Mä olen NIIN väsynyt tohon äijään :(

["..."]

[QUOTE="pilkku";25616321]Näin sen pitäisi mennä ja tähän koitan pyrkiä, oisko jotain vinkkejä millä saan ton laiskapyllyn liikkeelle? [/QUOTE]

Keskustelemalla Ja jos mahdollista, mies voi kokeeksi hoitaa kotia ja lasta vaikkapa viikonlopun ja aivan itse todeta että eipä se vaimo siellä kotona päivisin vaan peukaloita pyörittele. Edellyttäen siis, että vaimo ei pyörittele peukaloitaan päivästä toiseen

 

["vieras"]

joo..meillä alkaa yhteiset hommat kun mies tulee kotiin.. ei ole kovin reilua jos toisen työpäivä kestää 8h ja toisen 24h. voit toki sanoa miehelle että jääköön itse kotiorjaksi jos haluaa ja sinä menet töihin.

 

["mä"]

ymmärrän sua ap. Meillä niin sama. On ok huolehtia kodin perusjutuista, kun on kotiäitinä. Mutta ei ole reilua, että äiti yksin huolehtii lasten iltaruuat, vaipat, iltapesut, nukutukset, yöheräämiset (meillä oli niitä viime yönä 8) ja mies katsoo telkkaria, lukee lehteä, nukkuu alakerrassa (ettei lasten äänet häiritse hänen untaan) ja ihmettelee aamulla, kun jääkaapissa ei ole hänelle valmiiksi ruokaa töihin. Minun "omaa aikaa" on n. 8 h viikossa liikuntaohjaustyöt, mutta siitäkin saan kokea huonoa omaatuntoa, kun kuulemma pilaan miehen vapaa-ajan, kun mulla aina kelloon sidottuja menoja. Eli tuo 1-2 h illassakin on meillä miehelle liikaa, kun joutuu yksin lapsia hoitamaan. Ja mie vielä ruokin, vaihdan vaipat valmiiksi jne, että pelkkä leikki riittää silloin kun olen töissä.

 

[Nanna85]

Hmm... 20+ eihä siinä mitään...

Ei muuta ku tsemppii vaa ja käyttäkää sitä tukiverkostoo ja puhu vaik neuvolassa että olet poikki/ uupunu...

Näitä kausia tulee ja menee.. ja kyllä se joskus helpottaa

 

[samaa epäilen]

[QUOTE="vieras";25616226]mikä se ongelma on ? sun laiskuus? eiköhän tuo oo ihan kohtuus että kotona oleva tekee kotityöt ja hoitaa lapsen.[/QUOTE]

Aapee taitaa tosiaan olla vain lasika ja haluaisi luistaa hänelle kuuluvista arkisista askareista.

 

[Bubblemachine]

mä teen miehen ollessa koulussa kotitöitä minkä ehdin, siis ruuan laitan ja siivoon pyykkään jos tarttee Mutta eikö ole kohtuutonta jos mies ei kotiin tullessa viitsi edes tiskikonetta tyhjentää Mä voisin kyllä vaihtaa osia heti jos saan tehdä vaan palkkatyön ja sitten loppuajan maata.
Onneksi nykyinen mies ei näin ajattele, entinen kylläkin, itse olin koulussa, hän töissä 12h päivässä, minä tein kaiken. Oispa ollut hienoa vaihtaa osia edes päiväksi niin näkee toinenkin miten ne asiat pitäis olla.
Sanokaa yksikin työ jossa väsyy niin pahasti 8tunnin aikana ettei tosiaan yhtä vaippaa jaksa vaihtaa Miestä on silloin passattu liikaa, liekö lähtöisin jo kotioloista.

 

[millanen]

