Mä olen lähiaikoina huomannut, että osa monta lasta "tekevistä" ei ajattele asiaa kovin pitkälle...

["vieras"]

Mä ymmärrän noita elintapaäitejä.
Itsellekin olis voinut tulla kiusaus antaa biologian viedä ja putkautella lapsia toisensa perään. Kotoilla lekoilla ja lapset olis elämän sisältö, välillä pientä huilia jos järjestyis. Köyhyyteenkin olisin voinut sopeutua ja lapsetkin olisi siihen tietysti sopeutuneet. Mitään kokopäivätyötähän ei tollainen suurperheen äiti pysty tekemään, ellei ole joku harvinainen superpoikkeus...! Muuten siinä uuvuttaa itsensä täysin. Monesta lapsesta on niin paljon työtä, ettei se ihan helposti työpäivän jälkeen hoidu.

Mun mies ei kyllä olisi tuollaiseen suostunut kuuna päivänä. Ei varmasti. Siis että minä makoilisin kotona lapsia synnyttelemässä ja mies elättäisi koko poppoon ja elämä kotosalla olisi yhtä suurperhehärdelliä, lastenhoitoa, kasvatusta ja lasten aiheuttamia töitä.

Ja oikeastaan oikein hyvä ettei suostunut ja etten minäkään tosissani edes halunnut. Nyt meillä on kaksi kouluikäistä lasta ja vaikka käyn töissä, niin aikaa jää oikein hyvin myös itselle. Rahatilanne on tasapainossa ja parisuhteellekin jää aikaa ilman erillisiä järjestelemisiä. Ehdin pitää itsestäni huolta ja työ ei uuvuta minua loppuun, koska kotona ehtii hyvin lepäilläkin.

 

["vieras"]

Jos alkaa kaikkia mitäs jos-pelkoja ajatella, niin sitten ei kannata koskaan pariutua eikä lisääntyä. Ei kiintyä mihinkään eikä keneenkään ettei vaan tule surua jossain vaiheessa.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28212366]Mä ymmärrän noita elintapaäitejä.
Itsellekin olis voinut tulla kiusaus antaa biologian viedä ja putkautella lapsia toisensa perään. Kotoilla lekoilla ja lapset olis elämän sisältö, välillä pientä huilia jos järjestyis. Köyhyyteenkin olisin voinut sopeutua ja lapsetkin olisi siihen tietysti sopeutuneet. Mitään kokopäivätyötähän ei tollainen suurperheen äiti pysty tekemään, ellei ole joku harvinainen superpoikkeus...! Muuten siinä uuvuttaa itsensä täysin. Monesta lapsesta on niin paljon työtä, ettei se ihan helposti työpäivän jälkeen hoidu.

Mun mies ei kyllä olisi tuollaiseen suostunut kuuna päivänä. Ei varmasti. Siis että minä makoilisin kotona lapsia synnyttelemässä ja mies elättäisi koko poppoon ja elämä kotosalla olisi yhtä suurperhehärdelliä, lastenhoitoa, kasvatusta ja lasten aiheuttamia töitä.

Ja oikeastaan oikein hyvä ettei suostunut ja etten minäkään tosissani edes halunnut. Nyt meillä on kaksi kouluikäistä lasta ja vaikka käyn töissä, niin aikaa jää oikein hyvin myös itselle. Rahatilanne on tasapainossa ja parisuhteellekin jää aikaa ilman erillisiä järjestelemisiä. Ehdin pitää itsestäni huolta ja työ ei uuvuta minua loppuun, koska kotona ehtii hyvin lepäilläkin.[/QUOTE]


Höpöhöpö. Tiedän monta suurperheen (lapsia 7->) äitiä, jotka käy töissä ihan joka päivä. Ihan tavallisia ihmisiä.

