Mä olen niin kateellinen niille, joiden lapset nukkuu läpi yön.

[Ap]

Meillä on myös olleet rutiinit, ja on toki edelleen, mutta olen joutunut lipsumaan oman jaksamisen takia. Meillä käydään kyllä ulkona, yleensä kahdesti päivässä. Meillä on tarkat ruoka-ajat ja nukkumaanmeno rytmit. Joka ilta samat rutiinit. Mä olen vaan joutunut antamaan periksi, en JAKSA jos en aamulla ota vähän aikaa ja istuta lapsia katsomaan pikkukakkosta.

Sä ehkä piitu pipari tarkoitit hyvää, mutta tuo ei tunnu hyvältä. Mä haluaisin neuvoja sellaisilta, jotka itse ovat kokeneet saman ja tietävät voimavarat jotka on, kun ei ikinä saa nukkua. Ja tiedän että ulkoilut ja tv:n kiinni pitäminen on terveellistä. Ja mä tunnen huonoa omaatuntoa joka päivä siitä, etten mä pysty olemaan sellainen äiti kun haluaisin. Silloin tuntuu pahalta että joku, joka ei tilanteesta voi mitään tietää, tulee viisaana antamaan neuvoja.

 

[juh]

Anteeksi jos masennan jotakuta, ei ole tarkoitus...

Meillä luulen että lasten hyväunisuus johtuu pitkälti siitä, että lapset ovat päivisin tosi paljon ulkona ja heillä on päivittäin niin paljon virikkeitä, että ovat vaan illalla niin uupuneita että nukkuvat kuin tukit. Meillä esim. ei katsota tv:tä juuri lainkaan (siis lapset eivät katso, minä katson kun he nukkuvat) . Olen huomannut että tv:n katselu tekee lapsista jotenkin ärtyisiä ja hermostuneempia.

Yksi millä saan lapset usein rauhottumaan illalla on musiikki. Jo raskaana ollessa kuuntelin paljon klassista musiikkia iltaisin. Nykyään soitan sitä illalla ennen nukkumaanmenoa tai sitten soitan itse pianoa. Tällaiset rutiinit minun mielestä auttavat nukahtamisessa sen ulkoilun ja aktiivisen tekemisen lisäksi.

Hmm, sehän on, että poikkeus vahvistaa säännön. Me ollaan se poikkeus sinun teoriassas

 

[Vieras]

Just olin tulossa hämmästelemään että kerrankin ketju jossa ei keljuilla yhtään mutta sitten luin piitun viestin.
Tarkoitit ehkä hyvää mutta tuo kuulostaa yhtä pahalta kuin se, että hyväunisten vauvojen äidit tulee kertomaan että meillä nukutaan siksi näin hyvin kun minä teen tätä ja tätä. Ei siihen taustalle tarvita muuta kuin se, että toiset nyt vaan on hyväunisempia kuin toiset. Ei vanhempien tarvitse tehdä mitään väärin jos lapset ei nuku kunnolla!

Ap:lle kovasti jaksamisia. Mulla vauva 8 kk enkä edes viitsi valittaa kun sulla lapset jo vanhempia.

 

[Ap]

Just olin tulossa hämmästelemään että kerrankin ketju jossa ei keljuilla yhtään mutta sitten luin piitun viestin.
Tarkoitit ehkä hyvää mutta tuo kuulostaa yhtä pahalta kuin se, että hyväunisten vauvojen äidit tulee kertomaan että meillä nukutaan siksi näin hyvin kun minä teen tätä ja tätä. Ei siihen taustalle tarvita muuta kuin se, että toiset nyt vaan on hyväunisempia kuin toiset. Ei vanhempien tarvitse tehdä mitään väärin jos lapset ei nuku kunnolla!

