Mä en voi ymmärtää miten jotkut jaksaa olla kotiäiteinä monta vuotta ;)

[työäiti]

Aikansa kutakin, itsekin olen ollut 2 krt hoitovapaalla..mutta olen tehnyt keikkahommaa siinä samalla. Kuopuksen kanssa olin kotona 2v ja siinä oli kyl ihan tarpeeksi (en tehnyt töitä lainkaan). Itse henkilökohtaisesti kaipaan työelämän haasteita, enkä voisi kuvitellakaan eläväni pelkästään lasten kautta. Hetken sitä jaksaa kun tietää että se on väliaikaista.

 

[työäiti]

Jotenkin "laiskistuin" kotona, oon henkisesti pirteämpi kun käyn töissä.

 

[Tota]

Niin, eipä noita töitä ole löytynyt..Vaikka olen hakemuksia laittanut ym. joten joskus tää kotiäitys on pakon sanelema juttu!

 

[Mama the strange]

Mä kyllä ummärrän miten joku jaksaa... Itse en kyllä haluis olla kotiäitinä vuotta tai paria kauempaa. Viimeksikin riitti vuosi ja olin valmis hullujen huoneelle.

 

[työäiti]

Niin, eipä noita töitä ole löytynyt..Vaikka olen hakemuksia laittanut ym. joten joskus tää kotiäitys on pakon sanelema juttu!

Toivottavasti töitä löytyy, tsemppiä!

 

[S]

Olen ihan tätä samaa miettinyt. Nyt kotona oloa 1v3kk ja on jotenkin turhautunut olo välillä. Olen kyllä nauttinutkin todella paljon, mutta kyllä sitä työelämää kaipaa. Itse äitiysloma meni todella mukavasti ja en olisi kyllä kyennytkään ennen sen päättymistä lähtemään töihin, mutta tämä hoitovapaa...

 

[.]

no joo mä oon ruvennu nyt kypsyyn kotona oloon, tarttis kyllä löytää töitä ja äkkiä. kotona oloa melkein viisi vuotta.

 

[Estu]

Meitä on moneksi =)
Mä en taas varmaan ikinä kyllästyisi lasten kanssa kotona olemiseen eikä se todellakaan tarkoita sitä, että olisin laiska enkä pitäisi työnteosta. Musta tämä kotiäitiys on tosi arvokasta hommaa, mutta sitä ei vaan arvosteta.
Mutta ymmärrän toki niitäkin ihmisiä, jotka eivät kotona viihdy vaan kaipaavat töihin.

 

[töissä myös]

Kato kun meitä on moneksi
Kaikki ei ehkä voi tajuta, miten jotku jaksaa aikaset aamuherätykset, hoitoonviemisrumbat jne. jos on mahdollista jäädä kotiin. Kaikilla esim. mulla ei ollu sitä mahdollisuutta. Ja oma lukunsa on nää kouluttamamattomat/työttömät kotiäidit, joille työhön lähteminen ei ole edes realistista (ja opiskelu ei kannata, kun opintotuki on niin surkea ja ei tietenkään tullu ees mieleen opiskella ennen niitä lapsia )

Tää alotus on provo, jolla taas kuumennetaan herkkien kotiäitien tunteita. Onneks on vapaapäivä, niin voin seurailla millasta "keskustelua" saadaan aikaseksi

 

[Dynamiitti]

No se jaksaminen nyt riippuu ihan perusmentaliteetista. Ja itse en ole kokenut saavani työelämässä koskaan sellaisia haasteita kuin mitä koen lasten kanssa saavani. Ja en ole koskaan kotiäitivuosinani tuntenut eläväni jossain umpiossa kaiken ulkopuolella. On tässä kotonakin ollut koko ajan kaikkea mielekästä projektia vireillä. Olen muutenkin luonteeltani itsenäisen työn tekijä joten miulle sopii erinomaisesti että voin suunnitella omat juttuni ja aikatauluni. Tavallaan siis koko ajan töitä tunnen tekeväni. Aivot ainakin koko ajan suunnittelee kaikenlaista eikä ole koko ajan vain mammataajuudella.

 

[helena]

olin kotona pikkasen vajaa kaksi vuotta ja hyvin riitti. Olen töissä sellaisella alalla (rahoitusala) ettei keikkahommat ole mahdollisia.

Välillä kanssa mietin, että josko jotain voisi mielenpiristykseksi tehdä muuta kuin kirppitoripöydän ylääpitoa mutta lapsenhoitojärjestelyt olisivat olleet hankalia. joten kärvistelin kotona.

Todella mukava käydä töissä ja itsekin on mieli korkealla. Tosin nyt taas syksyn /arjen tullen välillä harmittaa lapsen 2,5v puolesta kun aamulla tulee taas vaihteeksi kommenttia "ei mennä päiväkotiin" vaikka viihtyy siellä hyvin eikä itke siellä mutta kommentit kyllä noteerataan ja vähän huono omatuntoa itsellä sen takia...

Osoittain hoitovapaa on käynyt mielessä mutta työpaikallani on yleisesti sovittu että vain lyhyempi työpävä on mahdollinen, itse kun haluaisin tehdä mieluummin neli päiväistä viikkoa.

 

[Nalkuttava Talonmies]

Kai ihan samalla tavalla kotona voi olla tai tehdä jotain äärettömän tylsää hommaa (omasta näkökulmastani). Kaikilla meillä on omat kiinnostuksen kohteet.

Itselläni ei motivaatio riittäisi olemaan kotona ja hoitamaan perinteisiä "naisten" töitä. Mutta niitä naisten hommia en myöskään tee ammatikseni. Kauhuammattini varmaan olisi palstalaisten suursuosikki perhepäivähoitaja.

Tai no, kotona on kyllä kiva olla, kun olisi rahaa tehdä omia puutarha/rakennus/käsityöprojekteja ja siivooja siivoisi & lastenhoitaja katsoisi mukulan perään. Kotihoidontuella se ei ole mahdollista, en nainut miljonääriä.

 

[vieras]

No jos ei ymmärrä niin eihän sille mitään voi Tässä nyt vielä rautalangasta: Toiset nauttii kotona olosta ja toiset taas haluaa käydä töissä, niin yksinkertaista se on!

 

[työäiti]

Meitä on moneksi =)
Mä en taas varmaan ikinä kyllästyisi lasten kanssa kotona olemiseen eikä se todellakaan tarkoita sitä, että olisin laiska enkä pitäisi työnteosta. Musta tämä kotiäitiys on tosi arvokasta hommaa, mutta sitä ei vaan arvosteta.
Mutta ymmärrän toki niitäkin ihmisiä, jotka eivät kotona viihdy vaan kaipaavat töihin.

Tarkoitus ei ollut haukkua kotiäitejä laiskoiksi
Mä siis itse "laiskistuin" henkisesti, tykkäsin olla lasten kanssa mutta se kaikki muu....rutiinit, yksinäisyys, pakkoulkoilu, lasten kuskaaminen jne. Eli aikaa esim. kotihommiin oli enemmän mut ne alkoi ottaa pannuun ja kynnys niiden aloittamiseen oli korkeampi. Nyt töissä olessa ne vaan "hoituu", eikä niitä mieti sen enempää. Mun tapauksessa töissä käyminen on henkireikä, saa muuta ajateltavaa ja jaksaa kotielämää paremmin.

 

[KivaTäti]

Paljon työläämpää on töissäkäynti... aamuherätykset... hoitoonvienti... Ainakin oman kokemukseni mukaan. Itse olen vielä vuoden kotona.

 

[työäiti]

Kai ihan samalla tavalla kotona voi olla tai tehdä jotain äärettömän tylsää hommaa (omasta näkökulmastani). Kaikilla meillä on omat kiinnostuksen kohteet.

Itselläni ei motivaatio riittäisi olemaan kotona ja hoitamaan perinteisiä "naisten" töitä. Mutta niitä naisten hommia en myöskään tee ammatikseni. Kauhuammattini varmaan olisi palstalaisten suursuosikki perhepäivähoitaja.

Tai no, kotona on kyllä kiva olla, kun olisi rahaa tehdä omia puutarha/rakennus/käsityöprojekteja ja siivooja siivoisi & lastenhoitaja katsoisi mukulan perään. Kotihoidontuella se ei ole mahdollista, en nainut miljonääriä.

Joo, jos tosiaan olisi lastenhoitaja & siivooja, riittävästi rahaa niin sitten voisin harkita

 

[työäiti]

Paljon työläämpää on töissäkäynti... aamuherätykset... hoitoonvienti... Ainakin oman kokemukseni mukaan. Itse olen vielä vuoden kotona.

Ok, mä teen osa-aikatyötä joten en ole kokenut tätä raskaaksi, päinvastoin.

 

[Estu]

Meitä on moneksi =)
Mä en taas varmaan ikinä kyllästyisi lasten kanssa kotona olemiseen eikä se todellakaan tarkoita sitä, että olisin laiska enkä pitäisi työnteosta. Musta tämä kotiäitiys on tosi arvokasta hommaa, mutta sitä ei vaan arvosteta.
Mutta ymmärrän toki niitäkin ihmisiä, jotka eivät kotona viihdy vaan kaipaavat töihin.

Tarkoitus ei ollut haukkua kotiäitejä laiskoiksi
Mä siis itse "laiskistuin" henkisesti, tykkäsin olla lasten kanssa mutta se kaikki muu....rutiinit, yksinäisyys, pakkoulkoilu, lasten kuskaaminen jne. Eli aikaa esim. kotihommiin oli enemmän mut ne alkoi ottaa pannuun ja kynnys niiden aloittamiseen oli korkeampi. Nyt töissä olessa ne vaan "hoituu", eikä niitä mieti sen enempää. Mun tapauksessa töissä käyminen on henkireikä, saa muuta ajateltavaa ja jaksaa kotielämää paremmin.