 

[chef]

Jos on sossun asiakkaana niin jokaisesta lapsesta tulee noin 250e lisätuloa perheelle. Sillä ainakin nettoaa. Tiedän isoja perheitä, joissa on oltu töissä aluksi, mutta kun lapsia on tullut enemmän niin jääty kokonaan kotiin ja sossun rahoille. Jos perheessä on vaikkapa 2 aikuista ja 6 lasta, joista 2 on yli 10v, niin perusosat(eli se mitä tulee jäädä VUOKRAN jälkeen käteen) ovat kuussa jo 2572.43 euroa. Lisäksi sossu maksaa kotivakuutuksen, sähkölaskut, lasten harrastukset(108e/vuosi per lapsi), terveydenhuoltomenot, lääkekulut.... Hyvin nettoaa

Mun mielestäni tuo ei ole järin hyvää nettoamista. Eipä meille hirmuisesti vähempää käteen kuussa jää (kun on maksettu asuinkustannukset, kotivakuutus, lasten harrastukset, lääkärit ja lääkkeet) ja meillä on lapsia kuitenkin puolet vähemmän.

Kyllä tuolla toimeen tulee, mutta ei tuota mielestäni kyllä nettoamiseksi voi kutsua. Tuossakin kohtaa tarvetta on jo joko kahdelle autolle, tai minibussille (tms.) jolloin auton kustannukset nousevat. Eikä niitä huomioida toimeentulotuessa.

Ja kyllä mä henkilökohtaisesti ennemmin elättäisin itse itseni, kuin olisin sossun luukulla. Toki poikkeuksiakin varmasti löytyy, mutta en usko että se on monellekaan mikään ideaalitilanne, että joutuvat joka kuukausi täyttämään lippulappuja ja anomaan hattu kourassa rahaa.

 

["vieras"]

Mulla on tuttavapiirissä aika paljon perheitä, joissa on 3-5 lasta. Yhdelläkään ei ole tukiperhettä, äiti hoitaa koko katraan kotona jos ei ole itse työelämässä, enkä ole kuullut heidän narisevat elämänsä rankkuudesta yhtään enempää, kuin yhdenkään lapsen vanhemmat.

Varmasti löytyy myös niitä toisenlaisia tapauksia, mutta en usko, että neitä voisi yleisemmäksi ihmisryhmäksi kutsua.

Chef alkaa selkeästi olla paineissa. Neljäkö lasta sulla oli?
Kun töihin palaat, niin iskee se karu arki päin kasvoja ja kovaa! Se on silloin sitä työtä töissä ja työtä kotona . Illat on lyhyitä ja neljä lasta vaatii paljon! Kitkutusta tulee rahallisesti olemaan jatkossakin elämänne, se on varmaa. Ja erittäin-erittäin työntäyteistä. Kotiäitinä se menee, mutta työhön palattuasi iskee ja kovaa.

 

["vieras"]

Minä en jaksa ressata muista. Tehkööt kukin niin monta muksua kuin haluaa... Aikoinaan laskeskeltiin, jotta kuinka monesta lapsesta olisi järkevää edes haaveilla. Karua, mutta totta, itse en halunnut tieten tahtoen ajautua siihen, että taloudellisesti olisi todella tiukkaa. Meillä on kaksi lasta ja elämä on leppoisaa, kun ei tarvi stressata. Ja sillai on laskettu, että ei maailma kaadu, vaikka työttömyys kohtaisi perheen. Perheenä ollaan kohdattu iso kriisikin, mutta sekin on voitettu. Elämää ei kokonaan voi suunnitella vuosien päähän, ei edes päivän päähän, mutta isompia raameja voi laskeskella suuntaa antavasti ja kannattaakin...

 

[BootyPeppi]

Päivä kerrallaan eletään. Pitkälle meneviä suunnitelmia en tee kun mun ajatukset aina muuttuu. Eletään niin ettei ole huolta eikä murhetta. Se riittää.