Ap:lle kovasti jaksamisia. Mulla vauva 8 kk enkä edes viitsi valittaa kun sulla lapset jo vanhempia.

valita vain. Ei munkaan nuorempi paljon sun lasta vanhempi ole, alle vuoden se on. Ekan kohdalla oli tässä vaiheessa vielä toiveikas olo, mutta se on jonnekki hävinny... Onhan se tyhmää tulla tänne itkemään, mutta ei missään muuallakaan viitsi purkaa. Ei ole niin hyviä kavereita että vois valittaa. Eikä miehellekään viitsi aina itkeä, kun sekin joutuu heräilemään. Välillä tuntuu että mä olen vaan laiska ja huono äiti, ku en jaksa vaikka itse olen kaksi lasta tehnyt. Kai mä jonkun asteista "hyväksymistä" tulin tänne hakemaan, etten tuntisi oloani niin huonoksi. Mutta ilmeisesti sitä kuitenkin olen, kun en pysty rutiineja täysin pitämään ja täyttämään päiviä kuten hyvä äiti täyttää ne.

 

[qaroliina]

ei ole tyhmää valittaa, ei se lasten hoito aina ole ruusuilla tanssimista ja musta tämä palsta on tehty vertaistukea ja kokemuksia varten, mutta niin kannattaa suodattaa loukkaavat kommentit pois.
sä et ole laiska ja huono äiti vaan väsynyt ja tarvisisitte tukea, että jaksaisitte arjessa.
siinä ei ole mitään väärää, että tunnustaa välillä ettei jaksa, päinvastoin se on rohkeutta.
nyt on paljon komeillut lehtien palstoilla juttuja ylisuoriutuvista äideistä, kun pitäisi olla täydellinen, elää oppikirjojen mukaan ja jaksaa kaiken aikaa.
miksi vielä nykyäänkin tuntuu, että pitää vaieta omasta jaksamisesta ja väsymisestä.
näitä asioita olen paljon pohtinut kun esikoisen jälkeen mulla oli luultavasti synnytysmasennus, ainoa mitä kykenin niin hoitamaan lapsen. valvoin 8kk kun vauva vain huusi ja huusi ja huusi.
en ollut hoitanut vauvoja aikaisemmin ja olin yh joten luulin, että se oli aivan normaalia, että vauva itkee.
näyttelin neuvolassa aurinkoista, iloista ja jaksavaa äitiä ja kehuin kuinka ihana ja helppo vauva on.
kunnes vauvan ollessa n.6kk niin neuvolassa romahdin lähes itkuun ja kysyin onko se normaalia. sain apua silloin 10v sitten ja tajusin kuinka lujille olin itseni vetänyt ja äitiyteni oli vain suorittamista eikä nauttimista vauvasta.
nyt 4 lapsen äitinä uskallan pyytää apua jopa naapureilta ja ystäviltä ja kertoa kaikille miten meidän perheessä oikein menee (tämäkin tuli siis vasta tän 4 lapsen jälkeen).
useimmiten jo se, että puhuu jollekkin joka kuuntelee helpottaa ja sitä kautta voi saada naapureista ystäviä ja tukijoita.
Mutta edelleen toivotan voimia ja halauksia aapeelle. arvosta itseäsi äitinä!

 

[vieras]

Anteeksi jos masennan jotakuta, ei ole tarkoitus...

Meillä luulen että lasten hyväunisuus johtuu pitkälti siitä, että lapset ovat päivisin tosi paljon ulkona ja heillä on päivittäin niin paljon virikkeitä, että ovat vaan illalla niin uupuneita että nukkuvat kuin tukit. Meillä esim. ei katsota tv:tä juuri lainkaan (siis lapset eivät katso, minä katson kun he nukkuvat) . Olen huomannut että tv:n katselu tekee lapsista jotenkin ärtyisiä ja hermostuneempia.

