mä oon loppu!

[vieras]

päätä särkeny jo monta päivää ja väsyttää vaan koko ajan..
just mietin et koskakohan sitä on ees nukkunu kokonaisen yön, se oiskin herkkua.
mies muuttaa kohta pois, vaikka eipä siitä apua oo ollu mut seuraa kumminkin.
kaikkeni oon yrittänyt tehdä lasten eteen mutta tuntuu että sekään ei oo tarpeeksi.
vuoteen en oo päässyt edes kampaajalle, ei ole ketään ketä katsoisi lapsia sen aikaa, mä näytän hirveeltä.
ei tästä helvetistä oo kuin yksi tie pois, hetken kun vielä jaksan...

 

[vieras]

...ja kiviäkin kiinnostaa.
-kiitos ja hei hei-

 

[onni löytyy arjesta]

:hug: :hug: minkä ikäiset lapset ja kuinka monta sulla on? Keskustele nvlassa asiasta että saat apua ja jaksat taas nauttia elämästä ja lapsistasi. Meilläpäin on mahdolista saada perhetyöntekijä/kotiavustaja esimx1/vko helpottamaan arkea. Voimia sinulle!

 

[kookosta]

Onko teidän paikkakunnalla MLL:n hoitajaa mahdollista saada? Pääsisit hetkeksi tuulettumaan yksin vaikka sinne kampaajalle. Asuuko sukulaisia lähellä? Voisitko tuupata ipanat/ipanan edes yhdeksi yöksi heille (tai ystäville) että saat ladattua akkujasi. Ja käys lääkärissä päänsäryn takia, monta päivää kestänyt särky ei ole enää ihan normaalia ja sille olisi hyvä löytää syy.

 

[Peppari]

Tiiän, ite en oo nukkunut kolmeen vuoteen kunnolla. Mulla sit lisäks vielä muukin sairaus. Mä oon kans ajatellut että niin kauan sitä jaksaa kun särkylääkkeet toimii...

 

[vieras]

Kyllä kaikki usein järjestyy kumminkin hyvin lopulta

 

[rose]

:hug: perhetyöntekijää minäkin suosittelisin. Puhu neuvolassa tms. tilenteestanne ja kerro, että tarvitsette apua. Perhetyöntekijä auttaa teidät pahimman yli ja kun saat levättyä maailma alkaa varmasti taas näyttämään hieman paremmalta paikalta.

 

[*Äiti*]

Ite menetin juuri esikoiseni, ainoan lapseni. Kuolen tähän suruun. Ei paljoa ole väliä kampaajalla käymisestä tai vast. Yöt menee itkiessä.

Koitetaan vaan jaksaa eteenpäin ja löytää jokin syy miksi pitäisi jatkaa.

 

[rose]

Ite menetin juuri esikoiseni, ainoan lapseni. Kuolen tähän suruun. Ei paljoa ole väliä kampaajalla käymisestä tai vast. Yöt menee itkiessä.

Koitetaan vaan jaksaa eteenpäin ja löytää jokin syy miksi pitäisi jatkaa.

:hug: halaus sinullekin! Olet joutunut kohtaamaan suurimman surun mitä kuvitella saattaa. Ajan kanssa surun ja ikävän kanssa oppii elämään, mutta kannat lasta sydämessäsi koko elämäsi ajan. Voimia!