Hyvin tuttua, tuon lisäksi mies meni koko kesän melkeinpä joka vkoloppu pe-su omilla menoillaan ja minä olin raskaana ( alku raskauden väsymys painoi HYVIN päälle ) kotona 1vuotiaan tytön kanssa ja heräilin viikot kuin vkolopu työtn yöllisiin kitinöihin ja hoidin yksin pyykit,ruuat ja siivoilut. Mies kun oli niin väsynyt 8h työpäivän jälkeen että piti ottaa päikkärit ja illat loju puol koomas sohvalla tai oli omilla menoillaan.
Kappas kummaa mulle riitti ja muutin lapsen kanssa pois katsottuani tuota samaa 4-5kk ilman muutosta vaikka asiasta sanoin ystävällisesti, suoraan, vihaisesti ja raivoten. Ei menny perille ja sitte riitti mulle.
Ja nyt minä olen se "paskiainen" kun olen vienyt mahdollisuuden isältä olla lapsensa kanssa päivittäin tekemisissä.
Kuitenkin viimeks eilen kysyin että minä päivänä/päivinä tällä viikolla on lastansa näkemässä niin vastauksena tulee että " on niin paljon hommia nyt yksin siellä omakotitalossa kun putket on jäässä ja joutuu töissäkin käymään että tervetuloa vaan sinne. Hän ei jaksa/ehdi ajella ees taas. " että tällästä. Minulla ei ole autoa, ja laskettuun aikaan on alle 2vkoa joten en kyllä lähde vaunuillakaan viemään 15km lasta sinne suuntaan kun ei koiraakaan pääse kunnol ulkoiluttamaan ku o niin poikki.

 

["..."]

[QUOTE="mä";25616382]ymmärrän sua ap. Meillä niin sama. On ok huolehtia kodin perusjutuista, kun on kotiäitinä. Mutta ei ole reilua, että äiti yksin huolehtii lasten iltaruuat, vaipat, iltapesut, nukutukset, yöheräämiset (meillä oli niitä viime yönä 8) ja mies katsoo telkkaria, lukee lehteä, nukkuu alakerrassa (ettei lasten äänet häiritse hänen untaan) ja ihmettelee aamulla, kun jääkaapissa ei ole hänelle valmiiksi ruokaa töihin. Minun "omaa aikaa" on n. 8 h viikossa liikuntaohjaustyöt, mutta siitäkin saan kokea huonoa omaatuntoa, kun kuulemma pilaan miehen vapaa-ajan, kun mulla aina kelloon sidottuja menoja. Eli tuo 1-2 h illassakin on meillä miehelle liikaa, kun joutuu yksin lapsia hoitamaan. Ja mie vielä ruokin, vaihdan vaipat valmiiksi jne, että pelkkä leikki riittää silloin kun olen töissä.[/QUOTE]

Näitä tällasia lukiessa mä en lakkaa ihmettelemästä, onko ne lapset sinun vai teidän?

 

[laiska mamma]

[QUOTE="...";25616151]meillä lähes sama tilanne..erona se että MIESKIN on kotona (työtön)..silti minä teen kaiken..[/QUOTE]

No toi on mun mielestä jo epäreilua. Ei niinkään se, että mies käy päivät töissä ja vaimo kotona ollessaan hoitaa kotityöt. Se olisi epäreilua, jos emäntä vaan makoilee päivät kotona tekemättä mitään ja ukko sit illalla tekee kaikki kotityöt.

Itsekin olen lapsen kanssa kotona ja joskus laistan kotitöistä ja mies tekee niitä mukisematta illalla työpäivänsä päätteeksi. En ole sanonut miehelle, mutta mua hävettää oma laiskuuteni.

 

["pilkku"]

Anteeks nyt mutta miten ihmeessä voi yhden lapsen kans kotona oleva olla väsynyt? Ja koti kaaos?

Tehtyäni vuosia töitä ja opiskeltuani siinä samalla olin ikionnellinen kun sain jäädä vuodeksi vauvaa hoitamaan - ja kotia myös. Mies oli itse asiassa reissutöissä ensimmäiset kuukaudet, ja tuli vain viikonlopuiksi kotiin, joten tietysti hoidin kodin, vauvan ja itsenikin. Ehdin jopa lukea kirjoja, tehdä pari rästitenttiä ja tavata ystäviä! Oli elämäni ihanin vuosi.

Lapsi ei viihdy hetkeäkään itsekseen, ei osaa vielä kävellä, joten siinä on hankala mitään koittaa tehdä kun samalla pitää viihdyttää lasta.

Ja sen lisäksi meillä on yksiö, joten aina kun on vähänkin jtn levällään, koti on kuin kaaos.

Mun ystävät käy päivätöissä, joten ainut aika nähdä niitä olis iltapäivällä ja silloin olisi vuorossa ruoka ja pyykit. Ja tohon aikaan olen jo niin väsynyt etten jaksa laittaa itseeni kuntoo ja lähteä seikkailemaan julkisilla, kun ei ajokorttia ole.

Viikonloppuisin kaverit bailaa ja on darras niin en viitsi mmennä änkeemään kiukuttelevan lapsen kanssa rikkomaan toisten kotirauhaa...

