Mä oon ihan lopussa tuon ekaluokkalaiseni kanssa :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Mä en kerta kaikkiaan enää jaksa näitä päiviä 7-vuotiaan poikani kanssa. Elämä on yhtä hyppelemistä ja juoksemista sekä rumien puhumista, pippelin heiluttelua (no joo, kuulunee ikään nuo takapuolijutut) ja muuta ärsyttämistä. Mikään puhe ei mene perille. Oon hermoraunio joka ilta nykyään. On kokeiltu kaikki mahdollinen, niin hyvä kuin pahakin. Ja tuntuu, että mikään ei tepsi. Ja poika vissiin luulee, että kaikki kuittaantuu sillä, kun illalla itkien kapsahtaa äidin kaulaan, että kaikilla muka olisi hyvä mieli, kun mennään nukkumaan. Oon loppu, loppu, loppu. Otanko mä yhteyttä perheneuvolaan, kouluterveydenhoitajaan vai mihin? Tuntuu, että elämästä ei tule just nyt mitään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Gluteus maximus:
Ehkä pojan pitäisi olla enemmän isän kanssa? Monesti tuon ikäiset pojat kaipaavat miehen mallia ja touhua miesten kanssa.

Mies tekee pitkää päivää, mutta kyllä hän silti antaa joka ilta aikaa pojalle. Tarkistavat aina läksyt yhdessä, juttelevat koulupäivästä, saattavat pelata jotakin tms. En usko, että kyse on ainakaan pelkästään mistään huomionkipeydestä.
 
Kun oot todella noin loppu niin kannattaa varmaan ottaa yhteys kasvatus- ja perheneuvolaan, siellä voivat katsoa mistä olisi parhain apu teidän perheelle. Myös kouluterveydenhoitajaan kannattaa ottaa yhteys ja kysellä muutenkin koulukuulumisia (opettajalta), ehkä hekin ovat huolissaan tai huomanneet liian energisyyden ja mahdolliset ongelmat. Yhteistyöllä päästään hyviin tuloksiin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja viiras:
Kun oot todella noin loppu niin kannattaa varmaan ottaa yhteys kasvatus- ja perheneuvolaan, siellä voivat katsoa mistä olisi parhain apu teidän perheelle. Myös kouluterveydenhoitajaan kannattaa ottaa yhteys ja kysellä muutenkin koulukuulumisia (opettajalta), ehkä hekin ovat huolissaan tai huomanneet liian energisyyden ja mahdolliset ongelmat. Yhteistyöllä päästään hyviin tuloksiin.

Koulussa menee kaikki hyvin. Just toissaviikolla oltiin tapaamisessa opettajan kanssa. Opettajan mukaan poika on todella fiksu, hyvätapainen ja kohtelias, tulee toimeen kaikkien luokkatovereiden kanssa jne. Eli ei mitään häikkää ole koulussa. Täällä kotona vaan on helvetti valloillaan. Itse olen loppu vain näin iltaisin. Aamuisin olen ihan hyvällä tuulella - tai ainakin ehdin rauhoittua pojan koulupäivän aikana. Mutta illat ovat todella pitkiä, etenkin, jos ei minnekään lähdetä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tyttöjen äiti:
Onks hän puhunut noita juttuja jo kauemmin vai nyt tän ekan luokan aikana???

Ainakin tällaisina iltoina on sellainen olo, että poika on ollut jotakuinkin samanlainen tapaus viimeiset neljä vuotta...
 
Harrastaako poika mitään mihin saisi energiaansa kulutettua. Joku oikein "väsyttävä" urheiluharrastus voisi olla ratkaisu, niin saisi purettua ylimääräistä energiaa siihen ja jäisi se turha vouhotus sitten pois. Jos hän on kovin fiksu niin tietysti joku muukin sopivan haasteellinen tekeminen/harrastus voisi olla paikallaan, jottei tarvitsisi sitten noita tyhmyyksiä viljellä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja viiras:
Harrastaako poika mitään mihin saisi energiaansa kulutettua. Joku oikein "väsyttävä" urheiluharrastus voisi olla ratkaisu, niin saisi purettua ylimääräistä energiaa siihen ja jäisi se turha vouhotus sitten pois. Jos hän on kovin fiksu niin tietysti joku muukin sopivan haasteellinen tekeminen/harrastus voisi olla paikallaan, jottei tarvitsisi sitten noita tyhmyyksiä viljellä.

