Mä oon niin surullinen :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja yks vaan
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Y

yks vaan

Vieras
Meidän lähipiirissä tuli parin viikon sisällä kaksi erittäin surullista uutista. Olo on itsellä aivan kauhea. Meillä ei ole suvussa kymmeneen vuoteen ollut mitään surullisia uutisia ja nyt tuli sitten kaksin kappalein. Tuntuu etten osaa ollenkaan käsitellä näitä asioita. Voisin sanoa,et jos olisi vain yksi kappale, niin olisi varmaan helpompaa tai en tiedä.
Ja nyt tuntuu,et kaikki ystävätkin ovat unohtaneet minut, juuri tälläisessä tilanteessa jossa tarvisin ihan vaan juttelukaveri. Kukaan ei ole soittanut tai viestitellyt tämän jälkeen, kun surulliset uutiset kuultiin. Tiedän,et melkein jokainen ystäväni tietää, mikä suru perhettämme on kohdannut.
Itse olen aina ollut ystävänieni tukena jos heillä on ollut vaikeaa ja kuunnellut heitä tuntikausia,että ovat saaneet purkaa pahaa oloaan.
Tuntuu aivan kauhelta, kun ei ole ketään kenelle vois asiasta jutella.
 
otan osaa perheenne suruun :( :hug:
niinhän se on,että vaikeimmissa tilanteissa ystävyys punnitaan.. on kauheaa jos jää yksin juuri silloin kun tarvitsee tukea!
toisaalta voi olla niin,etteivät tiedä mitä sanoa.. mutta ei niin pitäisi ajatella,aina ei tarvitse sanoja ja kuulevat korvat.
voimia! :hug:
 
laita ystävillesi viesti kuinka he voisivat piristää sua, pyydä leffaan, syömään , lenkille sellaisiin juttuihin joista nautit. Joskus on vaikea lähestyä surevaa ystävää, kun ei tiedä miten auttaa ja jotkut antavat sitten toiselle omaa tilaa surra vaikka olisikin tukea ja ystävää vailla.
 
Ystävät voivat ajatella, että antavat sulle rauhan suruaikana, eivät kehtaa tuppautua. Aivan varmasti, jos laitat heille viestiä, että tarvitset ystävää ja olkapäätä, tulevat hätiin! Voimia surun käsittelyyn :hug:
 
saanko olla ehkà hieman tahditon? kuinka làheisià ihmisià nuo olivat sukulaisuudessa sulle? tiedàn ettei merkitystà, mutta ehkàpà ystàvàsi eivàt ole ymmàrtàneet miten tàrkeistà ihmisistà kyse. ota reippaasti yhteyttà ystàviisi :)
 
tuota kriisipuhelinta olen itsekin ajatellut ja numeronkin olen etsinyt valmiiksi, mutten ainakaan vielä ole saanut soitettua. Tuntuu jotenkin oudolta jutella vieraan ihmisen kanssa.
Mutta kyllä pakko on jotain kohta tehdä, kun olo on sisäisesti niin kauhea. En minä ulkopuolisille niinkään näytä (esim. lapset tai työkaverit) että olen aivan rikki. Touhuan lasten kanssa kotona niinkuin ennenkin ja yritän pitää arkirutiinit yllä..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mamma italiana:
saanko olla ehkà hieman tahditon? kuinka làheisià ihmisià nuo olivat sukulaisuudessa sulle? tiedàn ettei merkitystà, mutta ehkàpà ystàvàsi eivàt ole ymmàrtàneet miten tàrkeistà ihmisistà kyse. ota reippaasti yhteyttà ystàviisi :)

Erittäin läheisiä ihmisiä molemmat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Mamma italiana:
saanko olla ehkà hieman tahditon? kuinka làheisià ihmisià nuo olivat sukulaisuudessa sulle? tiedàn ettei merkitystà, mutta ehkàpà ystàvàsi eivàt ole ymmàrtàneet miten tàrkeistà ihmisistà kyse. ota reippaasti yhteyttà ystàviisi :)

Erittäin läheisiä ihmisiä molemmat.

minusta on outoa jos ystàvàsi eivàt ota sinuuun yhteyttà esim perheenjàsenen menetyksen takia. ehkà joku toinen ei voi ymmàrtàà miten serkku voi olla todella làheinen tai vaikka kaukaisempi sukulainen hyvin tàrkeà.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kesäheila:
Ystävät voivat ajatella, että antavat sulle rauhan suruaikana, eivät kehtaa tuppautua. Aivan varmasti, jos laitat heille viestiä, että tarvitset ystävää ja olkapäätä, tulevat hätiin! Voimia surun käsittelyyn :hug:

Aamulla laitoin parhaalle ystävälleni viestiä. Ihan sellaisen normaalin viestin eli mitäs kuuluu, mut mitään vastausta ei ole kuulunut ja yleensä vastaa viesteihin melkein heti..
Minä olen muutenkin aina ollut luonteeltani vahva ihminen ja tuntuu etteivät kukaan nyt ymmärrä,et minullakin voi olla heikkoja hetkiä. Edes oma mieheni ei tunnu tätä ymmärtävän.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mamma italiana:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Mamma italiana:
saanko olla ehkà hieman tahditon? kuinka làheisià ihmisià nuo olivat sukulaisuudessa sulle? tiedàn ettei merkitystà, mutta ehkàpà ystàvàsi eivàt ole ymmàrtàneet miten tàrkeistà ihmisistà kyse. ota reippaasti yhteyttà ystàviisi :)

Erittäin läheisiä ihmisiä molemmat.

minusta on outoa jos ystàvàsi eivàt ota sinuuun yhteyttà esim perheenjàsenen menetyksen takia. ehkà joku toinen ei voi ymmàrtàà miten serkku voi olla todella làheinen tai vaikka kaukaisempi sukulainen hyvin tàrkeà.

Voin sanoa et nämä molemmat ihmiset ovat vielä läheisempiä sukulaisia kuin serkut..
 
"ystävät" katoavat tallaisen uutisen kuullessa, vain tosiystävät jäävät! Meillä on kuollut perheenjäsen syöpään sairastettuaan sitä monta vuotta. "Ystävät" vaihtoivat puheenaihetta jos halusin puhua sairastuneesta, tosiystävät ottivat asian itse esiin, soittelivat jne. Kun tämä sairastunut kuoli, "ystävät" juoksivat kaupassa pakoon minut nähdessään, tosiystävät silittivät olkapäästä eivätkä välttämättä puhuneet mitään. Mutta toisaalta ymmärrän näitä "ystäviä", aikaisemmin itsekin juoksin pakoon kun näin tutun joka läheinen on kuollut/sairastunut. Nyt kun menetys on sattunut omalle kohdalle niin uskallan kohdata tutun jonka läheinen on kuollut/sairastunut vakavasti. Kokeile pitää yhteyttä ystäviisi, yritä puhua heille, kyllä sinä pian huomat ovatko he oikeita ystäviä.
 

Yhteistyössä