 

["pilkku"]

[QUOTE="vieras";25616364]joo..meillä alkaa yhteiset hommat kun mies tulee kotiin.. ei ole kovin reilua jos toisen työpäivä kestää 8h ja toisen 24h. voit toki sanoa miehelle että jääköön itse kotiorjaksi jos haluaa ja sinä menet töihin.[/QUOTE]

Ehdotin tätä, mutta minulla on huomattavasti pienempi palkka eli talous kärsisi

 

["mä"]

Niinpä. Mieheni mukaan miehet tarvii vapaa-aikaa enemmän ja hänellä on kuulemma tosi vähän omaa aikaa urheilukavereihin verrattuna (joopa joo, mutta joka päivä ehtii käydä ainakin 2 h urheilemassa). Pitäisi olla enemmän ja ei kelloon sidottu ja pitäisi saada myös nukkua päivällä, jos väsyttää...

 

["minä"]

Meillä se, joka on ollut kotona (minä pääasiassa, mutta mieskin lyhyempiä jaksoja), on hoitanut kodin (pyykit, siivoukset jne.). Viikonloppuisin toki esim. ruoanlaittoon on osallistunut myös se työssäkäyvä. Mutta ei se sitä ole tarkoittanut, että toinen on voinut jäädä illaksi sovalle makaamaan kotiin tultuaan. Illalla lapset ovat olleet sen työssäkäyvän oikeus. Eli työssäkäyvä on käynyt pihalla ja harrastuksissa lasten kanssa. Kotona ollut on sitten saanut omaa aikaa tai aikaa hoitaa kotona hommia, jotka ovat jääneet kesken. Tosin ihan vauva-aika on ollut oma lukunsa, vauvat kun eivät meillä ole juuri osanneet tissistä olla iltaisin erossa

 

["pilkku"]

Aapee taitaa tosiaan olla vain lasika ja haluaisi luistaa hänelle kuuluvista arkisista askareista.

Enkä ole! Ei mua niinkään haittaisi jos arkisin hoitaisin hommat, jos sitten saisin viikonloppuna edes yhdenpäivän relata! Tai vaihtoehtoisesti jokainen päivä olisi edes vähän helpompi ja ukko hoitaisi edes pyykit, mut ei.

 

[1]

[QUOTE="pilkku";25616426]Lapsi ei viihdy hetkeäkään itsekseen, ei osaa vielä kävellä, joten siinä on hankala mitään koittaa tehdä kun samalla pitää viihdyttää lasta.

Ja sen lisäksi meillä on yksiö, joten aina kun on vähänkin jtn levällään, koti on kuin kaaos.

Mun ystävät käy päivätöissä, joten ainut aika nähdä niitä olis iltapäivällä ja silloin olisi vuorossa ruoka ja pyykit. Ja tohon aikaan olen jo niin väsynyt etten jaksa laittaa itseeni kuntoo ja lähteä seikkailemaan julkisilla, kun ei ajokorttia ole.

Viikonloppuisin kaverit bailaa ja on darras niin en viitsi mmennä änkeemään kiukuttelevan lapsen kanssa rikkomaan toisten kotirauhaa...[/QUOTE]

Nyt kuules vähän rytmiä ja ennakointia elämään.
Aamulla ylös, ulos ja lenkille. Seurustelet lapsen kanssa ulkona; pyykkikone voi pyöriä vaikka sillä aikaa. Päiväruoka maistuu tämän jälkeen ja unet yleensä sitten. Kaaos vähenee kun pikkuhiljaa laitat tavarat aina sinne minne ne kuuluvat. Lapsen nukkuessa ehdit syödä ja levätä. Ota lapsi mukaan touhuihisi, laita hänet lattialle leikkimään vaarattomilla keittiövälineillä kun laitat ruokaa, tai vanuttamaan yhtä märkää pyykkiä sillä aikaa kun ripustat muita... juttelet hänelle samalla, siinäpä hän oppii kieltäkin. Älä ruoki miestä äläkä pese hänen vaatteita, jos hän ei kerran osallistu teidän elämään mitenkään, niin miksipä sitten sinäkään hänen.
Nauti lapsestasi! Ensimmäinen vuosi kiitää pian ohi.

 

[Nanna85]

Siis minkäs ikäinen tää nappula nyt oikee on????