En viitannutkaan sinun kirjoitukseesi tuolla laiskistumisella =) Olen muilta kuullut, että niinkin voi käydä (laiskistuu henkisesti tai fyysisesti).
Meillä on kolme lasta (5v, 3v ja 1,5v) ja he pitävät kyllä huolen siitä, ettei laiskistumaan pääse ja mä itse en voi sietää siivottomuutta, esim. mun on HETI syönnin jälkeen laitettava astiat koneeseen, en siedä pyykkiröykkiöitä vaan pesukone käy kokoajan ym ym.
MUtta kuten sanottu, meitä on moneksi ja niin pitääkin olla

 

[narikka83]

töihin on päästävä ja mentävä. naurettavalla summalla en kotia voi jäähä, laskut oottaa maksamistaj atalolaina pukkaa päälle. hyvin pärjäs esikoinenki hoijossa, meni sinne 9kk iässä ja kuopus alottaa ens maanantaina reilut 10kk ikää.

tarvin jotain muuta ku kotona 4 seinää, lapset on tärkeimmät mutta eikö myös äidin hyvinvointi ole lasten etu?

 

[KivaTäti]

Paljon työläämpää on töissäkäynti... aamuherätykset... hoitoonvienti... Ainakin oman kokemukseni mukaan. Itse olen vielä vuoden kotona.

Ok, mä teen osa-aikatyötä joten en ole kokenut tätä raskaaksi, päinvastoin.

Juu... puhuinkin vaan omasta kokemuksesta. Ja meillä oli hoitopaikka tuolla kaupungin toisella puolella, eikä autoa :headwall:

 

[mutsi]

Ihan hyvin oon jaksanu olla 4 vuotta ja vielä 1-1,5 vuotta menee... En koe että seinät kaatuu päälle tms. Harrastan ja pidän itsestäni huolta enkä "elä pelkästään lasten kautta". Mutta meitä on moneksi...

 

[pöh]

Minä olen palailemassa loppuvuodesta töihin ja vajaan vuoden ikäinen nassikka menee sitten hoitoon. Toisaalta (omalta kannalta) on ihanaa mennä töihin ja päästä aikuisten pariin, toisaalta tekisi mieli salakuljettaa nassikka töihin kun on niin ihanaa olla lapsenkin kanssa. Eli viihdyn kyllä molemmissa hyvin, mutta harmi kun niitä ei voi samaan aikaan hoitaa. Aivot puutuvat kyllä mullakin kotonaollessa, kun rytmi on niin paljon leppoisampaa täällä kotona, töissä taas on hektistä ja kokoajan kehitettävää ja ongelmien ratkaisemista.
Kotona ja töissä on vain niin erilaista, siinä kaikki. Ja toisille sopii enemmän töissäkäynti ja toisille taas kotiäitiys, ihan ammattinakin.

 

[ruttis]

Se on ihan siitä kiinni, kuinka asiansa järjestää. Mä luulen, etten myöskään jaksaisi olla ihan vaan kotona useita vuosia.

Opiskelen tällä hetkellä amk-tutkintoa aikuislinjalla ja käyn satunnaisesti töissä tekemässä vuoron tai pari. Tietenkään kaikilla ei ole työpaikkaa, johon voi mennä melkein koska tahansa tekemään sen verran tunteja kun haluaa, mutta kouluttautumista voin kyllä lämpimästi suositella kaikille. Nykyään kun on niin hirmuisesti valinnanvaraa ilta-, aikuis- ja etäopiskelusta, että se on yhä useammalle mahdollista.

 

[no jaksaa jos]

kotiolot voittaa työolot, kuten minulla ainakin tällä hetkellä

 

[tytsyjen äiti]

Olin 11 vuotta kokopäivätyössä ennen esikoisen syntymää, ja oli jo ihan hyvä aika pitää breikki, enkä töihin kaipaillut. Sitten syntyi heti perään toinen, ja nyt on mennyt kohta kolme vuotta kotona. Alkaa jo pyöriä mielessä kaikenlaiset vaihtoehdot, osa-aikatyö, hoitovaihtoehdot yms. Meillä vaan ei olis mitenkään rahallisesti tarvetta mun töihinmenolle, niin mies toivoo että olisin kotona lasten kanssa. Tuntuu että yhden lapsen kanssa olis kotiäitiyskin helpompaa, kun yhden kanssa paljon helpompi reissata, kyläillä, käydä muskarissa... Sitten kun on kaksi, niin helpoin vaan pyöriä kotona ja pihassa.