Mä oon niin väsyny tuon lapsen nukuttamiseen, että ihan itkettää

[suvi-tuuli]

meillä sama juttu, poitsu täyttää tosin jo 3, vastasyntyneestä ollut huono ja levoton nukkumaan ja yhä sama tilanne, yritetty ihan kaikkea huudattamisesta tassuttamiseen ja vieressä nukkumisesta vieressä istumiseen ja itsekseen nukahtamiseen mutta silti tänäkin iltana "tappelin" herran unen tulon kanssa reilut 2 h. ja kyllä siis nukutan, koska itsekseen nukahtaminen vielä huonompaa. ja koska pikkusisko samassa huoneessa en voi tosiaankaan jättää yksin nukahtamaan koska herättäisi pikkusiskon jossain vaiheessa ja sen jälkeen hulabaloo olisikin vielä kivempi. pikkusiskoa ei ole ikinä tarvinnut nukuttaa, eli siis en usko olevani täysin tumpelo nukutus-jutuissa mutta siis hermojen menemisen tiedän, jaksamista ja suklaata!

 

[ap]

onko teillä pimennysverho? Meillä se on käytössä, mutta jätetään nykyään sellainen yövalo palamaan siksi aikaa, kun lapsi nukahtaa itsekseen (on jo 3,5 v), eli pimennysverhosta on hyötyä lähinnä aamulla. Mut tossa nukutuksessa vois olla hyötyä, kun sais huoneen pimeeksi. Mites, jos lapsen huoneessa olis patja vanhempaa varten, vois vain pötkötellä siinä ja itsekin levätä nukutuksen aikana, lapsikin saattais tyytyä tosiaan siihen, että vanhempi on vain läsnä huoneessa. Tsemppiä, tiedän miltä tuntuu

Meillä on kaihtimet ikkunassa, aika hämärää on. Ja lapsen sänky on meidän makkarissa. Mä en jaksais millään jos pitäis kulkea eri huoneeseen yöllä...

 

[fsh]

Ei ole mikään opettamisasia

Lapset ovat niin erilaisia syntymästään saakka. Samassa perheessä voi olla näitä 'pää tyynyyn' lapsia ja sitten niitä, joita nukutetaan vuosia. Pää tyynyyn-lasten vanhemmat eivät vain tiedä, miten helpolla ovat päässeet ja ottavat kunnian helposta nukahtamisesta itselleen.

Uneen vaipuminen on ero vanhemmista ja toisilla se käy luonnostaan sutjakkaammin kuin toisilla. Usein huonot nukahtajat ovat vaativampia lapsia myös muissa asioissa.

Juurikin näin! :flower: Jos mullakin olisi molemmat lapset olleet helposti nukahtavia/itsekseen nukahtavia, luulisin varmaan että olen vain erinomainen äiti, joka osaa juuri ne oikeat niksit, joilla lapset saa vaivattomasti nukkumaan. Mutta lapset ovat temperamenteiltaan hyvin erilaisia ja niin todellakin alusta lähtien myös nukkumisessa.

 

[kuules]

tuli vielä mieleen, että jos se sun läsnäolo tosiaan stimuloikin lasta, et jos se ei jaksais niin kauan pomppia huoneestaan aina pois, kun hänet jättäiskin yksin nukkumaan. Meillä on toi esikoinen aika temperamenttinen ja voimakastahtoinen, mut ei hänkään siinä vaiheessa, kun yksin opetettiin nukkumaan jaksanut määräänsä enempää tulla sielä huoneesta... kymmeniä kertoja toki silloin alkuvaiheessa, mut nyt jo pitkään menny hyvin. Pääasia tossa nukuttamises olis, ettei itse hermostuisi, meillä se venytti nukahtamista

 

[mamma ja pojat]

Ap:lle iiiiisoooo lohtuhali!!! Lapsia on yhtä moneen junaan kuin meitä aikuisiakin. Saatko AP itse miten nukuttua? Miten jaksat?

Mä valvoin lapsen synnyttyä ekat 1,5 vuotta. Siis ihan oikeasti... Olin ihan aivokuollut jo. Sitten lapsi onneksi alkoi nukkua pitempiä pätkiä ja minäkin saan jo nukuttua vähän paremmin, mutta ikävä kyllä heräilen edelleen itsekseni yöllä vaikkei lapsi enää herääkään, tottumuksesta kai. Suurin ongelma on saada lapsi nukahtamaan. Ihan yliväsyneenä se tuossa riehuu kun ei nukkunut päivällä ja kello on nytkin jo vaikka mitä =( Kiitos halauksesta =)

Muutat rytmin niin et aamulla aikaisin ylös. Vaik oiskin nukahtanut 22-24 aikaan.
Ootteko käyneet pihalla energiaa kuluttamassa jos ette niin nyt aamupäivisin ulos touhuamaan sen jälkeen ruoka ja päiväunet.
Vie jonkin aikaa ennen kun lapsi tähän tottuu ja on vanhemmille todella raskasta aikaa mut lopussa kiitos seisoo.

 

[Wursti Makkaravarvas]

Ei ole mikään opettamisasia

Lapset ovat niin erilaisia syntymästään saakka. Samassa perheessä voi olla näitä 'pää tyynyyn' lapsia ja sitten niitä, joita nukutetaan vuosia. Pää tyynyyn-lasten vanhemmat eivät vain tiedä, miten helpolla ovat päässeet ja ottavat kunnian helposta nukahtamisesta itselleen.

Uneen vaipuminen on ero vanhemmista ja toisilla se käy luonnostaan sutjakkaammin kuin toisilla. Usein huonot nukahtajat ovat vaativampia lapsia myös muissa asioissa.

Juurikin näin! :flower: Jos mullakin olisi molemmat lapset olleet helposti nukahtavia/itsekseen nukahtavia, luulisin varmaan että olen vain erinomainen äiti, joka osaa juuri ne oikeat niksit, joilla lapset saa vaivattomasti nukkumaan. Mutta lapset ovat temperamenteiltaan hyvin erilaisia ja niin todellakin alusta lähtien myös nukkumisessa.

Mulle nlan th sanoi että jos esikoinen olis ollut samanlainen nukahtaja kuin kuopus niin minäkin kertoilisin kaikille kuinka helppoa nukuttaminen on, sänkyyn vaan ja sinne jää :xmas:

 

[vieras]

Ei ole mikään opettamisasia

Lapset ovat niin erilaisia syntymästään saakka. Samassa perheessä voi olla näitä 'pää tyynyyn' lapsia ja sitten niitä, joita nukutetaan vuosia. Pää tyynyyn-lasten vanhemmat eivät vain tiedä, miten helpolla ovat päässeet ja ottavat kunnian helposta nukahtamisesta itselleen.

Uneen vaipuminen on ero vanhemmista ja toisilla se käy luonnostaan sutjakkaammin kuin toisilla. Usein huonot nukahtajat ovat vaativampia lapsia myös muissa asioissa.

Juurikin näin! :flower: Jos mullakin olisi molemmat lapset olleet helposti nukahtavia/itsekseen nukahtavia, luulisin varmaan että olen vain erinomainen äiti, joka osaa juuri ne oikeat niksit, joilla lapset saa vaivattomasti nukkumaan. Mutta lapset ovat temperamenteiltaan hyvin erilaisia ja niin todellakin alusta lähtien myös nukkumisessa.

Mulle nlan th sanoi että jos esikoinen olis ollut samanlainen nukahtaja kuin kuopus niin minäkin kertoilisin kaikille kuinka helppoa nukuttaminen on, sänkyyn vaan ja sinne jää :xmas:

Juurikin näin. Helppojen lasten vanhemmilta kuulee myös usein, miten lapselle on tärkeää säännöllinen päivärytmi ja runsas ulkoilu

Oppia ikä kaikki. Oikeastaan hyvä, että on siunaantunut keskenään niin erilaisia lapsia niin ei tule lauottua hyviä kasvatusvinkkejä niin herkästi ja on ehkä oppinut näkemään muitakin sävyjä mustan ja valkoisen välissä.

 

[Myg]

Ap:lle iiiiisoooo lohtuhali!!! Lapsia on yhtä moneen junaan kuin meitä aikuisiakin. Saatko AP itse miten nukuttua? Miten jaksat?

Mä valvoin lapsen synnyttyä ekat 1,5 vuotta. Siis ihan oikeasti... Olin ihan aivokuollut jo. Sitten lapsi onneksi alkoi nukkua pitempiä pätkiä ja minäkin saan jo nukuttua vähän paremmin, mutta ikävä kyllä heräilen edelleen itsekseni yöllä vaikkei lapsi enää herääkään, tottumuksesta kai. Suurin ongelma on saada lapsi nukahtamaan. Ihan yliväsyneenä se tuossa riehuu kun ei nukkunut päivällä ja kello on nytkin jo vaikka mitä =( Kiitos halauksesta =)