 

["pilkku"]

Nyt kuules vähän rytmiä ja ennakointia elämään.
Aamulla ylös, ulos ja lenkille. Seurustelet lapsen kanssa ulkona; pyykkikone voi pyöriä vaikka sillä aikaa. Päiväruoka maistuu tämän jälkeen ja unet yleensä sitten. Kaaos vähenee kun pikkuhiljaa laitat tavarat aina sinne minne ne kuuluvat. Lapsen nukkuessa ehdit syödä ja levätä. Ota lapsi mukaan touhuihisi, laita hänet lattialle leikkimään vaarattomilla keittiövälineillä kun laitat ruokaa, tai vanuttamaan yhtä märkää pyykkiä sillä aikaa kun ripustat muita... juttelet hänelle samalla, siinäpä hän oppii kieltäkin. Älä ruoki miestä äläkä pese hänen vaatteita, jos hän ei kerran osallistu teidän elämään mitenkään, niin miksipä sitten sinäkään hänen.
Nauti lapsestasi! Ensimmäinen vuosi kiitää pian ohi.

Kyllä mä olen jo koittanut rytmittää ja ennakoida. Se on vaan niin ikävää mennä illalla nukkumaan tietäen että sama rankka päivä on taas huomenna edessä.

Mutta lohduttavaa o se että ensimmäinen vuosi o aina rankin.

 

["heips"]

Sillon ku mä olin kotiäitinä, niin hoidin kotia ja lapsia sen ajan ku mies oli töissä. Sit ku mies tuli kotiin, istuttiin yhessä sohvalla

 

[..]

aapee kuulostaa niin eräältä tutultani. Ei saa miehen ollessa töissä tehtyä kotona yhtään mitään, ja koti aina kuin kaaos. Sitten ihmettelee, kun mies valittaa epäsiististä kodista, koiran karvoista yms. Ja mies tosiaan vielä kaukana töissä, työmatkakin kestää lähemmäs puolitoista tuntia. Minun mielestä homman pitäisi toimia niin, että jos nainen on kotona lapsen kanssa, hoitaa nainen miehen ollessa töissä kodin; tarvittaessa imuroi, pyykkää, tekee ruokaa, hoitaa tiskit yms. Noihin asioihin ei todellakaan mene sitä 8 tuntia. Kuitenkin tässä tuttavaperheessänikin mies hoitaa puitten haun ja lumityöt vielä töistä päästyään, ja nainen valittaa kun ei saa omaa aikaa. Lasta vahvtivat yhdessä tämän työajan jälkeen. Mielestäni on kohtuutonta, missä tahansa tilanteessa, naisen ruveta vaatimaan, että mies esim. imuroi työpäivänsä jälkeen. Mies kai kuitenkin tuo sen leivän pöytään, ja mies kyllä saa silloin vaatia sen siistin kodin. Ja turhaa on valittaa siitä, että nainen joutuu yöllä heräämään syöttämään lasta. Kyllä miehen kuuluu saada nukkua, että pystyy hoitamaan sen oman työpäivänsä. Nainen voi ottaa vaikka päikkärit samalla kun lapsi nukkuu.

 

[-]

Hmm... olen varmaan kohtuuton, mutta meillä mies on töissä ja minä kahden lapsen kanssa kotona. Hän vie roskat ja imuroi kerran viikossa. Loput kotityöt teen minä. Ruokaa laitetaan vuorotellen tai jotain sinne päin. Olen varmasti kohtuuton usean mielestä, mutta kyllä itse näen asian niin, että miehenkin kuuluu hoitaa osansa kodista vaikka töissä käykin. vuoden päästä olen itse taas työelämässä ja jos nyt miehen ei tarvitsisi tehdä himassa mitään, niin voin kertoa, ettei se todellakaan osallistuisi enää vuoden päästä kotitöihin.
Ihan yhtälailla mulla on täysi työpäivä himassa, kun miehellä töissä ja yhdessä hoidellaan illan rutiinit. Mun mielestä se on reilua.
Ja vaikka olen kotona lasten kanssa, niin ei mun mies ainakaan mua elätä... Ihan yhdessä maksetaan yhteiset menot.

 

["vieras"]

Mistä näiti uus avuttomia äitejä oikein sikiä??!!??

Sulla on ap yksi lapsi ja sä et saa tehtyä oikein mitään ja illalla mietit kuinka rankka tulekaan olemaan seuraava päivä?? WTF?? Ei tää voi olla edes todellista.

