mä olen miettiny näinä päivinä että miks yhteiskunta ei hoitanu sodassa olleita psyykkisesti?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja .
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

.

Vieras
oli jääny sodasta hirveät traumat. sitten ne ihmiset purkivat sen lapsiinsa. tai jopa lasten lapsiin.
niin kuin mun pappa käytti hyväksi montaa tyttöä.
en lähde häntä puolustelemaan. koska minäkin olin hänen uhri.

mutta osa syynä papan sairastumiseen johtuin sodan traumoista. ja tuollain sitten oirehti.

ihan itseni takia olen joutunut antamaan anteeksi papalle, sen mitä hän teki. ja olen alkanu ymmärtämään että hän oli tosi sairas psyykkisesti.
piti pitää papalle "hautajaiset". häntä ei voinu uudestaan haudata. mutta otin kaikki hänen kuvat mitä minulla oli. ja hautasin ne.
 
Joo niihin aikoihin näistä asioistahan tiedettiiin paljon. Ja oli myös todella paljon psykiatreja, psykologeja ja muita terapeutteja. Puhumattakaan hyvästä lääkityksestä. Rahaa löytyi maksaa tämä kaikki lysti.

Tynnyrissäkö olet elänyt????
 
Kohdallasi on ollut ikävä tragedia.
Sodan jälkeisessä Suomessa oli hyvin paljon ongelmia eikä traumatisoitumisen psykologiaa tunnettu niin hyvin kuin nykyään. Monille parasta terapiaa oli sodan loppuminen, työnteko ja perheen kanssa eläminen. Omana terapianaan miehet käyttivät ryyppyiltoja sotakavereiden kesken. Oli myös paljon miehiä, joille tuollainen terapia ei "riittänyt". Monet oirehtivat psyykkisesti, toiset väkivallalla läheisiä kohtaan, toiset sairastumalla skitsofreniaan ym. Psyykkiset ongelmat olivat tuohon aikaan kuitenkin jonkinmoinen tabu, eikä apua osattu hakea eikä sitä ollut tarjolla tai sitä ei osattu tarjota yhteiskunnan suunnalta. Olen todella pahoillani puolsestasi, mutta mieleeni tulee silti, oliko sota suurin aiheuttaja pappasi käytökseen. Aiheuttaako sota seksuaalirikollisia, pedofiilejä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja joopa joo:
Joo niihin aikoihin näistä asioistahan tiedettiiin paljon. Ja oli myös todella paljon psykiatreja, psykologeja ja muita terapeutteja. Puhumattakaan hyvästä lääkityksestä. Rahaa löytyi maksaa tämä kaikki lysti.

Tynnyrissäkö olet elänyt????

 
Olet todella vahva ihminen, jos pystyt antamaan noin kamalat asiat anteeksi. Muistathan, ettei kaikkea tarvitse anteeksi antaa edes sen takia, että tekijä olisi traumatisoitunut sodassa. Anteeksianto kannattaa vain jos se auttaa sinua.

Itse kysymykseesi en minäkään osaa vastata, vaikka itsekin olen monesti miettinyt, miten paljon kannamme sodan taakkaa vieläkin. Niin paljon surua, alkoholismia, henkistä ja fyysistä väkivaltaa, jota sodan satuttamat miehet välittivät perheelleen ja joka jatkoi kulkuaan sukupolvesta toiseen. Sen kierteen olisi jo korkea aika katketa.
 
Ei asioista tuohon aikaan tiedetty paljoa. Ei ollu tutkittua tietoa samalla lailla ku nykyään. Tuskin oli edes osaavaa henkilökuntaa, joka ois osannu antaa traumaperästä terapiaa. Käytettiinhän tuohon aikaan heroiiniakin kivunlievityksenä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja juuh:
Aiheuttaako sota seksuaalirikollisia, pedofiilejä?

