mä niin odotan ja odotan sitä koska mies palaakotiin,ei se palaa mutta

[ex]

mun on pakko pitää kiinni siitä toivosta että palaa. miten voikaan rakastaa toista näin paljon? nyt on viikko kulunut siitä kun jäin yksin,joten pakko luopua siitä toivosta,pakko,mutten pysty. hitsi kun on muutenkin ollut kauhean herkkä nyt raskaana ollessa,ja sit vielä tällästä mä antaisin mitä tahansa jos pääsisin miehen syleilyyn edes kerran vielä,ihan mitä vaan. mua niin itkettää tää tilanne.

 

[liisa]

ooksä se joka pelkäs miehen kuolleen,oli masennusta yms.?

 

[ex]

joo. ja kai sitä pelkää toisen kuolleen silloin jos on sellasta taustaa että se ei olis mahdottomuus ja sitten laitetaan sellasta viestiä mulle. mua vaan hirvittää tää kuinka kauheet nää tulevat kuukaudet tulee olee, mä oon muutenkin,mutta varsinkin näin raskaana ollessani tosi lähisyyden ja hellyyden kipeä. pakko johonkin purkaa tätä surua(vaikka tämä palsta ei ehkä oikea paikka olekkaan siihen).