Yksi millä saan lapset usein rauhottumaan illalla on musiikki. Jo raskaana ollessa kuuntelin paljon klassista musiikkia iltaisin. Nykyään soitan sitä illalla ennen nukkumaanmenoa tai sitten soitan itse pianoa. Tällaiset rutiinit minun mielestä auttavat nukahtamisessa sen ulkoilun ja aktiivisen tekemisen lisäksi.

Kaikkia tuo ulkoilu, puuhailu, illalla rauhoittelu yms. perustoiminta ei auta! Meillä yöunet parantui astman toteamisen ja lääkityksen aloituksen jälkeen vähän alle 2-vuotiaana. Täysiä nukuttuja öitä ei siltikään ole koko elämänsä aikana nukkunut kun ehkä 5-10 kpl. Voimia kaikille heräilijöille ja heidän vanhemmilleen! Meillä on ainakin jotain, mitä odottaa: ne hyvät yöt, jotka tulevat ennemmin tai myöhemmin..?

 

[nöppönen]

:hug: eiköhän se helpota ajan myötä. vaikkei se tietty tässä hetkessä lohdutakaan. meillä lapset nukkuu hyvin, mutta minulla on uniongelmia, ja siksi jos lapset poikkeuksellisesti heräilevät, olen tosi naatti.

 

[NeitiNasu]

Totta. mutta toiselta kantilta katsottuna niinkun kirjoitit, se on sulle arkea ja sun elimistö on tottunut siihen. toinen äiti joka on tottunut nukkumaan yön kokonaan on paljon väsyneempi herätessään yhtenä tai kahtena yönä.

Piti kirjottaa just samaa. Ihan samanlailla, toisten lapset herää aamulla kuudelta, mutta toisten taas klo 9: sitten kun se klo 9 lasten äiti joutuu kerran vuodessa heräämään kuudelta, kun naapurin koirat herätti lapset, niiden koko viikko on pilalla. Ihan varmasti onkin, ihan oikeasti. Vaikka se sillä äidille jonka lapset herää kuudelta joka aamu olisi ihan tuttua kauraa. =)

 

[NeitiNasu]

Anteeksi jos masennan jotakuta, ei ole tarkoitus...

Meillä luulen että lasten hyväunisuus johtuu pitkälti siitä, että lapset ovat päivisin tosi paljon ulkona ja heillä on päivittäin niin paljon virikkeitä, että ovat vaan illalla niin uupuneita että nukkuvat kuin tukit. Meillä esim. ei katsota tv:tä juuri lainkaan (siis lapset eivät katso, minä katson kun he nukkuvat) . Olen huomannut että tv:n katselu tekee lapsista jotenkin ärtyisiä ja hermostuneempia.

Yksi millä saan lapset usein rauhottumaan illalla on musiikki. Jo raskaana ollessa kuuntelin paljon klassista musiikkia iltaisin. Nykyään soitan sitä illalla ennen nukkumaanmenoa tai sitten soitan itse pianoa. Tällaiset rutiinit minun mielestä auttavat nukahtamisessa sen ulkoilun ja aktiivisen tekemisen lisäksi.

Ei kaikki lapset oo sellasia. Meilläkään ei katota telkkaa paitsi poikkeuksina ja sillonkin yleensä heti aamusta, ja silti on vähän illasta kiinni, kuinka unille meno sujuu. Jätkä nyt nukkuu kuin tukki, mutta neitillä on ihan pienestä asti ollut nukahtaminen nimenomaan hankalaa, nyt onneksi jo osaa silti hakea itse sitä unta omassa sängyssään.

 

[Sudenkorento]

väsynyt kateellinen täälläkin

 

[Katja87]

Mie oon kans kateellinen tuosta.. Ei meillä oo nukuttu vielä yhtään yötä heräämättä.