Jos ei sota, niin jokin muu vastaava karvas kokemus. Antipatia aiheuttaa antipatiaa. Kärsimys lisää kärsimystä, koska se hoitamattomana tappaa empatiakyvyn. En ole vielä törmännyt seksuaalirikolliseen, jonka taustalla ei olisi jotakin inhottavaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja juuh:
Kohdallasi on ollut ikävä tragedia.
Sodan jälkeisessä Suomessa oli hyvin paljon ongelmia eikä traumatisoitumisen psykologiaa tunnettu niin hyvin kuin nykyään. Monille parasta terapiaa oli sodan loppuminen, työnteko ja perheen kanssa eläminen. Omana terapianaan miehet käyttivät ryyppyiltoja sotakavereiden kesken. Oli myös paljon miehiä, joille tuollainen terapia ei "riittänyt". Monet oirehtivat psyykkisesti, toiset väkivallalla läheisiä kohtaan, toiset sairastumalla skitsofreniaan ym. Psyykkiset ongelmat olivat tuohon aikaan kuitenkin jonkinmoinen tabu, eikä apua osattu hakea eikä sitä ollut tarjolla tai sitä ei osattu tarjota yhteiskunnan suunnalta. Olen todella pahoillani puolsestasi, mutta mieleeni tulee silti, oliko sota suurin aiheuttaja pappasi käytökseen. Aiheuttaako sota seksuaalirikollisia, pedofiilejä?

 
Alkuperäinen kirjoittaja Tragos:
Olet todella vahva ihminen, jos pystyt antamaan noin kamalat asiat anteeksi. Muistathan, ettei kaikkea tarvitse anteeksi antaa edes sen takia, että tekijä olisi traumatisoitunut sodassa. Anteeksianto kannattaa vain jos se auttaa sinua.

Itse kysymykseesi en minäkään osaa vastata, vaikka itsekin olen monesti miettinyt, miten paljon kannamme sodan taakkaa vieläkin. Niin paljon surua, alkoholismia, henkistä ja fyysistä väkivaltaa, jota sodan satuttamat miehet välittivät perheelleen ja joka jatkoi kulkuaan sukupolvesta toiseen. Sen kierteen olisi jo korkea aika katketa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja joopa joo:
Joo niihin aikoihin näistä asioistahan tiedettiiin paljon. Ja oli myös todella paljon psykiatreja, psykologeja ja muita terapeutteja. Puhumattakaan hyvästä lääkityksestä. Rahaa löytyi maksaa tämä kaikki lysti.

Tynnyrissäkö olet elänyt????

Mä luulen, että ongelma on asenteissa. Tietoisuus ei riitä, jos kohde ei itse koe tarvitsevansa hoitoa/halua sitä. Mun käsityksen mukaan mielenterveysongelmat on suuri tabu sodanajan ikäpolvelle (varmaan juuri tiedon puutteen takia), joten suurin osa avuntarvitsijoista ei sitä syystä tai toisesta tahdo. Joko, koska ei ymmärrä mistä pahaolo johtuu, tai koska ei halua sitä myöntää.

Uskon, että minun molemmilla mummoillani oli pahoja traumoja sodasta. Toinen on jo kuollut, ja toisella mun mielestä pitkäaikainen masennus.
 
menkää asumaan sellaiseen maahan missä on sota tiedätte sitten mitä se on. emme voi tietää miltä tuntuu elää kokoajan siinä pelossa että kohta tapetaan tai tuleeko tapetuksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja .:
oli jääny sodasta hirveät traumat. sitten ne ihmiset purkivat sen lapsiinsa. tai jopa lasten lapsiin.
niin kuin mun pappa käytti hyväksi montaa tyttöä.
en lähde häntä puolustelemaan. koska minäkin olin hänen uhri.

mutta osa syynä papan sairastumiseen johtuin sodan traumoista. ja tuollain sitten oirehti.

ihan itseni takia olen joutunut antamaan anteeksi papalle, sen mitä hän teki. ja olen alkanu ymmärtämään että hän oli tosi sairas psyykkisesti.
piti pitää papalle "hautajaiset". häntä ei voinu uudestaan haudata. mutta otin kaikki hänen kuvat mitä minulla oli. ja hautasin ne.

