Mä hajoon kohta...

[vieras]

Mä en tiedä miten saan oman elämäni takasin.Töiden loppumisen jälkeen olen joutunut olemaan kotona,lähestulkoon voisi sanoa,että vankina.
Olen päivät yksin lasten kanssa ja teen kotityöt.Mutta nyt jostain syystä,en edes iltaisin pääse minnekään.Mies ei halua edes kuulla,kun pyydän,että se vois katsoa lapsia.Se syö ja häipyy oman harrastuksensa pariin,josta palaa yömyöhällä.Tai jos telkusta tulee jotain se istuu ja katsoo sitä.
Mä pystyn vaan katsomaan ikkunasta ulos ja haaveilemaan kunnon lenkistä,sillä enhän mä noita lapsia tänne yksin voi jättää.

 

[kolmen äiti]

ja jutella, kyllä sinulla on yhtälainen oikeus omaan vapaaseen aikaasi, puhu miehelle
Onko hän hyvä isä? huolehtiiko kuitenkin lapsista, ei jättäis yksin?
Voisit tehdä pienen dramaattisen jutun, ilmotat vaan että sä lähdet nyt ja tulet sillo ja sillo, parempi tietty olis että viikonloppuna esim päiväs aikaan, saa mies nähdä minkälaista lasten kanssa oikein on, kenties sitten voisi muuttaa mielensä, et kuuntelis mitään vastaväitteitä, sä vaan lähdet, tietty ei uskalla jos mieheen ei voi lasten hoidossa luottaa

 

[Elli]

No hemmetti, jos ukkos on kunnon kansalainen niin senkun otat ja lähet. Yhessähän te vissiin ootte lapsenne maailmaan saattaneet?

Älä sinä alennu olemaan vaan elävä kotitalouskone joka hoitaa homman!

 

[Molly Weasley]

no, kun mies kotiutuu töistä, anna sen hetki huilata ja sit sanot, että "lähen nyt lenkille!"... luulis että miehesi kuitenkin senverran osaa käyttää ajatustoimintaa että tajuaa lasten olevan hänen vastuullaan, hetken.. älä kysele, vaa ILMOTA!!!