 

[Ap]

Kiitos kaikille. Kai sitä vaan ei voi itse tajuta, miten joku yhden aamuheräämisen tai huonon yön jälkeen on väsynyt. Ihan kuin sitten hyvin nukkuneet ei varmaan ymmärrä mua. Meillä myös herätään aamulla kuudelta ja nukkumaan meno on joskus vaikeaa. Oli välillä aika, että vanhemman nukutus oli 2h projekti, se ollaan onneksi saatu hallintaan ja kun lapsi nyt jo ymmärtää asioita niin puhuttiin ja harjoiteltiin nukahtamista.

Joskus tulee ihan vihaiseksi, kun jollakin on mennyt aina hyvin nukkumiset vaikka se onkin ihan tyhmää. Ymmärrän kyllä, ettei meidän ongelmat ole muiden vika enkä syytäkään toki muita. Sitä vaan näköjään tulee katkeraksi tiettyjen asioiden takia

onneksi meillä muuten on asiat kunnossa, yritän muistaa iloita siitä. Aamulla vaan väsytti taas niin paljon että teki mieli valittaa. Nyt kun aikaa on kulunut ja saanut herättyä kunnolla niin elämä vähän taas hymyilee... Odottelen tässä et vauva herää, syödään ja lähdetään ulos leikkimään. Olen mäki toki sen huomannu, että nukahtaminen käy helpommin ku riehuu tos ulkona.

Kiitos vielä.

 

[Heavyfreak]

Anteeksi jos masennan jotakuta, ei ole tarkoitus...

Meillä luulen että lasten hyväunisuus johtuu pitkälti siitä, että lapset ovat päivisin tosi paljon ulkona ja heillä on päivittäin niin paljon virikkeitä, että ovat vaan illalla niin uupuneita että nukkuvat kuin tukit. Meillä esim. ei katsota tv:tä juuri lainkaan (siis lapset eivät katso, minä katson kun he nukkuvat) . Olen huomannut että tv:n katselu tekee lapsista jotenkin ärtyisiä ja hermostuneempia.

Yksi millä saan lapset usein rauhottumaan illalla on musiikki. Jo raskaana ollessa kuuntelin paljon klassista musiikkia iltaisin. Nykyään soitan sitä illalla ennen nukkumaanmenoa tai sitten soitan itse pianoa. Tällaiset rutiinit minun mielestä auttavat nukahtamisessa sen ulkoilun ja aktiivisen tekemisen lisäksi.

Meillä on päivittäin samat rutiinit, jotka jo tyttökin tietää. Ollaan ulkona ja hommaillaan kaikenlaista eikä vaan istuta telkkarin ääressä. Illat rauhoitettu, lauleskellaan illalla ja luetaan kirjoja, hellitään ja halitaan.

Kaikki temput kokeiltu. Ja kieltämättä, jos on ihan hirveesti kaikkee aktiviteettiä päivän aikana, tyttö saattaa nukkua entistä levottomammin. Meillä tyttö kovasti tarvii myös sitä ns. "tyhjää aikaa".

Mua kans monesti harmittaa kun tästä aiheesta puhuu niin aina tulee joku sanomaan että "tehkää näin niin johan nukkuu yönsä". Mä olen kokeillu kaikki mahdolliset keinot eikä mikään toimi, on rutiinit, on rauhaa, aktiviteettiä, hellyyttä, mutta ei kunnon unta.

 

[Oliivipuu]

:hug: täällä perheessä myös huonosti nukkuva esikoinen, joten tiedän mitä pohjaton väsymys on. Esikko on 5v. ja nyt -kopkopkop- (koputtaa puuta) on hetken mennyt ok unien kanssa. En uskalla hehkuttaa, kun heti kun erehtyy olemaan positiivinen niin taas heräillään yöllä. Silti huolimatta siitä milloin hän nukahtaa iltaisin, niin herää yleensä klo 6-6.30, joskus jopa klo 5-6. Ei tunne lomia eikä muita aikoja jolloin voisi nukkua pidempää...

En silti usko että piitu pipari tarkoitti juttuaan pahalla. Hänellä toimii ne jutut, mitkä toisilla ei toimi. Täällä vaan - eteenkin väsyneenä- lukee jutut kirjaimellisesti ja vähän rivien välistä. Itsellekin tapahtuu sitä väsyneenä tosi helposti. Ei kaikenmaailman neuvot tosiaankaan lohduta, kun itse TIETÄÄ tehneensä parhaansa. Silloin tuntuu, että neuvoja syyllistää toista siitä, ettei hän ole tehnyt parhaansa, vaikka alkuperäinen tarkoitus onkin ollut auttaminen. Mulla palaa hihat anopin kanssa kun se jaksaa AINA hokea että "kyllä se sitten nukkuu kuin tukki kun on teini-iässä"...

Kyllä se ulkoilu vaikuttaa ja päivän tekemiset, mutta vaikuttaa myös lapsen luonne. Meillä esikoinen on herkkä tyttö, ja luulen että siinä on osa syy myös herkkäunisuuteen.

Voimia sinulle ap, olen hengessä mukana! :flower: Valittaa saa ja pitääkin päästää paineita ulos, että jaksaa tätä arjenpyöritystä! :hug:

 

[piitu pipari]

Juu en tosiaan tarkoittanut mitään pahalla... olen pahoillani jos kirjoitukseni sai ap:n tuntemaan olonsa entistä pahemmaksi.

Jos vielä yhden jutun saan sanoa ihan omasta lapsuudenkokemuksesta, niin se on se että myös perheen ja kodin yleinen ilmapiiri vaikuttaa lapseen yllättävän paljon. Jos vanhemmat on stressaantuneita, kireitä tai isän ja äidin välit ei ole kovin lämpimät, niin lapsi vaistoaa sen. Samoin sen, jos vanhemmilla on omia huolia paljon (esim. työttömyyttä, rahahuolia tai muuta). Tämä vaikuttaa myös uneen, itse muistan lapsuudestani kyllä sen unettomuuden mikä vaivasi kun vanhemmilla oli tulehtuneet välit. Ääneen meillä ei riidelty, mutta vaistosin painostavan tunnelman... tilannettä ei parantanut se, että äiti raivosi aamuisin minulle siitä kun olin taas koko yön ollut levoton. Kun vanhempani erosivat ja kodin ilmapiiri rauhottui, aloin nukkua paremmin.

Kannattaa ehdottomasti hakea apua ulkopuoliselta, jos omat voimat ei riitä. Jaksamista ap:lle, toivottavasi tilanteenne paranee.

 

[joanna]

mun esikoinen oli huono nukkuun. heräili 3 vuotiaaksi asti useemmankerran yössä. nyt 4 vuotiaana ne on harvassa,mutta jos huono yö sattuu niin herää montakertaa. keskimmäinen rupes nukkuun 3kk ikäsenä läpi yön ja se on jatkunu ny vuoden. vauva taas onkin sellainen joka ei nuku..ei ikinä. ei oo koliikkia. sylissä se nukkuu mutta mä en taas sillon voi levätä. onhan se vielä pieni,mutta luulenpa että tulee oleen pahempitapaus kun esikoinen oli,tiedä sitä vielä. toivon kuitenkin että helpottais koska mä oon joutunu valvoon 4 vuotta,tai nukkuun helvetin huonosti. raskaus aikana kun en saanut särkyjentakia unta. mutta joskus tää ohi menee,yöllä ja aamulla tuntuu pahalta ja päiväksi yleensä virkistyy. joskus on huonoja päiviä kun väsyttää ja väsyttää.
viikonloppuisin saan levätä kun mies on lastenkanssa,mutta se on aika turhaa kun herään vauvan ääniin vaikka on olohuoneessa.