Myötätuntoni sinulle. Luulen, että tuolloin ei vielä ymmärretty, että sodankokeneet tarvitsisivat hoitoa. Sodan aikan vasta "keksittiin" asia. En nyt muista mikä sairaala se oli missä alettiin kehittelemmän juuri myös psyykkista hoitoa.
Hyväksikäyttö on hirveä rikos. toivon sinulla voimia ja sitä, että itse saat avun itsellesi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja .:
menkää asumaan sellaiseen maahan missä on sota tiedätte sitten mitä se on. emme voi tietää miltä tuntuu elää kokoajan siinä pelossa että kohta tapetaan tai tuleeko tapetuksi.

Ei kai kukaan ole sitä mieltä, ettei sota jätä tarumoja?
 
Niin joo, olihan sillon psyykkistä hoitoa ja kyllä senkin tarve ymmärrettiin, mutta sitä ei pystytty antamaan kaikille sodan kokeneille, eikä varsinkaan sellaisille, jotka eivät itse tiedostaneet ongelmiaan. Kriittisimmässä tarpeessa nähtiin olevan esim. sotavangeiksi joutuneet, jotka olivat joutuneet kidutetuiksi.
Hirveä määrä ihmisiä oli menettänyt kotinsa, isänsä, puolisonsa, veljensä tai poikansa. Melkein kaikki parhaassa iässä olevat miehet olivat kokeneet sodan silmästä silmään. Sota oli kansan yhteinen trauma.
 
Alkuperäinen kirjoittaja juuh:
Niin joo, olihan sillon psyykkistä hoitoa ja kyllä senkin tarve ymmärrettiin, mutta sitä ei pystytty antamaan kaikille sodan kokeneille, eikä varsinkaan sellaisille, jotka eivät itse tiedostaneet ongelmiaan. Kriittisimmässä tarpeessa nähtiin olevan esim. sotavangeiksi joutuneet, jotka olivat joutuneet kidutetuiksi.
Hirveä määrä ihmisiä oli menettänyt kotinsa, isänsä, puolisonsa, veljensä tai poikansa. Melkein kaikki parhaassa iässä olevat miehet olivat kokeneet sodan silmästä silmään. Sota oli kansan yhteinen trauma.

Ja tämän kaiken lisäksi vielä suomalaiselta mieheltä vaaditaan liikaa. Pitää olla vahva, eikä saa ainakaan itkeä yms. Murtua ei saa, ja jos ei yksin pärjää, niin sitten olkoon pärjäämättä! Se näkyy suomalaisissa miehissä edelleen. Tuhoavat itsensä...
 
Lähestymiskulma sodan aiheuttamiin traumoihin oli aiemmin erilainen. Pelkuruus oli luonteen heikkoutta ja mahdollisimmat traumat johtuivat pelkuruudesta. Vasta nyt myönnetään ihmisten pelkäävän sodassa ja se on ihan normaalia ja pelon kanssa sotilaan pitää vain tulla toimeen.

Nykyään hoidetaan vain mamujen sotatraumoja. Suomalaisista veteraaneista ei kukaan välitä.

 
Alkuperäinen kirjoittaja C:
Lähestymiskulma sodan aiheuttamiin traumoihin oli aiemmin erilainen. Pelkuruus oli luonteen heikkoutta ja mahdollisimmat traumat johtuivat pelkuruudesta. Vasta nyt myönnetään ihmisten pelkäävän sodassa ja se on ihan normaalia ja pelon kanssa sotilaan pitää vain tulla toimeen.

Nykyään hoidetaan vain mamujen sotatraumoja. Suomalaisista veteraaneista ei kukaan välitä.

 

Yhteistyössä