Asuu kaukana, aikaa on ainoastaan uudelle vaimolle ja prätkille :headwall: Ajaa kisoja, ostaa uusia osia ja prätkiä, käy tapaamisissa ties missä asti... mutta lapsille ei ole viitsinyt edes soittaa puoleen vuoteen |O Minimi elatuksetkin kiertää ulosoton kautta, kun ei saa niitäkään hoidettua :kieh: Missä iässä lapset oikeasti alkaa ymmärtää, että pitkä välimatka ei ole este soittamiselle ja käymiselle?!! Kyllä sitä nyt sen verran pystyy säästämään, että voi käydä lapsiaan tapaamassa enemmän, kuin kerran-pari vuodessa :/ Mulle ei oo väliä, vaikkei kävisi ikinä, mutta tottakai lapset kyselee silloin tällöin, että miksei isästä kuulu :headwall:
Mä en ymmärrä isompien lasten isää!!!
- Viestiketjun aloittaja Vilma vasikka
- Ensimmäinen viesti
P
Paremmin sulla
Vieras
Ehkä sun exä tekee samoin, kuin omani. Joka siis on myös kaukana eikä soita eikä tapaa edes kerran vuoteen. Se siis haastoi mut oikeuteen ja lisäksi vaati että mun pitää maksaa sen matkakulut lapsia hakemaan ja tuomaan :heart: Eikö ole herttaista? Eli siis lusmu ei maksa elareita, ei ole koskaan maksanut, ei ole koskaan ostanut lapsilleen mitään, ei edes synttärilahjaa tai muita vastaavia, ei ole soitellut ja tavannutkin viimeisten 5 vuoden aikana kai kolme kertaa. Niin sitten mun pitää vielä mussukalle matkat maksaa! =) Ehana mies, hrrr. :heart:
J
jaa
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Paremmin sulla:
mahtoi olla sit ihana ja hellä ja kiltti kerta sille piti vielä lapsia tehdä
Alkuperäinen kirjoittaja kutku:
No eipä sille mitään voi, mutta kauhulla odotan sitä päivää, kun lapset alkaa tajuta, että isä ei soita, koska ei kerta kaikkiaan välitä |O Toisen lapsen kanssa on juostu sairaalassa monta kertaa, ja tutkimuksista oon kirjoittanut ympäripyöreästi, mutta ei isä oo niistäkään kysellyt :| Kävis/soittais useammin, tai sitten ei ollenkaan...
Todella inhottavaa toimintaa. :/
Ja vielä se että ex-puoliso joutuu sitten itse miettimään miten asioita selittelee lapsille, yrittää kaunistella ja valehdellakin toisen käytöstä ja kuitenkin tietää että joku päivä se ei enää mene läpi... Tietysti lapsille kaikista ikävintä kun menettävät toisen vanhemman mutta tosissaan samalla asettaa sen toisen vanhemman ikävään tilanteeseen.
Ja vielä se että ex-puoliso joutuu sitten itse miettimään miten asioita selittelee lapsille, yrittää kaunistella ja valehdellakin toisen käytöstä ja kuitenkin tietää että joku päivä se ei enää mene läpi... Tietysti lapsille kaikista ikävintä kun menettävät toisen vanhemman mutta tosissaan samalla asettaa sen toisen vanhemman ikävään tilanteeseen.
Mun ex on sen verran ailahtelevaista sorttia, että kun joku kierroksessa, niin yhteys lapsiin katkeaa. Ja kun hän on yksin, niin silloin pitää yhteyttä ja on kiinnostunut lastensa elämästä.
Lapsille on vaikea selitellä isän työkiireistä yms, jotteivat vaan luule isän unohtaneen. Jätkässä vikaa enemmän kuin laki sallii, mutta lasten mielestä ainut oikea bioiskä. <3
Lapsille on vaikea selitellä isän työkiireistä yms, jotteivat vaan luule isän unohtaneen. Jätkässä vikaa enemmän kuin laki sallii, mutta lasten mielestä ainut oikea bioiskä. <3
K
Keittiönoita
Vieras
Joskus on helpompaa erota rakkaistaan kuin alkaa taistelemaan heistä. Ja en nyt tarkoita sinua ap, mutta olen hyvin läheltä seurannut yhden isän luopumista tyttärestään. Ja suurin syy ei todellakaan ollut tässä isässä vaan tytön äidissä. Surullista silti. Mutta joskus on siis järkevämpää päästää irti kuin tapella vastaan.
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Tuommosia tapauksia on kyllä tullut montakin vastaan :|
Meillä taas isä on ennen nykyistä parisuhdetta mokannut lasten kanssa niin pahasti, että olisin helpostikin saanut yksinhuoltajuuden ja valvotut tapaamiset, mutta nyt kun menisi hyvin niin ei halua/ehdi tavata :/ Lapset on kyllä monesti sanunu, että isä ja nykyinen vaimo tappelee lapsista, kun ne on sielä... en sitten tiedä, että eikö uusi vaimo hyväksy lapsia vai mikä mättää... mutta lapset kaipaa isää, niin vois edes ottaa sen puhelimen kerran kuukaudessa käteen ja pirauttaa :kieh:
K
Keittiönoita
Vieras
Ikävä tilanne. lastesi isän on kuitenkin elettävä tätä hetkeä ja tulevaisuuttaan. Lapset ovat sun ja isällään vain lainassa. Niin julmalta kuin kuullostaakin, moni mies tuossa tilanteessa miettii, kannattaako rimpuilla lapsen elämässä lainkaan vai onko lastenkin kannalta parempi, jos katoaa heidän elämästään kokonaan. Meistä naisista ehkä usein tuntuu, että miehet pääsevät kovin helpolla kaikesta. Siis eron jälkeen. Mutta tiedämmekö me oikeasti, millaista tuskaa isät sydämissään tuntevat? Ja kun kuvioon vielä tulee uusi nainen, joka ei niistä edellisen suhteen lapsista niin välitä? Elämää ja arkea on miehenkin pakko jatkaa, niillä eväillä, mitä sillä hetkellä on.Alkuperäinen kirjoittaja Vilma vasikka:
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Näinhän se on, mutta mun mielestä sais valita jossain vaiheessa, että joko on tekemisissä lasten kanssa tai ei. Kun isä soittaa, niin lasten pitäisi olla seuraavana päivänä valmiita lähtöön, ovat aina vähintään päivän sovittua vähemmän, lapset tulee kotiin, itkevät ikävää seuraavat pari viikkoa, kyselevät muutaman kuukauden lähes päivittäin, odottelevat isää, joka on antanut lupauksia hakemisesta sinne... ja kun vihdoin alkavat unohtaa ikävän ja kyselyn, niin taas isä pamahtaa paikalle, nyt muutaman vuoden ajan 2 kertaa vuodessa :headwall: Ja taas sama paha mieli.
K
Keittiönoita
Vieras
Olet ihan oikeassa. Voisitteko pitää lastesi isän kanssa vaikka pienen tauon ja pyytäisit exääsi miettimään, mitä hän oikeasti haluaa? Meillä oli aikoinaan niin, että isä olisi kyllä halunnut tavata lastaan sovitusti, mutta lapsen äiti aina kehitti jotain, minkä vuoksi tapaaminen ei sopinutkaan. Sulla saattaa olla tilanne niin, että exäsi uusi vaimo kehittelee niitä syitä. Aikalisää siis suosittelen molemmin puolin.Alkuperäinen kirjoittaja Vilma vasikka:
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Yritin keskustella isän kanssa ennen viime tapaamista (heti joulun jälkeen), puhuin miltä lapsista tuntuu ja että voi niille soittaakin. Isä halusi tavata lapsia useammin ja lupas hakea lapset uudestaan sinne alku keväällä, eipä vaan oo kuulunu mitään... ja lapset kyselee, että koska se isän kevät on :kieh: Puhuminen tuntuu aivan turhalta, kun ei mikään muutu.
Epäilen, että jonain päivänä yhteydenpito vaan katkeaa kokonaan. Nytkin tuntuu, että tapaamiset johtuu sukulaisten painostuksesta :/
H
hm
Vieras
H
hm
Vieras
Kurjaa että lapset noin ikävöivät. minkä ikäisiä?
Meillä lasten isovanhemmat eivät pidä yhteyttä. siis eivät koskaan soita lapsille ja kysy kuulumisia siinä välissä kun näkevät (noin 2 kertaa vuosi) En ole huomannut ikävää.
Meillä lasten isovanhemmat eivät pidä yhteyttä. siis eivät koskaan soita lapsille ja kysy kuulumisia siinä välissä kun näkevät (noin 2 kertaa vuosi) En ole huomannut ikävää.
Alkuperäinen kirjoittaja hm:
Lapset soitteli joulun jälkeen isälleen kolme kertaa, mutta mun mielestä yhteydenpito ei kuulu ainoastaan lapsille... eikä lapset oo edes puhuneet enää soittamisesta. Ja isä taas antaa jonkun lupauksen, jota ei pidä :|
K
Keittiönoita
Vieras
Sitten kannattaa laittaa kova kovaa vastaan. Sopia vaikka niin, että 2 petettyä lupausta - jos löytyy hyvä selitys asialle esim sarastuminen tms - menee vielä läpi, mutta kolmas ei enää. Äläkä puhu lapsille enää mitään siitä, milloin pääsisivät isänsä luokse. Olkoon ylläri sitten, kun tai jos pääsevät.Alkuperäinen kirjoittaja Vilma vasikka:
Yritä silti itse ymmärtää sitäkin puolta, että exäsi takana saattaa olla ihan muita syitä, miksi lapsien tapaaminen sovitusti ei onnistu. Moni mies kun ei tajua nakata tantereelle eukkoa, jolla on jotain hampaankolossa miehen exää tai lapsia kohtaan. Itse asiassa yllättävän moni mies pistää uuden naisen lastensa edelle. Ja moni uusi nainen edellyttääkin tätä. Ilmiö on aika ajoin havaittavissa tällä palstallakin.
On ehkä parempi antaa yhteydenpidon katketa kokonaan, jos lapsen elämä muutoin olisi isän puolelta jatkuvaa pettymysten sarjaa. Vaikka se tekeekin kipeää.