 

[chef]

[QUOTE="vieras";28212424]Chef alkaa selkeästi olla paineissa. Neljäkö lasta sulla oli?
Kun töihin palaat, niin iskee se karu arki päin kasvoja ja kovaa! Se on silloin sitä työtä töissä ja työtä kotona . Illat on lyhyitä ja neljä lasta vaatii paljon! Kitkutusta tulee rahallisesti olemaan jatkossakin elämänne, se on varmaa. Ja erittäin-erittäin työntäyteistä. Kotiäitinä se menee, mutta työhön palattuasi iskee ja kovaa.[/QUOTE]

Ei, mulla ei ole neljää lasta

Ja töitä mä olen kyllä tehnyt tässä lasten kanssa kotona ollessani sijaisuuksien muodossa, eikä ainakaan vielä ole arki päin näköä pamauttanut. Vaikea kuvitella, että se pamahtaisi siinäkään kohtaa, kun palaan työelämään lopullisesti, mutta mistäs sitä tietää.

En nyt kuitenkaan ihan hirmuisesti osaa tuollaisella asialla itseäni pelotella. Lähipiiriä seuraamalla olen saanut jonkinlaisen käsityksen tuosta elämäntilanteesta, eikä se vaikuta pahalta lainkaan

 

["vieras"]

Ei, mulla ei ole neljää lasta

Ja töitä mä olen kyllä tehnyt tässä lasten kanssa kotona ollessani sijaisuuksien muodossa, eikä ainakaan vielä ole arki päin näköä pamauttanut. Vaikea kuvitella, että se pamahtaisi siinäkään kohtaa, kun palaan työelämään lopullisesti, mutta mistäs sitä tietää.

En nyt kuitenkaan ihan hirmuisesti osaa tuollaisella asialla itseäni pelotella. Lähipiiriä seuraamalla olen saanut jonkinlaisen käsityksen tuosta elämäntilanteesta, eikä se vaikuta pahalta lainkaan

No jos sulla on vain kolme lasta?? Niin ettehän te sitten mikään suurperhe ole etkä ole tehtaillut lapsia liukuhihnalla, kuten osa tekee. Raja mennee siinä neljässä. Kolme on vielä siinä rajalla, että hoitunee melko kätevästi töidenkin ohella ja rahat riittää perustallaajallakin kun ei törsäile.

 

[astrolabe]

Jos on sossun asiakkaana niin jokaisesta lapsesta tulee noin 250e lisätuloa perheelle. Sillä ainakin nettoaa. Tiedän isoja perheitä, joissa on oltu töissä aluksi, mutta kun lapsia on tullut enemmän niin jääty kokonaan kotiin ja sossun rahoille. Jos perheessä on vaikkapa 2 aikuista ja 6 lasta, joista 2 on yli 10v, niin perusosat(eli se mitä tulee jäädä VUOKRAN jälkeen käteen) ovat kuussa jo 2572.43 euroa. Lisäksi sossu maksaa kotivakuutuksen, sähkölaskut, lasten harrastukset(108e/vuosi per lapsi), terveydenhuoltomenot, lääkekulut.... Hyvin nettoaa

Tiedä sitten millaiseksi kermaperseeksi olen tottunut, mutta meillä tulossa kuudes lapsi ja minusta tuo reilu kaks ja puol tonnia käyttöön vuokran jälkeen on vähän. Eikä 108 euroa kata edes yhtä lukukautta tanssikoulussa. Olen mieluummin työssäkäyvä suurperheellinen ja toimin itse ansioideni kattona, enkä oleta sossun tätien laskevan miten pienellä tulen toimeen.

 

[BootyPeppi]

On pieni perhe, iso perhe ja raja perheet on tää hieno paikka kun aina oppii jotain uutta.