Onhan mahavaivat ja esim. allergiat poissuljettu. Joskus ne ilmenevät vain tosi huonona nukkumisena. :hug:

 

[Yks juttu]

Meillä kans näin. Meillä 1,5v tyttöä saa välillä nukuttaa kauankin. Mutta olen jo tottunut siihen että ei aina ees ärsytä. Tietty tulee kausia jolloin on vaikeampaa. Olen myös kokeillut että nukahtaisi vaan yksinään. Ja kysymys tuli mieleen näitä täälläkin kirjotetuista neuvoista. Että miten te pääsette pois huoneesta?? Minun ei tartte kun nousta siitä tuolilta joka on sängyn vieressä niin alkaa kamala karjuminen ja tyttö nousee ylös.

 

[kuules]

Meillä kans näin. Meillä 1,5v tyttöä saa välillä nukuttaa kauankin. Mutta olen jo tottunut siihen että ei aina ees ärsytä. Tietty tulee kausia jolloin on vaikeampaa. Olen myös kokeillut että nukahtaisi vaan yksinään. Ja kysymys tuli mieleen näitä täälläkin kirjotetuista neuvoista. Että miten te pääsette pois huoneesta?? Minun ei tartte kun nousta siitä tuolilta joka on sängyn vieressä niin alkaa kamala karjuminen ja tyttö nousee ylös.

Yritän muistella sitä alkuaikaa... ehkä se oli just tyyliin ovi kiinni ja peri askelta, niin lapsi jo kintereillä ja ei kun palauttamaan takaisin. Se ehkä ärsytti tavallaan vähemmän kuin se, että jos pääsit sohvalle istahtamaan ja vasta sitten ovi avautui ja lapsi pinkoi sieltä ja sitä kun sitten toistui toistumistaan

 

[Aaban]

Ymmärtäisikö hän jo palkitsemista? Että esim. aamulla saa tarran tai joain muuta, jos illalla alkaa nätisti nukkumaan tmv.

 

[rider]

Yksi sana unikoulu: kirosana täällä pienten lasten äideille, mutta hengenpelastaja taaperoikäisten vanhemmille.

Nuorena olin itse lomilla au pairina useissa eri perheissä, joissa poikkeuksetta aivan kamalia lapsia, kun vanhemmat yrittivät elää au pairien + nannyjen avulla samanlaista elämää, kuin elivät ennen lapsia. Muistan että kolmessa perheessä minä olin se joka opetti lapset nukkumaan, ennen vanhemmat olivat sulkeneet portin :O lapsen oven eteen ettei päässyt heitä häiritsemään.

Minä aloitin näiden poisjuoksijoiden kanssa näin: ensimmäisellä kerralla kysyin onko jano/nälkä/vessahätä ja kun ei, niin vein sänkyyn ja sanoin, nyt nukutaan. Sitten kun alkoivat lapset kukkua ylös, otin vain kädestä kiinni ja vein sänkyyn. HUOMAA! EI katsekontaktia, ei puhetta, ei mitään reagointia, viet vaan sänkyyn ja laitat sinne makaamaan. 2. perheessä tein näin valehtelematta kahdelle lapselle kolme tuntia. Itku meinasi tulla, mutta sitkeästi vain vein nukkumaan. Neljä päivää sitä kesti ja kovaa se työ oli, mutta palkitsi itsensä sillä, että lapset oppivat nukahtamaan itse sänkyynsä.

Näiden kokemusteni vuoksi päätin, etten omien lasten kanssa aio käydä uutta souvia läpi. Vannon tuon menetelmän nimeen, noihin perheisiini kyllä kuului vaikka millaista riekkujaa. Pointti on siinä, että lapsi itse oppii ettei sängystä ylösnousemalla saa ''palkintoa'' - siis huomiota. Tietenkin jos lapsella oikeasti hätä/pelotti, tulivat ylös, mutteivat enää vain ''huvikseen'' monta tuntia jaksaneet souvata.

Ja iltarutiinit ehdottomat, hiljennytään siihen nukkumiseen

 

[Tsemii]

Meillä nukutettiin lapset viisivuotiaiksi. Sitten sovittiin että se loppuu ja piste.

 

[rider]

Äläkä huolehdi mistään onko peitto nyt hyvin, koska varmasti potkii sen suutuksissaan pois päältään. Ei näillä helteillä kylmään kuole. Samoin ei ole väliä jollain mihin asentoon lapsi jää makaamaan.

Ja varuaud henkisesti että lapsi juoksee sieltä n. minuutin välein, varsinkin kun todellinen testaus alkaa.

 

[Äiti Viidelle]

Minulla pääsi tänään itku ku laitoin lapsia nukkuun. Aina sama tappelu ja söheltäminen.
Lapset meni ihan panikkiin ku aloin itkemään...
Mut se itku helpotti ja kävin sit lasten kans pitkän keskustelun nukkumaan menosta ja siittä miks äitiä itketti.

 

[äiti viidelle]

Ei ole mikään opettamisasia

Lapset ovat niin erilaisia syntymästään saakka. Samassa perheessä voi olla näitä 'pää tyynyyn' lapsia ja sitten niitä, joita nukutetaan vuosia. Pää tyynyyn-lasten vanhemmat eivät vain tiedä, miten helpolla ovat päässeet ja ottavat kunnian helposta nukahtamisesta itselleen.

Uneen vaipuminen on ero vanhemmista ja toisilla se käy luonnostaan sutjakkaammin kuin toisilla. Usein huonot nukahtajat ovat vaativampia lapsia myös muissa asioissa.

Juurikin näin! :flower: Jos mullakin olisi molemmat lapset olleet helposti nukahtavia/itsekseen nukahtavia, luulisin varmaan että olen vain erinomainen äiti, joka osaa juuri ne oikeat niksit, joilla lapset saa vaivattomasti nukkumaan. Mutta lapset ovat temperamenteiltaan hyvin erilaisia ja niin todellakin alusta lähtien myös nukkumisessa.

Mulle nlan th sanoi että jos esikoinen olis ollut samanlainen nukahtaja kuin kuopus niin minäkin kertoilisin kaikille kuinka helppoa nukuttaminen on, sänkyyn vaan ja sinne jää :xmas:

Juurikin näin. Helppojen lasten vanhemmilta kuulee myös usein, miten lapselle on tärkeää säännöllinen päivärytmi ja runsas ulkoilu

Oppia ikä kaikki. Oikeastaan hyvä, että on siunaantunut keskenään niin erilaisia lapsia niin ei tule lauottua hyviä kasvatusvinkkejä niin herkästi ja on ehkä oppinut näkemään muitakin sävyjä mustan ja valkoisen välissä.

Minulta otti esikoinen KAIKESSA kaiken luulon pois. En tiedä miten selvisin mut selvisin kummiski.
kakkonen oli ja on aivan unelma nukahtaan.
Kyllä lapset on yksilöitä mut ei silti sovi väheksyä ulkoilua ja rutiineita ja säännöllisyyttä

 

[Lentokala]

Meillä oli esikoisen kanssa ihan järkkyä toi nukkumaanmeno.
Lähemmäs 4v toi oli, kun alko joten kuten lahjottuna nukahtaan omaan sänkyyn.
Nytkin on vähäuninen sekä valvois illalla ja nukkuis aamulla. Ikä kohta 7v.

Kuopus onkin sit toista maata.
Se on vauvasta asti nukahtanut mihin vaan kun on alkanut nukuttaa.
Saattaa yhä nukahtaa iltapalapöytään ( ruokaa suussa !! ), olkkarin matolle, sohvalle yms. Ikää 3v.

 

[vieras]

Ei ole mikään opettamisasia

Lapset ovat niin erilaisia syntymästään saakka. Samassa perheessä voi olla näitä 'pää tyynyyn' lapsia ja sitten niitä, joita nukutetaan vuosia. Pää tyynyyn-lasten vanhemmat eivät vain tiedä, miten helpolla ovat päässeet ja ottavat kunnian helposta nukahtamisesta itselleen.

Uneen vaipuminen on ero vanhemmista ja toisilla se käy luonnostaan sutjakkaammin kuin toisilla. Usein huonot nukahtajat ovat vaativampia lapsia myös muissa asioissa.

Juurikin näin! :flower: Jos mullakin olisi molemmat lapset olleet helposti nukahtavia/itsekseen nukahtavia, luulisin varmaan että olen vain erinomainen äiti, joka osaa juuri ne oikeat niksit, joilla lapset saa vaivattomasti nukkumaan. Mutta lapset ovat temperamenteiltaan hyvin erilaisia ja niin todellakin alusta lähtien myös nukkumisessa.

Mulle nlan th sanoi että jos esikoinen olis ollut samanlainen nukahtaja kuin kuopus niin minäkin kertoilisin kaikille kuinka helppoa nukuttaminen on, sänkyyn vaan ja sinne jää :xmas:

Juurikin näin. Helppojen lasten vanhemmilta kuulee myös usein, miten lapselle on tärkeää säännöllinen päivärytmi ja runsas ulkoilu

Oppia ikä kaikki. Oikeastaan hyvä, että on siunaantunut keskenään niin erilaisia lapsia niin ei tule lauottua hyviä kasvatusvinkkejä niin herkästi ja on ehkä oppinut näkemään muitakin sävyjä mustan ja valkoisen välissä.

Minulta otti esikoinen KAIKESSA kaiken luulon pois. En tiedä miten selvisin mut selvisin kummiski.
kakkonen oli ja on aivan unelma nukahtaan.
Kyllä lapset on yksilöitä mut ei silti sovi väheksyä ulkoilua ja rutiineita ja säännöllisyyttä

En sitä meinannutkaan... Vaan että helppojen lasten vanhemmat kuvittelevat helposti, että helppo nukahtaminen on vain rutiinien, ulkoilun ja opettamisen tulosta ja että näissä asioissa on jotakin pielessä, jos jossakin toisessa perheessä lapsi ei nukahdakaan.

Onneksi nykyään tiedetään jo paljon esim. synnynnäisen temperamentin eroista ja vaikutuksista arkeen. Tai ainakin toiset tietävät

Myös meillä esikoinen otti kerralla luulot pois, monen muunkin asian suhteen. Eskari-ikäisenä nukkuu ja nukahtaa jo helposti, mutta ensimmäiset kolme vuotta ainakin meni siinä nukuttamisrallissa.

 

[äiti viidelle]

Ei ole mikään opettamisasia

Lapset ovat niin erilaisia syntymästään saakka. Samassa perheessä voi olla näitä 'pää tyynyyn' lapsia ja sitten niitä, joita nukutetaan vuosia. Pää tyynyyn-lasten vanhemmat eivät vain tiedä, miten helpolla ovat päässeet ja ottavat kunnian helposta nukahtamisesta itselleen.

Uneen vaipuminen on ero vanhemmista ja toisilla se käy luonnostaan sutjakkaammin kuin toisilla. Usein huonot nukahtajat ovat vaativampia lapsia myös muissa asioissa.

Juurikin näin! :flower: Jos mullakin olisi molemmat lapset olleet helposti nukahtavia/itsekseen nukahtavia, luulisin varmaan että olen vain erinomainen äiti, joka osaa juuri ne oikeat niksit, joilla lapset saa vaivattomasti nukkumaan. Mutta lapset ovat temperamenteiltaan hyvin erilaisia ja niin todellakin alusta lähtien myös nukkumisessa.

Mulle nlan th sanoi että jos esikoinen olis ollut samanlainen nukahtaja kuin kuopus niin minäkin kertoilisin kaikille kuinka helppoa nukuttaminen on, sänkyyn vaan ja sinne jää :xmas:

Juurikin näin. Helppojen lasten vanhemmilta kuulee myös usein, miten lapselle on tärkeää säännöllinen päivärytmi ja runsas ulkoilu

Oppia ikä kaikki. Oikeastaan hyvä, että on siunaantunut keskenään niin erilaisia lapsia niin ei tule lauottua hyviä kasvatusvinkkejä niin herkästi ja on ehkä oppinut näkemään muitakin sävyjä mustan ja valkoisen välissä.

Minulta otti esikoinen KAIKESSA kaiken luulon pois. En tiedä miten selvisin mut selvisin kummiski.
kakkonen oli ja on aivan unelma nukahtaan.
Kyllä lapset on yksilöitä mut ei silti sovi väheksyä ulkoilua ja rutiineita ja säännöllisyyttä

En sitä meinannutkaan... Vaan että helppojen lasten vanhemmat kuvittelevat helposti, että helppo nukahtaminen on vain rutiinien, ulkoilun ja opettamisen tulosta ja että näissä asioissa on jotakin pielessä, jos jossakin toisessa perheessä lapsi ei nukahdakaan.

Onneksi nykyään tiedetään jo paljon esim. synnynnäisen temperamentin eroista ja vaikutuksista arkeen. Tai ainakin toiset tietävät

Myös meillä esikoinen otti kerralla luulot pois, monen muunkin asian suhteen. Eskari-ikäisenä nukkuu ja nukahtaa jo helposti, mutta ensimmäiset kolme vuotta ainakin meni siinä nukuttamisrallissa.

Juu totta. ja ei näytä kaikki tajuavan millään et jotkut 6vuotiaatkin tarvii vielä yövaippaa
Sehän on vaan siittäkiinni et jättää vaan pois niin kyllä se lapsi oppii. Meniski kaikilla nuin.