Alkuperäinen kirjoittaja laila:
Silti en oikein ymmärrä sitäkään, että voit sanoa ettei rahalla ole väliä. Itse olen kyllä niin ahne (tai oikeudenmukainen) että haluan tasan puolet siitä mitä oma siskonikin. KUmpikin on oltu yhtä hyviä tai huonoja lapsia enkä kyllä hyväksyisi sitä että jäisin vähemmälle, tosin enempääkään en halua saada.
Tiedän vaan itsestäni että olen varmasti ikuisuuteen asti katkera jos toinen saisi enemmän (ja niin olisi siskonikin) kaippa meillä vaan se sisaruskateus on voimissaan. (ollaan hyviä kavereita jne kuitenkin) Sen takia ollaan jo nyt tehty niin että jos jotain on saatu vanhemmilta "jaettavaksi" siis vaikka vanhoja sukkia =) niin on jaettu niin ettei varmasti toiselle jää pahamieli. Kun isoäitimme kuoli, saimme jakaa "jämät" ja samoin tehtiin jako tosi tarkkaan, koska tiedämme itsemme..
Hienoa tietysti mutta vähän ihmeellistä on se, ettet ajattele haluavasi puolta tai edes niin puolta kun tuosta firmasta jäisi (siis sisko saisi sen ja sinä muut) vaikka sitten joku tonni menisikin enemmän toiselle, muttei kohtuuttomasti. Miten se ei tee sinusta katkeraa, voisithan niillä rahoilla esim. hoitaa lastesi lapsia joskus tai pitää sapattivapaan tai jäädä aiemmin eläkkeelle, tai auttaa lapsiasi taloudellisesti jne.
(siis jos nyt puhutaan vaan rahasta, eikä kaikesta mielipahasta mitä kaiken kaikkiaan tämä juttu sisältää) ja miten siskosi voi pitää päästöstä oikeudenmukaisena??
Kaikki sympatiat siis sinulle (vaikka viesti voi muuten olla vähän tökerö) eikä pakko tientenkään ole vastata.
Ehkä syy on se, että mun elämässäni on riittävän monta kertaa tapahtunut tuskaa tuottavia asioita, joiden tapahtumista ei olisi miljardeillakaan voinut estää. Olen elänyt myös ajan, jolloin olin taloudellisesti erittäin tiukoilla. Olen tehnyt paljon työtä sen eteen, että nyt meidän perheen taloudellinen tilanne on huomattavasti parempi kuin yksinhuoltajilla keskimäärin. Omalla työlläni korvaan keskivertoperheestä sen toisenkin palkansaajan osuuden. Vaihdoin alaa kutakuinkin nelikymppisenä, opiskelin työn ohella. Mulla
on jo se tilanne, että voisin pitää sapattivuoden, avustaa lapsiani jne.
Mulla on hyvät ja luottamukselliset välit lapsiini ja
kaikesta muusta olen elämässäni valmis luopumaan paitsi lapsistani. Ja siis tästä hyvästä suhteestani lapsiini. Juuri äsken likka soitti ja puhuttiin pitkään puhelimessa. Huomenna ollaan menossa likan kanssa markknoille, jos likan flunssa vaan on paranemaan päin. Maanantaina mennään ostamaan sille pöytä, lupasin maksaa taksin huonekaluliikkeestä kotiin.
Mä olen jo siinä tilanteessa, että saan kaiken sen, mitä tarvitsen, ihan omalla työlläni. Ja tarvittaessa myös sen, mitä lapseni tarvitsevat. En kaipaa mitään muuta. Mun elämäni on tällä hetkellä niin hyvää kuin ikinä ja koskaan aiemmin uskoin sen jonain päivänä olevankaan. Olen saanut kaiken sen,mitä halusin, ja olen tyytyväinen siihen. Siskoni on toista maata, hän haluaa aibna vain lisää ja lisää. Pitää muakin ekohöperönä, kun kulutusjuhlan sijasta maalailen kierrätyshuonekaluja ja syön luomuruokaa
