Mä olen mittiny monesti et miten yks tuttava äiti selviää kaikesta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Mies ajaa rekkaa päivät ja väliin yötkin.
Äiti on viiden lapsen kans kotona. Lapset iältään 0-6vuotiaaita.
Kestoilee kahden lapsen kans.
Tekee kaiken ruuan itse.
Leipookin joka viikko.
Ulkoilee kerran päivässä koko sakin kans ja lapset joskus toisen kerran yksikseen (isommat).

Hommaa varmasti on, mut miten ihmeessä tämä äiti jaksaa kulkea silti koko sakin kans kerhoissa ja joka paikassa yksin niiden kans.
Harvoin edes valittaa et väsyttää tai ei kerkee.
Ja ihan suht siisti ja järjestyksessä on heidän kotikin meni sinne milloin vaan.

Täytyy olla ihan huippuluokan orkanisaatiokyky.

Ja tämä äiti on ihan iloinen ja tyytyväinen oloonsa ja tilaansa.
 
Pitäisi päästä katsomaan. Luoja sitä työmäärää. Pelottaa miten hänelle käy, kun lopettaa imetyksen ja jossain vaiheessa lasten teon. siinä kohtaa iskee väsyms. imettäminen antaa jotain hormoneja, joiden avulla jaksaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja voi luoja:
Pitäisi päästä katsomaan. Luoja sitä työmäärää. Pelottaa miten hänelle käy, kun lopettaa imetyksen ja jossain vaiheessa lasten teon. siinä kohtaa iskee väsyms. imettäminen antaa jotain hormoneja, joiden avulla jaksaa.

aha. Se nää sit nähtäväksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Black Dahlia:
Saa ilmeisesti tehdä sitä, mistä nauttii eniten maailmassa. :D Siten sitä virtaakin piisaa.

Aivan.Mut ei hän silti mitenkään ylienergisen olonen ole. Ja näkyy joskus paukahtavanki lapsille ;)
Jotenki vaan häneltä se homma luistaa.
 
mä oon ihan samanlainen,enkä enää edes imetä.ei musta oo mitään ihmeellistä jos valitsee perheen ja lapsen,niitä on vaan hoidettava jos niin valitsee.ettekö te sitten jaksa..
 
Tyytyväinen äiti = tyytyväiset muksut.. mikäs siiinä on perheen kanssa sitten touhottaa.. varsinkin kuten joku mainitsi, osaa nauttia vauva-ajasta ja pienten kanssa kotona olosta. :)
 
Mulla viisi lasta ja jäin yh:ksi 10 v. sitten. Lapset tosin vähän isompia. Mutta kun eivät kaikki enää olleet silmien alla, huolikin kasvoi. Kummasti se organisointikyky kasvaa siinä arjessa ja oppii luovimaan. Tekee kaiken välttämättömimmän ja jättää epäolennaisen odottamaan miehen kotiutumista. Hänellä kuitenkin aina välillä luvassa "helpotusta" miehen ollessa kotona. Itse olin aivan totaalisen yksin. Ensimmäiset vuodet eron jälkeen oli niin riitaisia, että mies haki lapsia luokseen satunnaisesti. Kun jonkinlainen sopu löytyi, muutti toiselle puolelle Suomea ja otti lapset luokseen korkeintaan kerran kuussa. Ja tällä ihmisellä todennäköisesti mies puhelimen päässä ja pystyy esim. keskustelemaan tärkeistä huolen tms. aiheista. Itse jouduin pienessä päässäni pähkäilemään kaiken yksin.
 

Yhteistyössä