 

[Noppis]

Joo niin minäkin, ja olen myös kateellinen sellaisille naisille, kenen mies osallistuu yöheräämisiin yhtä lailla. Jos sais JOSKUS nukkua. Tosin mun lapsi on vasta 1-v, mutta kyllä se yhden vuodenkin tunnin pätkissä nukkuminen väsyttää aika tavalla. Ja lisäksi itselläni vielä aika paha unettomuus, eli vaikka oon ihan loppu, uni ei tahdo tulla silmään, sen takia se heräily on vieläkin pahempi juttu.

 

[Vieras]

Totta. mutta toiselta kantilta katsottuna niinkun kirjoitit, se on sulle arkea ja sun elimistö on tottunut siihen. toinen äiti joka on tottunut nukkumaan yön kokonaan on paljon väsyneempi herätessään yhtenä tai kahtena yönä.

Piti kirjottaa just samaa. Ihan samanlailla, toisten lapset herää aamulla kuudelta, mutta toisten taas klo 9: sitten kun se klo 9 lasten äiti joutuu kerran vuodessa heräämään kuudelta, kun naapurin koirat herätti lapset, niiden koko viikko on pilalla. Ihan varmasti onkin, ihan oikeasti. Vaikka se sillä äidille jonka lapset herää kuudelta joka aamu olisi ihan tuttua kauraa. =)

Onhan tuo toisaalta totta, mutta luuletteko oikeasti että tähän väsymykseen tottuu? En minä ainakaan, en niin millään. Jatkuvasti on vetämätön olo, jos sattuu yksi hyvä yö olemaan niin se ei ENÄÄ vaikuta positiivisesti. Aina puhutaan vaan siitä että vauvan syntyessä on ok olla väsynyt ja antaa vähän rutiinien rikkoutua mutta ei se ole helppoa kun se vaan jatkuu ja jatkuu ja nyt jo "pitäisi" jaksaa elää normaalisti.

 

[vieras]

Juu en tosiaan tarkoittanut mitään pahalla... olen pahoillani jos kirjoitukseni sai ap:n tuntemaan olonsa entistä pahemmaksi.

Jos vielä yhden jutun saan sanoa ihan omasta lapsuudenkokemuksesta, niin se on se että myös perheen ja kodin yleinen ilmapiiri vaikuttaa lapseen yllättävän paljon. Jos vanhemmat on stressaantuneita, kireitä tai isän ja äidin välit ei ole kovin lämpimät, niin lapsi vaistoaa sen. Samoin sen, jos vanhemmilla on omia huolia paljon (esim. työttömyyttä, rahahuolia tai muuta). Tämä vaikuttaa myös uneen, itse muistan lapsuudestani kyllä sen unettomuuden mikä vaivasi kun vanhemmilla oli tulehtuneet välit. Ääneen meillä ei riidelty, mutta vaistosin painostavan tunnelman... tilannettä ei parantanut se, että äiti raivosi aamuisin minulle siitä kun olin taas koko yön ollut levoton. Kun vanhempani erosivat ja kodin ilmapiiri rauhottui, aloin nukkua paremmin.

Kannattaa ehdottomasti hakea apua ulkopuoliselta, jos omat voimat ei riitä. Jaksamista ap:lle, toivottavasi tilanteenne paranee.

Ei noista varmaan kukaan loukkaantunut, paljon löytyy ihmisiä jotka ajattelevat tavallasi. saanko kysyö onko sinulla monta lasta ja ovatko kaikki nukkuneet hyvin?

Meillä on neljäs nyt 2v ja hän on ensimmäinen huonouninen. Helposti olisin noiden kolemna jälkeen voinut kuvitella että lasten hyvät unet johtuvat meidän selkeistä rutiineista, runsaasta ulkoilusta, vähästä tv.n katselusta, terveellisestä ruuasta, sokerin välttämisestä jne. Kaikki kun meni niin hyvin ja välillä etsi näitä syitä kun kaverit valittivat huonosti nukkuvia lapsiaan.