Poika käy kerran viikossa judoharjoituksissa ja kerran viikossa kungfuharjoituksissa.
 
Minusta tuo kuulostaa tekemisen puutteelta. Toki voi olla kyse myös ihan vaan keskittymis- ja rauhoittumisongelmasta, jota voi myös harjoitella. Onko teillä ketään sukulaista tms. lähettyvillä avuksi? Oman pojan kanssa olen huomannut, että vuohkaaminen jää pois, kun pääsee vaikka papan kanssa harjoittelemaan naulaamista tai ongintaa tms., siis jotain ihan uutta mielenkiintoista tekemistä ja pois kotoa tutusta ympäristöstä. Kotonakin voi vaikka rakentaa majan pöydän alle peitoilla tai leikkiä ongintaa tms. Mutta perheneuvolassa osaavat tietty parhaiten selvittää syitä ja selviytymiskeinoja.
 
Meillä oli samanlaista ja ongelma oli, kun lapsi liian väsynyt ja felpotti kun alettiin pistää asioita tärkeysjärjestykseen. eli koulunkäynti on eka juttu sit kaikki muut.
Eli illalla lapsi ajoissa sisälle, nukkumaan jo klo 20 ja päikkärit iarvittaessa.
Sitten koulussa kuulee ja näkee toisilta paljon sellaista mihin ei kotiympyröissä ole lapsi törmännyt ja ne asiat saattavat vaivata mieltä joten kysy lapselta asoista suoraan et onko koulussa nähnyt tai kuullut mitään lapsesta pelottavaa outoa jne tai kiusataanko jne, Meillä ko, jutut auttoivat ja tietysti lapsi vertaa itseään muihin ja saattaa tuntea uusia tunteita ja huomata uusia asioita itsessä
 
Meillä koulupojan käytöshäiriöt paranivat, kun alettiin huolehtimaan, että unta tulee väh. 9-10 tuntia yössä. Mieluiten tuo 10 tuntia. Eli ajoissa nukkumaan illalla! Myös kalaöljykapseleita ollaan annettu enpä tiedä sitten niiden osuutta tuohon "paranemiseen" :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Eli ei mitään häikkää ole koulussa. Täällä kotona vaan on helvetti valloillaan. Itse olen loppu vain näin iltaisin. Aamuisin olen ihan hyvällä tuulella - tai ainakin ehdin rauhoittua pojan koulupäivän aikana. Mutta illat ovat todella pitkiä, etenkin, jos ei minnekään lähdetä.

Villi veikkaus,lapsi on niin kiltti koulussa, että ottaa kotona vahingon takaisin. Käyttehän tarpeeksi ajoissa nukkumaan ( olenkohan oikea ihminen tästä puhumaan :ashamed: ), väsyneenä kaikki on tylsää ja kurjaa.

 
Meillä on ekaluokkalainen tyttö ruvennut nyt koululaiseksi tultuaan pelleilemään, keksimään "hassuja" (lue "tyhmiä", takapuoli jne aiheisia) vitsejä ja nauraa räkättää niille ihan täysillä, sitten on tälläistä että kiipeilee sohvilla ja keikkuu niissä nauraa räkättäen. Mitä olen seurannut, niin sama meno on hyvin monessa muussakin tämän ikäisten perheessä. Jotenkin tuo koulu ja lisääntynyt vapaus kaveriseurassa saa tätä aikaan?

Ja meillä ei kyllä ole liikaa toimintaa ollut tähän asti. Tyttö on ollut tähän asti koulun alusta saakka kotihoidossa, tullut suoraan koulusta kotiin. Kerran viikossa on ollut jumppa ja koen että tuo jumppa on pikemminkin rauhoittanut/auttanut purkamaan energioita kuin päinvastoin. Ip-kerhossa ei ole tähän saakka käynyt, mutta aloittaa ensi viikolla kun menen itse säännöllisiin kokopäivätöihin.

Mä olen kanssa miettinyt että mistähän tämä johtuu. Toinen syy joka mieleen tulee, on että kun koulussa tunnilla istutaan hipihiljaa ja paikoillaan (mun lapsi taitaa tän kuulemma hyvin, nätisti istuu ja kuuntelee) niin sitten vastapainoksi pitää riekkua kun vielä kuitenkin on lapsi ja täynnä elämäniloa ja hauskuutta.... Saa nähdä millaiseksi tää muuttuu kun se ip-kerhokin tulee kuvioihin mukaan... :|
 

Yhteistyössä