ymmärtää miksei toi pieni ihminen hetkauta tätä äijää pätkän vertaa. Sen silmissä kiiluu vaan naiset. Pieni viaton ihminen ei oo mitään. Ja mulla meni näin kauan tajuta. Oppiikohan näistä virheistään ikinä? miettii...
 
Kamalinta on se, että siitä ei oo niin kauaa ku taas eksyin sen kanssa sänkyyn ku olin tosi tosi yksinäinen ja vaikka mitä...selityksiähän aina riittää. Sit oltiin esim. kaupassa yhtäaikaa eikä tää äijä edes tervehtiny. Mulla rupes kurkusta kuristaa, meidän lapsi istuu siinä rattaissa ja kattelee. Itkin sisäänpäin siinä tilanteessa ja niitä tulee vielä. Samalla hetkellä tuli jotenki häpeäkin, et mä oon antanu vain käyttää itteeni et sain itse pienen hetken jotain "rakkautta". Se mitä sen pitäis oikeesti rakastaa, on vain yksi lapsi vaan muiden joukossa. Ristiriitanen olo senki puoleen, että tekis mieli tutustuttaa lapsi isäänsä, toisaalta haluun pitää sen hyvin kaukana.
 
Mä suostun aina "panopuuks" kun mies vaan soittaa. Ja aina soittaa vaan humalassa. :/ En tajuu itteeni! Joka kerta päätän että ei enää, mutta silti salaa ootan sitä soittoa ja sanon aina kyllä :/
 
No mitäpä tuota enää murehtia kannattaa :hug:

Sulla on vierellä maailman ihanin käärö. Anna muun mennä omalla painollaan. Kyllä mies ottaa yhteyttä jos haluaa lapseensa pitää yhteyttä. Jos ei ota, niin et sää sitä pakottaankaan pysty tutustuun lapseensa kunnolla.

Voimia! :hug:
 
Tiedän tosiaanki tuon tunteen. Mä olin muka onnellinen kun mies viikonloppusin kävi mun luona ku odotin meidän lasta. Vähän mahaa silitti mut todellinen syy oli et se halus seksiä ja mulle se oli muka jotain muutakin. Itkuhan siitä aina tuli ku äijä veti housut jalkaan ja mä jäin yksin sänkyyn makaamaan. Sillon sitä kainaloo ois tarvinnu. Voi miten sitä antaaki pitää ihan kynnysmattona. Toisaalta, se mun oma "kupla" missä mä elin, autto mua selviytymään raskaudesta. Nyt vaan jotenki sisukset velloo kun tätä kelailee.
 
Sama vika joo.

Mutta tiedän, että kun hän seuraavan kerran suostuu, mä sanon kyllä. :/ Mä en taju mistä sais voimaa lopettaa tää kokonaan, varsinkin kun mies aina humalassa ja on täysin selvää etten merkkaa hänelle yhtään mitään?!
 
Sitäki on miettiny, että voiko joku saada siitä oikeeta nautintoa et nainen "itkee perään"? Kun miettii, et mä olin maha pystyssä siinä ja äijä antaa puol tuntia elämästään viikonloppusin. Huikkaa ovelta "katellaan". Se on niin tylyä. Ja se ilkikurinen katse, se se vasta ärsyttää. Joka kerta kun nään sen ajavan autolla ohi tai jos törmätään, mulla menee jalat makaroniksi ja sydän rupee hakkaa. Aivan hullua. Miten tän saa loppumaan?
 
Alkuperäinen kirjoittaja satutettu:
Sitäki on miettiny, että voiko joku saada siitä oikeeta nautintoa et nainen "itkee perään"? Kun miettii, et mä olin maha pystyssä siinä ja äijä antaa puol tuntia elämästään viikonloppusin. Huikkaa ovelta "katellaan". Se on niin tylyä. Ja se ilkikurinen katse, se se vasta ärsyttää. Joka kerta kun nään sen ajavan autolla ohi tai jos törmätään, mulla menee jalat makaroniksi ja sydän rupee hakkaa. Aivan hullua. Miten tän saa loppumaan?

Ymmärtämällä, ettei hän oikeasti välitä sinusta. Ei välitä, eikä ala välittämään -ei yhtään! Ei vaikka mitä tekisit ja kuinka usein päästäisit sänkyysi. Mikään ei tule muuttumaan paremmaksi, hänen käytöksensä korkeintaan muuttuu kylmemmäksi ja julmemmaksi. Vieläkin se voi pahentua. Lopulta hän tapaa jonkun naisen, johon rakastuu. Silloin sä vasta poljettu oletkin kun yhä silti päästät miehen sänkyysi vaikka hän on jo ostamassa kämppää kihlattunsa kanssa. Silloin olet pohjalla. Sun ystävät ympärillä alkaa vakiintua ja heillä on ihania poikaystäviä ja koteja. Mutta sä olet jo niin lyöty ettet usko ansaitsevasi muuta kuin panopuun aseman silloin tällöin.

Eli ei tule loppumaan ennen kuin itse lopetat sen. Usko mua, se voi jatkua vuosia ja vuosia ja mennä aina vain nöyryyttävämmäksi ja pahemmaksi.
 

Similar threads

T
Viestiä
4
Luettu
242
S
I
Viestiä
8
Luettu
291
Aihe vapaa
mees nyt rauhoittaan tilanne
M
J
Viestiä
6
Luettu
412
Aihe vapaa
JanuLiitus
J

Yhteistyössä