Mä en ymmärrä mikä mua vaivaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Viime vuosien aikana mä oon alkanu olla kamalan kiukkuinen, kaikki pitää tapahtua heti, tulee huudettua lapsille turhasta, Multa on kadonnut täysin sympatia ja kaikki tunnetilat on kamalan "laimeita" :( Mä en osaa rakastaa, enkä ymmärrä miltä toisista tuntuu, koskee myös sitä, kun joku lapsista kaatuu, niin en osaa enää lohduttaa... ja kun ennen kaikki oli toisin. Kummallinen olo, aivan kuin olisi muuttunut toiseksi. Ennen jaksoin lasten kanssa lähteä retkille, askarrella ja kaikki arkiaskareet sujui siinä sivussa, nyt kaikki aika ja puhti menee arjen pyörittämiseen :(
 
en tiedä sitten olenko jotenkin masentunut mutta en koe olevani...mut tutulta kuulostaa sun tekstis...en tiedä...joskus 7vuotta sitten olin erilainen:(
 
Alkuperäinen kirjoittaja en tiiä mikä mulla on...;24163193:
en tiedä sitten olenko jotenkin masentunut mutta en koe olevani...mut tutulta kuulostaa sun tekstis...en tiedä...joskus 7vuotta sitten olin erilainen:(

Mulle määrättiin masennuslääkkeet itkuisuuden takia, mutta se loppui sen jälkeen, kun lopetin imetyksen... tuntuu, ettei tämä aivan masennukseltakaan kuulosta. Meiltä on matkaa 50km lähimmälle psykologille, eli ei ihan heti juttelemaankaan pääse, kun olen ilman autoa päivät... ehkä sielä voisi jotain selvitä.
 
Kuulostaa todella tutulta. Itse vierestä kolmen ihmisen vastaavaa kehitystä seuranneena ehdotan pikaista terapiaa. Heillä kyse on ollut siitä, etteivät ole edes suuremmissa määrin olleet tyytyväisiä jokapäiväiseen eläämäänsä (parisuhde, omat harrastukset, työ ja näiden tasapaino). Väsymys ja omien tarpeiden jatkuva ohittaminen johtaa todella hitaaseen "loppuunpalamiseen", joka ilmenee juurikin kiukkuna kaikkea kohtaan (näiden mielestä kaikissa muissa on kokoajan jotain vikaa, mikä siis kumpuaa omasta pahasta olosta, mitä ei myönnetä) ja toisaalta tunteiden lakkaamisena, turtumisena, blokkaamisena. Auta itseäsi.
 
Kuulostaa todella tutulta. Itse vierestä kolmen ihmisen vastaavaa kehitystä seuranneena ehdotan pikaista terapiaa. Heillä kyse on ollut siitä, etteivät ole edes suuremmissa määrin olleet tyytyväisiä jokapäiväiseen eläämäänsä (parisuhde, omat harrastukset, työ ja näiden tasapaino). Väsymys ja omien tarpeiden jatkuva ohittaminen johtaa todella hitaaseen "loppuunpalamiseen", joka ilmenee juurikin kiukkuna kaikkea kohtaan (näiden mielestä kaikissa muissa on kokoajan jotain vikaa, mikä siis kumpuaa omasta pahasta olosta, mitä ei myönnetä) ja toisaalta tunteiden lakkaamisena, turtumisena, blokkaamisena. Auta itseäsi.

Juttelemaan pitäisi mennä, arki kun ei kuitenkaan ole niin kamalan raskasta, vaikkei omaa aikaa olekaan.
 

Yhteistyössä