Aika moni vanhempi taitaa syödä herkkuja itse ja syöttää niitä lapsilleen siksi, että niin kuuluu tehdä. Tapa on opittu omassa kodissa aikanaan, kahvin kanssa on ollut aina pullaa tarjolla ja sitten myöhemmin on syöty karamellejakin aina kun niitä on ollut saatavilla.
Sitä ei sitten tule missään vaiheessa kyseenalaistaneeksi, ajatellaan vain, ettei siitä mitään välitöntä vaaraa voi olla.
Tämän luulisin olevan yksi yleisimmistä syistä. Juuri kukaan ei varmasti tule ajatelleeksi asiaa sen enempää tai pidemmälle.
En minäkään mitään pullan totaalikieltoa ole ajamassa kuin käärmettä pyssyyn, mutta ihmetyttää kuitenkin se, että pullan syöminen on jonkinlainen itsestäänselvyys. Jos pullasta kieltäytyy, tarjoaja saattaa loukkaantua pahanpäiväisesti, ja ihmetellä mikä on kun ei tarjottavat kelpaa.
Kulttuurikysymys kai tämä siis on. Jospa tämän asian tiimoilta heräisi enemmän keskustelua. Ei sellaista syyttävään sävyyn tapahtuvaa, koska se saa ihmiset vain puolustuskannalle, vaan asiallista, pohdiskelevaa käsittelyä.