Meilläkin on molemmat lapset olleet huonosti yksin viihtyviä, mutta silti en ole ottanut elämän tehtäväksi viihdyyttä heitä aamusta iltaa vaan olen voinut hoitaa kaikki kodin askareet siinä samalla. Pestä pyykit, imuroida (meillä pitää imuroida päivittäin koska kissa ja koira löytyy), laittaa ruokaa, tyhjentää&täyttää tiskikoneen ja kerran viikkoon teen isomman siivouksen. Tämän lisäksi olen kuitenkin vielä ehtinyt lukemaan lehteä, juomaak kahvini rauhassa,neulomaan, neulomaan ja vielä kerran neulomaan.
Enkä ole missään vaiheessa kokenut elämääni mitenkään kauhean rankaksi etten jaksaisi sitä vaikka lapset 2v4kk ikäerolla ja kuopus oli vuoden verran putkeen kipeä täytettyyän 1v. Lisäksi mieheni ei ehtninyt pitämään isyyslomaa kuin 2pv siitä saakka on pitänyt pärjätä keskenään lasten kanssa. Ja hemmetin hienosti olenkin pärjännyt.

Minun mies saa kotiin tultuaan syödä rauhassa ja lukea lehden SOHVALLA MAATEN. Tekee rankkaa työtä ja harmittavan usein tiettyinä kausina tyäpäivät venyy 12-14tunsiksi. Toisinaan tasasen tylsää 8-16 päivääkin. Enkä siltikään koe et sen pitäs alkaa huhkii täällä kotona kotihommia. Tai lumisateen aikaa kahlata kotiin kengät lumisina kun vaimo ei ole sanut tehtyä lumitöitä kun on "niin rankkaa".

Ei voi verrata myöskään että toisen työpäivä on 8h ja toisen 24h. Se joka käy töissä, käy oikeasti töissä! Kyllä se työnteko on rankempaa kuin kotona oleminenm sori vaan. Vaikkakin kotona oleminenkin on omalla tavallaan rankkaa, mutta on sulla aikaa huoliakin. Kuka ei saa sinä aikana tehtyä kotinhommia yhden lapsen kanssa kun mies töissä? Mutta kuitenkin aikaa istua täällä plussalla ja valittaa laiskasta miehestä.

Minäpä voisin sanoa että jos sinun asenteesi olisi toinen teidän elämään/juttuun niin miehesikin voisi olla toisenlainen. Toki, löytyy myös oikeasti niitä paska jaakko miehiä jotka ei oikeasti tee mitään, mutta suurin osa taitaa kuitenkin olla niiden marttyyri vaimojen miehiä. Kun ne miehet on niiden lasten kanssa niin neuvotteko joka asiassa ja hengitätte niskaan? Neuvotte että tee näin ja näin kun se on niin hyvä Nicolle?
Miehet tekee omalla tavallaan, naiset omallaan ja molemmat varmaan ihan yhtä hyviä!

Nyt kun meidän lapset ovat 5v ja 2,5v minusta tämä kotona olo alkaa olla jopa tylsää jo
Vaikka teen kaikki hommat, leikin&ulkoillaan paljon. Mutta koska kaikki loppuu aikanaan, nautin täysin tästä ajasta ja ihmettelen sitten työelämään paluuta syksyllä ja sen mukana tuomio muutoksia.

 

[Aijaijaijai]

Ei auta naiset, kun heittäytyä itsekeskeiseksi paskaksi. Niin mä olen tehnyt.

Kun ukko oli töissä, mulla oli vapaata tavata kavereita n. 1krt 2-3vko välein, ilman lasta ja sillonkin itkua tuherrettin, että "Koska sä olet mun kanssa?!" Ei jessus, siinä ei auttanut kun todeta, että kolme viikkoa tässä on oltu 24/7 JA NYT sä haluat tehdä jotain mun kanssa?!

Sitten alkoi mulla yrityksen perustamisen valmistelut + muu vapaaehtoinen työ. Ei siinä mitään, mutta kun mies jäi työttömäksi, niin huomasin pyörittäväni taloutta, hoitavan vauvaa ja tekeväni vielä töitä, KOSKA OLEN NAINEN. Se menee niin kätevästi.

Terve tai kipeä, sama se. Kuumessa kun olin, niin ukko pyöri jaloissa ja kun kysyn mikä on, niin varovasti kysäisee "Mites toi ruokapuoli...?"

Ei siinä mitään, mies siivoo, syöttää ja hoitaa (Siivoaa omaa aloitteisesti ei muuta), kun sen vaan laittaa hoitamaan. Ei mun otsassa lue koti-orja ja sellaseksi en ryhdy ilman 2000€/kk palkkaa ja se on vissi se.