 

["niin"]

Kyllähän se suuri perhe rajoittaa, paljon. Esim. alanvaihto ja opintotuelle tippuminen 3,5 vuodeksi ei olisi ollut kovin realistista (ainakaan jos jo isompia lapsia) jos olisi ollut elatusvastuuta suuresta perheestä. Pienellä perheellä onnistui.
Samoin työttömyys iskisi pahemmin isoon perheeseen.
Yh:ksi jäätyään ison perheen äiti olisi pahemmassa tilanteessa kuin pienen.
Jos tulee sairastumista/uupumista vanhemmille, niin suuri perhe on siinä rankka hoidettava.
Jos haluaa elämässään muutakin, esim. matkustella, niin ison perheen kanssa aika hankalaa.
Autot, asunnot, huomion jakaminen tasapuolisesti kaikille...
Helpompaa pienemmän katraan kanssa.

 

[chef]

[QUOTE="vieras";28212493]No jos sulla on vain kolme lasta?? Niin ettehän te sitten mikään suurperhe ole etkä ole tehtaillut lapsia liukuhihnalla, kuten osa tekee. Raja mennee siinä neljässä. Kolme on vielä siinä rajalla, että hoitunee melko kätevästi töidenkin ohella ja rahat riittää perustallaajallakin kun ei törsäile.[/QUOTE]

Joo, mulla on vain kolme lasta. Mutta ihan kohta me ollaan lapsia tehtaileva suurperhe, kun meidän neljäs lapsi syntyy. Sehän oli se raja, joka me ihan kohta ylitetään.

OMG, voikohan tämän vauvantulon vielä perua. Meillä kun melko kätevästi elämänhoituminen räjähtää tuhansiksi pirstaileiseksi, kun uusi vauva syntyy. Ja siinä samalla meistä tulee häpeällisesti liukuhihnalla lapsia tehtailevia ihmisiä. Hyi meitä, tuhmia ollaan, kun tälleen lapsia tehtaillaan ja elämäämme hankaloitetaan.

Jotta sillälailla.

 

["vieras"]

Joo, mulla on vain kolme lasta. Mutta ihan kohta me ollaan lapsia tehtaileva suurperhe, kun meidän neljäs lapsi syntyy. Sehän oli se raja, joka me ihan kohta ylitetään.

OMG, voikohan tämän vauvantulon vielä perua. Meillä kun melko kätevästi elämänhoituminen räjähtää tuhansiksi pirstaileiseksi, kun uusi vauva syntyy. Ja siinä samalla meistä tulee häpeällisesti liukuhihnalla lapsia tehtailevia ihmisiä. Hyi meitä, tuhmia ollaan, kun tälleen lapsia tehtaillaan ja elämäämme hankaloitetaan.

Jotta sillälailla.

Onneksi olkoon! Onko tämä neljäskin tyttö?

 

[astrolabe]

[QUOTE="niin";28212539]Kyllähän se suuri perhe rajoittaa, paljon. Esim. alanvaihto ja opintotuelle tippuminen 3,5 vuodeksi ei olisi ollut kovin realistista (ainakaan jos jo isompia lapsia) jos olisi ollut elatusvastuuta suuresta perheestä. Pienellä perheellä onnistui.
Samoin työttömyys iskisi pahemmin isoon perheeseen.
Yh:ksi jäätyään ison perheen äiti olisi pahemmassa tilanteessa kuin pienen.
Jos tulee sairastumista/uupumista vanhemmille, niin suuri perhe on siinä rankka hoidettava.
Jos haluaa elämässään muutakin, esim. matkustella, niin ison perheen kanssa aika hankalaa.
Autot, asunnot, huomion jakaminen tasapuolisesti kaikille...
Helpompaa pienemmän katraan kanssa.[/QUOTE]

Tai sitten miettii ne omat resurssit kuntoon. Jos on henkistä kapasiteettia niin opiskella voi vaikka kävis töissä ja ois lapsiakin. Kun eivät kaikki opinnot ole mitään läsnäolopakollisia edes.

