Mä menisin pois..

[Pohjakosketus]

Jos se vain olisi mahdollista. Ainoa asia mikä mua täällä pitää on mun lapset. Kukaan muu ei niistä huolehdi, vain minä. Olen hakenut apua, mutta eipä sitä ole tarjolla kun on kaupungin rahat tiukalla. Pyysin lastenhoitoapua edes pari tuntia kuukaudessa, vastaus oli "ei onnistu". Kysyin MLL- hoitajaa meille, ilmoittivat ettei onnistu kun kaksi lasta on ns. erityislapsia ja heidän mielestään tarvitsevat ammattilaisen hoitamaan heitä.

Pyysin apua itselleni, olen väsynyt ja aivan loppu. "Yritä levätä kun lapset ovat koulussa". Kerroin suoraan ettei se onnistu kun juuri lasten asioissa juoksen joka arkipäivä. Sain vain olankohautuksia vastaukseksi.

Minulla ei ole enää edes ystäviä, he eivät halunneet nähdä minua kun olen aina niin väsynyt ja itkuinen. Mutta soittelevat kyllä heti kun tarvitsevat lastenhoitajaa.

 

[y]

Voimia. :hug: Mummot, kummit tai muut sukulaiset?

 

[Pohjakosketus]

Heistä ei ole apua. Olen pyytänyt mutta he katsovat että se on liian raskasta heille, eikä kukaan ole kertaakaan suostunut.

Eräs sukulainen jopa ehdotti et antaisin lapseni huostaan jos kerran en jaksa heidän kanssaan olla.

 

[Äiti]

Voi ystävä rakas, koita jaksaa. Itsellä samankaltainen tilanne, lapset vaan ovat alle kouluikäisiä. Ei ole ketään kuka voisi auttaa. Kaikki kyllä puhuvat kuinka voisivat, mutta se on jäänyt puheeksi. Jaksa!!! Jaksa!!! Jaksa!!!

 

[kohtalotoveri]

Miten voi olla ettei kaupunki auta?! Itse sain hoitopaikan masennuksen perusteella aikoinaan lapsille. Mutta ymmärrän kyllä että kynnys hakea uudestaan apua voi olla korkea... Oletko hakenut itsellesi apua; lääkitystä tms?