Onneksi minulla oli tuastalla oma pikkusisarukseni joka oli erittäin huonouninen silloin kun olin murrosiässä. Tiedän että äiti teki kaikkensa ja elämä oli harmonista mutta silti valvominen jatkui vuosia. Näin siis tiesin jo ennelta ettei asioihin voi aina vaikuttaa.

 

[Valon kantaja]

Jee, kerrankin joku on kateellinen mulle :saint:

Meillä esikoinen on nukkunu yönsä 7.5kk ikäsestä ja nuorempi 9kk ikäsestä. Yösyöminen kun on loppunu niin on kaikille alkanu uni maistuun
Kyllä se uni vielä muillekkin tulee =)

 

[vieras]

Anteeksi jos masennan jotakuta, ei ole tarkoitus...

Meillä luulen että lasten hyväunisuus johtuu pitkälti siitä, että lapset ovat päivisin tosi paljon ulkona ja heillä on päivittäin niin paljon virikkeitä, että ovat vaan illalla niin uupuneita että nukkuvat kuin tukit. Meillä esim. ei katsota tv:tä juuri lainkaan (siis lapset eivät katso, minä katson kun he nukkuvat) . Olen huomannut että tv:n katselu tekee lapsista jotenkin ärtyisiä ja hermostuneempia.

Yksi millä saan lapset usein rauhottumaan illalla on musiikki. Jo raskaana ollessa kuuntelin paljon klassista musiikkia iltaisin. Nykyään soitan sitä illalla ennen nukkumaanmenoa tai sitten soitan itse pianoa. Tällaiset rutiinit minun mielestä auttavat nukahtamisessa sen ulkoilun ja aktiivisen tekemisen lisäksi.

Ei kaikki lapset oo sellasia. Meilläkään ei katota telkkaa paitsi poikkeuksina ja sillonkin yleensä heti aamusta, ja silti on vähän illasta kiinni, kuinka unille meno sujuu. Jätkä nyt nukkuu kuin tukki, mutta neitillä on ihan pienestä asti ollut nukahtaminen nimenomaan hankalaa, nyt onneksi jo osaa silti hakea itse sitä unta omassa sängyssään.

Varmaan tuossa on perää, ainakin niin kauan kun äiti jossain aviheessa vuorokautta saa sitä lepoa. Jos yöt on todella katkonaiset eikä missään vaiheessa saa nukuttua edes hetken päikkäreitä niin varmasti sitä on väsynyt.

Itse taas olen kääntänyt tuion toisinpäin sillä että kun meillä normaalisti nukutaan hyvin, jaksan kyllä nuo sairastelun tms takia valvotut yöt kevyesti vaikka päällä seisten. Tiedän että ne ovat vain väliaikaisia. Ehkä helpottaa sekin kun on aikanaan tehnyt yötyötä, eli osaa pelata rytmin kanssa. Mutta ajatus siitä että vaikka 3v ajan ei saisi koskaan nukkua putkeen edes 3h pätkää kauhistuttaa.

 

[piitu pipari]

Juu en tosiaan tarkoittanut mitään pahalla... olen pahoillani jos kirjoitukseni sai ap:n tuntemaan olonsa entistä pahemmaksi.

Jos vielä yhden jutun saan sanoa ihan omasta lapsuudenkokemuksesta, niin se on se että myös perheen ja kodin yleinen ilmapiiri vaikuttaa lapseen yllättävän paljon. Jos vanhemmat on stressaantuneita, kireitä tai isän ja äidin välit ei ole kovin lämpimät, niin lapsi vaistoaa sen. Samoin sen, jos vanhemmilla on omia huolia paljon (esim. työttömyyttä, rahahuolia tai muuta). Tämä vaikuttaa myös uneen, itse muistan lapsuudestani kyllä sen unettomuuden mikä vaivasi kun vanhemmilla oli tulehtuneet välit. Ääneen meillä ei riidelty, mutta vaistosin painostavan tunnelman... tilannettä ei parantanut se, että äiti raivosi aamuisin minulle siitä kun olin taas koko yön ollut levoton. Kun vanhempani erosivat ja kodin ilmapiiri rauhottui, aloin nukkua paremmin.