 

[johto]

Mua loukkaa, kun 4 lasta synnyttänyttä naista pidetään lastentekokoneena ja sanotaan, että ollaan laiskoja ja jotenkin huonompia ihmisiä. Meillä on kaikki 4 lasta saatu onnelliseen ja rahallisesti toimeentulevaan parisuhteeseen. Suurempaa onnea ei ole kuin omat lapset, eikä meillä pelkällä kaurapuurolla eletä. Omakotitalo löytyy ja tila-auto. Ovat vanhempia kuin 10v molemmat, mutta auto kulkee ja porukka mahtuu viihtyisään kotiimme. Jokaisella oma huone. Kumpikin vanhemmista käy töissä, jakaa kotityöt ja hoitaa kotia ja parisuhdettakin hoidetaan lasten nukkumaan mentyä. Missä siis ongelma?

 

[chef]

[QUOTE="vieras";28212579]Onneksi olkoon! Onko tämä neljäskin tyttö?[/QUOTE]

Kiitos. Kyllä mä kovasti mielestäni tyttöä odotan. Ainakin tänään. Huomenna voin taas olla toista mieltä. Eli ehkä. Mahdollisesti.

 

[chef]

Mua loukkaa, kun 4 lasta synnyttänyttä naista pidetään lastentekokoneena ja sanotaan, että ollaan laiskoja ja jotenkin huonompia ihmisiä. Meillä on kaikki 4 lasta saatu onnelliseen ja rahallisesti toimeentulevaan parisuhteeseen. Suurempaa onnea ei ole kuin omat lapset, eikä meillä pelkällä kaurapuurolla eletä. Omakotitalo löytyy ja tila-auto. Ovat vanhempia kuin 10v molemmat, mutta auto kulkee ja porukka mahtuu viihtyisään kotiimme. Jokaisella oma huone. Kumpikin vanhemmista käy töissä, jakaa kotityöt ja hoitaa kotia ja parisuhdettakin hoidetaan lasten nukkumaan mentyä. Missä siis ongelma?

No kun se on katos se raja, minkä te nyt vaan olette menneet ylittämään. Ei kai siihen sen suurempaa syytä tarvita, ainakaan palstalla.

Meillä on tosiaan kohtapuolin se 4 lasta, mutten tunne itseäni lastentekokoneeksi. Kyllä mä olen paljon muutakin tehnyt elämäni aikana, kuin niitä lapsia. Mm. niitä töitä on tullut tehtyä ensimmäisen ja toisen välissä, sekä nyt kolmannen jälkeen. Kakkosen jälkeen en ehtinyt töihin palaamaan, kun kolmas ilmoitti heti tulostaan.

Mekin tullaan toimeen ns. omillamme. Toki saan äitiyspäivärahaa, vanhempainpäivärahaa ja kotihoidontukea, mutta niihin ovat kyllä ihan kaikki vanhemmiksi tulleet oikeutettuja, mikäli he hoitavat lapsensa itse. Joten en näe tässäkään ongelmaa.

Emme myöskään käytä sijaisperheitä tms. vaan hoidamme lapset itse. Emme siis tältäkään osin kuluta yhteiskunnan resursseja. Mutta eihän tässä kysymys siitä ollutkaan, vaan siitä, että se neljä tosiaan on se raja. Iso, paha raja.

 

[BootyPeppi]

Mua loukkaa, kun 4 lasta synnyttänyttä naista pidetään lastentekokoneena ja sanotaan, että ollaan laiskoja ja jotenkin huonompia ihmisiä. Meillä on kaikki 4 lasta saatu onnelliseen ja rahallisesti toimeentulevaan parisuhteeseen. Suurempaa onnea ei ole kuin omat lapset, eikä meillä pelkällä kaurapuurolla eletä. Omakotitalo löytyy ja tila-auto. Ovat vanhempia kuin 10v molemmat, mutta auto kulkee ja porukka mahtuu viihtyisään kotiimme. Jokaisella oma huone. Kumpikin vanhemmista käy töissä, jakaa kotityöt ja hoitaa kotia ja parisuhdettakin hoidetaan lasten nukkumaan mentyä. Missä siis ongelma?

Mutta te olette sentään suurperhe, me ollaan vaan rajaperhe =)