Nytkin odottelen miestä salireissulta, jotta voin lähteä kävelemään kolmen kilsan päähän, kun oli herralla niin kiire salille, ettei samaan autokyytin kerennyt ja vaikka oliskin kerennyt, niin sieltä salilta olisin saman verran saanut kävellä, kun ehän se mua voi kaupalla kyydistä pois laskea.

Voi elämä!

Joten tässä ootetaan, että isukki tulee kotiin reippailemaan meidän kanssa sen 3km, jos kaupalta mitään haluaa.

Koska mä olen justiinsa nyt sellainen itsekeskeinen paska, että oksat pois!

Ja jotta ei tulis väärinkäsityksiä, niin unelma naiseksi en ole. En siivoa, mutta sotken sitäkin tehokkaammin ja mun tekemä ruoka on enemmän katastroofi kun kulinaarinen nautinto ja omaa aikaa otan just niin paljon, kuin tarpeelliseksi koen. Ja jos ei kelpaa, niin ovi löytyy aina ;D täällä ei pakko ole kenenkään olla jos ei halua.

 

["hupsis"]

Ei sen nyt ihan noin kuulu mennä.

No tokihan sen noin kuuluu mennä, koska mitenkäs ne muuten seuraavan polven pojat oppisivat että nainen otetaan yleiskoneeksi, ja että kun poikamies päättää hankkia perheen, niin hänen satsauksensa itse asiassa vähenee vaikka kaikessa muussa elämässä pätee, että jos jotain haluat niin vaivaakin sitten täytyy nähdä.

Kun kai muutenkin yhteiskunnan pystyssä pysyminen perustuu siihen, että aikuiset ovat töissä jos vain pääsevät ja kykenevät, ja huoltavat itsensä, ihmissuhteensa ja huushollinsa töiden jälkeen. Niin miksi se yhtäkkiä onkin perheelliselle miehelle työnteko niin vaativa homma, että lopun iltaa saakin elää kuin sika ja riittää kun jaksaa selkää lepuuttaa ja ruokansa lappaa suuhun.
Miksi miehen pitäisi saada elää harhassa, että lapsiin tai naiseen ei tartte panostaa eikä heidän hankkimisestaan ole muuta vaivaa kuin paneminen. Harhassa eläminen ei ole yleensä tehnyt hyvää kenellekään.

Oikeasti, mikäs konservatiivien puoluekokous täällä nyt on? Epäilemättä on olemassa tehokkaita naisia joilla huushollaustaidot ovat sukupolvien ajan taiteeksi kehittyneet, joiden lapset eivät sotke enempää kuin äiti ehtii järjestää, joiden säilytystilat ja tavarapaljous ovat oikeassa suhteessa, joiden lapset eivät ole mitenkään vaativia ja muutenkin sopivan ikäisiä.

Mutta kun teillä on tuo kaikki hanskassa, niin miksette sitten ennemmin tarjoudu opettamaan ap:lle miten se kaikki hoidetaan niin että kaikilla on hyvä mieli, kuin että littaatte hänet ennestään? Ai niin, olisiko siksi, että itse asiassa litassa olette itsekin, ja vahinko täytyy saada kiertämään, ettei vain kukaan nainen kuvittele ansaitsevansa mieheltä mitään muuta kuin senverran elatusta, että on ympärivuorokautinen työpaikka piikana ja syödä saa samasta kattilasta?

Jos mies haluaa lapsia, niin voisiko hänelle tuon edullisempaa järjestelyä ollakaan, vaikka nainen olisi orjana ostettu viidellä eurolla? Tosin tuo edullisuus on valhetta, koska mieskin lopulta ihmisolentona kärsii siitä, että naisella ei ole mitään arvoa tai vapautta yhtälössä. Jossain vaiheessa nainen kuitenkin kyrsiintyy, tai lapset alkavat arvostella?

 

["vieras"]

Mikä niissä kotitöissä oikein vie aikaa, kun niitä ei ehdi 8 tunnissa hoitamaan. Kyllä minä ehdin ja jää vielä aikaa täälläkin olla. Siivoamiseen, tiskeihin, pyykkeihin yms. saa menemään 2 tuntia jos oikein kuluttaa niihin aikaa. Kun sen tekee joka päivä, niin ei varmasti tarvi illalla enää siivota ja pyykätä.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25616296]itselläni se ei todellakaan ollut mikään ongelma. mies sentään toi enemmän sitä rahaa taloon kun minä kotona ollessani. mutta laiskat on laiskoja[/QUOTE]

Vinkkejä meidän tilanteeseen kun minä tuon kotona äitiyslomallakin ollessani enemmän rahaa taloon kuin mies töistä ?