Kannattaa ehdottomasti hakea apua ulkopuoliselta, jos omat voimat ei riitä. Jaksamista ap:lle, toivottavasi tilanteenne paranee.

Ei noista varmaan kukaan loukkaantunut, paljon löytyy ihmisiä jotka ajattelevat tavallasi. saanko kysyö onko sinulla monta lasta ja ovatko kaikki nukkuneet hyvin?

Meillä on neljäs nyt 2v ja hän on ensimmäinen huonouninen. Helposti olisin noiden kolemna jälkeen voinut kuvitella että lasten hyvät unet johtuvat meidän selkeistä rutiineista, runsaasta ulkoilusta, vähästä tv.n katselusta, terveellisestä ruuasta, sokerin välttämisestä jne. Kaikki kun meni niin hyvin ja välillä etsi näitä syitä kun kaverit valittivat huonosti nukkuvia lapsiaan.

Onneksi minulla oli tuastalla oma pikkusisarukseni joka oli erittäin huonouninen silloin kun olin murrosiässä. Tiedän että äiti teki kaikkensa ja elämä oli harmonista mutta silti valvominen jatkui vuosia. Näin siis tiesin jo ennelta ettei asioihin voi aina vaikuttaa.

Minulla on kaksi lasta, 3-vuotias ja nuorempi kohta puolitoistavuotias. Molemmat on aina nukkuneet hyvin. Itse olen laittanut sen meidän elämäntapojen ja kodin ilmapiirin piikkiin, mutta voihan se olla perinnöllistäkin... lasten isä kun on on rauhallinen ja lempeä kuin viilipytty (ollut kuulemma jo lapsena sellainen) ja nukkuu ihan missä tahansa vaikka päällään seisten. Itse olen aika temperamenttinen luonne ja todella herkkäuninen. Siksi nämä hyväuniset lapset on olleet minulle lottovoitto.

 

[Vieras]

Itse olen laittanut sen meidän elämäntapojen ja kodin ilmapiirin piikkiin, mutta voihan se olla perinnöllistäkin...

Kerro ihmeessä lisää. Se helpottaakin meitä joiden lapset nukkuu huonosti. Toinenkin nukkui vauvana todella huonosti, nyt 5-vuotiaana nukkuu hyvin mutta vauva nukkuu todella, todella huonosti. Jaahas, missähän vika?
Sanot ettet pahalla sano mutta koko ajan vaan kehut lisää itseäsi. Huoh.

Meillä mieskin osallistuu heräilyihin mutta ei se hirveästi lohduta kun hän käy sentään töissä ja itsekin herään aina vauvan heräilyihin ja tissiäkin syö monta kertaa...

 

[piitu pipari]

Anteeksi vain "vieras", mutta vastasin vain minulle esitettyihin kysymyksiin!

Jotkut ovat näköjään nyt niin kireinä tästä aiheesta että on aivan sama mitä sanon...

 

[Ap]

Meillä on muut asiat kunnossa, niinkuin jo kirjoitin. Mies auttaa mua lasten kans ja rakastetaan toisia. Rahaakin on tarpeeksi. Nykyään mun hermot tosin on melko kireällä ja tuon uhmaikäisen kans menee hermot ihan täysin välillä. Välillä on päiviä, kun en jaksa juuri muuta ku itkeä... Sellaisia ei varmaan sais olla, pelottaa mitä lapset ajattelee ja onko niillä turvaton olo. Onneks niitä on tosi harvoin mut kuitenkin. Ja siellä neuvolassa olen sanonu muttei niillä ole muuta sanottavaa ku et toiset nukkuu huonommin.

Kiva kun joku osaa iloita mun kateudesta.