Mä meinasin eilen taas saada paniikkikohtauksen.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja NeitiNasu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

NeitiNasu

Aktiivinen jäsen
01.04.2004
15 255
0
36
Autoa ajaessa illalla, kun pääsin töistä kotiin. Siis siinä matkalla. Motarilla. Yritin ensin kaikkea: kuuntelin radioo, lauloin kovaa ja muuta, mutta ei auttanut, lopulta jo pienessä paniikissa löysin puhelimen käteeni, soitin miehelle joka kaikeksi onneksi oli yrittänyt soittaa mulle ilmeisesti aiemmin ihan muuta asiaa ja alkoi selittämään sitä niin että mun ei tarvinnut sanoa miksi soitin ja ennenkaikkea, sain muuta ajateltavaa. Sitt yöllä heräsin aamulla viideltä ja pyörin tunnin: oli tosi ahdistava fiilis, ei nyt paniikkia ihan mutta tosi ikävä kuitenkin.
Mies lähtee parjantaina reissuun, mä en tosiaankaan aio jäädä tänne yksin kotiin vaan kutsun seuraksi jonkun tai menen itse jonnekin lasten ja koirien kanssa: tästä ei tuu mitään. Eikä mulla ole mitään syytä tälläiseen, joten mä en tajua tätä. Ikinä ennen ei oo ollut mitään paniikin tapaisiakaan oireita, koskaan, ennen näitä kolmea kertaa. :/
 
Minulla myös nyt parina päivänä ollut kohtaus juuri kun ajan autoa:( Ei muuta kun auto sivuun ja yrittää sinä rauhoitella itseäni..Muutamaan vuoteen ei ole ollutkaan ja taas tämä alkaa:(
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Siis saatko yksinäsikin paniikkikohtauksen?

Joo: siis tää oli toinen autoa ajaessa, toisella kerralla oli lapset mukana, keskellä kirkasta päivää. Ja yksi kerta oli täällä kotona, kun lapset oli mennyt nukkuun ja ootin miestä kotiin.
 
Vaikka tuntuis ettei mitään syytä ole, jotain voi kuitenkin olla siellä syvällä sun sisällä. Raskaus voi myös laukaista noi oireet, mun käsittääkseni periaatteessa "ilman syytä".

Ehkä oot vaan väsyny pyörittämään sitä arkea yksin? Eikös sun mies ole paljon pois?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Cassy:
Vaikka tuntuis ettei mitään syytä ole, jotain voi kuitenkin olla siellä syvällä sun sisällä. Raskaus voi myös laukaista noi oireet, mun käsittääkseni periaatteessa "ilman syytä".

Ehkä oot vaan väsyny pyörittämään sitä arkea yksin? Eikös sun mies ole paljon pois?

No on se kai johonkin perusperheeseen verrattuna, mutta en mä koe olevani mitenkään äärimmäisen erityisen väsynyt varsinaisesti. Joitain huolia on ollut: tai nyt raskausaikana on tullut mietittyä, miten mä järjestän opiskeluni kunhan sinne asti pääsen (vaikka siihen menisikin vielä vuosia) kun mies ei oo täällä mua arjessa (ja lasten hoidossa) silleen auttamassa, siis säännöllisesti, niin säännöllisesti kun olisi tarve, ja kuoleman pelko puskee taas, kuten molemmissa raskauksissa ennen tätä. Mutt muuta juuri ei..
 
Neuvolaterkka oli sitä mieltä, että neuvolapsykologi olisi ihan hyvä: lähinnä kai että tilanne ei pääse sitt myöhemmin synnytyksen jälkeiseksi masennukseksi tai jotain sellaista. En oikein tiedä: kun tavallaan en tunne tarvetta sellaiseen purkamiseen juuri nyt. Mutta sitten taas, en kyllä mitään masennusta halua myöhemminkään..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Cassy:
No mitä pitäisi tapahtua, että tuntisit tarvetta siihen?

En mä tiedä. Tai siis: mä olen ollut oikeasti masentunut, lääkitykselläkin vuoden joskus ajat sitten. Ja silloin kävin tietysti juttelemassa myös, eihän se lääkitys itsessään mitään auta. Mutta tuntuis vähän turhalta mennä siksi että aika-ajoin tulee tollanen kohtaus, mun muuten tää arki rullaa ihan kivasti, enkä koe oloani mitenkään ahdistuneeksi normaalisti. :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
Alkuperäinen kirjoittaja Cassy:
No mitä pitäisi tapahtua, että tuntisit tarvetta siihen?

En mä tiedä. Tai siis: mä olen ollut oikeasti masentunut, lääkitykselläkin vuoden joskus ajat sitten. Ja silloin kävin tietysti juttelemassa myös, eihän se lääkitys itsessään mitään auta. Mutta tuntuis vähän turhalta mennä siksi että aika-ajoin tulee tollanen kohtaus, mun muuten tää arki rullaa ihan kivasti, enkä koe oloani mitenkään ahdistuneeksi normaalisti. :/

Mutta vaikka se tuntuukin turhalta niin tuntuisko kuitenkin siltä että siitä voisi olla sinulle apua?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tallamuspurkuna:
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
Alkuperäinen kirjoittaja Cassy:
No mitä pitäisi tapahtua, että tuntisit tarvetta siihen?

En mä tiedä. Tai siis: mä olen ollut oikeasti masentunut, lääkitykselläkin vuoden joskus ajat sitten. Ja silloin kävin tietysti juttelemassa myös, eihän se lääkitys itsessään mitään auta. Mutta tuntuis vähän turhalta mennä siksi että aika-ajoin tulee tollanen kohtaus, mun muuten tää arki rullaa ihan kivasti, enkä koe oloani mitenkään ahdistuneeksi normaalisti. :/

Mutta vaikka se tuntuukin turhalta niin tuntuisko kuitenkin siltä että siitä voisi olla sinulle apua?

Hyvä kysymys. Tätä pitää kyllä ihan todella miettiä.

Mä en koe hallitsevani noita tilanteita kovin hyvin, mutta en usko että siihen auttaa tällä erää juttutuokiot psykologin luona. Sen sijaan se synnytyksen jälkeinen masennus: tässä asiassa mä uskon ennaltaehkäisevään työhön. Eli ilmeisesti mun pitäisi mennä?
 

Similar threads

Y
Viestiä
4
Luettu
2K
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä